//Pirates vailla varsinaista paritusta, kaikki mitä tapahtuu on tulkinnanvaraista
Author: rockinficcer
Ikäraja: K-11
Fandom: Pirates of the Caribbean
Warnings: Kiroilua vähän
A/N1:
Tämä oli vaan pakko kirjottaa.
Tässä ei edes ole paritusta, mutta (ainakin alussa) Will angstaa kun ei voi saada Jackia.
Ja kiitos inspiraatiosta kuuluu täysin uskalle ja Never try to cheat a pirate-ficille, jonka jälkeen minunkin oli pakko kokeilla kyseisellä fandomilla kirjoittamista.
Kirjoitin aiheesta runon, joka on tekstissä kursivoituna, suomennettuna ja vähän korjailtuna.
Tämä on tällänen slash-angsteilu, jossa ei edes ole yhtään seksiä eli turha innostua.
Alkuperäinen runoni aiheesta löytyy blogistani(täältä) vähän myöhemmin- jos kukaan edes kiinnostuu
Summary:
”Minä olen aina rakastanut sinua, mutta sinä et voi olla koskaan kokonaan minun, hän ajatteli synkästi ja alkoi melkein itkeä.”Kerroinko liikaa että edes kiinnostaisi.
Oodi kapteenilleni(Ode to mister you)WILL POvMinä olen aina rakastanut sinua, mutta sinä et voi olla koskaan kokonaan minun, hän ajatteli synkästi ja alkoi melkein itkeä.
Hän rakasti sitä miestä niin paljon.
Se mies oli uskomaton pakkaus.
Suklaanruskeat silmät, ne silmät, jotka aiheuttivat monelle tykytystä milloin missäkin, ja Will tiesi sen.
Will oli varma että se mies ei ollut tietoinen mitä hän hänestä ajatteli.
Se mies oli hänen täydellinen, kielletty ja salainen rakkautensa.
Hänen oma Sparrow´nsa.
Jack värisytti Williä jo äänelläänkin, saati jos sitten olisi tullut lähemmäs.
”Turner se täällä haaveksii”
Pintel tulee sekoittamaan Willin henilökohtaiset ajatukset.
”E-en minä... no jos haluat totuuden niin minä vain tuijotin kaukaisuuteen ja.. ajatukset lähtivät lentämään”
”älä selitä, hankkiudu eroon sitä ja helvettiin täältä”
Willin päässä takoo.
”Kyllä minä ymmärrän, jos haluat olla yksin ajatustesi kanssa, mutta hei, sen saa sanoa ääneenkin, sinä vain näytit siltä että kohta olisit hukkunut kuolaan, siksi minä tässä lähinnä kiusaan”
Pintel selittää ja kääntyy lähteäkseen.
”Oliko sinulla asiaakin?”
Willin suu sanoo ennen kuin hän ehtii estää itseään.
”Kapteeni käski sanoa, että pääset huomenna kauniin morsiamesi luo”
Will on lentää jaloiltaan sanojen voimasta, koska ne tuntuvat iskulta vatsaan.
”Hyvä, kiitos, kiitä kapteenia”
Hän saa sitten sanottua.
Pintel lähtee ja Will jää kiroilemaan itseään.
Miksi helvetissä?
Miksi helvetissä tosiaan.
Miksi helvetissä sinä aina.. saat minut.
Olen pelkkä matruusi sinulle, mutta MIKSI pidän sinusta?
Onko sinun äänesi, sinun seksikkäät silmäsi, sinun suloisuutesi?
Vai onko se ne kaikki.
Minun Sparrow´ni.
Sinä teet minusta..
En voi enkä sano kuinka onnellisen.
Sinä olet unohtumaton, tuhma, ilkeä pikku paskiainen ja saat minut tuntemaan itseni..
Halutuksi äänelläsi.
Tekisin kanssasi liudan asioita jos olisit..
Oikeasti minun.
Omissa yksityisissä unissani sinä olet …
Minun.
Sinun äänesi saa minut sekoamaan.
Rakastan sinua
Kässäätkö?
Miksi Sparrow ei tajunnut hänen katseitaan, tullut itse sanomaan asioitaan hänelle.
Miksi kaiken piti olla niin kamalaa.
Miksi Will oli halunnut Sparrow´n alukseen alunperinkään.
Miksi hän oli mennyt tapaamaan Elizabethin ennen Jackia, koska jos järjestys olisi ollut toinen, hän ei olisi miettinyt sekuntia kauempaa kumman jättäisi.
Nyt hänen levoton sydämensä ei saisi rauhaa, kunnes hän olisi puhunut kapteeninsa kanssa.
**
Will käveli synkkänä kapteeninsa hyttiin.
”Turnerko se siinä”
”Minäpä hyvinkin”
”Mitä sinä teet täällä”
”Minä.. ”
Will meni sanattomaksi.
”Minä tulin todistamaan itselleni, ettei tämä tunnu miltään”
Hän sai sanottua, ennen kuin suuteli kapteeniaan suoraan suulle.
Jack näytti siltä, että putoaa kohta tuoliltaan.
Kun Will peräntyy suudelmasta hänen Sparrow´nsa kysyy
”No tuntuiko se?”
Will punastuu.
”Mitä sinä leikit”
”Miksi et sano asioitasi minulle päin naamaa, miksi panet muut asialle, miksi et tajua mitä olen yrittänyt viestittää sinulle jo kauan”
Hänen huulensa laulavat, ennen kuin hän ehtii estää.
”Will...”
”Älä sano mitään, minä tiedän että sinä haluaisit juuri nyt hirttää minut niskuroinnista, mutta tätä ei voi tapahtua, tätä ei tapahdu, minä rakastan Elizabethia mutta sinua enemmän”
Willin huulet sanovat, ennen kuin hän saa ajatelluksi mitä sanoo..
Tai huomatuksi miltä hänen etumuksensa alkoi tuntua kun Jack sanoi hänen nimensä.
”Will, keskustelun idea on että toinen sanoo asiansa ja kuuntelee mitä toisella on siihen sanottavana”
”Mutta ethän sinä...”
Will niskuroi vaikenemiskäskyjä huutavaa alitajuntaansa vastaan, tai ainakin yrittää, ennen kuin tuntee Jackin hengityksen niskassaan ja sitten se tapahtuu..
hänen Sparrownsa suutelee hänen niskaansa.
”Will, sinä joko kuuntelet, uskot mitä sanon, tai sitten et, mutta ainakin kuuntelet
Sinä sanoit sen itse, sinä rakastat Elizabethia, siinä saattaisi olla syy miksi minäkään en anna itselleni periksi ja harrasta mitään kyseenalaista kanssasi.
Kyllä, minä näen sinun katseesi, kuulen miten sinä ET puhu minusta miehistöni kanssa vaikka haluaisit, mutta..
Minä en puhu sinulle koska huomaan sinusta kaikesta miten paljon sinä .. jätät sanomatta ja rakastat minua
Minäkin sinua, oikeasti, minäkin sinua
Mistä syystä sinun onkin häivyttävä
Ennen kuin toinen meistä oikeasti hirtetään
Ennen kuin teen …. näin uudestaan” Jack puhuu pitkään ja sitten..
sellainen suudelma.. huulille, että Will on vuorostaan lentää selälleen.
”tätä ei todellakaan tapahdu, eihän”
”ei”
A/N2:
Joo, mäkin haluaisin kirjoittaa tästä semmoista kunnon uskaa, mutta sitten se syyttäis mua blagioinnista mikä on vakava syyte, enkä halua että siinä käy niin joten tämä oli tässä.
Kommenttia jos saisin olisin onnellinen.
Enkä muuten voi luvata etten kirjoittaisi aiheesta joskus lisääkin
// Vanilje lisäsi ikärajan ja fandomin myös ficin alkutietoihin.
