Unohtumaton, ihan tuttu tunne. :--------D Pitää vain ottaa itseä niskasta kiinni ja kirjoittaa paperille, miltä tuntuu häpeilemättä. Omia yksityisasioita on turha laitella siihen mutta siis omat tuntemukset tyypin suorituksia kohtaan on vain hyvä pistää paperille sillä tavalla kuin asiat siun mielestä ovat! Ja kerran se kirpaisee ja heti kun kirjoitettu kirje on tipahtanut postiluukkuun, niin jo silloin on tosi ylpeä itsestään, että miten pystyi kirjoittamaan jonkinlaisen paineen vallassa sellaisen kirjeen. Usko pois.
Miten voi kuvata asioita, joita ei edes itse osaa oman päänsä sisällä kuvata? Se innostus ja tärinä, kun näkee uutta materiaalia tai uuden leffan joltakin suosikiltaan, on oikeasti tunne, johon mulla ei ainakaan sanat riitä kuvailemaan. Se on uskomatonta, miten jonkun näyttelijän/laulajan työ voi oikeasti saada elämän tuntumaan paremmalta ja ongelmat pienemmiltä. Miten tällaisen sitten saa paperille vuodatettua?
Tuossahan sie jo aika paljon siitä tunteestas kerroit! Eli tuohon tyyliin, kirjoitat ihan reippaasti ja melko kainostelematta, miten tärkeää hänen työ on siulle. Kannattaa ensin laittaa ylös joitakin adjektiiveja tai sanoja, jotka kuvaavat sitä tunnetta, kun tosiaan näet sitä uutta materiaalia. Kun alat purkamaan tunteitasi, loppu oikeastaan sujuu mallikkaasti. Ja varmasti sitten se ihminen - se jolle sie sen kirjeen lähetät - on hyvillään saadessaan lukea tuollaista tekstiä, joka tulee suoraan sydämestä. Kuulostaa jotenkin kliseiseltä? No joo, mutta kuitenkin tähän tyyliin.
Tuntuu jotenkin intiimiltä ajatukselta, että jo pitkään ihailemani henkilö oikeasti lukisi jotain, joka liittyy minuun niin selkeästi, vaikka todennäköisempää on, että sen lukee joku muu.
Niin, no, toisaalta tuskin näet tyypin ilmettä kun hän lukee sen kirjeen, että en tiedä onko se helpottavaa vai ei. Ja kyllähän siellä on noita kirjeiden lukijoita ihan vain sensuurin vuoksi, mutta luultavasti aika moni julkkis lukee myös itse osan lähetetyistä kirjeistä ja se ensilukija saattaa vinkata myös hyvistä kirjeistä, joista yksi saattaa olla se siun kirje. Motivoi aika hyvin! Ei kannata ajatella liikaa, pitää vain antaa palaa. Mutta ei myöskään kannata kirjoittaa koko kirjettä täyteen ylistystä, vaikka sehän nyt onkin oikeastaan se tärkein asia siinä, vaan kannattaa ujuttaa mukaan erilaisista asioista. En tiedä, onko ihailemasi henkilö suomalainen vai ei, mutta jos ei ole, niin hänestä on varmaan mukavaa lukea karjalanpaistista ja kalakukosta.
Yksi (tyhmä) kysymys: Kuinka hienovaraisesti sitä vastausta (nimikirjoitus etc.) pitää pyytää vai rohkeneeko sitä ihan vaan reippaasti kysyä?
Äh, tuli heti mieleen koulun rehtori avajaispuheessa, kun se selitti tätä perusjuttua, että:
"Mikään kysymys ei ole tyhmä. Tyhmä on se, joka ei uskalla kysyä". Tai jotain tällaista. Joo, sori, out of topic. 8D
No mie oon yleensä laittanut kirjeen loppuun ennen hugs and kisses - toivotuksia selityksen kera, että saisinko nimikirjoituksen. Eli siis tyyliin "voisinko saada nimikirjoituksesi? Tiedän, että olet hyvin kiireinen, mutta en näe sinua missään, jotta voisin pyytää sinulta silloin nimmaria" ja jotain tuollaista. Kannattaa pyytää allekirjoitusta nätisti ja selittää, että muutoin se on mahdotonta (jos on?). Useasti tulee vastaus nimmarin kera, vielä varmemmin jos laitat kirjeen sisään kirjekuoren kunnollisella postimerkillä ja omalla osoitteellasi.
Onnea siulle ja toivottavasti saat otettua itteesi niskasta kiinni! :----------)