Kirjoittaja Aihe: Orvokki pohjoistuulessa, S, yksipuolinen Pansy/Draco, Draco/Astoria  (Luettu 2655 kertaa)

Emmatrix

  • Vieras
Kirjoittaja: Emmatrix
Beta: Kiacissa-ihanaiseni
Ikäraja:  S
Genre: drama, pikkusen romance ja angst
Hahmot/Paritus: yksipuolinen Pansy/Draco, Draco/Astoria
Varoitukset: Kiihkeä suutelu ja liika sinisilmäisyys
Vastuuvapaus:

 "Draco, voin kantaa laukkusi", Pansy tarjoutui, oikeammin sanottuna aneli.
Kylmästi Draco työnsi laukun Pansylle ja jatkoi Crabben ja Goylen johtamista. Pansy kipitti heidän perässään.
Tyttö jumaloi poikaa, eikä hän pelännyt näyttää sitä. Hän antoi kaiken Dracolle. Kehonsa, mielensä, sydämensä.
Draco riepotteli tyttöä tunteettomasti kylmässä tuulessa ja puhalsi pohjoistuulia tytön käsivarsiin. Vaaleapäinen kasasi Pansyn mieleen käskyjä. Pakkasenkovia käskyjä. Äänellään Draco oli Pansyn vietellyt. Ääni kuulosti Dracon puhuessa siltä, kuin sadat tuulenpuuskat olisivat sanojen ratsuja, jotka laukkasivat Dracon kapeiden huulien välistä.
Uppoutuneena orvokintuoksuisiin unelmiin, Pansy tuijotti siirappinen katse silmissään vaaleaa takaraivoa.
Tyttö kuvitteli sormensa niiden seassa, hyväilemässä kalpeaa ihoa ja lopulta he tietysti suutelisivat ja Draco vannoisi rakkauttaan tyttöön.
Minä kannan sinulle kaiken.
Haen vaikka tähdet taivaalta yksitellen, pudotan ne mereen ja sukellan sieltä ne ylös.
Sinun vuoksesi.
Kantaisin sinulle kalleimman luudan, loitsisin vahvimmat loitsut, keittäisin väkevimmät myrkyt ja suutelisin Dumbledorea.
Jos käsket niin.

Illalla Pansy kulki salaa Tylypahkan niityllä. Hänen jalkojaan hyväilivät sadat kukat.
Hän haistoi kukkien tuoksusta huolimatta vain Dracon tuoksun.
Pohjoistuulen ja pakkasen.
Pansy poimi kukan orvokintuoksuisesta kukkien kirjosta.


Pansy istui nyt nojatuolilla luihuisten synkässä oleskeluhuoneessa.
Oli iltapäivä.
Oli kylmää. Lumihiutaleet putoilivat hennosti Tylypahkan maille. Kukkaniityllä orvokki painui maahan raskaiden hiutaleiden alla ja hävisi pikkulintujen silmistä.
Pansy katsoi tyhjin silmin vaaleaa poikaa ja tyttöä, jotka suutelivat kiihkeästi tummanvihreällä nojatuolilla.
Ja silti Pansy yritti olla välittämättä siitä, kuinka Dracon huulet hamusivat toisia, Astorian hiukset valuivat pitkin selkää ja kuinka kädet etsivät toisiaan. Nojatuoliin ilmestyi pieniä ryppyjä ja Astoria piti kiinni tuolin selästä.
Pansy vannoi, ettei ikinä istuisi tuolle tuolille.
Ruusuisista katseista ja lemmekkäistä ilmeistä huolimatta Pansy oli aivan varma, että Draco halusi vain hänet mustasukkaiseksi.
Silloin Pansy tajusi.
En ole antanut hänelle tarpeeksi huomiota, Pansy harmitteli.
Pansyn mielestä pian pitäisi jo hypätä Pohjoistuulen kyytiin ja sukeltaa pilviin.

Finitó. The End...
« Viimeksi muokattu: 30.05.2015 22:52:23 kirjoittanut Renneto »

Kiacissa

  • Ankka
  • ***
  • Viestejä: 82
  • Ava by: Vanilje
Beta: Kiacissa-ihanaiseni

Mä tiiän et mä oon ihana:) Mut oikeesti osaat kuvailla Pansyn tunteita ihan sika hyvin. Olisist osannut itsekkin betata sen:)

En osaa antaa rakentavaa... Kiacissa kiittää ja kuittaa
Due to unfortunate circumstances, I am awake. 😴

Emmatrix

  • Vieras
Kiacissa: Kiitti kun kommentoit, ja vielä betauksestakin tuhannen kerran! Joo, oot ihana :) Ja en kyl ois pärjännyt ilman sua, mähän kirjotan kännykällä ja pitäähän aina olla tarkistajat :)

Renneto

  • Melancholiette
  • ***
  • Viestejä: 279
  • Kuin tylsää, kurjaa, tympeää ja tyhjää
Tässähän oli sanojen ratsuja, jotenkin jännittävä rytmitys virkkeissä; sanajärjestykset heilahtelivat, ja samaa navakkaa menoa tuki erikoinen enter. En tiedä olisiko tällainen toiminut pidemmässä tekstissä, lukukokemus olisi voinut olla venyvä ja raskas, mutta tässä lyhyessä pätkässä tykkäsin aika lailla. :D Jäi hyvin mieleen ja pakotti keskittymään koko ajan. Muistutti ajatuksia. Hyväilevät kukat olivat tosi kivoja kanssa, samoin se, että mieleen kasataan käskyjä.

rakenne oli se, mistä pidin ehkä kaikista eniten: Pansyn haaveet toteuttaakin joku toinen, pilviin sukeltamiset ynnä muut - kivaa kieputusta. Kertojan kameleonttimaisuudesta en osaa sanoa, oliko hyvä va huono juttu, kun mukana oli monenlaista persoonamuotoa. Lopussa saattoi kaiketi lukea vaikka itsemurhan, mutta minä en ihan niin radikaalille linjalle lähtenyt, vaikka hahmot olivat tässä aika ääripäitä; Pansy niin rakastunut ja Draco niin kylmä (pakkasenkovat käskyt!). Mutta vastakkainasettelu piti tarinaa hyvin kasassa. Astoria auttoi muistamaan, että tarina on tosiaan kerrottu vain ja ainoastaan Pansyn näkökulmasta.
perhosen siivenisku


Emmatrix

  • Vieras
Renneto: Kiitos! Ja onneksi teksti oli sitten lyhyt. Mulla on aina ollut tekstit lyhyitä, johtuen varmaan siitä, että kirjoitan kännykällä kaiken, mutta onhan minulla sitten tietysti arvokas betani. Kiitän sinun kommentoinnistasi :D

Slytherin cat

  • Vieras
Aivan ihana <3 Tekikin mieli lukea Pansysta, joten oli mukava yllätys löytää tämä täältä ^^ Kiitos ~

Emmatrix

  • Vieras
Slytherin cat: Kiitos tuhannesti piristävästä kommentista!

Soffu

  • Tanssija.
  • *
  • Viestejä: 1
  • I dance under the sky. I'm wild
Kiva stoori...... ::)
Tanssi on elämäni

Emmatrix

  • Vieras
Soffu:Kiitos :)