Ohohohohohohoohhhh! Musiikki on elämän polttoaine. Jos joutuu olemaan päivänkin ilman niitä rakkaita, valkoisia korvanappeja, menee järki. En muunmuoassa pysty kirjoittamaan ilman musiikkia taustalla (ellei ole kyseessä joku Mysteryn tyylinen, missä tunteet eivät ole pääosassa). Muutenkin musiikki on todella tärkeä juttu, joka jaksaa kantaa yli kaikkien rankkojenkin juttujen.
Vaikuttaa siltä, että finissä on aika paljon tällasia rockista, hevistä yms. tykkääviä. Mulle ne ei vaan koskaan oo iskenyt. Minä taas kuuntelen aika indie-painoitteista kamaa, eniten ehkä indie-rockia, indie-poppia, indie-folkkia, folkkia tai jotain muuta sen tapaista. Tykkään aika paljon Imagine Dragonsin, Lana Del Reyn, First Aid Kitin, Ben Howardin, Passengerin, Kodalinen, Youngblood Hawken, Jake Buggin ja Florence + The Machinen tyyppisistä bändistä. Tuossahan ei tietenkään ole kaikki suosikit, mutta aika lailla mun musiikkimaku tiivistyy tohon porukkaan. Niin ja tietenkin The Beatles, siihen ei kyllästy koskaan.
The Beatles on ollut mukana mun elämän alusta asti, mä oon kuunnellut esim. Blackbirdiä alle kouluikäsestä asti lähes päivittäin, eikä siihen vaan kyllästy. Muutenkin tuollanen vähän vanhempien aikojen vivahteita omistavat on ihania, kuten edellä mainitut Jake Bugg ja Lana Del Rey.
Mulle on kans todella tärkeetä, että lauluissa on hyvät lyriikat. Ei siis sillä, että kieltäytyisin kuuntelemasta jotain muuten mahtavaa biisiä, jonka sanat on ihan päin persettä. Joskus mä saatan napata sen tunnelman paremmin itse sainoista, kuin melodiasta. Kuitenkin loppujen lopuksi, lyriikat ovat vain osa kokonaisuutta, joka on se kaikista ratkaisevin.
Joku tuolla kysyi viidestä parhasta Bändistä. Hmm... Nyt heitit kyllä pahan. Mun on pakko sanoa, että en pysty sijoittelemaan artisteja/bändejä paremmuusjärjestykseen, sillä musiikkimaku on muuttuva, aina löytää jotain uutta, ja muutenkin tehtävä on hyvien bändien kanssa mahdoton. Kaikki on hyviä, en mä nyt niitä muuten kuuntelis.
Gwen