Kirjoittaja Aihe: Supernatural: Vaativa vauva | S | 7/7  (Luettu 3898 kertaa)

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 504
  • inFINIty
    • Listaukseni
Supernatural: Vaativa vauva | S | 7/7
« : 26.12.2015 16:33:09 »
Nimi: Vaativa vauva
Kirjoittaja: Crysted
Fandom: Supernatural
Ikäraja: S
Paritus: Lopussa hieman Destiel ja Sabriel
Genre: Huumori
Yhteenveto: Castiel muuttuu vauvaksi, joten Sam ja Dean valtuutetaan pitämään tästä huolta
Disclaimer: En omista enkeleitä tai metsästäjiä harmi vain, enkä saa tästä muuta kuin hupia itselleni

Ensimmäinen osa

Dean ja Sam istuivat motellihuoneensa pöydän ääressä, selailemassa sanomalehtiä mahdollisen tapauksen varalta. Yhtäkkiä ovi räjähti auki, saaden heidät hyppäämään ylös tuoleistaan. Molempien veljesten kädet hapuilivat aseita.

”Mitä helvettiä?” Dean puuskaisi, kun ovesta sisään astui arkkienkeli Gabriel, käsivarrellaan kori.

”Winchesterit,” Gabriel tervehti nopeasti, vilkaistessaan ympärillensä. Hän ei ollut kovinkaan vakuuttunut, nenän nyrpistyksestä päätellen. Hän heilautti kättään rikkonaisen oven suuntaan, jolloin se lennähti takaisin paikalleen niin kuin mitään ei olisi käynyt.

Sam ja Dean vilkuilivat toisiaan hämmentyneinä.

”Voitte laittaa nuo pois, en tullut tappelemaan,” Gabriel totesi nyökäten miesten aseiden suuntiin. Sam ja Dean eivät tehneet elettäkään totellakseen. Gabriel huokaisi erittäin ärsyyntyneen oloisena. ”Minulla ei ole energiaa tällaiseen!” hän tiuskaisi. ”Tarvitsen apuanne.”

Sam ja Dean vilkaisivat toisiaan. He olivat odottaneet enemmän piikittelevää vastausta nenäkkyyden kuninkaalta. ”Miksi meidän pitäisi auttaa sinua?” Sam tuhahti.

”Jos se sisältää minun tappamiseni sata ja yksi kertaa, olen ulkona,” Dean kieltäytyi. ”Toivottavasti sinulla ei ole pommia tuossa korissa.”

Gabriel pyöräytti silmiään. ”Jos haluaisin tappaa teidät, keksisin paljon tyylikkäämmän ja omaperäisemmän keinon.” Samassa jokin näytti liikahtavan korissa. Gabriel voihkaisi. ”Kohta se taas alkaa. Pelkäsinkin, ettei loitsu kestäisi kauan.”

”Mistä on kyse?” Dean kysyi ja tuijotti rapisevaa koria epäilevästi.

”Mikset ottaisi selvää itse?” Gabriel sanoi ja ojensi koria eteenpäin. ”Olen rauhoitellut sitä koko aamun tuloksetta, se ei muuta tee kuin itke.”

Dean tuijotti yhä koria epäilevästi. Gabriel heilutti koria kärsimättömästi, kunnes työnsi sen kokonaan Deanin syliin.

”Mikä se on?” Sam kysyi, kun Dean raotti korin kantta, josta näkyi hieman tummaa karvaa. Dean ei edes ehtinyt työntää kantta kokonaan pois, ennen kuin korista nousevat pienet kädet tekivät sen hänen puolestaan. Sekä Dean että Sam hätkähtivät ja tuijottivat korista paljastunutta näkyä suut auki. Pieni tummapäinen poika tuijotti heitä pelokkailla sinisillä silmillään ja alkaen itkeä rääkyvällä äänellä. Poika näytti kummallisen tutulta trenssitakkineen.

”Hetkinen, onko tämä-”

”Castiel? Kyllä,” Gabriel keskeytti Deanin ja hieroi otsaansa. Castielin itku tuntui siltä kuin se porautuisi suoraan aivoihin.

”Mitä tapahtui?” Sam kysyi, arvioiden noin parivuotiasta poikaa, jonka hän nosti Deanin pitelemästä korista ja yritti hyssytellä lopettamaan rääkyvän itkun.

”Sanotaanko, että eräällä noidalla oli erikoinen huumorintaju.”

”Niinkö? Tämä vaikuttaa vähän enemmän sellaiselta mitä sinä voisit tehdä.”

”Sitä minäkin sanoin!” Gabriel huudahti ja jatkoi sitten mutristaen suutaan kateellisen oloisena. ”Mutta ette kai luule, että kiusaisin itseäni tuollaisella?”

”Ja sinä haluat meidän huolehtivan hänestä?” Dean kysyi ja irvistäen Castielin jatkuvalle itkulle.

”Kyllä, sillä välin kuin minä etsin vastaloitsun. En pysty keskittymään tuon rääpäleen vetäessä korvistani”, Gabriel selitti ja lisäsi sitten huomattuaan miesten huolestuneet katseet: ”Jonka minä kyllä löydän, ei hätää. Minäkään en pidä hänestä tuollaisena kirkuvana kakarana”, hän lisäsi ja irvisti. ”Hän on silti enkeli, joten säästytte vaippojen vaihdolta ja muulta,” hän lohdutti ja kääntyi ovelle lähteäkseen. Hän ilmeisesti piti näyttävistä sisääntuloista, ottaen huomioon hän olisi voinut vain lentää tiehensä.

”Hei, hetkinen”, Dean keskeytti. ”Miten tämä- Cas, lopettaa kirkumisen?”

Gabriel irvisti syyllisesti. ”En tiedä, siinäpä teille tehtävä,” hän sanoi, ennen kuin livahti ovesta ulos.

”Enää ei taida tarvita etsiä uutta tapausta,” Sam naurahti. Dean murahti myöntymisen merkiksi. Itkevässä enkelivauvassa oli tehtävää kerrakseen.
« Viimeksi muokattu: 01.07.2016 18:43:20 kirjoittanut Crysted »

Never underestimate the power of fanfiction

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 504
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Supernatural: Vaativa vauva | S | 1/7
« Vastaus #1 : 30.12.2015 13:49:45 »
Toinen osa

”Miten yksi vauva pystyy itkemään näin paljon?” Sam huokaisi Castielin itkettyä jo kaksikymmentä minuuttia hänen korvaansa. Hän oli yrittänyt kaikkea laulamisesta heilutteluun, mutta itku jatkui yhä korvia raastavana.

”En tiedä, anna minun koettaa”, Dean pyysi, vaikka tiesikin, ettei ollut yhtään sen lahjakkaampi kirkuvien rääpäleiden hoidossa kuin Sam. Sam ojensi Castielin Deanille mieluusti. Dean otti Castielin syliinsä samalla tavalla kuin Sam oli pidellyt häntä, tukien toisella kädellä tämän päätä ja toisella kannatellen tämän vartaloa. Castiel rypisti otsaansa ja lopetti itkemisen hetkeksi. Dean piteli tätä paikoillaan uskaltamatta liikkua, peläten, että tämä alkaisi taas huutamaan. Castiel kohotti pienen kätensä haparoiden Deanin poskelle.

Sam oli äimistynyt. ”Miten sinä tuon teit?”

Dean kohautti olkiaan varovasti. ”Ehkäpä tämä on se syvällinen sidos, jonka me jaamme?” Dean totesi ja hymähti vauva-Castielille. Castielin suusta pääsi pieni äännähdys. Sam käveli lähemmäs, jolloin Castiel alkoi heti parkua. Sam kohotti kätensä anteeksipyytävästi ja käveli taaksepäin, jolloin Castiel lopetti taas. ”Hän ei pidä sinusta,” Dean virnisti.

Sam tuhahti pyöritellen silmiään. ”Arvaas kuka jääkin tänne lapsenlikaksi kun minä käväisen kaupassa… ja ehkä baarissakin,” Sam totesi ja hymyili omahyväisesti ja veti takkinsa ylleen.

Deanin mutristi huuliaan. ”Tuo minulle piirakkaa!” hän huusi Samin perään.

”Katsotaan jos muistan,” Sam huusi ovelta katsomatta Deaniin ja heilautti kättään. Tietenkään se tollo ei ’muistaisi’ tuoda piirakkaa.

Dean pyöräytti silmiään ja käveli Castiel sylissään istahtamaan sohvalle. ”Hän on vain kateellinen, koska pidät minusta enemmän,” Dean kertoi vauvalle, joka naurahti hänen sanomalleen. Deanin kasvoille nousi hymy. Tajusiko Castiel mitä hän sanoi? ”Niin, on hän,” Dean jatkoi ja huomasi lässyttävänsä omituisella äänellä, joka tuli ulos kuin automaattisesti hänen tuijottaessaan Castielin vauvankasvoihin. Hän yskäisi selvittääkseen ääntään. Onneksi Sam ei ollut näkemässä. Jopa ilman minikokoista trenssitakkia, vauvassa oli castielmaisia piirteitä, kuten kauniin merensiniset silmät ja mustanruskeat hiukset, joista oli erotettavissa jopa pieni töyhtö edessä. Castiel hapuili pikkuruisella kädellään Deanin nenää.

”Au,” Dean hätkähti, kun vauva-Castiel puristi hänen nenäänsä kovasti. Niin pieneksi Castielista löytyi voimaa. Tämä naurahti Deanin ilmeelle. Dean yritti irrottaa Castielin käden, mutta sen seurauksena tämä rupesi itkemään. ”Älä viitsi,” Dean puuskaisi ja nousi ylös tuuditellakseen Castielia. Tämä ei kuitenkaan lakannut itkemästä seuraavaan viiteen minuuttiin ”Oikeasti?” Dean kysyi ärsyyntyneenä ja yritti antaa Castielille jotain muuta puristeltavaa, kuten lusikan, jonka se viskasi saman tien seinään.

Tämä käsi hapuili taas Deanin nenälle puristelemaan sitä kipeästi. Dean huokaisi mutta ei hätistänyt kättä pois. Hän kaivoi taskustaan puhelimensa vaivalloisesti ja valitsi Samin numeron. Vastaajaan. ”Oikeasti Sammy? Menitkö sinä iskemään tyttöjä sillä välin kun minä häärään täällä tämän ipanan kanssa? Soita minulle,” Dean käski kärttyisästi. Hänen nenänsä ei kestäisi kovin paljon kauempaa. Viiden minuutin päästä hänen pinnansa kului loppuun. ”Jaaha”, hän totesi heilutelleen Castielia käsissään. ”Näyttää siltä, että me menemme shoppailemaan.”

Never underestimate the power of fanfiction

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 504
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Supernatural: Vaativa vauva | S | 3/7
« Vastaus #2 : 10.01.2016 12:35:34 »
Lupus Daemonis: Kiitos kommentistasi, Deanilla on tosiaan kestettävää :D

Kolmas osa

Dean ei ollut selvästikään ajatellut asioita loppuun asti. Sam oli ottanut impalan, eikä hänellä siis ollut muuta mahdollisuutta kuin kävellä kauppaan. Lähin kauppa oli vain kilometrin päässä, eikä se siis olisi ollut muuten ongelma, ellei hänellä olisi ollut kädet täynnä riehakkaan ipanan kanssa.

”Etkö voisi lopettaa?” Dean ärähti Castielille, kun tämä oli vetänyt ja puristellut hänen nenäänsä jo puolet matkasta. Hän ei ollut edes tajunnut ottaa mukaansa koria, jossa Gabriel oli vauvan heille sysännyt. Hänen kätensä alkoivat puutua. Castiel päästi hetkeksi irti ja katseli Deania suurilla sinisillä silmillään. Dean kohotti kulmiaan. ”Ja nyt sinä lopetat noin vain?” hän kysyi ihmetellen. Castiel alkoi kikattamaan ja osoitti Deanin nenää. Dean tunnusteli sitä, mutta muuta vikaa siinä ei tuntunut olevan, paitsi hän varmasti kiri Petteri Punakuonon ohi punaisin nenä -kilpailussa. Dean huokaisi ja jatkoi matkaansa kantaen Castielia sylissään.

Deanilta kesti noin neljä varttia kävellä kauppaan Castielia kantaen. Siellä oli parasta olla jotain vauvanleluja, joilla hän saisi Castielin huomion pois itsestään. Hän asetti Castielin vauvanistuimelle kauppakärryn ja venytteli käsiään. ”Vauvaksi olet painava,” Dean huokaisi, jolloin Castiel alkoi itkemään. Dean hieraisi silmiään. Ilmeisesti Castiel oikeasti ymmärsi mitä hän sanoi. ”Anteeksi?” Dean yritti, mutta Castiel jatkoi itkemistään ja potki kärryä pienillä jaloillaan. Dean päätyi nostamaan Castielin ylös ja hyssyttelemään häntä hetken aikaa sylissään. Läheltä kävelevät naiset loivat häneen ihailevia silmäyksiä. Dean vinkkasi silmää, jolloin naiset vilkaisivat häntä oudoksuen. Mitä hän nyt oli tehnyt? Omapahan on häviönsä. Castiel lopetti itkun Deanin hymisteltyä muutamia klassisen rokin hittejä hetken aikaa, jonka jälkeen hän saattoi laskea tämän takaisin istuimelle.

”Noniin, joko päästäisiin valitsemaan sinulle leluja?” Dean sanoi ja hymyili vielä suloisesti, jottei Castiel saisi uutta syytä alkaa itkeä. Castiel kikatti, minkä Dean otti myöntymisen merkkinä. Hän etsi lastenosaston ja käänsi kärryt siten, että Castielilla oli näkymä leluihin.

”Mikä saisi olla?” hän kysyi, miettien mahtoikohan Castiel tajuta. Ilmeisesti kyllä, sillä tämä osoitti vaaleanpunaista pupua. Dean otti sen käteensä? ”Tämä?” Dean kurtisti kulmiaan. ”Eikö se ole vähän tyttömäinen?” Dean nosti sen vierestä sinisen pupun ja ojensi sen Castielille. ”Eikö tämä olisi parempi?” Castiel tuijotti pupua, viskasi sen maahan ja alkoi itkeä. Dean irvisti. ”Älähän nyt, se sointuu silmienväriisi,” Dean yritti, mutta Castielin jatkettua itkua hän tyrkkäsi tälle tyttöpupun. Castiel otti sen käteen iloisena ja yritti tunkea sen suuhunsa. Dean naurahti. Castielin tutkailtua lelua hetkenaikaa, hän rutisti sen rintaansa vasten ja osoitti sitten pellelelua.

”Tämäkin?” Dean kysyi ottaessaan käteensä lelun virnistellen. Sam varmasti pitäisi siitä. Castiel kurkotti lelua kohti, jolloin Dean ojensi sen hänelle. Enkelivauva tunki pellenkin pään suuhunsa ja näytti päätyvän tulokseen, että se oli hyvä. Deanin silmiin osui tuttipakkaus. Hän otti sen käteensä ja heitti sen kärryyn. Jospa se estäisi itkemisen. Kun hän kääntyi ympäri, hän huomasi Castielin kikattavan hautautuneena pehmoeläimiin. Dean tuijotti näkymää suu auki. Hän vilkaisi ympärilleen sen varalta, että joku olisi todistanut lentävien pehmoeläinten armeijaa, mutta käytävä oli tyhjä hänen onneksensa.

”Aha, eiköhän tuo riitä,” Dean totesi ja ujutti muutaman lelun Castielin huomaamatta takaisin hyllyyn. Hän lähti työntämään kärryjä vikkelästi kassalle päin, ennen kuin Castiel päättäisi toteuttaa lisää mahtavia ideoita.

Never underestimate the power of fanfiction

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 504
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Supernatural: Vaativa vauva | S | 4/7
« Vastaus #3 : 31.01.2016 15:22:12 »
Neljäs osa

Dean löysi Samin istumassa viereisessä baarissa. Hän loi tälle kaikkein tuomitsevimman katseensa, johon Sam vastasi syyllisellä irvistyksellä.

”Minkä sattuma, minä olinkin juuri lähdössä”, Sam yritti viattomasti ja huomasi sitten Deanin kantamat pussit. ”Mitä nuo ovat?”

”Meidän pikku Cassiemme innostui leluhyllystä”, Dean totesi ja velvoitti Sami auttamaan häntä. Castielin ja kahden pussillisen leluja kantaminen ei ollut helppoa. Sam kaivoi taskustaan setelin juomansa maksuun ja jätti sen baaritiskille. Sitten hän otti pehmolelupussit Deanin kädestä, Castielin irvistäessä Samille, kun tämä astui lähemmäs.

”Onpa suloinen lapsi”, eräs vanhahko nainen pysäytti heidät ovella. Castiel mulkoili naista epäilevästi. ”Kuinka vanha hän on?”

”Tuota… suunnilleen kaksi vuotta,” Dean veikkasi. Suunnilleen sellaiselta tämä vaikutti.

”Voi hellanlettas”, nainen kujersi ja työnsi naamaansa lähemmäs Castielia, jolloin Dean aavisti itkukohtauksen olevan lähellä. ”On se ihanaa kuin näinä päivinä lapsia annetaan hyviin koteihin kaikenlaisille pareille. Minun nuoruudessani…” nainen jatkoi jaaritteluaan. Dean ja Sam vilkaisivat toisiaan. Hyviin koteihin? Mahtoiko nainen huomata, että he olivat baarissa ja Deanilla oli ase takin taskussa?

”Tuota, emme me ole…” Sam aloitti. ”Siis olemme veljeksiä.”

”Oh, anteeksi, kumpikos lapsen isä sitten on?” nainen sanoi ja hymyili herttaisesti.

”Ehdottomasti hän,” Sam nyökkäsi Deania kohti ja avasi tälle ja Castielille oven, josta he kiirehtivät ennen kuin nainen saisi päähänsä kysellä lisää.

Sam heitti pehmolelupussit auton takapenkille ja istui ratin taakse. Dean ei edes valittanut mitään, vaan istui mieluusti pelkääjänpaikalle Castiel sylissään, tämän puristellessa vaaleanpunaista pupulelua hymyssä suin. Kun Gabriel löytäisi vastakirouksen, Dean saisi pitää hauskaa Castielin kustannuksella pitkään.


Never underestimate the power of fanfiction

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 380
Vs: Supernatural: Vaativa vauva | S | 4/7
« Vastaus #4 : 21.02.2016 14:31:51 »
Voi luoja... 8'D

Castiel vauvana on kyllä ajatuksena jo hullunkurinen, puhumattakaan siitä, että Dean on ehdottomasti isä. Tämä kyllä on viihdearvoltaan varsin huvittava ficci, joten jään innolla odottamaan mitä lopussa tapahtuu ja kuinka Cas saadaan takaisin alkuperäiseen muotoonsa...

Viimeisen osan baaritilanne oli ehkä paras kohta koko tähän mennessä ilmestyneessä sarjassa, kyllä se on hyvä, että lapsia annetaan niin hyviin koteihin.. 8'D hih.

En voi oikein sanoa mitään hahmojen IC:stä tai mistään muustakaan, mutta olet saanut kokonaisuuden pidettyä hyvin kasassa. Plus Gabriel ♥ loistavaa.

Kiitos näistä.

~ Zarroc

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 504
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Supernatural: Vaativa vauva | S | 5/7
« Vastaus #5 : 20.03.2016 15:27:31 »
Zarroc: Kiva että tykkäät ja kiitos kommentistasi :)

Viides osa

Kello alkoi olla hieman yli puolenyön, kun Deania alkoi pikkuhiljaa väsyttää. Sam oli nukahtanut sänkyynsä isän metsästäjäpäiväkirja vieressään, yrittäessään löytää vastaavanlaista tapausta. Dean vahvasti epäili Samin löytävän mitään, sillä hän oli lukenut kirjan niin usein kannesta kanteen, että osasi sen melkein ulkoa. Eikä siellä lukenut mitään kurittomien enkelivauvojen nukuttamisesta, saati palauttamisesta normaaliin kokoonsa. Nyt Castiel heitteli vaaleanpunaista pupuleluaan ympäri huonetta ja alkoi itkemään heti, jos Dean ei lähtenyt hakemaan sitä.

Castielin heitettyä lelu kymmenennen kerran, Deanin pinna alkoi olla kireällä. ”Okei, nyt riitti, en minä mikään koira ole”, tämä ärähti ja sai Castielin vääntämään naamansa itkuasentoon. Dean huokaisi. ”Äläs nyt, minä keksin paremman leikin”, Dean sanoi ja pakotti iloisen ilmeen kasvoilleen. Castiel kurtisti kulmiaan, mutta näytti odottavan ehdotusta. Dean vilkuili ympäri huonetta keksiäkseen jotakin parempaa tekemistä. Mitä hän keksisi? Hän kurotti kättään ja nappasi käteensä enkelilelun ja heilutti sitä Castielin edessä. ”Katsos tätä…” Dean selitti ja irvisti yrittäessään keksiä jotain josta vaativa vauva voisi innostua, tehden samalla enkelillä kuperkeikkoja. Castiel ei vaikuttanut vakuuttuneelta. Jeesus, Dean oli metsästäjä, ei mikään lapsenvahti. ”Eikö ole kiva pikku enkeli?”

”Ei!” Castiel äännähti ja mutristi suutaan. ”Tyhmä!” tämä lausui selvästi, hieman kimeämmällä äänellä, kuin täysikasvuisen Castielin ääni oikeasti oli.

Dean katseli lasta suu auki. Se oli ensimmäinen kerta kun hän oli kuullut tämän puhuvan sitten loitsun jälkeen. Dean nosti Castielin seisoma-asentoon ja tarkasteli tätä. Oliko Castiel kasvanut vähän, vai oliko vika vain hänen silmissään? Trenssitakin hihat eivät näyttäneet enää ihan niin pitkiltä. Castiel alkoi kiemurrella ja Dean päästi tästä irti. Castiel istahti alas ja nappasi enkelilelun, jonka Dean oli tiputtanut. Tämä tökki sitä kädellään, jolloin enkelin valkea kaapu muuttui punaiseksi ruutupaidaksi ja farkuiksi. Täsmälleen samanlaiseksi vaateyhdistelmäksi, jonkalainen Deanilla oli yllään. Dean ei voinut olla hymyilemättä pienelle enkelikopiolleen ja Castielin ilmeelle, kun tämä puristi lelun pienillä käsillään rintaansa vasten. Olihan tässä puolensakin.

Never underestimate the power of fanfiction

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 504
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Supernatural: Vaativa vauva | S | 5/7
« Vastaus #6 : 31.05.2016 21:06:00 »
Kuudes osa

Dean sulki silmänsä lopen uupuneena. Kello oli yli kolme yöllä, eikä enkelivauva näyttänyt minkäänlaisia merkkejä uupumuksesta. Tämä vain viskeli lelujaan ympäri huonetta, maalitaulunaan joko nukkuva Sam tai sohvalla torkkuva Dean. Dean olisi mieluusti herättänyt Samin vaihtaakseen vuoroa, mutta vauva-Castiel ei näyttänyt pitävän tästä erityisemmin. Pehmoeläimen osuessa Deanin naamaan taas, hän huokaisi terävästi. Hän nosti lelun ylös ja heitti sen takaisin Castielille noustakseen ylös sohvalta istahtaakseen lattialle vauvan viereen.

”Kuule Cas”, Dean aloitti ja istahti Castielia vastapäätä. Tämä katseli häntä pää kallellaan kiinnostuneesti. ”Haluaisitko leikkiä sellaista leikkiä, että kumpi pysyy paikoillaan hiljaa kauemmin?”

”Joo!” Castiel otti haasteen vastaan, tajuamatta edes mihin lupautui.

Dean hymyili ja käveli sänkynsä luokse. Hän kellahti siihen melkein jo unessa. Hän alkoi lipua unen rajamaille, kunnes tunsi jonkin kömpivän hänen päällensä. Dean avasi silmänsä ja näki Castielin asettuvan sikiöasentoon hänen rintansa päälle. Dean oli liian väsynyt ruvetakseen pohtimaan miten tämä oli sängylle päässyt, joten hän antoi Castielin nukkua päällään sen toivossa, että ainakin tämä pysyisi hiljaa. Tämä näytti nauttivan hänen rintakehänsä rauhallisesta liikkeestä allaan. Pian Castielista alkoi kuulua pientä levontapaista tuhinaa, jota Dean ei voinut olla pitämättä tavattoman suloisena.

Never underestimate the power of fanfiction

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 504
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Supernatural: Vaativa vauva | S | 7/7
« Vastaus #7 : 30.06.2016 21:28:47 »
A/N: Viimeinen osa onkin sitten tässä, nyt kun muistan vihdoin julkasta tän vaikka suht valmiina tää onkin lojunut jo vähän aikaa :D

Seitsemäs osa

Dean havahtui siihen, että jokin liikahti hänen päällään. Hän avasi silmänsä ja näki vauva-Castielin liikuskelevan hänen päällään. Tämä kurotti kätensä Deanin poskille ja läiski niitä pienillä käsillään. Dean huokaisi, mutta päätyi nauramaan Castielin ilmeelle. Yhden silmänräpäytyksen aikana tapahtui monta asiaa. Yhtäkkiä vauvan paino hänen päällään moninkertaistui ja pienet kädet hänen poskillaan muuttuivat nelinkertaisiksi. Deanin avatessaan silmänsä, hän tuijotti aikuisen Castielin kasvoja vain muutaman sentin päästä omistaan. Dean muuttui tulipunaiseksi. Castiel vaikutti hämmentyneeltä, tuijottaen häntä siniset silmät suurina ja huulet avonaisina.

”Um… Cas?” Dean yritti vinkata Castielia siirtymään pois hänen päältään. Castiel vain räpytteli silmiään ja tuijotti syvälle Deanin omiin. Dean nieleskeli ja alkoi hengittämään raskaasti. ”V-voisitko- voisitko siirtyä?”

”Ah, pahoitteluni, Dean”, Castiel tajusi vastata tutulla karhealla äänellään ja onnistui nousemaan istuma-asentoon Deanin reisien päälle, kun ovi pamahti auki melkein saranoiltaan. Sam hätkähti hereille omalla sängyllään.

”Tervehdys kaikille!” ovesta sisään astuva Gabriel toivotti ja virnisti merkitsevästi Castielille Ja Deanille, jotka olivat jähmettyneet sängylle. Samkin vilkaisi heidän suuntaansa ja kurtisti kulmiaan.

”Öh?” Sam sai sanottua huvittunut virne huulillaan.

Dean punastui yhä syvemmin ja Castiel tajusi liikkua pois Deanin päältä.

”Hyvin tehty velipoika”, Gabriel kehotti ja vinkkasi silmää Castielille. ”Älkää toki meistä välittäkö, minä voin viedä Samin omaan huoneeseeni, niin te kyyhkyset saatte olla rauhassa.”

”Mitä?” Sam ja Dean sanoivat samaan aikaan, molemmat katsellen Gabrielia epäilevästi. Sam veti peittoa päällensä paremmin kiusaantuneena Gabrielin tunkeilevasta katseesta hänen puolialastomalla kehollaan.

”Sinä- sinä ilmeisesti onnistuit purkamaan loitsun?” Dean selvitti kurkkuaan.

”Kyllä vain”, Gabriel myhäili tyytyväisenä. ”Otan mielelläni vastaan kiitoksia, varsinkin sinulta Sam,” hän jatkoi ja vinkkasi tälle silmää. Sam irvisti kauhistuneena ja haali peittoa päällensä tiukemmin.

”Mutta Gabriel, sinähän tiesit, että loitsusi kestää vain vuorokauden?” Castiel huomautti. Gabriel huokaisi ja pyöritti silmiään.

”Ei sitten, yritys hyvä,” tämä mutisi.

”Hetkinen, sinä tiesit etkä viitsinyt mainita meille?” Dean tiukkasi ja nousi ylös sängyltään.

”Ja loitsusi?” Sam huomautti. ”Se oli sinun loitsusi?”

”Tietysti se oli!” Gabriel naurahti. ”Ja te tollot menitte heti lankaan.”

”Cas, olisiko sinulla sitä enkeliterää?” Dean kysyi kuuluvasti.

”Jaa, ette ilmeisesti ymmärrä vitsien päälle”, Gabriel irvisti. ”Selvä, selvä… no minä tästä… menenkin”, Gabriel mutisi samalla kun Dean kaiveli Castielin taskuja etsiäkseen enkeliterän jolla tappaa mokoma vitsailija. ”Ensi kertaan”, tämä huikkasi vielä ennen kuin katosi ulos motellihuoneesta.

”Tuota, Dean?” Castiel köhäisi, Dean huomasi melkein halaavansa Castielia, etsiessään enkeliterää. Hän punastui ja astui kauemmas.

”Jaa tuota, minä tästä menenkin… suihkuun”, Sam sanoi kiusaantuneesti ja hipsi kylpyhuoneeseen. ”Jatkakaa te kaksi toki”, tämä huikkasi kylpyhuoneesta.

Dean punastui yhä syvemmin. ”Sinä… et varmaan muista niitä tapahtumia kun olit… lapsi”, Dean toivoi.

”Muistan minä”, Castiel totesi.

”Hyvin?” Dean irvisti ja tunsi poskiensa hehkuvan. Mahtavaa, Cas muisti kaikki hänen lässyttelynsä.

”Erittäin hyvin.”

Dean nyökkäsi ja hengitti syvään. ”Jaaha… no näillä leluilla ei varmaan tee enää mitään,” hän sanoi ja alkoi viskelemään leluja roskakoriin.
Samin tultua suihkusta ja kerättyä tavaransa, he olivat valmiita lähtemään. Castiel käveli jo Impalaa kohti, mutta Dean jäi epäröimään ovelle, tuijottaen pehmoleluista pursuavaa roskakoria. Hetken mielijohteesta hän noukki vaaleanpunaisen pupulelun ja tunki sen asekassiinsa ennen kuin veti oven kiinni takanaan. Ehkä sille joskus tulisi käyttöä. Joskus kaukana tulevaisuudessa.

Never underestimate the power of fanfiction

Vendince

  • Typerä tyttö
  • ***
  • Viestejä: 25
Vs: Supernatural: Vaativa vauva | S | 6/7
« Vastaus #8 : 01.07.2016 15:42:09 »
Hahaa ihana!  :D Lopun awkwardess oli jotenkin tosi aitoa ja paras kohta tottakai oli se kun Cas muuttuu omaksi itsekseen Deanin päällä.  ;)
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Vs: Supernatural: Vaativa vauva | S | 6/7
« Vastaus #9 : 01.07.2016 17:44:05 »
No niin, nyt vihdoin saan kirjoitettua tähän kommentin. Se onkin tässä ollut jo liian kauan yrityksen alla. :D

Voi ihanuus, mikä idea! Castiel vauvana on kyllä jotain suloisinta ikinä. :3 Tämä kyllä menisi mun mielestä ihan canonista - ainakin huumorin ja hahmojen IC:n puolesta helposti, mutta ihan hyvin koko idea olisi voinut olla suoraan sarjasta, siinä kun on tupannut sattua vaikka mitä kummallisuuksia. :D Ja luonnollisesti Dean joutuu huolehtimaan enkelivauvasta Samin pitäessä hauskaa. :D Dean ja lapset on kyllä valloittava yhdistelmä, täytyy myöntää. Näissä pätkissä olisi vaikka miten monta mahtavaa kohtaa lainattavaksi, mutta tyydyn nyt laittamaan vain muutaman suosikkikohtani. :)

Castielin tutkailtua lelua hetkenaikaa, hän rutisti sen rintaansa vasten ja osoitti sitten pellelelua.
Dean ei voinut olla hymyilemättä pienelle enkelikopiolleen ja Castielin ilmeelle, kun tämä puristi lelun pienillä käsillään rintaansa vasten.
Dean hymyili ja käveli sänkynsä luokse. Hän kellahti siihen melkein jo unessa. Hän alkoi lipua unen rajamaille, kunnes tunsi jonkin kömpivän hänen päällensä. Dean avasi silmänsä ja näki Castielin asettuvan sikiöasentoon hänen rintansa päälle. Dean oli liian väsynyt ruvetakseen pohtimaan miten tämä oli sängylle päässyt, joten hän antoi Castielin nukkua päällään sen toivossa, että ainakin tämä pysyisi hiljaa. Tämä näytti nauttivan hänen rintakehänsä rauhallisesta liikkeestä allaan. Pian Castielista alkoi kuulua pientä levontapaista tuhinaa, jota Dean ei voinut olla pitämättä tavattoman suloisena.
Oih, vähänkö suloista. ♥ Castiel + vaaleanpunainen pupulelu, Dean-enkeli ja Castiel nukkumassa Deanin rintakehän päällä. Taisin sulaa vähän. Tai aika paljonkin. ♥

Viimeinen osa olikin sitten... öh, kiusallisempi ja herkullisempi, kun Castiel pääsi taas alkuperäiseen kokoonsa ja ikäänsä. ;D Hitsi, olisihan se pitänyt arvata, että koko loitsu oli Gabrielin tekosia. Aika jännä jekku saada Dean ja Castiel yhteen - tai ainakin niin mie tämän tulkitsin, että Gabriel vähän niin kuin toimi matchmakerinä. Eipä siinä mitään, aika hyvinhän tuo pikku jekku näytti toimivan, jos tuosta kiusallisesta reagoinnista nyt jotain voi päätellä. ;)

Hetken mielijohteesta hän noukki vaaleanpunaisen pupulelun ja tunki sen asekassiinsa ennen kuin veti oven kiinni takanaan. Ehkä sille joskus tulisi käyttöä. Joskus kaukana tulevaisuudessa.
Tässä kohtaa jäin miettimään, että minkälaista käyttöä sille pupulelulle voisi tulevaisuudessa Deanin mielestä olla...? ;)

Tästä fandomista ei ole vielä tullut kauheasti luettua suomeksi, mutta asia varmaan tämän myötä korjaantuu. Rakastan sarjaa älyttömästi, ja sitten kun vielä olit kirjoittanut tämän suosikkiparituksillani (vaikka ne olivatkin lähinnä vain viittauksina), niin eipä tämä olisi enää voinut olla parempi. :D Tämä oli aivan huippu, hellyyttävä ja suloinen enkelivauvoineen kaikkineen.

Valtavat kiitokset tästä ihanasta lukukokemuksesta ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 504
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Supernatural: Vaativa vauva | S | 7/7
« Vastaus #10 : 02.07.2016 21:00:46 »
Vendince: Mulla oli kyllä hauskaa kirjottaessani noita awkward hetkiä :D Kiva että luit ja kommentoit :)
Felia: Canon!verse tekstit on musta parhaita joten tykkään kirjottaessanikin niitä suosia :) Täytyy myöntää että Dean/Cas ja Gabriel hassuttelemassa näiden kustannuksella on mun salainen paheeni. Tuolla pupulelun talteenottamisella meinasin että Dean salaisesti haaveilee omasta perheestä, kenties erään nimeltämainitsemattoman enkelin kanssa ;) Ole hyvä vain ja kiitoksia itsellesi kommentoinnista :)

Never underestimate the power of fanfiction