Ficin nimi: Tuun ihmeisiin uskomaan
Kirjoittaja: Minäpä minä
Beta: Ai olee. :3
Fandom: Shingeki no Kyojin
Paritus: Lievä Eren/Levi ehkä :p
Tyylilaji: Ehkä jotain fluffyä ja tämmöstä
Ikäraja: S
Disclaimer: En omista mitäään. D:D
A/N: Ebin. Sain jotain oikeesti kirjotettua !! woop woop. Ja se jotain mitä sana kirjotettuu on melkein jotain fiksua ja oikeesti ficci.
En ois ikinä uskonu, et tää päivä tulee ku kirjotan tosta noin vaan ficin. Niin siis...
Anyway 300 sanaa snk:ta teille, olkeepa hyvä. Kommentit on aina tervetulleita. :3 Niin ja kirjoittaessa kuuntelin tätä:
x ja ko. kappaleesta on lopun kursivoitu lausekkin. :3
***
Levi istui työpöytänsä äärellä tuskastellen edessään olevaa paperipinoa. Tuntui, että se ei ollut pienentynyt yhtään viimeisten kolmen tunnin aikana, kun oli parhaansa mukaan yrittänyt käydä sitä läpi. Hitaasti hän laski kynänsä alas ja kääntyi tuolissaan ympäri. Ikkunan takana lumihiutaleet leijailivat hiljalleen alas maahan, jossa ne takertuivat toisiinsa peittäen jalanjälkiä, jotka olivat painautuneet valkoiseen hankeen. Kynttilöiden liekit läpättivät aina välillä ja seinille piirtyi pitkiä varjoja.
Ovelta kuului vaimea koputus.
”Sisään”, Levi sanoi ja kääntyi takaisin pöytäänsä päin.
Ovi raottui vähän, vaimeasti narahtaen, ja Erenin pää putkahti esille. Poika katsoi ensin hieman kysyvästi sisälle, mutta todettuaan, että huoneessa ei ollut muita kuin kapteeni, hän avasi oven kokonaan ja astui sisälle tarjotin kädessään. Ovi narahti uudestaan, kun Eren sulki sen ja kääntyi sitten takaisin kapteenin puoleen ja hymyili tälle iloisena. Levi istui paikallaan hiljaa ja katseli kun poika vaappui hänen luokseen ja laski tarjottimen pöydälle.
Varovasti Eren nosti kahvikupin pöydälle ja siirsi tarjotinta kauemmas. Levi tyytyi katsomaan poikaa kysyvänä, mutta Eren vain hymyili tälle. Hetken toisiaan tuijottamisen jälkeen Levi kääntyi pöytänsä ääreen. Varovasti hän maistoi kuumaa kahvia ja palasi sen jälkeen töidensä pariin. Eren istuutui viereiselle sohvalle ja jäi katselemaan miehen työskentelyä.
Muutaman tunnin kuluttua Levi vihdoin sai työnsä tehtyä. Hän nojasi tuolissa vähän taaksepäin ja kääntyi katsomaan sohvalle nukahtanutta Ereniä. Pojan kasvot olivat rauhalliset ja rintakehä kohoili tasaiseen tahtiin. Hän oli nostanut jalat sohvalle ja Levi meinasi mennä herättämään toisen, että saisi likaiset kengät pois sohvaltaan, mutta päätti lopulta antaa toisen nukkua.
Hiljaa hän nousi tuoliltaan ja käveli sohvalle. Varovasti hän otti selkänojalta viltin ja peitteli sillä nukkuvan pojan, joka tuhisi hiljaa nukkuessaan. Hän siirsi Erenin kasvoille valahtaneita hiuksia pois edestä ja istuutui hetkeksi pojan jalkopäähän. Levi huokasi väsymyksestä ja laski päänsä hetkeksi polviinsa.
Niin kauan kuin oot täällä, tuun ihmeisiin uskomaan.Sitten kapteeni nousi ylös sohvan reunalta ja käveli ulos työhuoneestaan.
