Otsikko: Pellava tyttö
Kirjoittaja: Bluejeans
Genre: Draama/ Romance
Ikäraja: S
”Emma. Olet ilkeä. Osaat vain masentaa ihmisiä.” Emman sisko valisti. Se on totta. Hetki sitten Emma oli vihjannut, että hänen siskonsa ei osaa laulaa. Oikeasti hän osasi laulaa, mutta tarvitsi paljon harjoitusta ja oman juttunsa. Noista asioista Emman sisko oli loukkaantunut. Lisäksi Emma ei enää tahtonut olla nykyisen poikaystävänsä kanssa. Hänen sydämensä kylmettyi aina heidän jutellessa. Emma on yksin parisuhteessa. Hän puhuu seinälle ja odottaa, että hänetkin huomioitaisiin edes joskus. Niin ei kuitenkaan käy. Emma oli jo valmistellut siirtymä hetkensä. Pelkästään tässä kuussa Emmaa oli pyydetty kaksi kertaa ulos. Hänen kieltäytyessään katumus iski todella nopeasti. Ei häntä pitäisi kaduttaa, jos hän on onnellisesti parisuhteessa.
Emma päivitti naamakirjaansa: ”Olen todellakin maailman huonoin flirttailija. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.” Sillä varatun naisenhan ei pitäisi flirttailla muille. Hän katseli, kuinka hänen poikaystävänsä viipyili naamakirjassa ensi hetken. Sitten toisen. Vielä kolmannen kerran. Emma ei puhunut hänelle ja hän hymyili sadistisesti ruudulle. Siitäs sai, kun ei ole viitsinyt pitää yhteyttä. Jos hän todella odotti, että Emma olisi hänen. Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet, kuin eläisi sisarussuhteessa. Emma tiesi, että ruudun toisella puolella särkyisi hämmentynyt sydän, mutta Emman on pakko jatkaa matkaansa. Hän luotti vetovoimaansa. Emma sulki koneensa ja käy nukkumaan päiväpeitolleen. Tietäen, että hän oli käyttäytynyt täydellisen lehmän tavoin.
Aina ennen nukahtamistaan Emma näkee mies henkilön. Hän ei tiedä, kuka se on tai missä tuollainen olento piilottelee. Kaikki, mitä Emma tiesi, että jossain tuolla on noin kaunis sielu. Ei ollut väliä miltä se henkilö näyttäisi. Tai ehkä vähän, koska ihminen on visuaalinen olento. Mies puhuu Emmalle, kuin vanhalle ystävälleen ja sulkee hänet syliinsä. Miehellä on tummanruskeat hiukset. Ne ovat pystyssä, kuin kasari punk laulajalla. Mies katselee Emmaa ruskeilla silmillään ja sulkee hänet tiukemmin sinisen merimies takkinsa lämpöön. Emma tuntee miehen jokaisen hengenvedon ja heiveröisen olemuksen. Emma on onnellinen ja kaikki on, kuin pitääkin. Emma nukahtaa. Mies katoaa. Aamuisin Emmalla on vain yksi ajatus mielessään
: ”Minun on löydettävät hänet, vaikka siinä menisi koko ikä ja seuraava. Ei voi olla mitenkään normaalia, että sama näky toistuu jokainen ilta kuin tyhjästä. Siinä täytyy olla jokin tarkoitus. ”
Emma nousee sängystään. Hän ei muista mitään muuta viime yön unesta, paitsi että hän kiipesi ikkunasta ulos ja lensi. Hän katselee itseään peilistä ja muistelee miltä näyttää unissaan. Hänellä on vaaleat hiukset ja hentoja vaatteita. Emma on päättänyt, että hän aikoo tuntea olonsa yhtä keveäksi, kuin unissaan. Ensiksi hän värjää hiuksensa pellavaiseksi ja alkaa verhoaa itsenä pehmeisiin, puuterisiin sävyihin. Tästä lähtien Emma aikoo olla tyytyväinen itseensä. Hän pääty vielä joku päivä tuntemattoman syleilyyn.
