Moi!
Lueskelin yhtenä päivänä Finistä vähän kaikenlaisia topiceja, ja sun viesti jäi sieltä mieleen - tämän luettuani piti käydä varmistamassa, että enhän varmasti sekoittanut henkilöä, mutta en näköjään. En tietenkään tiedä, kuinka paljon tämä perustuu omakohtaiseen kokemukseesi vai perustuuko yhtään, mutta ilmeisesti sulla ainakin on kokemusta siitä, millaista on, kun samassa kehossa teitä on useampia
Tämä teksti nousi siis ainakin mun silmissäni ihan omalle uskottavuuden tasolleen.
Aloitetaan ihan nimestä - se oli ihana! Ja juuri se saikin minut klikkaamaan tämän auki (no, hyvä on, myös aihe sinänsä, koska olen jonkin verran tutustunut lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön opinnoissani, ja kiinnosti, mitä siitä kirjoitetaan - mutta ei kyllä mitenkään haitannut, että sitä ei tässä varsinaisesti itse tapahtumana käsitelty). Otsikko myös tiivisti ihan loistavasti tämän koko idean, koska olisihan se tavallaan hassua sanoa "me olemme", kun kuitenkin on vain "minä", joka nyt vain on myös "me".
Ääh, tekisi mieli analysoida joka ikinen rivi tästä, mutta olen vähän laiska, enkä taida jaksaa. Joka tapauksessa rakastin tuota alkua, koska se kuvastaa mielestäni niin hyvin sitä, mitä yhteiskunta ajattelee kaikkien tämäntyyppisen kokemusten uhreista: sitä ollaan nyt sitten traumatisoituneita loppuelämäksi ja kaikki on menetetty äääääk! Varsinkin, kun sana traumatisoitunut oli kirjoitettu isoilla kirjaimilla, se toi mielestäni juuri sitä ajatusta ja
omg traumatisoituminen on kamala juttu erittäin hyvin esille, mutta ainakin minulle tuli samalla sellainen tunne, että tämän kirjoittaja ei ehkä välttämättä ole ihan samaa mieltä yhteiskunnan luoman leiman kanssa.
Pidin myös kokonaisuudessaan siitä, miten tämä teksti oli rakennettu. Sisennykset ja kursivointi sun muut toimivat erinomaisesti. Erityisesti pidin siitä, että kysymykseen "miksi" vastattiin ihan vain yksinkertaisesti yhdellä lauseella. Mitäs sitä nyt turhia selittelemään. Yleensä kirjoituksissa (ficeissä sun muissa) koko teksti on aina täynnä sitä selitystä, se on jutun idea, ja kaikki pitää jotenkin saada ymmärtämään, miltä nyt tuntuu ja miksi tuntuu siltä ja niin edelleen. Tämä oli paljon pysäyttävämpi ja puhuttelevampi vaihtoehto. Yksinkertainen vastaus yksinkertaiseen kysymykseen.
Tuo epäluottamus terapeutteihin ja selitys siihen oli mielestäni ehkä tämän tekstin suola. Teki mieli vain vastata, että "fair enough" tai jotain sellaista. Ihan ymmärrettävä näkökanta, mikä minä ainakaan olisin siihen inttämään. Sitä paitsi on jollain tapaa lohdullinen ajatus, että "minä olemme" kaikki yhdessä maailmaa vastaan. Ylipäätään oli ihana lukea tätä, kun tämä oli sävyltään niin
positiivinen. En tiedä, olenko ikinä lukenut mitään samankaltaisesta aiheesta, mutta olisin todellakin olettanut tällaisen olevan vähintään angstia tai vaikka horroria. Mutta tästä tuli jollain lailla tosi levollinen fiilis, sellainen "kaikki on ihan okei", ja hyvä niin.
Kaiken kaikkiaan tämä teksti oli todella puhutteleva ja aivan erinomaisesti kirjoitettu. Tuntuu, etten osannut sanoa puoliakaan siitä, mitä halusin, mutta toivottavasti saat tästä kommentista edes jotain irti. Ja kiitos upeasta lukukokemuksesta <3
