Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Kiitos kommentista, rosegold! Mullakin on kieltämättä vaikeuteni pysyä hetkessä, tätä kirjoittaessa syntyi varmaan toiset 600 sanaa tekstiä, joka piti leikata pöytälaatikkoon parempia aikoja odottamaan, kun se ei ollut just tämän hetken kannalta oleellista. Mutta siitä on sitten hyvä luoda jotain muuta.

Olipa myös mukavaa että tuo nenäliinalumisade oli mieleesi! Se on sellainen vertaus, joka multa tulee ihan selkäytimestä ja aina tietynlaisen lumisateen sattuessa.
2
Rinnakkaistodellisuus / Vs: The Walking Dead: Älyttömän makea minkki, S, Carol/Daryl
« Uusin viesti kirjoittanut JuusoLeevi tänään kello 00:53:42 »
Kiitos kaunis kommentista, Fiorella! Ihana kuulla, että tää mahtuu Walking Deadin maailmaan noin mukavasti. Tätä fandomia kyllä saisi olla Finissä tarjolla enemmänkin.
3
Mulla on Linnunrataan jotenkin vaikea suhde, sillälailla että... Tiedän lukeneeni romaanikokoelman kannesta kanteen. Tiedän kuunnelleeni kuunnelman alusta loppuun (tosin tästä on vuosia ja käytin sitä nukahtamiseen, joten silloin ainakin nukuin osan ohi). Elokuvakin on tullut katsottua. Tästä kaikesta huolimatta noin 90% tapahtumista on mulle hämärän peitossa ja muistan vaan vilauksen sieltä, toisen täältä. Ehkä se johtuu Linnunradan luonteesta. No mutta!

Tää kokonaisuus tekee kunniaa sekä Linnunradalle että Shuffle-haasteelle! Niin kuin Sisiljaakin, mua riemastutti suomalaisten kappaleiden käyttö tässä, ja ennen kaikkea se, miten hyvin se toimi. Arthurin luonne ja olemus on yksi niistä asioista, jotka mulle on palanut paremmin mieleen, ja ihan oma itsensähän se tässä on. Tässä oli paljon ilostuttavia yksityiskohtia ja viittauksia sarjan tapahtumiin (ja niitä varmasti enemmänkin kuin minä tunnistan). Pidin myös siitä, että kappaleet olivat saaneet omat otsikkonsa noiden shufflen syöttämien kappaleiden nimien lisäksi.

Voi Arthur-raukkaa. Kiitos tästä, tää kyllä puhutteli mua monella tapaa! Enkä sanoisi mahdottomaksi sitäkään, että mun aivot sekottaa tän sinne canonin joukkoon. Ehkä joskus kun luen kirjat uudestaan, mietin miksei Arthurin ja Fordin Tallinnan-reissua mainita ;D. Mulle jäi myös tosta kohdasta korvamadoksi Miljoonasateen Ikäväni Tallinnaan, vaikkei se edes ollut inspiraatiosi lähteenä.
4
Pergamentinpala / Vs: Kasvukipujen kudoksissa | K-11 | angstisia spurttiraapaleita 2/7
« Uusin viesti kirjoittanut Claire 06.05.2024 23:17:40 »
A/N: Hups, tämä jäi nyt aikalailla julkaisuaikataulusta, mutta yritän silti saada nämä seitsemän raapaletta jossain vaiheessa kasaan. Tässä tulee kolmas :D



3.
Neulatyyny

(150 sanaa)

Odotan epätoivoisesti, että minut päästetään sisälle vastaanottohuoneeseen. Samalla minun tekisi mieli juosta karkuun, koska pelkään, mitä tapahtuu huoneeseen astuttuani. Päässäni pyörii järjettömyyksiä, kuten kaatuvatko seinät päälleni? Nauretaanko minulle ja mitättömille ongelmilleni? Kirjoittaako psykologi muistioonsa, kuinka helvetin sekaisin olen? Vai piirtääköhän se vihkoonsa vain kukkasia samalla, kun esittää kuuntelevansa? Miettii, mitä ostaisi kauppakäynnillä, jonne aikoo saman tien, kunhan pääsee minusta ensiksi eroon?

Kun olen saanut pureksittua sormenkynteni ja pyöriteltyä hiuksiini solmun, jonka olen joutunut lopulta repimään auki, avautuu ovi viimeinkin. Astun huoneeseen, istun nojatuoliin ja avaan suuni. Seinät eivät kaadu päälle eikä psykologi naura, vaan kuuntelee myötätuntoisesti ja esittää välillä tarkentavia kysymyksiä. Vihkoonsa se tekee välillä merkintöjä, mutta siinä vaiheessa minua ei enää kiinnosta, mitä ne sisältävät. Jauhettuani tunnin ongelmistani ventovieraalle ihmiselle, tajuan, kuinka paljon pienemmiltä ne tuntuvat ulkona suustani kuin omassa päässäni.

Kun saavun kotiin, asetan itseäni piikittelevät ajatukseni neulatyynylle, ja jään miettimään, milloin viimeksi olen sanonut mitään positiivista itselleni.
5
Hunajaherttua / Lentävä sydän, Harry/Draco-raapaleet, toimistofluffy (S)
« Uusin viesti kirjoittanut Thelina 06.05.2024 22:19:32 »
Ficin nimi: Lentävä sydän
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: toimistofluffy
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
Yhteenveto: Harry ja Draco ovat huonetovereita pikkuisessa toimistossa luutasäännösten valvomossa.
Vastuunvapautus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.

A/N: Osallistuu haasteisiin Spurttiraapale VI, FFF1000 sanalla 406. Fetasalaatti sekä Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus! #3.



Lentävä sydän

1.
Silkkinauha - 200 sanaa

Harry on taas vähän myöhässä töistä. Maanantaisin hänen on aina vaikea herätä, sillä viikonloppuisin tulee valvottua myöhään, jolloin herätyskellon torkkuloitsua on entistäkin vaikeampi vastustaa. Noustessaan lopulta puoli tuntia suunniteltua myöhemmin hän ehtii vain vaihtaa vaatteet ja ruokkia pikaisesti Hedwiinan. Oma aamiainen jäisi tälläkin kertaa väliin.

Kun hän astuu sisään pieneen toimistohuoneeseen ministeriön kuudennessa kerroksessa, Draco on tietenkin jo paikalla. Hän saapuu aina täsmällisesti tasan kahdeksalta ja on juuri saanut kahvin keitettyä, kun Harry vihdoin ehtii paikalle kymmentä yli. Harry kaataa itselleen kupillisen ja istuu alas.

Harry on melkein jo tottunut siihen, että Draco Malfoy on hänen huonetoverinsa. Heidän työpöytänsä ovat vastakkain keskellä huonetta, niin että kummankin taakse jää tilaa mappeja pursuilevalle hyllylle ja pienelle vaatekaapille, johon päällysviitan voi ripustaa. Kahvinkeitin porisee oven vieressä pikkuruisella pöydällä, jonka jalka on korjattu taikateipillä. Luutasäännösten valvomo on hiukan nuhjuinen, mutta Harrya se ei haittaa. Draco sen sijaan kai toivoo siirtoa taikalakiosastolle, hienompiin puitteisiin.

Vaikka ei Draco taida enää olla samanlainen hienostelija kuin aikoinaan. Hän on kasvattanut hiuksensa hartiamittaisiksi, muttei sido niitä isänsä tyyliin mustalla silkkinauhalla, vaan ohuella hiuslenkillä. Käytännölliset metallikehyksiset lukulasit eksyvät usein nenälle ja vaatteet ovat yksinkertaiset. Silti Draco on edelleen tyylikäs.

Kahvi on jäähtynyt sopivaksi. Harry avaa ensimmäisen mapin ja alkaa hommiin.


2.
Kellonaika - 100 sanaa

Kun kellonaika lähestyy lounasta, Harryn maha on kurissut äänekkäästi jo monta tuntia. Draco vilkuilee häntä paperipinojensa yli, kunnes viimein ehdottaa, että he pitäisivät tauon hieman tavallista aikaisemmin. Harrylle se sopii — hänen on jostain syystä ollut vaikea keskittyä Puhtolakaisun kymmennennen sukupolven uutuusluutien patenttirekisteröinteihin, vaikka lento-ominaisuuksissa onkin ollut monta kiinnostavaa uutta yksityiskohtaa.

Harrylle työ luutasäännösten valvomossa sopii tällä hetkellä hyvin, sillä siinä yhdistyy paitsi hänen kiinnostuksensa huispaukseen, myös sopivan rauhallinen työtahti. Aurorina työskentely oli muutaman vuoden jälkeen alkanut uuvuttaa ja Hermionen rohkaistua häntä hakemaan siirtoa, oli Harry lopulta päässyt vaihtamaan työtehtävää.

Yllätys oli ollut suuri, kun Draco aloitti osastolla viikkoa myöhemmin lakiharjoittelijana.


3.
Juosta - 150 sanaa

Harry on huomannut, että Draco syö usein terveellisen ja monipuolisen lounaan jaksaakseen juosta töiden jälkeen kotiin. Draco pitää lenkkeilystä ja sanoo sen tuulettavan hyvin päätä pitkän päivän jälkeen. Harry itse ei ole kovin kiinnostunut urheilusta huispausta lukuun ottamatta. Silti hän on miettinyt, pitäisikö hänenkin ostaa mustat juoksutrikoot. Ainakin Dracon päällä ne näyttävät hyvältä.

He tilaavat ministeriön ruokalasta kasviskeitot ja fetasalaatit, jotka pian leijuvat keittiöstä pöytään väistellen muiden tilaamia pasta- ja voileipäannoksia. Vaikka useimmat työntekijät jäävät ruoan jälkeen vielä kahvillekin, on Harrylle tullut tavaksi keittää lounaskahvit tai teet vasta työhuoneella. Viime aikoina myös Draco on liittynyt seuraan yhä useammin, eikä Harry olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että he tulisivat toimeen näin hyvin.

Joskus Harry huomaa ajatustensa harhailevan tulevaan kesään. Silloin Dracon harjoittelu luutasäännösten osastolla päättyy ja hänellä on jäljellä vielä vuosi lakiopintoja Lontoon taikayliopistossa. Sen jälkeen Draco todennäköisesti hakee oikeusavustajan paikkaa lakiosastolta.

Ajatus yksinäisestä toimistohuoneesta tekee Harryn haikeaksi jo nyt.


4.
Se - 100 sanaa

Draco ei ole puhunut paljoakaan siitä, millaista oli olla Voldemortin vallan alla omassa kodissaan. Eihän se Harrylle kuulu, mutta hän ei voi olla miettimättä, miten Draco on selvinnyt kaikesta henkisesti. Hänelle itselleen se ei aina ole ollut helppoa.

Luciuksesta he eivät ainakaan puhu. Hän on edelleen vankilassa, mutta odottaa pääsyä koevapauteen. Narcissa Malfoy on kuulemma hakenut avioeroa.

Draco asuu nykyisin kaupungissa kartanon sijaan ja Harrysta on tullut se, joka asuttaa hienoa, joskin ränsistynyttä taloa. Remonttien ansiosta sen kunto kuitenkin kohenee pikkuhiljaa, eikä sisustus enää muistuta Harrya synkistä ajoista. Draco lupaa joskus tulla katsomaan paikkoja ja Harry tuntee hymyn vatsanpohjassaan saakka. 


5.
Vihreä - 100 sanaa

Harry merkitsee paperit vihreällä leimasimella. Draco on tarkastanut uuden kilpaluutamallin lainmukaisuuden ja kopio hyväksytystä hakemuksesta täytyy vielä lähettää eri vastaanottajille: luutavalmistalle, kansainväliseen huispausvirastoon sekä ministeriön arkistoon. Pöllö odottaa jo valmiina Harryn pöydän reunalla ja ojentelee kärsimättömänä jalkaansa.

Tarkastettu luuta nojaa huolettomasti ovenpieleen. Sen varsi ja kahva ovat uutuuttaan kiiltävät, eikä varvuista löydy yhtäkään kiellettyä nopeusloitsua. Luudan muotoilu takaa sulavan liidon ilman niitäkin. Harryn mielessä välkähtää kuva eilisestä testilennosta, vaaleista tuulen kaappaamista hiussuortuvista ja Dracosta laskeutumassa alas kentälle. Lento oli näyttänyt kaikin puolin upealta.

Harry postittaa kirjeet ja yrittää keskittyä keskeneräiseen raporttiin. Ajatus lentävästä Dracosta häilyy taustalla vielä pitkään työpäivän jälkeenkin.


6.
Aina - 100 sanaa

Joskus raportteja kirjoittaessaan Harry miettii, miten hän ja Ron turvautuivat kouluaikoina Hermionen apuun saadakseen esseensä valmiiksi. Luutasäännösten valvomossa kuitenkin arvostetaan lyhyitä ja tiiviitä muistioita, mikä sopii Harrylle hyvin. Se on yksi työn parhaita puolia käytännön lentotestien ja kaiken huispaukseen liittyvän lisäksi.

Viime aikoina Harry on alkanut arvostaa uudella tavalla myös kollegoitaan. Pikkuruisella osastolla kaikki auttavat toisiaan ja kaikkein läheisimmäksi hän on tietenkin tullut Dracon kanssa. Aina kun Harry sattuu päivän mittaan vilkaisemaan Dracoa, hänen sydämensä hypähtää lentoon ja toimistohuoneen lumotusta ikkunasta paistava aurinko tuntuu kuumentavan huonetta oikeasti.

Lentävä sydän saa Harryn höpöttämään hermostuneena, ja yhtäkkiä hän huomaa pyytäneensä Dracoa treffeille.


7.
Kiireinen - 100 sanaa

Keväästä tulee hyvällä tavalla kiireinen. Työpäivät Dracon seurassa kuluvat kuin siivillä, eikä iltojakaan enää tarvitse viettää yksin. Harry suostuu jopa lähtemään Dracon kanssa juoksulenkille sillä ehdolla, että he myöhemmin katsovat Kalmanhanaukiolla elokuvia. Välillä he lainaavat testaamiaan luutia ja käyvät töiden jälkeen lentämässä.

Enää Harrya ei harmita se, ettei Draco kesän jälkeen palaa luutasäännösten valvomoon. Oliver Wood aloittaa hänen tilallaan osa-aikaisena huispausuransa ohella ja Draco palaa opiskelemaan lakitiedettä aivan ministeriön lähellä sijaitsevalle yliopistokampukselle. Heidän olisi edelleen helppo käydä yhdessä lounaalla. Hedwiina-pöllö saisi tulla Harryn mukaan töihin ja toimia viestinviejänä.

Harry hymyilee heidän suunnitelmilleen ja lähettää viimeisen raportin, ennen kuin kesäloma alkaa.
6
Godrickin notko / Vs: Aaveita • S • Draco/Harry • 3,5-raapale
« Uusin viesti kirjoittanut valokki 06.05.2024 20:39:12 »
Voi miten kaunis ja koskettava teksti tämä olikaan! Yhdyn edellisiin erityisesti siinä, että olet lyhyesti ja elegantisti osannut kertoa tarinan, joka tuntuu paljon suuremmalta. Tässä jää moni asia auki ja lukijan itsensä tulkittavaksi, ja näin lukijana huomasikin nopeasti luovansa päässään tarinaa Dracosta, joka on sodan jälkeen jättänyt Englannin, erkaantunut vanhemmistaan, ja jolla on ollut ilmeisesti syvempikin suhde Harryn kanssa. Tykkään lukea Dracosta, joka on tavallaan jättänyt menneen taaksensa ja hakenut itse omaa onneaan maailmalta, mutta joka kuitenkin on jollain tavalla kytköksissä menneeseen ja joutuu ainakin jossain vaiheessa kohtaamaan sen. Nyt vaikutti siltä, että Luciuksen kuolema pakotti hänet palaamaan ainakin hetkeksi, ja vaikka Dracon elämä olikin mennyt eteenpäin, ei taikamaailman suhtautuminen Dracoon ollut selvästikään muuttunut. Tosin Harrya lukuun ottamatta, joka on selvästi jossain vaiheessa muuttunut verivihollisesta joksikin aivan muuksi. Vaikka loppu jäikin auki, toivon, että Draco todella päätyy jäämään Harryn luokse. <3

Pitää lisäksi vielä mainita, että sun käyttämä kieli on todella kaunista, rikasta ja eloisaa. Saat näin lyhyeen tekstiin mukaan yllättävän paljon kuvailua, jolloin itselle värittyi mieleen selkeänä maailma ja todellisuus, jossa Draco nyt oli. Omia lemppareitani taisi olla kesän norkoilu ovella ja Harryn sormien ujuttuminen Dracon sormien väliin.

Kiitos kovasti, tämä oli todella hieno ja mieleenpainuva lukuelämys! <3
7
Äää tätä romanttisuuden määrää! <3

Fix-it-ficeissä on aina sitä ihanaa lohdullisuutta mukana ja samalla sellainen hyväntuulinen huulenheittofiilis, että kyllähän nyt fanit tietävät canonia paremmin. :D Vaxin kuolema ei tietenkään ollut etukäteen suunniteltu juttu, ei siinä, mutta lopputulos oli silti vallan surku. Tämän ficin tunnelma taas oli niin hitsin seesteinen, lämmin ja rakastava alusta loppuun. Melkein kuin pehmeä halaus. ^^

Lainaus
He jakoivat vuoteensa ja elämänsä, vaikka kohtalo oli määrännyt kummallekin osan, jossa ei koskaan menty naimisiin. Keyleth piti huolta kansastaan ja johti heitä, kun hän taas varmisti, että ihmiset pääsivät rajan toiselle puolelle rauhassa.
Molemmat tietää, mitä oma rooli vaatii, mutta se ei silti tarkoita, ettei elämää voisi jakaa toisen kanssa. <3

Lainaus
Silloin Vax ymmärsi. Sisko odotti jälleen. Tämä ja Percy olivat totisesti päättäneet lisääntyä ja täyttää maan.
:---D Voin niin kuvitella, miten Vax lohkaisee jotain Percylle ja tämä vain katsahtaa kiusaantuneen ylväästi viinilasin takaa. Mutta toisaalta de Rolot vähän niin kuin kitkettiin olemassolosta, joten kai se on ihan perusteltuakin pyrkiä kasvattamaan koko joukko uusia? :D

Äww, ihana lopetus ja ihanaa, että Vaxilla on oma sievä goottiruusunsa muiden joukossa. :33 Kiitosta tästä!

- Mai
8
Rinnakkaistodellisuus / Vs: SK∞: Huoltajuuskiistoja (S, Cherry & Joe, oneshot)
« Uusin viesti kirjoittanut Maissinaksu 06.05.2024 20:03:14 »
Tamagotchit olivat kyllä niin tähtiluokan viihdettä aikanaan. <3 Ja ihanaa, että ne ovat tehneet paluun, jolloin sekä uudet ilmiöön tutustujat nostalgianhakuisten milleniaalien ja muiden lisäksi saavat osansa huvista. Itselläni ei ollut koskaan draamaa kavereiden kanssa, lähinnä yhden kaverin ja serkun kanssa niitä hoidettiin ja perustettiin perhekin. xD Voin kyllä uskoa, että Matchablossomilla syntyisi vääntöä tällaisestakin asiasta (koska no onhan se iso asia päättää, mikä nimi ja millainen kuosi siinä itse vempeleessä on), heillä kun muutenkin kommunikointi pelittää aina niin rauhaarakastavasti. :--D

Lainaus
He valitsisivat, nimeäisivät ja kasvattaisivat sen yhdessä kuin se olisi heidän yhteinen lapsensa.
Äää niiden ensimmäinen vaavi. :3

Lainaus
Kojirou oli mieltynyt siniseen keltaisilla tähdillä koristeltuun versioon, kun taas Kaoru halusi heidän valitsevan neonkeltaisen Tamagotchin, jonka läpinäkyvän muovikuoren alta pystyisi erottamaan niin pariston kuin laitteen piirilevynkin. Vaikutti siltä, että he olivat tykästyneet kaikkein eniten juuri niihin väri- ja kuviovaihtoehtoihin, joista toinen ei pitänyt juuri lainkaan, eikä tuttuun tapaan kumpikaan suostunut antamaan periksi.
Tykkäsin ihan simona tästä, millaisia erilaisia tamoja lelukaupasta löytyy, ja millaiseen vaihtoehtoon mukulat sitten päätyvät. Yksityiskohdat ovat niitä kivoimpia ulottuvuuksia tarinoissa!

Ihanaa myös miten kaksikon luonteenomaiset toimintatavat puskevat pintaan heti, kun itse pallero vapautuu muovista. xD Olin itsekin niitä ihmisiä, jotka vain viskasivat kaiken maailman paperit muualle (tai ehkä kymmenen sekuntia vilkaisin), mutta Kaoru vastuullisena vanhempana haluaa käydä kaiken läpi. Ihmekään, että hänen tulevaisuuden ammatistaan tulikin sitten vähän korkealentoisempi kuin maanläheinen ravintolayrittäjä.

Lainaus
”Etpä ole sinäkään mikään tiikeri, vaikka nimesi niin kirjoitetaankin. Ehkä sinun pitäisikin olla Jinjirou?”
Saletisti tämä on Kaorun yksi lempinimi lisää Kojirolle Gorillan, Bokenasun ja pikku-Kojiron lisäksi. xD

Lainaus
”Takaii!” Kaoru melkein parahti. ”Sen nimi on nyt Takaii!”

Uutisen kuultuaan Kojirou purskahti nauruun. Hän ei ollut tästä uusimmasta käänteestä läheskään niin pahoillaan kuin Kaoru, joka suhtautui nimen valitsemiseen huomattavasti vakavammin.

”Ei ainakaan ole mikään tavallinen nimi”, hän hihitti. ”Kalliiss, vai onko se sittenkin Korkeaa?”
Rähähäää, typerykset. :'D Onneksi pieni Takaii on varmasti oikein kawaii! Hyviä vanhempia Kaorusta ja Kojirosta takuulla tulee, ja mikäli tämän ficin tarina seuraa perheenperustamis-AU:ta, ainakin esikoisen nimeäminen mahtoi käydä kivuttomammin ja ennen kaikkea harkitummin kuin taman kanssa. :D Kiitus! <3

- Mai
9
Hei, minä täällä taas, tällä kertaa kierimässä onnesta. Tässä oli niin ihana tunnelma, kesä, kukkia, asharikylä (se minne Vax ja Kiki kuuluvat (wää)). Ja Vex ja Percy odottavat lasta. Ihana fix-it. Vaikka se, mitä Vaxille kävi ykköskampanjan lopulla, oli erittäin hyvä ratkaisu, sellaisella masokistisella tavalla, niin onhan sitä myös erittäin kivaa kuvitella, miten asiat olisivat voineet mennä. Ehkä tämäntyyliset tekstit eivät olisi niin kivoja, jos ne olisivat vain canonin toisintoja 🤔 Canonin angsti tuo mukavasti särmää lukukokemukseen. Olen siis itse huomannut, että jos fikki on puhtaasti fluffia, ei se oikein innosta minua. Tarinassa pitää olla jonkin verran konfliktia, jotta se on tarina. Sanoisin, että tässä se konflikti tulee siitä, että canonissa asiat menivät täysin toisin päin.

Tykkäsin myös yksityiskohdasta, että Keyleth ei aina aivan hallitse druidivoimiaan, vaan voimakkaat tunteet ja fyysiset kokemukset aiheuttavat yllättäviä sivuvaikutuksia kukkien ja kasvien muodossa.

Tämä lause oli jotenkin erityisen koskettava:
Lainaus
Keyleth tiesi jo hänen palanneen, kasvit olivat varmasti kertoneet tälle.
Lähtemisessä ja palaamisessa on oma haikea ja suloinen romantiikkansa ja vaikka tässä AU:ssa Keyleth ja Vax voivat tavata, he eivät ilmeisesti voi tehdä niin kovinkaan usein.

Kiitos tästä tekstistä, oli ihana fiilistellä jälleen Vox Machinaa :)
10
Pergamentinpala / Vs: Maitohampaat • K11 • Edvard/Nikolai • raapalesarja 9/x
« Uusin viesti kirjoittanut Vilna 06.05.2024 13:31:56 »
A/N: Hiphei, se oli tältä erää tässä! ♥ Jos joku luki tänne asti olisi kiva kuulla kommenttia, mutta no pressure ja silleen. Nämä hahmot muodostuivat minulle tosi tärkeäksi lyhyessä ajassa, ja minulla on tunne, että palaan vielä uudelleen heidän pariinsa myöhemmin. Kiitos!


12.
(100 sanaa)

Katson rantakallioilta merta, enkä näe Nikolaita enää missään. Hän on kuin kadonnut tuhka tuuleen sen syvyyksiin, ja kyyneleet valuvat autuaasti poskilleni, kun yritän vielä epätoivoisesti nähdä hänet vielä kerran - edes sinä harmaana hylkeenä.

Tänään paistaa ensimmäistä kertaa aikoihin aurinko, ja tiedän että se on Nikolain tekosia. Se on hänen jäähyväislahjansa minulle. En tiedä tulenko näkemään häntä enää koskaan, sitä Nikolai ei ole ikinä luvannut minulle.

Jostain syystä minulla on tunne että viime yö ei ollut viimeinen kerta, kun saan pitää häntä sylissäni, mutta ehkä se on hivenen epätoivoinen ajatus.

Katson sinisiä aaltoja vielä hetken verran ennen kuin käännyn takaisin kotiin.
Sivuja: [1] 2 3 ... 10