Kirjoittaja Aihe: House M.D, Kolumbialainen telenovela (K-11) Gregory House/James Wilson, ficlet  (Luettu 1997 kertaa)

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Nimi: Kolumbialainen telenovela
Kirjoittaja: jossujb eli meikä
Fandom: House M.D.
Genre: Draama on suhteellisen lähellä. Ficlet.
Ikäraja: K-11
Paritus: Gregory House/James Wilson
Vastuuvapaus: Minähän en omista mitään, oikeudet kuuluvat Foxille, leikin ilman rahallista korvausta muiden leluilla.
A/N: Mielessäni pyörii satamiljoonaa ideaa Houselle ja Wilsonille, mutta kaikki ne tulevat jotenkin väärin ulos. Haluaisin ainakin kirjoittaa muutaman oikein kunnon PWP:n, mutta en meinaa saada otetta. Niinpä saadakseni itseni sisälle tähän fandomiin kokeilen josko ficletit auttaisivat.



Kolumbialainen telenovela

Joskus sitä huomaa miettivänsä tapahtuiko jonain tiettynä hetkenä jotain erityistä, vai tekeekö muisti tepposet vain sen takia kun tiedät jälkikäteen miten dominopalat kaatuivat. Jotenkin Wilson halusi ajatella että hän oli jotenkin yliluonnollisesti tuntenut tulleensa valituksi ihmisjoukosta, vaikka toki se oli typerä ja romantisoitu ajatus. Eihän hän mitenkään voinut silloin tietää muuan Gregory Housen pistäneen hänen murheen murtamat kasvonsa muistiin ohikulkevien ihmisten seasta mielenkiintoisina.

Pistetty kaikessa hiljaisuudessa merkille Housen henkilökohtaiselle listalle. Jo jonkin ajan kuluttua hän sai tietää mitä se merkitsi.

Oli jollain tapaa tyypillistä, että House oli erotellut ja arvioinut hänen persoonallisuuteensa ja mielenkiintoisuutensa kauan ennen kuin Wilson oli - suureksi hämmästyksekseen - saanut tietää täysin ventovieraan ihmisen maksaneen hänet ulos vankilasta turhan, joskin ymmärrettävän, henkisen paineen aiheuttaman välikohtauksen takia. Wilson oli luonnostaan rauhallinen, kiltti mies, mutta se oli ollut huonoin päivä.

Toki koskaan ei ole hyvä päivä saada käsiinsä ensimmäisiä eropapereitaan. Silloin olisi pitänyt jäädä kotiin, eikä ajatella joitakin töihin liittyviä velvollisuuksia. Mutta todennäköisesti silloin hän ei olisi koskaan Gregory Housen tutustunut, niin kuin hän tutustui, eikä hän koskaan olisi sinä iltana rakastunut, niin kuin rakastui. Imelästi taas Wilsonilta ajateltu, mutta hän katsookin liian paljon kolumbialaisia telenoveloja juoden halpaa olutta ja syöden juustonaksuja.

Tosin ymmärtäminen otti sen kaksikymmentä vuotta aikaa, kaksi aviovaimoa lisää ja muutama vakavampaa suhdetta, plus yhden kuolleen tyttöystävän. Ei sillä etteikö näistä myös jokaista Wilson olisi tosissaan, joka solullaan rakastanut, mutta tavallaan hän oli kyllä myös vetänyt itsensä suhteistaan pois. Katkaissut kiintymykseltä siivet. Pitkän aikaa hän kuvitteli sen johtuvan pelkästään sitoutumiskammosta, mutta House tiesi paremmin. Ei vain kertonut.

Sanallisesti siis, teot huusivat kyllä kuin hakulaitteet. Oli mustaakin mustempaa mustasukkaisuutta, äärimmäisen lapsekasta omistushaluisuutta ja sairasta riippuvaisuutta ihan alusta alkaen riippumatta siitä kumpi heistä oli paraikaa suhteessa.

House piinasi, kärvensi ja kiusasi Wilsonia minkä ehti. Teki kaikkensa vaikeuttaakseen normaalia elämää olemalla tahditon, vaativa ja vaarallinen. Housella oli äärimmäisen vakava kipulääkeaddiktio. House oli myös ollut vaarallista seuraa ennen lääkkeisiin sekaantumista, mutta vasta silloin Wilson oli tosissaan tajunnut että hänen pitäisi ottaa etäisyyttä. Itsesuojelun vuoksi. Mutta hän ei kyennyt enää vetääntymään takaisin, sillä Wilsonillakin oli riippuvuus. Mutta House ei suostunut paljastamaan sitä, ja Wilson oli liian tyhmä tajutakseen itse. Tavalliset ihmiset eivät katso toisen addiktiivista itsetuhoa luovuttamatta ja hakeutumalla turvallisempaan seuraan.

Surulliset kasvot ihmisvilinässä.

Sieltä Gregory House oli hänet löytänyt, vaikka heidän katseensa eivät olleet kohdanneet. Nyt vuosia myöhemmin, kun huulet löysivät toisensa, Wilson halusi uskoa tunteneensa kohtalon lukkiutuneen silloin kun hän oli ollut autuaan tietämätön tulevaisuudesta. He rakastelivat ensimmäisen kerran kaksikymmentä vuotta toisiaan enemmän tai vähemmän salakavalasti rakastettuaan. Eikä siitä edes puhuttu aamuisin, koska House ei harrasta turhan lätisemistä. Tai tiskausta. Tai kolumbialaisia telenoveloja, jotka inspiroivat tähän hämyiseen ajatuksenjuoksuun vähän ennen kuin Wilson hoksasi olevansa liian juovuksissa ja epämiellyttävä koti-illan tölkkioluesta ja chilin makuisista juustonaksuista kertoakseen miten ihanaa oli nukahtaa Housen syliin, vaikka mies ei tehnyt hänen oloaan yhtään sen turvallisemmaksi tai suojatuksi. Mutta sellaisen odottaminen Houselta olisi ollut kohtaloon uskomista vähäjärkisempää.

FIN




« Viimeksi muokattu: 22.11.2014 01:20:10 kirjoittanut Beyond »
Here comes the sun and I say
It's all right

kitty litter

  • eräs
  • ***
  • Viestejä: 30
Vs: Kolumbialainen telenovela (K-13)
« Vastaus #1 : 01.03.2011 22:04:44 »
Kiitos kiitos kiitos olen ollut kauheassa suomenkielisen house/wilsonin puutteessa! Lempiparitukseni ja fandomini IKINÄ. Kirjotat tosi hyvin, miellyttävä lukea ja voi itku tämä oli jo liian hyvä. Jo luettuani otsikon olin myyty, saati sitten itse tekstistä. Lisäksi tämä oli jotenkin... realistinen? Olen oikeasti ihan tosissani varma siitä, että ko kaksikosta tulee vielä ihan virallinen pari.

Ja hei, ihan varmasti kirjoitat PWPn heti kun vaan mahdollista, nyt alan päivystää Ulkoavaruutta jos sinne sellainen ilmestyisi.

~ kitty
I need my meds for I am a Placebo addict.

Garesu

  • Vieras
Vs: Kolumbialainen telenovela (K-13)
« Vastaus #2 : 03.03.2011 09:51:48 »
Ensinnäkin - mahtava otsikko. Tuo vetää puoleensa kuin Housen viitoskauden boksi mua :'3

Wilsonin näkökulma toimii lähes aina House/Wilsonissa. Muutenkin tykkään enempi semmosista joissa Wilson tykkää Housesta vaikka se onki helvetinmoinen kusipää, kuten vaikkapa tässä. Ei mitään läpinää että House on oikeesti herkkä ihminen, kukaan ei vaan tajua sitä. ;D Se on niin epärealistista että loppuu sanat kesken.

Lainaus
Pistetty kaikessa hiljaisuudessa merkille Housen henkilökohtaiselle listalle. Jo jonkin ajan kuluttua hän sai tietää mitä se merkitsi.

Tuo lause alkaa vähän hassusti. Jotenkin töksähtävästi. :D Kai se viittaa edellisiin lauseisiin, mutta ei jotenkin... istu.

Toiseksi viimeinen kappele on suosikkini. Siinä näkyy se Housen vittumaisuus, mikä on sen persoonan ydin. Ja lääkeriippuvuus. Sekä Wilsonin laupias samarialainen - syndrooma. :D

Garesu

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • monokkeli huurussa
Ja taas mä päädyin lukemaan sun ficciä ihan vaan sen saamarin stalkkausnamiskan kautta, näitä sun otsikoita ei vaan voi vastustaa  :D

Tämä sopi kivasti väsyneen illan viihteeksi, tässä oli kaikki kohdallaan; vaikka pituutta onkin vain vähän, mielekästä sisältöä piisaa silti, mutta siltikään tästä ei tule sellaista selonteon makua vaan homma toimii sopivasti tunnelmoiden. Tykkäsin tämän raukeudesta. Otsikon perusteella tosin odotin jotain hillitöntä huumoripläjäystä  ;D

Lainaus
Eikä siitä edes puhuttu aamuisin, koska House ei harrasta turhan lätisemistä. Tai tiskausta. Tai kolumbialaisia telenoveloja, jotka inspiroivat tähän hämyiseen ajatuksenjuoksuun vähän ennen kuin Wilson hoksasi olevansa liian juovuksissa ja epämiellyttävä koti-illan tölkkioluesta ja chilin makuisista juustonaksuista kertoakseen miten ihanaa oli nukahtaa Housen syliin, vaikka mies ei tehnyt hänen oloaan yhtään sen turvallisemmaksi tai suojatuksi.

Ah, tämä oli mainio kohta. Musta oli hauskaa, miten telenovela-vertauksista huolimatta tässä käsitellään isoja ja dramaattisia asioita hirveän kiihkottomasti ja leppoisasti.

Kiitoksia tästä, kelpo ajanvietettä jälleen kerran <3
sano mua rovastiks