Kirjoittaja Aihe: Haaveiluja [Kalkaros/Luna] S || FF100, Spurttiraapale  (Luettu 2091 kertaa)

LordPuhdemort

  • Vieras
Title: Haaveiluja
Author: LordPuhdemort
Pairing: Kalkaros/Luna
Rating: Eiköhän se sallittu ole
Genre: Ööh...drama luuulisin, tuplaraapale
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot ja paikat, minä vain lainaan niitä
A/N: Osallistuu FF100:aan sanalla auringonlasku, Genrehaasteeseen genrellä drama sekä Spurttiraapaleeseen sanalla muistiinpano. Todellakin menee hyvin tulkinnavaraiseksi, mitä tuohon sanaan tulee ::)
Kiitos myös Traversille, joka lukaisi ficin läpi.



Katsot pensaan suojista, kuinka tyttö vaaleat hiukset illan hämäryydessä loistaen kerää kukkasia seppelettä varten, laittaen sen valmiiksi saatuaan päähänsä. Aurinko luo viimeisiä säteitään, värjäten hänen hiuksensa punertavaksi.

Et uskalla kunnolla hengittää, kun katsot tyttöä, joka keijumaisin liikkein hypähtelee iltakasteisella nurmikolla. Hän ojentaa käsiään ylöspäin tavoitellen ympärillä lenteleviä tulikärpäsiä. Tytön nauru helisee hiljaisessa ilmassa kuin tuulikello saaden kylmät väreet kulkemaan selkäpiissäsi. Suljet silmäsi nähdäksesi mielessäsi hänen siniset silmänsä, jotka aina niin uneksivasti katsovat ympärilleen.

Tytön kasvot näkyvät mielessäsi selvästi, sillä olet painanut ne niin tiukasti muistiisi, etteivät ne lähde kulumallakaan pois. Olet aina tilaisuuden tullen ottanut ylös pienimmänkin yksityiskohdan hänestä. Silmät, huulet, hoikat sormet, hiukset. Kaiken. Palautat ne mieleesi ollessasi illalla yksin, jolloin pystyt nauttimaan niistä vielä enemmän.

Kasvoillesi nousee melkeinpä hypnoottinen ilme, kun hän alkaa hyräillä laulun sävelmää. Tyttö jatkaa kukkien poimimista, katseesi liikkuessa hänen hoikalla vartalollaan. Painat jokaisen kaarteen muistiisi, jotta voisit haaveilla, miltä tuntuisi koskettaa vaaleaa ihoa, antaen käsien liikkua sillä, tunnustellen ja nauttien.

Avaat silmäsi henkäisten syvään, sillä mielikuvat alkavat olla liikaa. Keskität katseesi jälleen tyttöön, joka istuu maassa selkä sinuun päin huomaamatta vieläkään sinua. Vakaasti kävelet häntä kohden. Ehkä uskallat nyt ottaa ratkaisevan askeleen. Ehkä tänään saat tehdä kaiken sen, mistä olet nähnyt päiväunia jo pitkään.
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 23:26:45 kirjoittanut Pops »

Kupla

  • Perisokea
  • ***
  • Viestejä: 916
  • So tell me, what is there to fear?
Vs: Haaveiluja [Kalkaros/Luna] S
« Vastaus #1 : 29.12.2008 10:49:42 »
Tässä ficissä oli ihanan rauhallinen tunnelma, joka kesti koko sen ajan. Eläytyminen ilta-auringon lämmittävään valoon ja Lunan katselemiseen oli helppoa. En itse asiassa pidä erityisemmin Lunasta, mutta tähän hetkeen hän sopi oikein hyvin. Kaunis kuvailu ja oikein hyvä juonentynkä tukivat toisiaan.

Pidemmittä puheitta kiitos lukunautinnosta!
I think I saw you in my sleep, darling,
I think I saw you in my dreams, you were
stitching up the seams on every broken promise
that your body couldn't keep.
I think I saw you in my sleep.
La Dispute: Such Small Hands

Kivikausi

  • Retard
  • ***
  • Viestejä: 628
  • дьявол
Vs: Haaveiluja [Kalkaros/Luna] S
« Vastaus #2 : 29.12.2008 11:23:33 »
Hitsi, ei tullutkaan Severus/Minnietä tällä juonella. ;D Mutta ei silti voi valittaa.

Tässä tosiaankin pysyi tuo tunnelma täysin rikkoutumattomana koko tekstin ajan. Ajattelin että lopetus viimeistään hajottaisi sen, mutta olit senkin saanut toimimaan. Voin yhtyä Kuplaan tuossa, mitä hän sanoi Lunasta. En itsekään oikein pidä hahmosta, mutta tässä kaivettiin sellasia asioita siitä esiin, ettei se ärsyttänyt vaan alkoi tuntua ihan uskottavalta, että joku pitää siitä liikaakin.

Oli mukavaa ettei Seven motiiveja sen enempää kerrottu, vaan se vaan oli ihailemassa Lunaa tuolla. Saa itse päättää oliko kyseessä suora pakkomielle vai jotain romanttisempaa ja minkälainen se "ensimmäinen askel" on.

Lainaus
Olet aina tilaisuuden tullen ottanut ylös pienimmänkin yksityiskohdan hänestä. Silmät, huulet, hoikat sormet, hiukset. Kaiken. Palautat ne mieleesi ollessasi illalla yksin, jolloin pystyt nauttimaan niistä vielä enemmän.

Kasvoillesi nousee melkeinpä hypnoottinen ilme, kun hän alkaa hyräillä laulun sävelmää.

Tuo oli kiva kohta. Vähän erilaista kuvailua kuin yleensä sulla ja toimi hyvin. Tai sitten yhteys vaan tuntuu erilaiselta.. Mutta kuitenkin.
Сам заварил кашу, сам и расхлебывай.

An I for detal.