Tv-sarjat #2

[Remoteness spectator]

Olen jotenkin viime aikoina ajautunut katsomaan tuota Outlander sarjaa vähän puolitosissaan ja minulla on siitä aika paljon asiaa:

Sarjassa on hyvä idea ja premissi, ja kaikki mahdollisuudet onnistua sarjana. Sehän perustuu johonkin kirjasarjaan joka kuitenkin jo tietysti ohjailee sitä miten se on toteutettu. Valitettavasti itselleni sarja näyttäytyy vain todella epäonnistuneena feminisminä, jossa "vahva" moderni nainen ajautuu menneeseen aikaan, jossa häntä piiskataan paljaalle perseelle ja tissit revitään esille joka ikisessä jaksossa, ja niitä ihan oikeasti "käytetään" siinä mielessä että "Ooh tissit ja naisellinen eroottisuus" joka on kyllä niin maan kulunut näkemys ja edesauttaa vain objektivointia.

Kirjasarjan kirjoittaja on alunperin nainen, enkä ole noita kirjoja lukenut joten en osaa sanoa kuinka ne vertautuu. Ne on kuitenkin kirjoitettu vuonna 1991 jolloin ehkä feminismikin on ollut erilaista. Sarjan ohjaaja on kuitenkin mies joka kyllä todellakin näkyy siinä naisellisen alastomuuden ja tissien ja raiskauksen seksualisoinnin määrässä. Plussana se että myös mieskauneutta ja kehoa ja nautintoa näytetään, mutta huomattavasti vähemmän siihen nähden että sarjan pitäisi olla olevinaan enemmän naisille suunnattu. Itse en ainakaan saa mitään iloa siitä tisseilystä, koska katselen mieluummin miehiä.

Naispäähenkilö on olevinaan vahva koska hän huutaa ja komentelee ja tekee oman päänsä mukaan, mutta kaikki tuo varisee pois viimeistään silloin kun häntä yritetään joka jaksossa raiskata tai kidnapata tai muuten vaan vaatteet sattuu repeämään ja tissit näkymään paidan läpi. Itselleni jää ainakin objektivoidun naisen maku suuhun, yritti sitä peittää millä tahansa ja se ärsyttää koska sarja voisi ihan oikeasti olla hyvä. Koko homma keskittyy ylipäätään valitettavasti todella paljon graafiseen seksiin monen nykysarjan tavoin, ja pääjuoni jää välillä melko heikoksi siinä taustalla. Asiaa ei auta sekään kun päähenkilömiestä viettelee joku toinenkin nainen tisseillään tyypilliseen Hollywood tyyliin: "Hupsis minullapa ei ollutkaan tässä alla mitään vaatetta".

Musiikki on hyvää ja maisemat kauniita, samoin myös hevoset ja vaatetus. Sarja voisi olla paljon syvällisempi ja opettavaisempi jos siihen olisi saatu toisenlainen lähestymistapa ilman selkeää yleisölle näyttämisen halua. Joku voisi sanoa "No ei tuohon aikaan kohdeltu naisia kunnioittavammin" ja eipä niin, mutta kyseessä on kuitenkin lähestulkoon fantasiatarina jossa asiat voisi olla toisin, ja toisekseen kuten mainitsin kaikki epämukavatkin raiskauskohtaukset on tavalla tai toisella seksualisoitu. Luin juuri miesten reaktioita mainitsemaani vyölläruoskimiskohtaukseen, ja eiköhän vaan se ollut miehille nimenomaan ihanaa pornoa sen sijaan, että kukaan tuntisi myötäntuntoa naishahmoa kohtaan. Ällöttävää.

[Talviomena]

Kuka on katsellut Sleepy Hollow-sarjaa alusta asti? Itse en ehtinyt nähdä 1. tk:n jaksoja, meni jotenkin ohi koko juttu. Oon katsellut sitten muita jaksoja. Ichabod on ihana. Pidän tästä sarjasta paljon!

Katselin sitä silloin kun se tuli, näin varmaan suunnilleen parikymmentä jaksoa, mutta se sitten jäi kun en jaksanut enää valvoa arki-iltaisin niin myöhään aikaisten herätysten takia ja unohdin tietenkin katsoa uusinnat :-D Ei mitään hajua missä mennään nykyään ja monesko tuotantokausi on menossa... Ichabod on tosiaan ihan jees hahmo, mutta suosikkini on Ratsumies, koska jotkut miehet nyt vaan on huomattavasti kuumempia ilman päätä.

[Merle]

Onko kukaan muu katsonut Hemlock Grovea?
Netflixin tarjontaa selaillessa kyseinen sarja tuli vastaan ja pari ensimmäistä jaksoa katsottuani osoittautui ihan kivasti koukuttavaksi sarjaksi. Pähkinänkuoressa sarja kertoo kuvitteellisesta Hemlock Groven kylästä ja sen oudoista tapahtumista. Mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja sopivasti yliluonnollista mysteeriä. Molemmat kaudet on nyt katsottu, kolmatta odotellessa.

[Varjuska]

Olen jotenkin viime aikoina ajautunut katsomaan tuota Outlander sarjaa vähän puolitosissaan ja minulla on siitä aika paljon asiaa:

Sarjassa on hyvä idea ja premissi, ja kaikki mahdollisuudet onnistua sarjana. Sehän perustuu johonkin kirjasarjaan joka kuitenkin jo tietysti ohjailee sitä miten se on toteutettu. Valitettavasti itselleni sarja näyttäytyy vain todella epäonnistuneena feminisminä, jossa "vahva" moderni nainen ajautuu menneeseen aikaan, jossa häntä piiskataan paljaalle perseelle ja tissit revitään esille joka ikisessä jaksossa, ja niitä ihan oikeasti "käytetään" siinä mielessä että "Ooh tissit ja naisellinen eroottisuus" joka on kyllä niin maan kulunut näkemys ja edesauttaa vain objektivointia.

Kirjasarjan kirjoittaja on alunperin nainen, enkä ole noita kirjoja lukenut joten en osaa sanoa kuinka ne vertautuu. Ne on kuitenkin kirjoitettu vuonna 1991 jolloin ehkä feminismikin on ollut erilaista. Sarjan ohjaaja on kuitenkin mies joka kyllä todellakin näkyy siinä naisellisen alastomuuden ja tissien ja raiskauksen seksualisoinnin määrässä. Plussana se että myös mieskauneutta ja kehoa ja nautintoa näytetään, mutta huomattavasti vähemmän siihen nähden että sarjan pitäisi olla olevinaan enemmän naisille suunnattu. Itse en ainakaan saa mitään iloa siitä tisseilystä, koska katselen mieluummin miehiä.

Naispäähenkilö on olevinaan vahva koska hän huutaa ja komentelee ja tekee oman päänsä mukaan, mutta kaikki tuo varisee pois viimeistään silloin kun häntä yritetään joka jaksossa raiskata tai kidnapata tai muuten vaan vaatteet sattuu repeämään ja tissit näkymään paidan läpi. Itselleni jää ainakin objektivoidun naisen maku suuhun, yritti sitä peittää millä tahansa ja se ärsyttää koska sarja voisi ihan oikeasti olla hyvä. Koko homma keskittyy ylipäätään valitettavasti todella paljon graafiseen seksiin monen nykysarjan tavoin, ja pääjuoni jää välillä melko heikoksi siinä taustalla. Asiaa ei auta sekään kun päähenkilömiestä viettelee joku toinenkin nainen tisseillään tyypilliseen Hollywood tyyliin: "Hupsis minullapa ei ollutkaan tässä alla mitään vaatetta".

Musiikki on hyvää ja maisemat kauniita, samoin myös hevoset ja vaatetus. Sarja voisi olla paljon syvällisempi ja opettavaisempi jos siihen olisi saatu toisenlainen lähestymistapa ilman selkeää yleisölle näyttämisen halua. Joku voisi sanoa "No ei tuohon aikaan kohdeltu naisia kunnioittavammin" ja eipä niin, mutta kyseessä on kuitenkin lähestulkoon fantasiatarina jossa asiat voisi olla toisin, ja toisekseen kuten mainitsin kaikki epämukavatkin raiskauskohtaukset on tavalla tai toisella seksualisoitu. Luin juuri miesten reaktioita mainitsemaani vyölläruoskimiskohtaukseen, ja eiköhän vaan se ollut miehille nimenomaan ihanaa pornoa sen sijaan, että kukaan tuntisi myötäntuntoa naishahmoa kohtaan. Ällöttävää.

Olen itse nyt katsonut Outlanderin kaksi kertaa läpi. Tykkään aivan mielettömästi. Myönnän, että minuun puree romantisoitu historiallinen draama näin yleensäkin ja tietenkin kun siihen lisää vielä sopivasti väkivaltaa ja seksiä sekä pienen hyppysellisen sci-fiä aikamatkailun muodossa, niin olen totaalisen myyty. Jylhät Skotlannin maisemat ovat varsinaista eyecandyä ja tukevas skottiaksentti hunajata korville. Tykkään myös siitä että tarinan keskiössä on sekä rakkaustarina että historiallista politiikkaa. Lisäksi näyttelijäkaarti on hieno. Kunniamaininta Tobias Menziesille, joka on upea kaksoisroolissaan.

Kaiken ylistyksen jälkeen täytyy kuitenkin kompata Remoteness Spectatoria. Olen itsekin sitä mieltä, että sarjasta vähän kuultaa läpi se, että on haluttu lisätä mieskatsojien kiinnostusta sarjaan, joka muutoin puhuttelee lähinnä naisia. Juurikin tuo mainitsemasi, "Hahaa, revitäänpä tissit esiin" alkoi jo muutaman kerran kyllästyttää. Enkä usko, että sekään kohtaus jossa muuan imettävä nainen puristelee paljaita tissejään ja valuttaa äidinmaitoa kuppiin palvelee juonta erityisemmin... Näitä tapauksia lukuun ottamatta olen melko tyytyväinen siihen miten sarjassa kuvataan seksiä ja seksuaalisuutta.

Toivon pääseväni käsiksi kirjoihin mahdollisimman pian. Tavoitteena on ehtiä lukea kakkoskauden sisältöä vastaava(t) kirja(t) ennen kuin sarja palaa ruutuun. Aika pitkä aika tässä on vielä edessä, joten hyvin luulisi ehtivän... .___.

[kiilibiili]

Todistaja tuli katottua loppuun jo kauan sitten, mutta sanonpa nyt oman mielipiteeni. Tarina siinä oli hyvä. That's about it. Jos se olis kuvattu Silta- tai Wallandermaiseen tyyliin, niin olis varmaan jo paremmin uponnu. Mutta ei vaan lähteny tää äärettömän rauhaton ja heiluva kuvaustyyli sekä sarjan äärettömän pimeä värimaailma, jonka takia hahmojen kasvoista sai selvää vasta joskus puolen välin paikkeilla. Lisäksi lähikuvissa yleensä puolet ruudusta oli jonkin täysin epäolennaisen ja epätarkan sutun peitossa, eikä kuvattavan henkilön naamasta näkyny kuin puolet. En pitänyt myöskään hahmoista enkä juuri näyttelijöistäkään (paitsi Philipin ja Henningin), joten.. En voi sanoa että olisin tykänny Plussat alkutunnarista, joka oli hyvin hyvin samanlainen kuin Sillassa.

Seuraava löytöni oli American Horror Story, josta taisin noin kolmessa viikossa koluta kolme ekaa kautta läpi. Freak Show'ta Netflixiin odotellessa.. Koukutuin aivan täysin. Varsinkin ensimmäinen kausi oli ihan huippuhyvä, tykkäsin hirveästi hahmoista (mainittakoon erityisesti Tate sekä Moira ja Jessica Langen näyttelemä naapuri) ja siitä, kuinka talon tarina paljastui pikkuhiljaa. Tarina muuttui lopussa hyvin surulliseksi. Tate ja Violet särki mun sydämen </3 Asylumia taasen katsoin ihan kuset housuissa, koska olihan se nyt ihan sairaan pelottava verrattuna Murder Houseen ja etenkin Coveniin. Siinäkin erittäin hyvät hahmot, taas mainitsemisen arvoisena Jessica Langen Sister Jude. Voiko Jessican hahmoista vaan olla tykkäämättä oli ne sitten millasia tahansa? Sister Jude ja monsignor oli kyllä mun edoton OTP. Asylum hiukan tylsistyi loppupuoliskolla, mutta tykkäsin sen lopetusjaksosta. Coven taas oli jotakin ihan eri maailmaa näihin kahteen ekaan verrattuna. Siitä en osaa nimetä selviä suosikkihahmoja, koska kaikki olivat aika stereotyyppisiä. Eikun hei, kaikessa kauheudessaankin madame LaLaurie oli ihan mahtava hahmo! Koko kausi oli todella hämmentävä, koska siinä tapahtui mitä kauheimpia asioita, mutta silti koko homma tuntui teinikomedialta. En tienny olisko pitäny olla järkyttynyt vai nauraa, mutta itse pidin Covenia aika huvittavana. Vaikka tollasten asioiden ei kyllä missään määrin kuuluisi olla huvittavia. Lisäksi alkoi muistuttamaan Supernaturalia, kun kaikki koko ajan kuolivat ja palasivat henkiin.

AHS ei nyt muuten oo mikään hirmupelottava sarja, mutta kuka ne alkutunnarit oikein tekee! Siis hyi jestas, en pystynyt niitä parin ekan kerran jälkeen kattomaan ollenkaan, kun ne oli ihan kammottavia Salamannopea pausetus heti kun alkoi pyörimään.

Nyt etsin Netflixistä seuraavaa uhria.. Yritin katsoa Bates Motelia, mutta miten huono voikaan sarja olla. En tykkää Freddie Highmoresta noin niin kuin muutenkaan, en tykännyt Vera Farmigasta ja muutenkin niin nähty koko homma. Jäi jo eka jakso kesken, koska en halua tollaseen aikaani tuhlata. Mutta olen avoin ehdotuksille, jos sellaisia löytyy.

[Aionka]

Seuraava löytöni oli American Horror Story, josta taisin noin kolmessa viikossa koluta kolme ekaa kautta läpi. Freak Show'ta Netflixiin odotellessa.. Koukutuin aivan täysin. Varsinkin ensimmäinen kausi oli ihan huippuhyvä, tykkäsin hirveästi hahmoista (mainittakoon erityisesti Tate sekä Moira ja Jessica Langen näyttelemä naapuri) ja siitä, kuinka talon tarina paljastui pikkuhiljaa. Tarina muuttui lopussa hyvin surulliseksi. Tate ja Violet särki mun sydämen </3 Asylumia taasen katsoin ihan kuset housuissa, koska olihan se nyt ihan sairaan pelottava verrattuna Murder Houseen ja etenkin Coveniin. Siinäkin erittäin hyvät hahmot, taas mainitsemisen arvoisena Jessica Langen Sister Jude. Voiko Jessican hahmoista vaan olla tykkäämättä oli ne sitten millasia tahansa? Sister Jude ja monsignor oli kyllä mun edoton OTP. Asylum hiukan tylsistyi loppupuoliskolla, mutta tykkäsin sen lopetusjaksosta. Coven taas oli jotakin ihan eri maailmaa näihin kahteen ekaan verrattuna. Siitä en osaa nimetä selviä suosikkihahmoja, koska kaikki olivat aika stereotyyppisiä. Eikun hei, kaikessa kauheudessaankin madame LaLaurie oli ihan mahtava hahmo! Koko kausi oli todella hämmentävä, koska siinä tapahtui mitä kauheimpia asioita, mutta silti koko homma tuntui teinikomedialta. En tienny olisko pitäny olla järkyttynyt vai nauraa, mutta itse pidin Covenia aika huvittavana. Vaikka tollasten asioiden ei kyllä missään määrin kuuluisi olla huvittavia. Lisäksi alkoi muistuttamaan Supernaturalia, kun kaikki koko ajan kuolivat ja palasivat henkiin.

Mä katoin AHS:stä ekan kauden ja pidin sitä huisin hyvänä suurimmaksi osaksi ajasta. Jotenkin se loppu vaan oli pettymys... Mun mielestä myös tosi moni asia jäi epäselväksi ja olisinkin toivonut vähän konkreettisempaa loppuratkaisua - selvästi kirjoittajatiimissä on ainesta, niin jotenkin loppu tuntui siihen nähden vetiseltä.
Toisen kauden ideaa ja aloitusta pidin mielenkiintoisena, mutta mun mielestä taso ensimmäiseen kauteen verrattuna laski todella paljon. Toisen kauden kauhu oli isoksi osaksi perinteisiä huonojen kauhuelokuvien halpoja keinoja: jotain tosi ällöttävää (koska inho ja kauhuhan on samat asiat...  ) tai jumpscares, siinä missä eka kausi rakensi tunnelmaa. Tykkään, että samat näyttelijät pyörii eri rooleissa, mutta petyin toiseen kauteen niin paljon, etten ole saanut aikaiseksi aloittaa kolmatta...

[Verinen Paronitar]

Voi, American Horror Story! <3

Itse tykkään kaikista eniten kolmoskaudesta. Eka oli ihan ok, muttei tehnyt mitään kovin kummoista vaikutusta, kakkoskauden tyylitelty visuaalinen ilme taas iski hermoon helvetin kovaa. Kakkos- ja kolmoskausi tulikin aikanaan ahmaistua yhteen putkeen, ja voi jessus miten tykkäsinkään Covenista! Alun perin en oikein odottanut kiinnostuvani noita-aiheesta, mutta voodoo ja rotukysymykset vaan toimi. Pidin myös hurjan paljon kolmoskauden feministisestä otteesta, koska siinähän kaikki oikeastaan kaikki toimijat olivat naisia -- miehille oli jätetty "klassiset" naisroolit, oli pelastettavaa naapurinpoikaa sekä katalaa petturipuolisoa. Myös vahva äidit ja tyttäret -tematiikka puhutteli allekirjoittanutta suuresti.

En tienny olisko pitäny olla järkyttynyt vai nauraa, mutta itse pidin Covenia aika huvittavana.

Mä en myöskään pitänyt Covenia pelottavana silleen kauhu-mielessä, eikä tullut sellainen olo, että olisi tarkoituskaan. Ainakin allekirjoittaneelle sen kauden suurin shokkiefekti oli ihmisten toisilleen tekemä henkinen väkivalta, ja vielä nimenomaan läheisilleen. Riippuu tietysti kovin paljon katsojasta, mitä siinä näkee ja mihin kiinnittää huomiota, mutta itse kyllä itkin sitä kautta katsoessa useammankin kerran    Pelottava -- ei niinkään. Traaginen -- oi kyllä.

Neloskausi alkoi minusta tosi hyvin, ja myönnettäköön, että myös se vetosi mun tunteisiin aika helvetin kovaa. Tuli taas itkettyä, ja paljon enemmän kuin Covenin äärellä :''D  Edward Mordrake on minusta ehkä hienointa, mitä siinä sarjassa on koskaan ollut, spoil ja huh huh, Gods and monsters -kohtaus oli ehkä mun henkilökohtaisen tv-historiani orgastisimpia kokemuksia, se musiikki ja visuaalinen toteutus ja KAIKKI. Kokonaisuudessaan kausi ei kuitenkaan ollut minusta lainkaan niin hyvä paketti kuin Coven, joka kantoi minusta samalla eheällä otteella alusta loppuun, vaan hommasta jäi vähän sama maku kuin kakkoskaudesta. Paljon hyvää, mutta jossain vaiheessa vaan vähän lässähtää. Toisaalta omat odotukseni Covenin jälkeen olivat sitä luokkaa, että tiesin jo etukäteen jossain kohtaa pettyväni väkisinkin. Mutta siis ehdottomasti hyvä kausi.

Nyt tässä odottelenkin jo innolla viidettä kautta, teemana olisi tällä kertaa hotelli. Omaan korvaani mokoma kuulostaa hurjan kiehtovalta, koska hotellit ovat jo paikkoina sellaisia ihmeellisiä välitiloja.

[ibi]

Kuka on katsonut Au Paureja?? Olen katsonut Lontoo ja Los Angelesin. Voi vitsit se Judith on niin suloinen. Ihanaa kun se uskoo niin kovasti sen unelmiinsa ja pyrkii niitä kohti minkä kerkiää. Nään siinä jotain samaa kuin ittessäni ja siksi musta tuntu, että ku katsoin sitä ohjelmaa ni sain itselleni tsemppiä omien unelmien toteutumisen kannalta.

Se Janita oli musta jotenkin tosi huvittava, kun se kokoajan oli vähä sillee hukassa. Työhaastattelutkin meni sen mielestä hyvin sen perusteella, että se koira vaikutti ihan kivalta. Hahaha en kestä. Mutta kuitenki sen käytös heijastu sen veljen kuolemaan, mikä toisaalta sääli että vähä meni jolotteluksi meno. Siinä lopussa kuitenkin vaikutti, että Janita ois kasvanut.

Mulla on jäänyt kesken se Once Upon a Time. Mutta sekin hyvä sarja kyllä.

[kiilibiili]

Heitänpäs oman mielipiteeni Hemlock Grovesta, jota täältä inspiroituneena rupesin seuraamaan. Ekan kauden 11. jaksoa aloitin just kattomaan. Alkuun tämä vaikutti tosi hyvältä ja mielenkiintoiselta sarjalta, mutta se fiilis läsähti aika pian siinä vaiheessa, kun oikeesti rupes olemaan ihmissusijuttuja. Twilight all over again? No, ei sentään, mutta onhan siinä kovasti yhtäläisyyksiä (Godfreyt ja Cullenit, kiertolaiset ja intiaanit, Letha ja Bella, jäyhiä seriffejä tietenkään unohtamatta). Sarjan naishahmoista en tykkää sitten yhtään, paitsi niistä kahdesta teinistä ja ehkä myös Destinystä. Kaikki äidit tuntuvat kovasti lapsiensa kautta eläviltä manipuloijilta eikä Chasseurin näyttelijä oikein onnistu roolissaan, tai sitten mulla vaan menee ihan yli tuo Chasseurin kauhee kovistelu, tuntuu hyvin väkisin väännetyltä hahmolta. Christinan näyttelijällä ei myöskään tunnu menevän nappiin, hermoja raastaa koko hahmo. Ja hei olihan se hiusten blondaantuminen kopioitu suoraan Twin Peaksistä Leelandiltä... Kaikkein kovimmin oon kuitenkin tylsistynyt Lethaan ja sen pornoilmeisiin. Tai sellaisiin muka niin flirtteihin ja sensuelleihin kulmien alta katteluihin ja alahuulen puremisiin. Alkukausi vielä meni, mutta nykyään en kestä yhtään. Mieshahmoissa sentään on onnistuttu paremmin, ja vaikka varmaan pitäisi tässä kohtaa olla sitä mieltä, että Peter on sellanen ihana renttu mutta ei. Kun Roman. Paitsi että sitä kyllä kestää kattella, niin tykkään siitä miten se on kehittynyt tässä sarjan aikana, ettei se ollutkaan vaan niin pinnallinen tyyppi kuin aluksi olisi aatellut. Pelkästään Romanin takia katsoisin toisenkin kauden. On tässä sarjassa kuitenkin sen verran hyvääkin, ettei se ihan ainoaksi syyksi jää.

Tuleepas multa aina rageavautumisia sarjojen hahmoista sun muista Täytyy vielä mainita Hemlockista sen verran, että kymppijakson loppu (se ennen niitä pikkupoikia siis) raastoi mun sielua. Eieieiiii! Sydän itkee nyt verta

[Remoteness spectator]

Varjuska: Joo, siis varmaan siksikin nimenomaan itseäni harmittaa kun sarjassa olisi ihan oikeasti hyvät ainekset poikkeuksellisen hyvään sarjaan, mutta sitten se on pilattu tuollaisella ihmeellisellä miesnäkökulmalla. En tiedä onko jotenkin miesvihaista sanoa että tuntuu että monet ohjaajat/käsikirjoittajat tekee noita tissikohtauksia tms ihan vaan siksi että saavat itse naiset riisuutumaan kameran edessä....

[kiilibiili]

Minä täällä taas. Ajattelin tällä kertaa kuitenkin jakaa vähän kehuja näiden mun rageavautumisten vastapainoksi! Mä oon tunnetusti ruotsalaisten rikosaiheisten leffojen, tv-sarjojen ja leffasarjojen suuri fani, oon kattonut kaikki Wallanderit, Beckit, Millenniumit ja Sillan jaksot useimmat hyvin monesti. Netflixissä omalta listalta löytyy myös Fjällbackan murhat ja Johan Falkit, jotka täytyisi joskus katsoa, mutta niitä ennen tuli vastaan erittäin kiinnostava sarja, A-gruppen! Netflixissä tämä on kylläkin nimetty Arne Dahliksi, mitä en ymmärrä, koska Arne Dahl on ko. sarjan kirjailijan salanimi. (Sori muuten jos menee hiukan ohi aiheen, mun mielestä tämä on kuitenkin tv-sarja, vaikka jaksot ovatkin leffan mittaisia.) Kaksi ensimmäistä osaa katsoneena täytyy sanoa, että aivan loistava! Tämä meni heittämällä noiden edellämainittujen valiojoukkoon.

A-gruppen kertoo siis Ruotsin keskusrikospoliisin A-ryhmästä, johon on koottu eri puolilta Ruotsia kuusi hyvin erilaista huippupoliisia, jotka selvittävät hankalimpia tapauksia. Hahmot ovat todella hyviä, ja vaikka yleensä inhoankin suomenruotsalaisia riikinruotsia puhuvien keskellä, on tässä mun suosikki ehdottomasti suomenruotsalainen Arto Söderstedt. Ei vaan voi olla tykkäämättä hahmosta, joka heittelee mitä kummallisimpia nippelitietoja joka väliin, kutsuu lapsiaan numeroilla ja välillä heittää kommentteja suomeksi. Muita hahmoja en osaa laittaa paremmuusjärjestykseen, kaikki ovat omalla tavallaan kiinnostavia ja tosi symppiksiä. Ryhmädynamiikka toimii. Ja mikä parasta, tämä on hyvin valoisa sarja Kiinnitin tähän huomiota lähinnä koska Todistaja oli niin tumma, ettei hahmojen kasvoista meinannut selvää saada. Onko muita A-ryhmää seuranneita?

Ja hei, eilen osui facebookissa silmään ilouutinen: Silta jatkuu syyskuussa kolmannen kauden jaksoin! Wuhuu, tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa!

// En jaksa uutta viestiä laittaa, mutta siis piti vielä sanoa että A-ryhmä on tuo kirjasarja, johon tv-sarja perustuu, mutta ilmeisesti tv-sarja on sitten nimetty kirjailijan mukaan. Mikä on aika outoa, vähän niin kuin jos Wallanderit oliskin Henning Mankelleita.

[Vlad]

Arne Dahlia oon miekin katsonut ja tykännyt. Se tuli joskus tv:stä ja sillon tuli niitä katseltua (oli siis sillon nimeltään nimenomaan Arne Dahl ei A-gruppen) ja myös Maria Wern on tuttu sarja, vaikka en noin muuten dekkareista perustakaan. Siltaan oon ihan ihastunut ja Varg Veum on ihan jees kanssa, vaikken sen kohdalla tiedäkään onko se elokuva vai sarja. Pitäis ehkä alkaa katsoa Arne Dahlia uudestaan, koska siitä on pidemmän aikaa kun oon viimeksi katsonut ja muistan tykänneeni.

Onko kukaan katsonut ruotsalaista sarjaa nimeltä Maan povessa? En oikein oo perillä, mitä genreä tuo ilmestys oikein kuvittelee olevansa, ilmeisesti jotain fantasiakauhutrilleriä (tai ainakin mun mielestä siellä on niitä fantasiaelementtejäkin). En oo kovin montaa jaksoa katsonut, mutta nyt eilinen jakso koukutti ihan totaalisesti, koska wou, mieletön juonenkäänne ja ainakin mua kyllä kiehtoo tilanne, jossa päähenkilö Eva tällä hetkellä on. Muutama jakso sit löytyy vielä Areenastakin ja jotenkin tykkään siitä, miten näyttää siltä, että sarja on todella pimeä ja sekava, mutta joka jakso kuitenkin paljastaa aina jotain uutta, joka loksauttaa paloja kohdalleen välillä aika arvaamattomasti. Tykkään myös siitä, että vaikka näyttelijäkaarti on pääosin ruotsalaista, niin siellä on myös Ville Virtanen mukana (en tosin oo näiden parin näkemäni jakson perusteella päässyt jyvälle, mikä Villen roolihahmon merkitys on tai kuka se on, mutta siitä oon päässyt perille, että sillä on koira nimeltä Quba )

[Rascal]

Onko kukaan katsonut ruotsalaista sarjaa nimeltä Maan povessa?

Maan povessa on yksi hämmentävimmistä sarjoista, joihin oon hetkeen törmännyt. :--D Kaikki tähän mennessä esitetyt jaksot oon katsonut, mutta oon vieläkin enimmäkseen ihan kujalla, ja jollain umpikierolla tavalla se tuntuu olevan juuri sarjan koukku - on pakko nähdä lisää, että tapahtumat ja hahmot saisivat jotain tolkkua. Välillä tuntuu, että juonen hämäryys on vedetty vähän turhankin överiksi ja tapahtumat junnaavat paikoillaan, kun mitään ei voida paljastaa, mutta viimeisin jakso vei kyllä harppauksen juonta eteenpäin ja teki sen taas mielenkiintoiseksi. Ihastuttavan puun takaa suurin osa paljastuksista on tullut, vaikka joka jakson jälkeen vietetään pitkä pätkä siskon kanssa käänteitä ja motiiveja arvioiden ja analysoiden! Fantasiakauhutrilleri-mix kuulostaa niin hyvältä ajatuksen tasolla, että tälle on pakko viimeiseen saakka antaa mahdollisuus. Jossain arviossa, mitä sarjasta luin, oli kritisoitu Evan toimintaa hänen ammattinsa näkökulmasta ja komppaan kyllä sitä, että missään vaiheessa Eva ei ole hirveän poliisimaisesti toiminut ja hahmon luominen poliisiksi on ainakin so far tuntunut tarpeettomalta. Eva on tyttärensä takia jo riittävän lähellä poliisin toimintaa ja tietoinen heidän tekemisistään ja Silverhöjdin oudoista tapahtumista. Villen tunnistaminen piristi sarjaa paljon, hienoa nähdä suomalaista osaamista ulkomaisessa sarjassa! Käsittääkseni Maan povessa on kotimaassaan ollut aikamoinen menestys ja nostan kyllä hattua Villen suoritukselle. SPOIL ja Villen hahmo siis tosiaan on noiden yhtiönomistajien palkkaama ammattitappaja, joka jäljittää ja listii metsänväkeä ja koettaa löytää siepatut lapset, ja poliisit taas luulevat häntä kidnappaajaksi sen perusteella, että Eva näki hänet hämärissä puuhissa metsässä./ SPOIL

[Silagul]

Katsoin eilen loppuun neljännen eli viimeisen tuotantokauden sarjasta nimeltä Nikita (K16), joka perustuu saman nimiseen elokuvaan. Onko kukaan muu katsonut tätä sarjaa? Ilmeisesti se ei ole kovin tunnettu.
Sarjan päähenkilö on Nikita-niminen rikollisnainen, joka tuomitaan vankilan kuolemanselliin hänen tapettua erään ryöstön yhteydessä poliisin ja jäätyä sitten kiinni. Vankilassa hän saa vieraan, joka ehdottaa hänelle sopimusta: Nikita vapautuisi vankilasta, hänen kuolemansa lavastettaisiin ja hän saisi uuden mahdollisuuden. Hänen tulisi sopimuksen myötä liittyä Amerikan hallituksen luomaan järjestöön nimeltä Jaosto (Division), missä hänestä koulutettaisiin salamurhaaja. Nikita hyväksyy sopimuksen, koska toinen vaihtoehto on, että hän jää selliin ja kuolee. Kuusi vuotta myöhemmin hän on paennut Jaostosta, koska on erinäisistä syistä tullut siihen tulokseen, että se tuhosi hänen elämänsä. Hän on nyt hyvin koulutettu luopioagentti ja aikoo tuhota Jaoston pala palalta. Sarjan edetessä juoneen tulee toki mukaan paljon muutakin.
Olen monta kertaa kuullut ihmisten sanovan, että jokin sarja on mennyt pilalle (esim. alkanut toistaa itseään tai muuttunut tylsäksi), koska sitä ei ole osattu lopettaa ajoissa. En ole aiemmin tutustunut tämän tyyppiseen tuotantoon kovinkaan paljoa, mutta jos pitää toiminnallisista sarjoista, niin tässä on yksi. Sarjan neljäs kausi on lyhyt verrattuna kolmeen muuhun. Siinä on vain kuusi jaksoa, kun aiemmissa kausissa on vähän alle kaksikymmentä, jos en aivan väärin arvioi. Tästä päättelen, ettei sarjaa ole yritetty väkisin viedä pidemmälle rahastamisen toivossa, vaan se on osattu lopettaa ajoissa. Aloitin siskoni kanssa katsomaan Nikitaa, kun se alkoi suomalaisessa Tv:ssä Subilla ehkä pari vuotta sitten. Sarjaa näytettiin melko myöhään, mikä saattaa olla syynä sille, etteivät niin monet ole välttämättä siihen tutustuneet - useimmat varmaan halusivat olla kahdeltatoista yöllä nukkumassa tiistaisin. ^^
Seurasin sarjaa kahden tuotantokauden ajan television tahtiin, mutta sitten putosin kärryiltä, koska en tiennyt, milloin kolmas kausi aloitettaisiin. Nyt myöhemmin olen siskoni kanssa hankkinut kaikki tuotantokaudet kaupasta. Näyttelijävalinnat ovat mielestäni hyvin onnistuneita, enkä varmasti ainakaan enää tässä vaiheessa osaisi kuvitella rooleihin ketään muita. Vaikka sarjasta pidänkin, en antaisi sille kuitenkaan viittä tähteä tietyistä syistä, jotka spoilaisivat tämän lukevia. En arvannut, että voisin pitää agenttisarjoista, mutta myönnän, että tässä tapauksessa juoni oli erittäin koukuttava ja sarja hyvin toteutettu, kun kokonaisuutta ajattelee. Kolme tai neljä tähteä siis.

//Vlad: Juu, juuri sitä sarjaa tarkoitan. Maggie Q nimittäin on pääosassa.

[Vlad]

SoulSpirit, mä taisin joskus katsoa Nikitaa Netflixistä silloin, kun se siellä vielä oli ja itse kyllä tykkäsin. Olettaen, että kyseessä on se sarja, jossa Maggie Q näytteli Nikitaa. En oo sarjaa kovin paljoa katsonut, joten en osaa sanoa siihen sen kummemmin mitään.

Mutta oon kyllä itse huomannut sen, että jotkut sarjat menee pilalle kun ei osata lopettaa ajoissa. Esim. imo Doctor Who alkaa olla tätä kategoriaa. SPOIL!Esimerkiksi Tohtorin saama uusi regeneraatiosykli ennen kasikautta oli musta pohjanoteeraus, koska olin jo valmistautunut siihen, että sarja päättyy pian, koska regeneraatiot on jo käytetty. Muutenkin Moffatin aikana on tehty aika paljon huonoja valintoja juonen kannalta, esim. Tohtori on seikkaillut aikaisempaa paljon vähemmän Maassa, jolloin ainakin mä koen että sarja vieraantuu katsojasta enemmän, kun tavallisten ihmisten ja ihmiskunnan pelastamisen sijaan pörrätään siellä hard!scifimmässä päässä ja mässäillään erilaisilla avaruusolennoilla. Ainakin 1-4 kausilla tykkäsin nimenomaan siitä, että Tohtori pyörii lähinnä yksinomaan Maassa ja ihmisten kanssa pelastamassa planeettaa vuoroin slitheeneiltä, dalekeilta, kybermiehiltä ja ties miltä muulta. Mua ei niin liikuta se, että Tohtori pelastaa jonkin kaukaisen maailman (kuten esim. Rings of Akhatenissa) joltain ökkömönkiäiseltä./SPOIL Nykyään mulle Doctor Whon seuraaminen ei ole enää samanlainen intohimo kuin mitä se oli aikaisemmin ja rakkaus sarjaankin on lähinnä niiltä ekoilta kausilta peruja. Seuraan DW:ta koska en halua jättää sarjaa kesken ja oon sarjauskollinen, mutta en menis sanomaan, että pidän noista uusimmista jutuista yhtä paljon ja innokkaasti kuin alunperin.

[invisible deer]

Mua kyllä surettaa tuo Doctor Whon (ja toki monen muunkin sarjan) kohtalo. Dr Whon 4 ensimmäistä kautta oli aivan täyttä kultaa ja siihen olis hyvin voinut lopettaa. Toisaalta vaikka myöhemmissä kausissa onkin paljon sellaista mistä en niin kovin pidä, niin Matt Smithiä rakastan suunnilleen yhtä paljon kuin Tennantia ja sen voimalla kahlaan niitä jaksoja aina vaan uudestaan läpi (+ rakastan kyllä kovasti esim. Riveriä ja Rorya hahmoina ja niitä on ihan mielenkiintoista seurata). Ysikausi jäi puoleen väliin shame on me, koska en vaan millään saanut siitä fiiliksestä enää kiinni, mutta enköhän saa senkin vielä joskus katsottua. Well, onneksi voi aina uudelleenkatsoa vanhoja jaksoja, en ainakaan vielä ole kyllästynyt.

Sama juttu on esim. Supernaturalin kanssa. Ensimmäiset 4 kautta piti oikeasti katsojan varpaillaan ja vaikka tarinaan muodostui muutamia sivujuonia ja esiteltiin tärkeitä sivuhahmoja, niin pääpointti oli kuitenkin yksittäisten ihmisten pelastamisessa ja veljesten välisessä suhteessa. Nyt meno on vähän sellaista, että viimeisessä jaksossa pojat kusee kaiken ihan 6-0 ja yrittää sitten seuraavan kauden pelastaa koko maailmaa. Se alkukausien Winchesters vs. monsters on vaihtunut sellaiseen Winchesters vs. literally everything, ja toinen toistaan pahempia hahmoja ja kirouksia tunkee joka luukusta aina kun edellinen on voitettu. Vähän ihmettelen, että mihin se sarja on menossa ja miten kirjoittajat sen aikovat lopettaa, mutta eiköhän sekin joskus selkene. Pakkohan sitä on katsoa, kun olen niin perhanan kiintynyt niihin hahmoihin, mutta välillä olis kiva palata ihan sinne sarjan alkuaikoihin.

Jotenkin on kyllä mennyt usko sarjoihin joissa on kovin monta tuotantokautta, kun tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että sarja latistuu loppua kohden. Sinänsä vähän sääli, sillä varmasti olisi oikeasti toimivia sarjoja jotka pitävät mielenkiinnon yllä kaikkien kausien läpi (esim. Spartacus vaikka siinä vain 4 kautta onkin) ja niiden katsominen jää sitten väliin ihan vaan omien epäluulojen takia.

[Varjuska]

Mutta oon kyllä itse huomannut sen, että jotkut sarjat menee pilalle kun ei osata lopettaa ajoissa. Esim. imo Doctor Who alkaa olla tätä kategoriaa. SPOIL!Esimerkiksi Tohtorin saama uusi regeneraatiosykli ennen kasikautta oli musta pohjanoteeraus, koska olin jo valmistautunut siihen, että sarja päättyy pian, koska regeneraatiot on jo käytetty. Muutenkin Moffatin aikana on tehty aika paljon huonoja valintoja juonen kannalta, esim. Tohtori on seikkaillut aikaisempaa paljon vähemmän Maassa, jolloin ainakin mä koen että sarja vieraantuu katsojasta enemmän, kun tavallisten ihmisten ja ihmiskunnan pelastamisen sijaan pörrätään siellä hard!scifimmässä päässä ja mässäillään erilaisilla avaruusolennoilla. Ainakin 1-4 kausilla tykkäsin nimenomaan siitä, että Tohtori pyörii lähinnä yksinomaan Maassa ja ihmisten kanssa pelastamassa planeettaa vuoroin slitheeneiltä, dalekeilta, kybermiehiltä ja ties miltä muulta. Mua ei niin liikuta se, että Tohtori pelastaa jonkin kaukaisen maailman (kuten esim. Rings of Akhatenissa) joltain ökkömönkiäiseltä./SPOIL Nykyään mulle Doctor Whon seuraaminen ei ole enää samanlainen intohimo kuin mitä se oli aikaisemmin ja rakkaus sarjaankin on lähinnä niiltä ekoilta kausilta peruja. Seuraan DW:ta koska en halua jättää sarjaa kesken ja oon sarjauskollinen, mutta en menis sanomaan, että pidän noista uusimmista jutuista yhtä paljon ja innokkaasti kuin alunperin.

Oon osaltani samaa mieltä kanssasi. Minustakin monissa sarjoissa heikkoutena on se, että tekijät eivät tajua milloin on oikea aika lopettaa. Tai sitten tajuaisivatkin, mutta tilaajat vaativat lisää ja lisää sarjan menestyksen takia. Omasta mielestäni tämä ei ehkä vielä ole ongelma Doctor Whon kanssa. On totta, että Matt Smithin ura rakentui koko ajan kohti sellaista isoa momentumia ja tietyssä mielessä siinä oli jo mukana lopun alun tunnelmaa. Epäilin itsekin jossain vaiheessa, että sarja olisi finaalissa. Olin kuitenkin iloinen, kun saatiin uusi regeneration cycle ja uusi Tohtori. Mielestäni sarjassa on kuitenkin vielä rutkasti potentiaalia (ajatellaan nyt vaikka Day of the Doctorissa saatua paljastusta) ja se on todistanut uusiutumiskykynsä jo monta vuosikymmentä.

Itse tykkään Moffatista käsikirjoittajana. Ymmärrän osan häneen kohdistuvasta kritiikistään, osaa en. Onhan hänellä taipumus luoda aika teatraalisia ja kosmisia episodeja, jotka ovat kyllä tyyliltään hyvin erilaisia kuin Daviesin kirjoittamat. Kaipaan itsekin välillä Daviesin Maa-keskeisiä juonikuvioita, mutta toisaalta olen sillä kannalla, että sarjan kuuluukin välillä vaihtaa tyyliä ja mennä eteenpäin. Tarinankerronnan täytyy heijastaa tyyliltään kutakin Tohtoria jne. Ja siinä missä Davies panosti Tohtorin ja ihmiskunnan väliseen suhteeseen, Moffat taas osaa hienosti käsitellä ihmisyyden universaaleja teemoja.

Supernatural on sitten mielestäni aivan toinen juttu. Nykyään en voi ajatella koko sarjaa ilman, että iskee hirveä myötähäpeä sen tekijöitä kohtaan. 11 kautta? Ihan oikeasti? Omasta mielestäni sarjan parhaat kaudet olivat 3-5. Kutoskausikin oli vielä okei. Mutta seiska alkoi jo vaikuttaa väkisin väännetyiltä. Kyllä joka kauteen silti mahtuu jotakin hyvää... mutta ei enää niin paljon kuin ennen. Lisäksi minua on tämän sarjan kanssa aina ärsyttänyt se, että yhteen kauteen täytyy tunkea 22-23 jaksoa. Joista iso osa on pakostakin filleriä. Yksi syy miksi kolmas kausi on yksi suosikeistani on se, että siinä on vain 16 jaksoa. Sisältö siis keskittyy pääosin olennaiseen.

Olen itse asiassa tässä muutaman viime viikon aikana maratoonannut Supernaturalia (olen tällä hetkellä vitoskauden lopussa) ja kyllä välillä iskee sellainen tunne, että aivan kuin katsoisi ihan eri sarjaa kun vertaa ekoja kausia viimeisimpiin. Olen kuitenkin kuullut, että tuleva kausi palaisi jossain mielessä juurilleen, eli toivottavasti nähtäisiin vähän old school Supernaturalia vaihteeksi.

[Willy]

Mun on omalta osaltani ollut hirveän vaikea hyväksyä, millaista tuubaa Supernatural nykyään on. Sarja oli kuitenkin joskus iso juttu mulle ja kaudet 1-5 olivat mahtavia, mutta siitä eteenpäin taso on laskenut huomattavasti. Kasikaudesta tykkäsin hieman enemmän kuin seiskasta, mutta ysillä taso taas laski. En mä oikeastaan edes muista kauden tapahtumia kamalan tarkasti kun ei jaksanut kiinnostaa. Toki jokunen hyvä jakso on ollut vielä myöhemmilläkin kausilla, mutta pääsääntöisesti meininki on aika pitkälti samojen asioiden jahkaamista kerta toisensa jälkeen. Usein noiden viimeisten tuotantokausien cliffhangerit ovat innostaneet, mutta olen sitten vähän pettynyt miten niitä on seuraavalla kaudella käsitelty ja ratkottu. Kymppikauden loppu oli poikkeus. Olisi tehnyt mieli vaan läimäyttää itseäni jollain ja lujaa.

Silti kaikesta tästä huolimatta mä tiedän, että tulen katsomaan tulevankin kauden jossain vaiheessa. Komppaan muuten täysin tuota, että jaksoja on liikaa per kausi. Kaiken olennaisen voisi hyvin tiivistää vaikka puolet vähempään jaksomäärään ja karsia kaiken turhan säätämisen pois sieltä.

Doctor Whossa tykkään eniten kausista 2-4. Ensimmäisellä katselukerralla mun oli jotenkin vaikeaa sulattaa uutta Tohtoria ja suuntaa, johon sarja meni. Mulla olikin pitkä paussi sarjan katsomisessa, mutta odotin sitten aikani ja "toivuin" kympin menetyksestä. Tuon "toipumisen" jälkeen jaksoin innostua uudemmista jaksoista paljon enemmän ja vaikka 2-4 ovat edelleen ne suosikkikaudet, niin tykkään hurjasti myös niitä seuranneista kausista ja uutta kautta odotan mielenkiinnolla. Doctor Who on kuitenkin sellainen sarja, jonka odotan rikkovan rajoja ja kokeilevan rohkeasti kaikkea uutta. Kun Tohtori muuttuu, niin oletettavasti koko sarja kokee ravistelua ja kehitystä sen mukana.

Mä itse tykkään siitä, että Tohtori palloilee muuallakin kuin Maassa. Ehkä mun eskapistinen luonne vaikuttaa asiaan, mutta mua kiinnostaa hirveesti mitä 'tuolla jossain' voi olla ja Doctor Who on hyvä keino kartoittaa mahdollisuuksia. Mua myös harmittaa se, että Tohtorin kumppanit (luoja miten tuo termi töksähtää suomeksi mun korviin) on pääsääntöisesti nykypäivän Maasta. Toki tässä annetaan katsojalle samaistumispintaa, mutta edes 2000-luvulta poistuminen voisi olla ihan virkistävää vaihtelua.

Onko kukaan muu muuten katsonut Netflix -sarjaa Sense8? Itse katsoin sarjan läpi heinäkuun alussa ja rakastuin. Kakkoskausikin on ilmeisesti tulossa ja olen todella innoissani, toivottavasti tuleva kausi jatkaa samalla tasolla ykköskauden kanssa.

[Varjuska]

Mua myös harmittaa se, että Tohtorin kumppanit (luoja miten tuo termi töksähtää suomeksi mun korviin) on pääsääntöisesti nykypäivän Maasta. Toki tässä annetaan katsojalle samaistumispintaa, mutta edes 2000-luvulta poistuminen voisi olla ihan virkistävää vaihtelua.

Jep, tämä on yksi asia johon toivoisin New Who:n tarttuvan. Rikottaisiin välillä sitä totuttua kuviota, että Tohtorin kumppani on aina parikymppinen tyttö/nainen nykypäivän Englannista. Tykkään hirveästi Tohtorin ja Paternoster Gangin välisestä dynamiikasta, joten jotakin tuon tapaista, arkipäiväisestä poikkeavaa olisi kiva nähdä vaihteeksi. Jos ei alieneita tai eri aikakaudelta tulevia henkilöitä, niin jos edes miespuolisia henkilöitä vaihteeksi... Dammit, Moffat, make this happen.

[Vlad]

Mä taas oon nimenomaan tykännyt naiscompanioneista, koska musta se tasapainottaa sarjaa, koska noin muuten mieshahmoja on paljon ja Tohtori on mies. Tykkään siitä, että päähenkilöissä on edes se yksi nainen - olkoonkin vaikka sitten se companion. Jos companion yhtäkliä oliskin mies niin mun mielestä sais sitten vastavuoroisesti Tohtori olla nainen - ja mä vähän veikkaan, että sitä ei tule tapahtumaan. Tietty se olis kiva SPOILkun Mestatikin kerran regeneroitui Missyksi, mikä sinällään oli myös jännä, koska sehän tais joutua Gallifreylle End of Timessa ja millä se sieltä ilman TARDISta pääsee. Mutta mä olen tykännyt siitä, että naiset on companioneja, ei innostais se, että Doctor Who liittyy niihin sarjoihin, joissa kaikki päähahmot ovat miehiä. Miesvaltasuutta on tässä maailmassa jo liikaa, joten riemuitsen siitä, että Whossa naisia on isossa roolissa mukana, olkoonkin sitten niin että.välillä tuntuu, että Tohtori varaataa show'n ja companionit on vaan se pakollinen sidekick.