Kirjoittaja; Pinkkura - taaskin
Ikäraja: S, varmuuden vuoksi (=
Varoitukset; Viitteitä väkivallasta
A/N; Osallistuu haasteeseen Angst10. Virheistä saa syyttää minua ja niistä saa myös huomautella - tämä on tehty sekavissa fiiliksissä.
Vierestä katsojat
Tumma, kiharainen pää oli kumartunut tutkimaan kirjaa, joka kertoi ihmiskunnan historiasta. Teos oli paksu kuin nälkävuosi ja tekstiä oli varmaan ainakin kilometrin verran, mutta moinen ei tyttöä tuntunut haittaavan. Ruskeat silmät paloivat innosta ja ahmivat tekstiä mielipuolisen nopeasti.
Isompi, aina vaikeuksissa oleva poika huomasi Hermionen iloisuuden ja harmistui. (Miksi tuo tyhmä tyttö näyttää noin onnelliselta?) Pojan askeleet kulkivat pehmeästi Hermionen luo ja tyttö sulki silmänsä varjon langetessa kirjalle. Hänen kätensä ponnahtivat suojaamaan päätä ja kirja putosi kolahtaen maahan. (Taasko tämä alkaa..)
***
Kukaan ei tiennyt miksi tämä kyseinen poika kiusasi puolustuskyvytöntä ja arkaa tyttöä, kaikki vain olivat tottuneet siihen, että niin oli. Joka kerta, kun Hermione pienempänä oli onnellinen, poika tuli. Isompi yritti saada jokaikisen sirpaleen pienemmän onnesta säpäleiksi, eikä kukaan uskaltanut puuttua siihen - edes Hermionen vanhemmat.
***
Kyyneleet valuvat tytön poskille, kun poika nauttii revittyjen sivujen keskellä ylivoimaisesta voitostaan. Hermione ei voi tehdä mitään muuta, kuin vaikeroida ja anella. ("Äiti..?") Hän ihmettelee, miksi kukaan ei auta, häädä tuota kamalaa poikaa pois. Miksi kaikki katsoivat vain vierestä? Myrtyneenä, tummat hiukset kasvoillaan, pikkuinen katselee kirjaa, joka on tuhottu samalla tavalla, kuin hänen hetkellinen ilonsakin.
"Hermione, mikä sinulle tuli?" Harry kysyi huolissaan, kun Hermione oli istunut liikkumatta pitkän aikaa.
"Ei mikään", Hermione vastasi huokaisten ja teki selväksi, että aihe oli loppuun käsitelty iskostamalla katseensa kirjaan, jota ei kyennyt lukemaan eteenpäin.
Niin monet kerrat hän oli nähnyt jotakin lasta kiusattavan, hakattavan tai lyötävän, mutta koskaan ei tyttö uskaltanut puuttua siihen. Liian monet iskut kasvoihin, liian monet solvaukset ("Sinusta ei ole mihinkään.") sattuivat, liian monta kertaa kaikki katsoivat vain vierestä - Hermionesta tuli samanlainen.
