Kirjoittaja Aihe: Odota minua, S  (Luettu 2684 kertaa)

Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Odota minua, S
« : 15.04.2011 16:46:14 »
// Alaotsikko: angst, Minerva/Severus

Nimi: Odota minua
Kirjoittaja: minä, eli HarryPotterFan4Ever
Beta: Merrrí
Fandom: Harry Potter
 
Genre: angst, deathfic
Pairing: Minerva/Severus
Rating: S
Words: 235
Summary: ”Severus, missä owlet?[/size]

Disclaimer: En omista muuta kuin juonen, ne kuuluu Rowille. Ja mitään korvausta tästä en saa.
A/N: Mä sit väänsin tällaisen. Joku ficlet tää taitaa olla. Osallistuu Kerää kaikki hahmot- haasteeseen Minerva McGarmiwalla ja FF50:seen sanalla 019. Kuolema. Ja aika haikee tästä tuli.  
 
 
Vanha nainen, jonka hiukset olivat löysästi nutturalla, seisoi järven rannassa. Järven toisella puolella näkyi surullinen näky. Puoliksi tuhoutuneen linnan rauniot. Jopa järven toiselle puolelle kuului, kun ihmiset huutelivat lähimmäistensä nimiä epätoivoisesti. Naisen kasvoilta kuvastui syvä suru ja väsymys. Yö oli ollut pitkä ja kauhuja täynnä. Yli viisikymmentä oli saanut surmansa.
 Minerva ei estänyt kyyneliä vuotamasta. Vaikka hän oli jo 73-vuotias, kokenut Toisen Velhosodan kauhut, hän suri yhtä paljon kuin kaikki muut, jotka olivat menettäneet jonkun tärkeän.
”Severus”, Minerva kuiskasi hiljaa yöhön. Hän näki mielessään miehen, jolla oli koukkunenä ja pitkät, mustat hiukset. ”Missä olet?”
 Minerva tiesi, että se oli turhaa. Hän oli nähnyt Severuksen kun hänen ruumiinsa oli tuotu kouluun. Severus ei enää koskaan kävelisi hänen luokkaansa hymyillen. Hän ei enää koskaan koskettaisi Minervaa eikä suutelisi häntä niin kuin kukaan ei koskaan ollut suudellut. Se kaikki oli ohi.
 Mitä hänelle jäi, muistoja. Ei sen enempää. Miksi maailman täytyi olla niin julma? Vain muistot olivat hänen ainoa yhteytensä Severukseen.
 He olivat salanneet suhteensa jo monta vuotta. Kukaan ei tiennyt, että hän rakasti Severusta. Sen salaaminen oli vuosien mittaan käynyt yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi.
 Minerva kuuli askelia ja katsoi toiveikkaana polulle. Ei Severusta. Joku pieni toisluokkalainen tuli hänen luokseen.
”Rehtori McGarmiwan pitäisi mennä kouluun. Siellä on kaaos”, poika sanoi ymmärtämättä miksi Minerva itki.
”Minä tulen ihan pian”, Minerva sanoi. Hän onnistui jopa väläyttämään hymyn pojalle, kun tämä kääntyi takaisin mennäkseen kouluun.
 ”Severus”, Minerva kuiskasi vielä. ”Odota minua.”
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 13:41:44 kirjoittanut Eeyore »


ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

Hermione Granger

  • ***
  • Viestejä: 204
Vs: Odota minua, S
« Vastaus #1 : 27.04.2011 20:17:18 »
Tämä oli aikas kiva ficci! Harmi, että näin lyhyt... Tätä olisi voinut lukea pitempäänkin.

Lainaus
He olivat salanneet suhteensa jo monta vuotta.

Minulta ainakin. ;)

Lainaus
”Severus”, Minerva kuiskasi vielä. ”Odota minua.”

Ihana lopetus.

Hermione