Phanny, awwww. Ihanaa, jos sun mielestä hahmot on IC! Sitä mä tässä kuitenkin yritän, ja pelkään olevani vielä liian vieras fandomin kanssa onnistuakseni siinä. Ja jee kiva jos Cas on ihana :') eikä esim. urpo. Ja totta kai Destieliä on tulossa 8) haha, joskus on ihan okei nauraa ficeille ääneen keskellä yötä. Ääh en osaa vastata sun kommenttiin mitään fiksua nyt, mutta oon tosi ilonen että tykkäsit ja piristit mun yötä paljon tolla kommentilla! Kiitoksia siis paljon :3
Harpy, taisin jopa tajuta ton selityksen siitä että Cas ottaa positiivisella tavalla tosissaan. Kai. Ja hienoa että nauroit joululahjatoiveille :') kyllä musta ainakin Sam on vielä lapsi jolta voi odottaa jotain toiveita. Eiku mitä. .......Kiitos kun jaoit ton sun mielikuvan, se on tosi häiritsevä :''D voi luoja... Mutta joo, kiva että tykkäät! En sullekaan osaa vastata muuta mutta kiitos paljon C:
Itsenäisyyspäivän kunniaksi pidempi!
6.12.
Sana: kaulahuivi, ikäraja K-11, sanoja 827
Luo silmukoita, kaksi oikein, kaksi nurin, tee lisäsilmukoita... Mutta mitä tässä tapauksessa tarkoitti oikein ja nurin? Paperissa oli kyllä jokin kuva, mutta Castiel ei ollut varma, mitä se esitti. Hänen neuleohjeessaan oli selvästi paha puute. Enkeli piteli käsissään kahta puikkoa, joista toiselle hän oli onnistunut luomaan kaksikymmentä silmukkaa paksulla vihreällä langalla. Siihen se sitten jäikin.
Castiel ei ollut ikinä nähnyt Deania kutimet kädessä, mutta koska tämä oli ihminen, Castiel uskoi tämän osaavan neuvoa. Niinpä enkeli kaivoi matkapuhelimensa esiin ja soitti Deanille.
”Cas?” Dean vastasi muutaman tuuttauksen jälkeen.
”Minä tarvitsen apuasi”, enkeli ilmoitti suoraan.
”Mitä on käynyt?” Dean kysyi välittömästi. Castiel tunsi vatsassaan oudon kiepsahduksen kuullessaan huolen Deanin äänessä.
”Ei mitään. Toivon voivani konsultoida sinua”, hän selvensi, koska ei halunnut Deanin olevan huolissaan.
”Konsultoida? Missä asiassa?”
”Samin lahjassa. Voinko tulla sinne?”
”Totta kai. Itse asiassa voisit raahata sievän peppusi tänne mahdollisimman pian, olen polttamassa luita Trenchwayn hautausmaalla Michiganissa, ja apu voisi olla – hyödyksi”, metsästäjä sanoi ja ähkäisi äkkinäisesti lauseensa loppuun.
Castiel ei hukannut aikaa, vaan siirtyi välittömästi hautausmaalle. Hän huomasi heti Deanin, joka oli vaikeuksissa kummituksen kanssa – se oli saanut tukevan otteen miehen kaulasta. Enkeli pudotti langan ja puikot maahan kiiruhtaessaan lähemmäs. Dean huomasi hänen tulonsa yrittäessään taistella irti kummituksen otteesta.
”Pudotin sytkärin haudalle!” mies huusi, ja Castiel kääntyi nopeasti avoimen haudan puoleen. Hänen silmänsä osuivat heti metalliseen laitteeseen. Hän noukki sen käteensä, räpsäytti liekin päälle ja pudotti sen arkussa makaavien luiden sekaan.
Aave paloi kirkuen, ja Dean horjahti taaksepäin kaatuen maahan. Castiel asteli miehen luokse.
”Missä Sam on?”
”Huolehtimassa tuon tyypin perheestä”, Dean vastasi nyökäten kohti hautaa. Castiel ojensi kätensä miehelle, joka tarttui siihen ja antoi enkelin vetää itsensä ylös.
”Hyvä ajoitus”, Dean kiitti ja halasi enkeliä nopeasti yhdellä kädellä. Enkeli ei ehtinyt vastata eleeseen, mutta hetken päästä hän ymmärsi, ettei siihen ehkä kuulunutkaan vastata. Dean näytti jollain tapaa itsekin yllättyneen puolihalauksesta.
”Joten. Samin lahja?” mies vaihtoi aihetta käydessään hakemassa aseensa muutaman metrin päästä maasta.
”Niin”, Castiel sanoi muistaessaan, miksi oli alunperin soittanut Deanille. Hän ei kuitenkaan ehtinyt sanoa muuta, kun metsästäjä yhtäkkiä huomasi jotain.
”Mitä helvettiä?” mieheltä pääsi ja tämä kumartui. Castiel huomasi toisen löytäneen hänen lankakeränsä. Dean nosti sen ilmaan otsa rypyssä.
”Se on Samin lahja”, enkeli kertoi.
”Samin... mitä? Lankaa ja puikot?”
”Ei, vaan kaulahuivi”, enkeli korjasi ilmiselvää asiaa.
”Sinulla totta tosiaan on outo käsitys kaulahuivista”, Dean hörähti. Castiel rypisti kulmiaan. ”Oikeasti, mitä tämä on?”
”Kuulin, että itsetehdyt lahjat ovat parhaita. En vain tiedä, mitä tarkoittaa kaksi oikein ja kaksi väärin, joten ajattelin, että ehkä sinä – ”
”Cas, näytänkö minä todella siltä että osaan kutoa?”
”Sitä kutsutaan neulomiseksi. Mattopuilla kudotaan.” Dean katsoi Castielia ilmeellä, joka kertoi enkelille hänen sanoneen jotain typerää. Hän päätti palata aiheeseen. ”Rehellisesti sanoen, et näytä.”
”Miksi siis kysyt minulta?”
”Keneltä muultakaan minä kysyisin?” Castiel kysyi ja yllättyi itsekin siitä, kuinka pettyneeltä kuulosti. Hän ei osannut hallita tunteitaan ja niiden näkymistä erityisen hyvin toisin kuin Dean, joka oli enkelin käsityksen mukaan mestari siinä.
Mies kohautti olkiaan epätietoisena ja silmäili taas Castielin käsityötä. Enkelistä tuntui siltä kuin mies olisi hämmentynyt, mutta ei Dean ollut hämmentyvää tyyppiä.
”No, eiköhän me jotain saada aikaiseksi. Lähdetään vetämään täältä”, metsästäjä tokaisi ja asteli Castielin luokse.
He siirtyivät takaisin puistonpenkille, jolla Castiel oli istunut neulomassa. Dean kohotti kulmiaan, mistä enkeli tajusi, että metsästäjän ei välttämättä ollut kovin miellyttävä istua ulkona. Mies kuitenkin vain istahti tyynesti penkille, joten Castiel antoi olla. Lyhyen Samille soitetun puhelun jälkeen Dean kääntyi Castielin puoleen.
”No, mikä mättää?”
”Tämä ohje.” Enkeli kaivoi ohjeen taas esiin ja näytti sitä miehelle. Tämä rypisti otsaansa tavatessaan paperia.
”Tässähän on kuva”, Dean huomautti. ”Anna se tänne.”
Enkeli ojensi ohjelappusen Deanille, joka laski sen syliinsä ja otti puikot haparoiden käsiinsä. Mies alkoi kokeilla langan kääntämistä puikoille ja Castiel seurasi kiinnostuneena. Hänen katseensa eksyi Deanin käsistä tämän kasvoihin ja vihreisiin silmiin, joiden ympärille ilmestyi pieniä ryppyjä tämän keskittyessä. Enkeli tutki toisen hiuksia ja kaulaa ja jännittyneitä hartioita ja tunsi outoa halua pitää miestä sylissään. Castiel arveli, että se liittyi jotenkin muihin tunteisiin, joita hän oli jo pidempään havainnut omistavansa Deania kohtaan. Enkeli ei tiennyt, pitikö hän mielihalusta vai ei.
”Katso”, metsästäjä kehotti saaden Castielin keskittymään taas aiheeseen. Mies näytti kaksi erilaista kiepautusta ja esitteli ne oikeaksi ja nurjaksi.
”Voisitko näyttää uudestaan?” enkeli pyysi. Dean nojautui häntä vasten näyttääkseen lähempää, ja Castielin vatsassa kihelmöi. Deanin läheisyys tuntui mukavalta, mutta hän ei ollut varma, oliko se sallittua. Metsästäjä kuitenkin pysyi kerrankin hiljaa henkilökohtaisesta tilasta, ja Castiel otti sen lupana hivuttautua vähän lähemmäs miestä puistonpenkillä. Deanin kädet pysähtyivät hetkeksi, ja enkeli pelkäsi tehneensä väärin. Sitten mies kuitenkin jatkoi ja hymyili Castielille pikaisesti, joten hän antoi itsensä jäädä siihen, kylki vasten Deanin kylkeä.
He istuivat siinä vierekkäin neulomassa, kunnes Dean mainitsi, ettei pystynyt enää liikuttamaan jäätyneitä käsiään. Castiel vei heidät Samin luokse miettien, miten hän oppisi hallitsemaan ihmistunteitaan edes sen verran, ettei Dean näkisi hänen lävitseen yhdellä silmäyksellä. Se saattaisi olla kiusallista, jopa enkelin mielestä.
Plus englanninkielinen ficci, jolle nauroin liikaa:
How to Romance a Human, kirjoittanu cloudyjenn fanfiction.netistä c: Ikäraja T eli K-13.
