Sokru: kiitos! ♥︎ Minä taas samaistun enemmän Severiin, lol, kauhuelokuvat ei oikein ole minun juttu! Slasherit on melkein ainoat, joita pystyn kunnolla katsoa. :') Hihi, joo eivät nämä pojat vielä ole yhdessä, mutta varmaan jossain vaiheessa kirjoitan tähän jonkun jatkon, koska nämä kaksi jäi kummittelemaan minun mieleen. Minuakin nauratti tuo kohta minkä lainasit, todellakin nämä kaksi on ihan ulalla. Kiitos vielä ja kiitos loistavasta otsikosta, ihanaa kun tykkäsit!

Meldis: kiitos, kiva kun tykkäsit! ♥︎ Minunkin alkoi tehdä mieli pitsaa tätä kirjoittaessa, lol. Nämä kaksi on tosiaan vielä vaan kavereita tässä tekstissä, vaikkakin järjettömällä määrällä UST:ia. Olen nyt löytänyt jäkiksen uudelleen monen vuoden tauon jälkeen (siis penkkiurheiluna) ja pakko oli tehdä nämäkin poitsut pelaajiksi, kun MM-kisatkin on menossa. :-D Näistä kahdesta olisi kiva kirjoittaa jossain vaiheessa lisääkin!

Olipa ihana!

Luontokuvauksesi on niin elävää, että minusta tuntui kuin olisin kulkenut metsässä Heljän kanssa yhtä naarmuisena ja villinä. Pidin hänen käytännönläheisyydestään. Se havainnollisti hyvin metsän merkityksen Heljän kansalle. Taikuudenkin kuvasit todella raikkaalla tavalla. Luontevaa oli sekin, miten omat voimat pelottivat Heljää eikä hän uskaltautunut antautua niille.

Kiitos, pidin kovasti!

Vilna: Kiva, että ficci ilostutti sinua. Kiitos kommentistasi!

Meldis: Olin ajatellut, että Nickin kohdalla kruunu oli jo heltynyt Henryn isyystoiveille ja tämä on sitten pikkupoikansa biologinen isä (Philipillä on kenties tässä vaiheessa jo useampi perillinen, niin ei ole todellista vaaraa, että Nick kruunua perisi). Kiitos, kun kommentoit!

Larjus: Maggie oli arvonsa tunteva huomionvarastaja jo alusta lähtien, niin että isät olivat ihan vauvapöhnässä alkuviikot. Sen jälkeen on varmasti ollut stressiäkin; ajattelin, että Alex jatkoi lakitöitään ja että Henry on edelleen brittihovin työskentelevä jäsen, joten lapsen aikataulujen sovittaminen tähän on ollut taatusti haastavaa. Tuhmuus ja rakkaus eivät kuitenkaan ole kymmenessä vuodessa kadonneet! Kiva, kun kommentoit!

Ai että miten höpö arkinen palanen tämä oli. ^^ Haluan nyt juuri ihan hirveästi pizzaa. Kauhuleffoista en välitä, mutta ymmärrän tuon, että krapulassa tai kurjassa olossa auttaa joku tietynlainen rutiini, on hyvin tuttu juttu itsellenkin. ^^ En oikein saanut selvää, minkä laatuinen näiden kahden suhde oli, vaikutti, että vielä ollaan ystävyysvaiheessa ja siitä näkökulmasta tuollainen rento läheisyys ja sylittely tuntui erityisen ihanalta. Jotenkin myös erityisesti se, että kyseessä on lätkäpoikia tuntui tosi kivalta. Ollaan kaukalossa aggressiivisia ja vahvoja, mutta sen ulkopuolella jotain ihan muuta. Severin veripelko tuntui samaistuttavalta, en pelkää verta, mutta en tykkää katsoa sitä ja tulee huono olo, jos pitää verenluovutuksessa nähdä, miten se oma veri menee putkeen. Miten ihanaa, että pelostaan huolimatta Severi oli Eemelin tukena tikkaamisessa. <3

“Mä otan nyt nokkaunet”, Severi julistaa ja kääntää sen nenän mun mahaa päin ja koskettaa kädellä mun lämmintä kylkeä, mikä saa mut värähtämään kuin mulla olisi kylmä.

Oih, tämä asetelma oli niin herttainen ja rakastin, miten välitön Severi oli. <3 Voi Eemeliä, joka ihan häkeltynyt koko ajan. Toivottavasti tulevaisuudessa voisi saada häkellystä selvennettyä, että voisiko läheisyys olla vähän enemmän sellaista. ^^ Kiitos tästä!

Tämä oli aivan ihana, toimistoromanssit ovat niin kivoja. ^^ Tässä oli myös kivan leppoinen tunnelma, kun Harry ei ollutkaan aurori ja työ ei ollut aina menoa ja meininkiä. Oli tosi kiva, että vaikka toimisto olikin nuhjuinen niin silti työ oli mielekästä, siinä tuli itsellekin olo, että ei ne puitteet niin merkitse, jos työ vain on hauskaa. En tiedä oliko Dracollakaan se toive siirrosta niin tiloista johtuvaa vaan työn sisällöstä. Minulle tulee pitkätukkaisesta Dracosta juuri Lucius aina mieleen, mutta kiva tvisti oli tuo ponnarin käyttäminen, se tuntui tosi jästimäiseltä ja että Dracon ei tarvitse olla ihan niin siloiteltu. Oih, Draco laseissa oli kyllä mielikuva, jota en koskaan ollut miettinyt, mutta oikein herkullinen. ^^

Minusta oli ihanaa, millaisia huomioita Harry oli tehnyt Dracosta heidän työskennellessä samalla osastolla, juoksutrikoot, iltapäivätee ynnä muuta. Ja että hän myös muistaa monenlaisia asioita, että Draco tykkää lenkkeilystä, kun se tyhjentää pään tai että minne Draco aikoo jatkaa, kun hänen harjoittelunsa loppuu. Erittäin kertovaa oli, että Harry tiesi Narcissan hakeneen eroa, koska kuulosti siltä, että Draco ei ollut kertonut siitä itse vaan Harry oli stalkannut asian ehkä lehdestä. Kaikki vähänkin Dracoon liittyvä pitää selvittää. Testilennot kuulostivat ihanalta työtehtävältäkin pelkästään, mutta siinä saa taas tekosyyn huomioida Dracoa. ^^

Lentävä sydän saa Harryn höpöttämään hermostuneena, ja yhtäkkiä hän huomaa pyytäneensä Dracoa treffeille.

Äää en kestä, miten söpöä. <3 Tulee mieleen se tapa, miten Harry pyysi Chota joulutanssiaisiin ja kuulen niin hyvin, miten yhtä lailla Harry sönköttää kaikki sanat yhteen. Lopetus oli ihanan odottava, vähän sama tunnelma kuin keväässäkin on, lupaus lämmöstä ja valosta vihdoin ja viimein. ^^ Kiitos tästä ihanuudesta tosi paljon!