Jotenkin taas vähän unohtui. No jaa. Tästä tuli vähän outo luukku, mutta mitäpä tuosta. En tiedä, mitä Casin ongelmat Taivaan kanssa ovat tässä vaiheessa, mutta ainahan niitä tuntuu olevan joten. Lupaan ja vannon, että huomenna tulee jotain söpöä :')
13.12.
Sana: kulutusjuhla, ikäraja S, sanoja 750
”Tiedätkö, Cas, joulu on aikamoinen kulutusjuhla nykyään”, Gabriel tokaisi toiselle enkelille kävellessään kaupan hyllyllä edestakaisin. Castiel lähinnä raahusti tämän perässä.
”En kaipaa mielipiteitäsi”, hän ilmoitti ja oli törmätä Gabrieliin tämän pysähtyessä äkisti.
”Älä ole ynseä, pikkuveikka”, arkkienkeli torui ja kumartui tutkimaan jotain. Castiel siirtyi Gabrielin vierelle ja katsoi hänkin hyllyyn.
”Tykkäisitkö sinä hierontaöljystä? Dean antaa varmasti hyviä hartiahierontoja, kyllä vain”, Gabriel höpisi ja nappasi pienen pullon. ”Itse asiassa – minullakin voisi olla käyttöä sille”, tämä tuumasi ja otti toisen samanlaisen. ”Vai pidätkö enemmän vaniljasta kuin ruususta? Saat itse valita.”
Castiel tuijotti arkkienkelin kädessä olevaa putelia.
”Luulin sinun olleen sitä mieltä, että Dean särkee sydämeni tai jotain vastaavaa.”
”Muutin mieltäni!” Gabriel kertoi iloisesti. ”Enhän halua pilata iloista perhejoulua negatiivisella asenteella.”
”Sepä... mukavaa”, Castiel huokaisi ja otti ruusuntuoksuisen hierontaöljyn toisen kädestä. Hän ei edelleenkään olisi halunnut Gabrielia paikalle. Tietysti arkkienkeli kuului hänen perheeseensä, mutta ei hän tästä erityisemmin pitänyt. Castiel ei kaivannut Gabrielia vihjailemaan Deanille mitä sattuu. Eikä hän myöskään olisi halunnut ketään muistuttamaan häntä Taivaasta ja siihen liittyvistä ikävistä asioista. Niin kuin hän ei olisi muutenkin jo vatvonut niitä tarpeeksi.
”Cas, älä ole tuollainen! Olet aivan maasi myynyt enkä minä ymmärrä miksi. Eikö Dean anna sinulle, hmh?”
”Anna mitä?” enkeli murahti.
”Seksiä, senkin törppö. Onko sinulla käpy aivojen paikalla?”
”Dean ei anna minulle yhtään mitään, onko selvä? Olemme ystäviä”, Castiel tiuskaisi saaden Gabrielin kohottamaan kulmiaan. Tämä naksutti kieltään.
”Asialle pitäisi tehdä jotain, jos saan sanoa.”
”Minä suutelin häntä.”
”Voi että, pikkuveli alkaa kasvaa isoksi”, Gabriel ihasteli, ja Castielia kadutti, että hän oli sanonut mitään.
He lähtivät kävelemään tavaratalon pääkäytävää ja pysähtyivät lasten leluosastolle.
”Mitä Dean sanoi?” Gabriel jatkoi edellistä aihetta, vaikka Castiel oli jo hetken ehtinyt toivoa tämän unohtaneen sen.
”Hän työnsi minut pois ja sanoi, ettei hän ollut tarkoittanut, että minun pitäisi suudella häntä.”
”Auts”, Gabriel myönsi huvittuneena ja alkoi penkoa pehmolelukoria. Kommentti ei juurikaan auttanut parantamaan Castielin mielialaa. Hän nojasi pehmoeläinkorin reunaan ja katseli Gabrielin touhuamista.
Hetken päästä puolijumala ilmeisesti löysi etsimänsä ja nosti korista pehmohirven.
”Aivan Samin näköinen, eikö olekin?” tämä kysyi tyytyväisenä. Castiel tarkasteli hirveä ja päätti mielessään, että ainakin sillä oli Samin pitkät jalat.
”En tiedä, haluaisiko Sam pehmolelua”, hän kuitenkin totesi Gabrielille, koska hän epäili asiaa vahvasti.
”Mutta minä haluan antaa sen hänelle”, arkkienkeli sanoi ja hymyili leveästi. Sitten tämä lähti taas kävelemään eri suuntaan. Castiel seurasi veljeään. ”Mutta palatakseni sinuun ja Deaniin... Se poikaparka on aivan pihkassa sinuun, usko minua.”
”Olet kovin varma asiastasi.”
”Totta
kai minä olen varma! Kuka tahansa ääliö näkee sen monen kilometrin päähän! Paitsi ilmeisesti sinä, mutta se nyt ei ole yllätys.”
”Miten niin kuka tahansa näkee sen?” Cas ihmetteli. Ei hän ollut nähnyt, vaikka olikin käyttänyt tarpeettoman paljon aikaa Deanin katselemiseen...
”Haloo? Kaikki ne pitkät katseet, 'missä Cas on' -vikinä jos sinulle on käynyt jotain... Tyyppi on niin rakastunut, että silmissä näkyy sydämiä.”
”Jos olet tuota mieltä, niin mitä se kaikki puhe sesonkituotteista oli?” Castiel kysyi epäilevänä. Hän ei ollut valmis uskomaan Gabrielin positiivisia sanoja niin vähällä.
”Johan minä sanoin, muutin mieltäni.”
”Miksi?”
”Sanotaanko vaikka niin, että juttelin erään hirven kanssa.”
”Samin?”
”Tunnetko sinä muita hirviä, jotka osaavat puhua?”
Castiel pudisteli päätään hämmentyneenä. Olisiko Dean voinut puhua Samille? Tietysti tämä olisi voinut, hehän olivat veljeksiä. Se sen sijaan oli omituisempaa, että Gabriel oli puhunut Samin kanssa...
”Joka tapauksessa”, Gabriel hymisi pysähtyessään samalle hyllylle, jolta tämä oli napannut hierontaöljyt mukaansa. ”Sinuna yrittäisin uudestaan. Dean Winchester on ehkä kokenut naistenkaataja, mutta ei hänenkään tielleen joka päivä eksy tuollaisia seksikkäitä enkeleitä”, Gabriel sanoi ja taputti Castielin poskea. Enkeli vetäytyi kauemmas.
”Mitä yrität sanoa?”
”Esimerkiksi sitä, että annan pojalle lahjaksi tämän tuoksukynttilän. Se sopii hyvin yhteen hierontaöljyn kanssa”, arkkienkeli kertoi ja iski silmää. ”Jos olisin sinun tyylikkäissä housuissasi, heittäisin vaatteet pois ja antautuisin Impalan konepellillä, mutta koska en ole sinä, ja sinä et ole minä, olet oletettavasti hieman hienotunteisempi.”
Castiel jäi hetkeksi kuvittelemaan kohtausta Deanin auton konepellin päällä, mutta Gabriel keskeytti hänen mielikuvituksensa.
”Sanon vain sen, että jos et itse ole saanut tehtyä mitään asian eteen jouluun mennessä, minä hoidan sen puolestasi”, tämä lupasi ja vinkkasi jälleen. Ajatus huolestutti Castielia jonkun verran, joten hän seurasi veljeään tämän lähtiessä etsimään lahjaa Bobbylle. Enkeli tiesi, ettei hänen olisi ikinä pitänyt sanoa Gabrielille sanaakaan eikä varsinkaan kysyä mitään, mutta toisaalta hän tiesi myös, että hän rakasti Deania. Ja jos joku osasi auttaa häntä kertomaan sen Deanille, niin se joku oli Gabriel.
