Kommenttikampanjasta huomenia!
Tämä oli todella kaunis. Yleensä välttelen itsemurhatekstejä sen takia, koska niistä joskus jäi paha maku suuhun sellaisen mauttoman angstauksen takia ja kun istutaan jonkin talon katolla enkelinsiivet selässä ja ollaan niin
yksin. Mutta joo! Ne eivät liity tähän mitenkään paitsi ehkä siten, että tässä tekstissä ollaan miljoonien kilometrien päässä sellaisesta, mistä minä olen erittäin mielissäni.
Vähän jäi hämäräksi, missä tämä nyt siis tapahtuikaan. Eli onko otsikko tulkinnanvarainen vai ei? Ensin puhutaan kesämökistä, merestä ja suolasta, mutta lopussa talonmies tuleekin
yleisavaimella sisään, kun naapurit ovat valittaneet vuodosta. Eli oliko Sanna vain mielessään tuolla meren lähellä, kenties lohdutukseksi ajatellen rakastaan? Mutta mistä se suolavesi sitten oikein tuli? Anteeksi. Ei tällaisia ehkä saisi kysellä, kun kyseessä on muutenkin vähän abstrakti teksti ja se kaipaa vain omaa tulkintaa, mutta mä nyt olen vähän sellainen, että kysyn, kun haluan tietää ja muuten se kaihertaa niin kauheasti
Siinä tietysti voisi olla viittausta skitsofreniaan, sillä missä talossa nyt oikeasti meri hakkaa seiniä ja lattioita? Plus se, että naapurit huomasivat vasta sunnuntaina, että nyt jokin vuotaa. Okei, nyt olen vakuuttunut, että Sanna istuskelee omassa maailmassaan, missä hukkuu hiljakseen pistävän suolaiseen meriveteen. Tämä kommentti taitaa nyt lähinnä olla omaa pohdiskeluani ja tulkintaani tekstistäsi
Mutta tämä sai kyllä
ajattelemaan, että se on todellinen saavutus!
Pidin siitä, että veri ja suola kulkivat tässä tekstissä käsi kädessä, toistuen hienovaraisesti kauniissa lauseenrakenteissa. Ja lopetus oli ihana. Lopetukset ovat inhottavimpia, mitä tiedän, joten annan aina niiden onnistuessa krediittiä, koska omasta kokemuksesta tiedän, miten hankalia ne voivat olla! Kieli oli kaunista ja kerronta eteni sulavasti. Vähän sillä tavalla unenomaisesti ja tajunnanvirtamaisesti, mutta se sopikin täydellisesti Sannan mielentilaan ja ajatusmaailmaan. Keltaiset muistilaput olivat myös ihana yksityiskohta.
Lempikohtani oli kuitenkin tämä:
ja vedellä herttaisenpunainen hohde.
Tai en tiedä onko se niin sanotusti lempikohta, mutta sellainen, joka kiinnitti huomion. Herttaisenpunainen. Tunnustan, että se ilmaisu ei kyllä tule ensimmäisenä mieleen, kun ajattelen vettä, johon on sekoittunut verta. Mielenkiintoinen sananvalinta. Omaperäinen, yllättävä. Pidin siitä. Ja kuten
fierté jo mainitsikin tuossa edellä lauseessa
Ammeen tulppa on kiinni, Sannan ranteet auki. vastakkainasettelu toimii todella hyvin. Se olikin toinen suosikkini tässä tekstissä. Jotenkin vain niin kivasti muotoiltu. Kiitokset erilaisesta ja kauniista itsemurhatekstistä!
Pidin ^^