Nimi: Pieni ero
Kirjoittaja: Brangwen
Fandom: The Anvengers
Ikäraja: S
Tyylilaji: one-shot
Vastuunvapaus: Marvel omistaa henkilöt ja tarinan. En tienaa tällä.
A/N: Tietämykseni näistä tyypiöistä perustuu täysin elokuviin, ja ainoa Marvelin sarjakuva, jota koskaan olen edes selaillut, oli joku random hämis, jonka lainasin pikkuveljeni kirjahyllystä.
Pieni ero
‒ Muistuttakaa joku minulle, miksi me kuuntelemmekaan Rogersia.
Se oli Starkin lempifraaseja. Natasha oli joskus erehtynyt ääneen epäilemään, että Starkin jatkuva valittaminen Rogersin ohjeiden seuraamisesta oli vain kateutta siitä, että Kostajat olivat, asiasta sen kummemmin äänestämättä, valinneet kapteenin epäviralliseksi johtajakseen. Kapteeni oli se, jota kaikki katsovat hankalimmalla hetkellä ohjeita odottaen, se, jonka käskyt ohittivat SHIELDinkin käskyt. Tähän Stark oli luonnollisesti vastannut, että Natashan näkemys johtui vain venäläisen luontaisista antipatioista kaikkia auktoriteetteja kohtaan.
Asia ilmeisesti kuitenkin vaivasi Starkia siinä määrin, että hän pestasi joukon huippupsykiatreja selvittämään ilmiötä, vaikka Thor olisi pystynyt silkalla intuitiolla vastaamaan hänen kysymykseensä. Thor kuitenkin ymmärsi, ettei Tony Stark, niin nero kuin olikin, olisi Tony Stark, jos pystyisi ymmärtämään tällaisia asioita.
Seurasi joukko psykologisiin malleihin perustuvia haastatteluita, jotka muistuttivat alkuperäisiä, Kostajien perustamiseen johtaneita profilointeja. Paitsi että Banner ei saapunut paikalle, Starkia haastatellut psykiatri joutui hoitoon, ja Barton vastasi kaikkiin kysymyksiin ”kyllä” väittäen, ettei posttraumaattisten stressioireiden vuoksi kyennyt ymmärtämään idiootteja.
Lopulta vastaus oli valmis, ja se oli suunnilleen sama, jonka Thor olisi antanut, mutta huomattavasti vaikeammin muotoiltuna.
Nythän oli niin, Starkin palkkaamista psykiatreista viimeinen hermoloman välttänyt selitti, että Kostajat olivat ryhmä sotureita, näin vanhahtavaa kielikuvaa käyttääksemme. Ja nyt oli myös niin, että tässä soturikokoonpanossa Steve oli ainoa sotilas. Jaa että oliko ero vain ansiomitaleissa? Ei ihan niinkään. Olihan todettua, että ns. soturityyppiin kuuluvat henkilöt, niin siviilissä, armeijan palveluksessa kuin Kostajissakin, olivat yksilösuorittajia, mainioita taistelijoita. Kyllähän sen nyt jokainen näki, että muiden kostajien rinnalla kapteeni oli oikeastaan pelkkä pukupelle.
Juttu oli kuitenkin myös niin, M.O.T. että sotureista ei ollut ryhmäpelaajiksi. Ja Kostajat olivat ryhmä. Sotureina he vain kilpailivat keskenään, vähättelivät toistensa saavutuksia ja etsivät omia loistonhetkiään.
Hyvän sotilaan ominaisuuksista paras oli kuitenkin ryhmään kuuluminen, sen mukana toimiminen ja siitä huolehtiminen. Erityisesti nämä ominaisuudet korostuivat hyvissä sotilasjohtajissa. Ja koska Kostajat olivat ryhmä, ollakseen tehokkaita heidän täytyi toimia ja ajatella kuin sotilaiden. Ainoa tässä porukassa, joka siihen kykeni, oli Rogers.
Eli siis, loppupäätelmänä, Rogers oli hyvä sotilasjohtaja, jolla oli komennossaan ryhmä harvinaisen huonoja sotilaita. Koska hän oli heistä paras, hän oli myös luonnollinen johtaja, jonka muu ryhmä korotti erityisasemaan jonkinlaisen laumavietin voimalla.
Tässä vaiheessa Thor käski rouva psykiatrin palata takaisin keittiöön hoitamaan piian velvollisuuksiaan. Stark yritti selittää, että vaikka rouva psykiatri oli hänen palkollisensa, hänellä oli kuitenkin siivoojat erikseen. Samaan hengenvetoon hän tosin totesi, että psykiatreista oli ollut huomattavasti vähemmän hyötyä kuin siivoojista. Thor oli samaa mieltä ja esitti oman näkemyksensä Starkia vaivanneesta ongelmasta.
Kapteenilla oli päällikön sydän. Hän oli sellaisten kuninkaiden kaltainen, jotka olivat valmiita uhraamaan oman valtansa ja voimansa kansansa puolesta. Hänessä oli viisautta ja aitoa pyyteettömyyttä, jota Stark tosin useimmiten tuntui kutsuvan sinisilmäisyydeksi ja naiiviudeksi.
‒ Rogers on siis hyvä johtaja, koska on tyhmä? Stark ihmetteli.
‒ Minusta tuo kuulosti siltä, että kapteeni on hyvä johtaja, koska on hyvä tyyppi, Barton korjasi.
