Okakettu, ihanaa että löysit kaikkea ihanaa : D Jep, Idunna ansaitsee onnea siinä missä Aala ja Elvarkin, en ole päästänyt tyttöparkaa helpolla. :'> Kiitos kommentista!
A/N: En oel oikein tyytyväinen näihin osiin, dialogiakin on paljon. Mutta koska halusin kohtauksen menevän tietyllä tavalla, niin... Oli miten oli, toivottavasti
te viihdytte. Pus <3
51.
200 sanaa
“Tulisitko sinä minun mukaani? Sinä olet niin rohkea”, Idunna sanoo.
Aala päästää äänettömän naurahduksen. Mitä Idunna oikein tarkoittaa? Ei Aala ole rohkea, hän pelkää koko ajan, pakoilee ja tekee virheitä. Idunna itse on rohkea, lähti kylästä vapaa-ehtoisesti, otti uudet tilaisuudet vastaan aina odotuksella, ei kauhulla kuten hän.
“Kyllä olet. Sinä uskalsit tehdä väärin, otit vastuun teoistasi vaikka se olisi voinut tarkoittaa teloitusta. Shamaanina laitoit kaiken muun itsesi edelle, kävit vaikka kuoleman rajalla ja valvoit öitä kuumeisten vierellä. Sinä olet vahva, Aala.”
Idunna katsoo häntä kuin itse uskoisi sanomansa. Aala ei tiedä, mitä hänen pitäisi ajatella.
“Tule mukaani, kun puhun Lumaelle”, Idunna pyytää, ja Aala myöntyy.
Kesäilma on lempeä, taivaalla on sadepilviä mutta maa on vielä kuivaa. Idunna kulkee edellä yrittäen näyttää huolettomammalta kuin onkaan. Lumae on sisällä kaikkien lasten kanssa, Nuume jossain poissa.
“Idunna, kultaseni, mietinkin että -, Aala, mukava nähdä. Eelas voi niin paljon paremmin”, Lumae sanoo ilahtuneena.
Aala vilkaisee sivulleen. Eelas istuu muiden lasten joukossa käpylehmillä leikkien. Suupielet kurkottavat itsestään hieman ylöspäin, samalla kun Lumae jatkaa.
“Hän on syönyt jo vähän pehmeäksi haudutettua lihaa, ja Idunnasta on ollut iso apu.”
Lumae hymyilee niin leveästi, että pienet silmät siristyvät sikkaraan. Idunna on tosiaankin hölmö, jos pelkää Lumaen hylkäävän hänet.
52.
200 sanaa
Aala nykäisee Idunnaa kyynärpäästä.
“Olet niin kiltti minulle. Muuten -”
“Olin jo unohtaa, Mijè kävi täällä. Hän etsiskeli sinua”, Lumae sanoi.
“Niinkö?” Idunna punastui.
“Kyllä vain. Ja Ujken kävi kysymässä keneltä hänen poikansa tulisi pyytää sinua puolisokseen, Nuumelta vai veljeltäsi. Mitä mieltä olet?” Lumae kysyi.
“En ole varma”, Idunna sanoi, “te olette minulle kyllä läheisiä. Ulleko siis tahtoo pyytää minua?”
“Totta kai, jokainen naimaton miehenpuoli haluaisi tuollaisen vaimon”, Lumae sanoo mutkattomasti, hämmentää keitostaan tulen yllä ja kallistaa päätään.
“Veljesi pitäisi kuitenkin varmaan päättää asioistasi. Hän ja Nuume tulevat niin hyvin toimeen että he ovat samaa mieltä kumminkin.”
Aala hymyilee. Ehkä Elvar on nytkin Nuumen kanssa jossain. Idunna näyttää unohtaneen asiansa, joten Aala nyhjäisee tätä taas.
“Minä oikeastaan mietin... Mitä mieltä te olette Mijèstä?”, Idunna kysyy vaihtaen painoa jalalta toiselle.
“Mukava nuorimies. Pidätkös sinä hänestä? Hänkin taitaa välittää sinusta”, Lumae myhäilee silmää iskien.
“Mi-, minä luulin että Ulle olisi...”Idunna takeltelee punastuen syvemmin.
“No, hän on toki rakkaita perhetuttuja, mutta kun valinnanvaraa on, tee se mikä tuntuu oikealta”, Lumae sanoo.
Idunna syöksähtää halaamaan naista, Lumae silittelee hänen hiuksiaan.
“Sinä höpsö, Ummi ainakin ilahtuu kun autat häntä lastenhoidossa. Hän pitää veljestään kovin”, Lumae mutisee.
Aala jättää uuden annoksen yrttisekoitusta, ennen kuin lähtee takaisin.