Kirjoittaja Aihe: Rupisiipiset / K11 / 7/7+x  (Luettu 5968 kertaa)

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 080
    • tumblr
Rupisiipiset / K11 / 7/7+x
« : 23.10.2011 14:24:05 »
Rating: K11
Pairing: Sirius/Remus (James/Sirius)
Summary: Night time, to some a brief interlude / to others the fear of solitude
Warnings: Ihmissuhdesyövereitä, synkkyyttä, itseinhoa ja onnettomia loppuja.

A/N: Albumihaaste #2 (The Moody Blues: Days Of Future Passed), Aakkoshaaste (Sirius Musta), FF100 (006. tunnit), Angst10 (Sirius Musta) ja Tunne10 (kylmyys), FF10-ficcikilpailu Ihan hurjasti kiitoksia Vaniljelle, Mustalupiinille ja isille Buttikselle avusta tämän kanssa, Rinsille söpöydestä eikun siis hienosta haasteesta sillä olin halunnut tosi pitkään kirjoittaa näistä kappaleista ja tietystikin raadille ja äänestäjille sekä valitsemisesta ja pitämisestä että rakentavasta kommentista joka oli tosi tarkkaa ja hyvää! Tämä on aika henkilökohtainen fic puolin ja toisin; kyseinen levy on suosikeitani ja varsinkin sen päätöskappale kauhean herkkä (lyriikat, etenevät järjestyksessä - levy kertoo siis eri vuorokaudenajoista, jokainen omalla kappaleellaan ja alussa ja lopussa on molemmissa sama tarinankerrontapätkä). Hajotin päätäni tämän kanssa kuukausia kunnes olin tyytyväinen, eikä tämä voisi olla yhtään kenellekään muulle kuin shayalle - ihan kaikesta. Murunen. ♥

Rupisiipiset

Cold hearted orb that rules the night
Removes the colours from our sight
Red is gray and yellow, white
But we decide which is right
And which is an illusion

Pinprick holes in a colourless sky
Let insipid figures of light pass by
The mighty light of ten thousand suns
Challenges infinity and is soon gone
Night time, to some a brief interlude
To others the fear of solitude

Brave Helios, wake up your steeds
Bring the warmth the countryside needs


1
2
3
4
5
6
7

X
« Viimeksi muokattu: 23.05.2015 22:48:01 kirjoittanut Beyond »
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 080
    • tumblr
Vs: Rupisiipiset / K13 / 1/7+x
« Vastaus #1 : 23.10.2011 14:24:39 »
1

Joskus keskiyö vaihtui omakseen kuin lähtölaukauksena, tai oikeastaan useinkin. Ei ollut harvinaista, että Remus ja Sirius istuivat keittiönpöydän äärellä ja katselivat sekuntien tikitystä, tunsivat raksahtavat äänet tärykalvoillaan ja jalkapohjissaan (sieltä Sirius kutisi kaikista eniten). Joskus Remus laski rämisevän herätyskellon heidän eteensä ja helpotti niskatyöskentelyä, joskus he polttivat kynttilää vakan alla niin kauan, että steariinin saattoi poimia kastepisaroina aamunurmelta. Sammuvan kynttilän haparoivasta savuhahtuvasta he tiesivät seuraavien hetkien vielä olevan tulossa, silloin, kun kynttilä oli enää vain pieni valkoinen tai värikäs kasa jossain pohjalla, oli aamu.

Kun aurinko on juuri katoamaisillaan, sanotaan, että taivaanrannassa voi nähdä välähdyksen. Vihreätä tai purppuraa, onko sillä väliä – Sirius kyllä piti tarinoista kun Remus luki niitä hänelle (makasi paljaalla vatsallaan ja antoi toisen piirrellä selkään kirjan kuvitusta ja muutakin), mutta eivät he kumpikaan niihin uskoneet. Sitä paitsi, Remushan asui kerrostalossa. Ei siellä ole taivaanrantaa.

Joskus he unohtivat todellisuuden, lopultahan se oli kuitenkin helppoa, kun valo ei ollut piirtämässä varjoja oikeiden esineiden taakse. Joskus nimittäin epätodellisuuden näkee siitäkin, ettei sillä ole varjoja. Eihän sillä todellisuudessa ole kasvojakaan. Aamuvalkealla ja vähän sitä ennen on silti helppo vajota vedenpinnan alle (kuulas kalvo rikkoutuu jo varpaan kosketuksesta, ja liuku on sulava, tuskin huomattava), unohtaa, että mitään muuta onkaan. Päättää, että tämä aurinko on se oikea, kuudelta nouseva on vain kopio.

Sirius oli aina tehnyt niin. Remus taas saattanut sanoa ”shh”, syyttää tai murahtaa, mutta Sirius oli aina ollut se, joka potki ja manasi, heitti roskakorin seinään, sanoi ”ei voi olla totta!” ja päätti, ettei olekaan. Eihän se ollutkaan.

Jossain vaiheessa aamuyötä, ehkä kahden ja viiden välisinä hiljaisina tunteina, he aina menettivät viimeisenkin tietoisuuden oikeasta ja väärästä, puhalsivat muistaessaan kynttilän. Nukahtivat vuorotellen tai samaan aikaan puoliksi sylikkäin – usein Remus oli se, jonka jalat olivat Siriuksen sylissä.
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 080
    • tumblr
Vs: Rupisiipiset / K13 / 2/7+x
« Vastaus #2 : 23.10.2011 14:26:59 »
2

Portaikot viettivät tapansa mukaan ylöspäin. Niitä oli aina yhtä vaikea nousta aamuisin, jolloin jäi katselemaan seiniä ja tunteita kuin iltaisin, jalkojen painaessa lyijyjä ja kultaharkkoja samalla, kun tontunperkele yritti ommella silmäluomia kiinni. Sirius ohittikin puunarisevat vain haikeasti vilkaisten – kahvi olisi maistunut – ja jatkoi matkaansa takaisin makuuhuoneeseen. Kylpyhuoneen ovi oli jäänyt raolleen, mutta hän huomasi pilkistävän valoraidan vasta lämmön puolella, joten päätti jättää sen sikseen. Toinen ei ollut vielä edes herännyt, Remus oli varmasti väsynyt, joten Sirius kellahti takaisin sängylle ja antoi patjan joustaa hetken ylös ja alas ainakin kahdesti uudelleen. Hän kieritti peiton ympärilleen ja sulloi tyynyt suurpiirteiseen kasaan yrittäen tavoittaa saman tutun lämmön, johon oli rakastunut vasta huomatessaan sen.

”Paleleeko sinuakin?” Remus osasi kysyä ja heitti käden toisen ympärille. Sirius antoi lihastensa rentoutua ja sydämensä sykähtää huuruhengityksen pyyhkiessä kaulaa. Remus oli aina osannut sen pelin paremmin kuin hän, tai ehkä tämä oli vain ainoa ihminen, jonka Sirius antoi koskaan voittaa.
”Ulkona on pakkasta”, niin kuin he eivät olisi tienneetkään, mutta se teki tehtävänsä. Ote ympärillä kasvoi vahvemmaksi iän myötä, ja Sirius saattoi tuntea sormet ihollaan. Asunto oli huono ja viileä, inhottava varsinkin talvisin. Kesäkuumalla se oli jotain leivänpaahtimen ja liiaksi ilmastoidun jääkaapin väliltä, mutta nyt hän olisi tehnyt mitä vain saadakseen sen.

Oli hiljaista, ja he epäilivät jo toistensa nukahtaneen uudelleen. Vain Siriuksen silmät olivat auki, kun hän katseli käsikarvoja edessään, rauhallisia kasvoja ja aamukalpeudessa vain vähän tummia silmänalusia. Remus oli… Remus. Remus, jota katsellessa hengitys salpaantui ja kädet halusivat työntää seinää vasten, kieli tunkeutua ja leikitellä ja kädet vaeltaa – Remus, joka joi aamuisin teetä, mutta maistoi aina Siriuksen kahvikupistaan vain merkatakseen senkin omakseen ja irvistääkseen. Remus, joka luki kirjoja enemmän kuin Sirius ja joka selitti asioita, joita hän ei ymmärtänyt.

Remus, joka tuli lounastauoilla ja lähti niin, ettei vaatteisiin tarttunut väärää hajua – Remus, jonka Sirius päätti aamuisin oikeaksi ja unohti samalla, kun kahvi tippui keittiössä ja sekoittui hyvinä päivinä valkoisen teen tuoksuun.
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 080
    • tumblr
Vs: Rupisiipiset / K13 / 3/7+x
« Vastaus #3 : 23.10.2011 14:28:29 »
3

Kun he vielä kävivät koulua, olivat syyspäivät erilaisia. Nuorempina he olivat aivan liian villejä ja typeriä tajutakseen käyttäytyä, vanhempina eivät enää välittäneet. Se oli aikaa, kun Sirius tai Remus eivät kumpikaan olleet yksin tai tuskin kaksinkaan. Siihen aikaan olivat eri säännöt, eri kriteerit katseille ja sanoille. Erilaiset odotukset sille, mitä tehtiin, miten oltiin, mikä oli sallittua.

Niin kuin mikään olisi muuttunut vieläkään. Yhä Sirius näki saman vahingoittuneen katseen parhaan ystävänsä silmissä. Muille se oli silkkaa paheksuntaa: ei niin kuulunut tehdä, se oli väärin. Jamesille ja Siriukselle se oli enemmän, sillä kukaan muu ei tiennyt, ei tiennyt ajasta, jolloin ei ollut Sirius ja Remus tyhjässä luokkahuoneessa yöperhosten keskellä. Se oli aamupäiväksi kääntyviä hetkiä ja nopeita yrityksiä pyydystää hikisiin kämmeniin aamunkoi tai kaksikin.

Ehkä se todellakin oli sitä samaa linnunrataa, ehkä vuodet eivät muuttaneet heitä kuluttamallakaan. Ehkä ne iloiset katseet ja tönäisyt olivat vain esileikkiä sille, joka heidät vei lopulta jo viidennen vuoden jälkeen.
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 080
    • tumblr
Vs: Rupisiipiset / K13 / 4/7+x
« Vastaus #4 : 23.10.2011 14:29:28 »
4

Kerran Remus viipyi vahingossa turhan myöhään. Se oli huhuilu eteisestä tai jo oven käyminen alakerrassa, kun hän havahtui Susanin ääneen, mutta Sirius viipyi yhä eilispäivässä. Remus ravisteli toisen hereille; tökki, kutitti, vetäisi. Lopulta Sirius hieraisi silmiään ja räpytteli.
”Susan”, Remus kuiskasi vain ja oli kauhistunut, vaikka huulilta saattoikin löytää innostuneen hymyn. He molemmat pitivät seikkailuista, siksihän se olikin niin epäsäännöllistä, mutta pysyvää. Sirius suoristi päälleen paidan ja sulki vetoketjua noustessaan, Remus oli nopeampi nousemaan (hänhän se oli painanut Siriuksen vasten patjaa), mutta Sirius kiskaisi hänet keittiön ovensuusta mukaansa.
”Ei sinne”, hän komensi ja jatkoi matkaansa.
”Shh”, vastasi Remus samalla mitalla, mutta Susan temppuili yhä oven kanssa ja hyräili jotain, laukku kopahti oveen kai käsivarren heiluessa. Niin kävi usein, ja jos nainen vaikka pudotti avaimensa – vähän hosuva kun oli – saattoi Sirius kuunnella useammankin tumahduksen. Tällä kertaa ei ollut kuitenkaan aikaa laskea niitä ja miettiä oliko ääniä enemmän kuin ne keskimääräiset kaksi ja kaksi viidesosaa, vaan Sirius avasi vain parvekkeen oven, sysäsi Remuksen ulos ja seurasi itsekin vasta suljettuaan verhot. Hän oli jo potkaisemassa ovea kiinni, kun Remus tajusi estää ja sulkea sen itse varovaisemmin. Sisältä ei nyt nähnyt lainkaan ulos (vaikka ikkunat olivatkin suuret) ja kaksikko silmäili ympärilleen.

Kummallakaan ei onneksi ollut korkeanpaikankammoa, joten he vain silmäilivät alas levittäytyvää kaupunkia. Kerrostalo ei ollut edes korkea, ja Siriushan asuikin toisessa kerroksessa. Autot olivat kuitenkin epätodellisen näköisiä päästellessään pakokaasupilviä täyttämään muka tyhjää taivastilaa niihin kohtiin, joihin sateenkaarten olisi kuulunut piirtyä (jossain mailien päässä, pehmeässä maalaisidyllissä, varmasti piirtyivätkin). Remus ja Sirius katsoivat toisiaan niin kuin aina joskus: niin kuin olisi haastanut ja sanonut ”et sinä uskaltaisi”, ja aina lopultahan he molemmat uskalsivat. Remus oli jälleen nopeampi, esimerkillisempi, ja kun tyttöystävä huuteli Siriusta verhojen takana ja käveli vasta parveketta kohti (tuskin uskoi kenenkään olevan siellä, mutta halusi vaihtaa ilmaa  tunkkaiseen asuntoon ja olla puhdas puhdas), he heilauttivat itsensä kaiteen alta, roikkuivat metalliputkissa ja hyppäsivät alemman parvekkeen kautta alas.

Alhaalla he kiersivät talon toiselle puolelle ja kierähtivät nurmikolle, nauroivat nauroivat nauroivat niin kuin ei koskaan ennen vaikka varmasti jo ensi viikolla uudelleen.
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 080
    • tumblr
Vs: Rupisiipiset / K13 / 5/7+x
« Vastaus #5 : 23.10.2011 14:31:02 »
5

Joskus oltiin sokeita.

(Something calls to me
The trees are drawing me near
I've got to find out why
Those gentle voices I hear
Explain it all with a sigh)

Kerran Sirius katsoi ja näki, kohtasi peilikuvat, varjomaailmat, ihmisten mielipiteet – tajusi virheet ja tajusi olevansa myöhässä. Havahtui todellisuuteen; havahtui siihen, että vähitellen jokainen tähti sammuisi, ja hän ei haluaisi olla viimeinen.

Mutta mitä muuta hän saattoi tehdä, kun satutti ensimmäistä toista kolmatta koko linnunrataa ympärillään? Mitä hän saattoi muuta kuin juosta karkuun ja ajaa takaa samaan aikaan? Pysähtyminen olisi vienyt heidät jokaisen.
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 080
    • tumblr
Vs: Rupisiipiset / K13 / 6/7+x
« Vastaus #6 : 23.10.2011 14:31:51 »
6

Remus sanoo aina, ettei kelpaa maailmalle, vaikka todellisuudessa maailma ei vain riitä hänelle (tai tule koskaan todella riittämäänkään hetkisiä pidempään). Aina sää on huono tai jossain soditaan, alakerran kahvila ryöstetään tai puhelinkoppi sytytään tuleen eikä hän mahda sille mitään. Vastaantulijan kasvot ovat kuulemma ilkeät, niin hän sanoo, vaikkakin todellisuudessa ne ovat vain vääränlaiset. Hänelle kaikki on, ennen kaikkea Remus itse.
   
Vääränlainen, nimittäin.

Sitä oli silloinkin vaikea määrittää; se oli epäsopiva ja siivoton asu, hetkellisen harkitsemattomat sanat, riita, väärät kasvot, väärät mielenkiinnonkohteet. Mutta entä nyt, kun maailmassa ei ole enää mistä kiinnostua, vaatteet ovat tylsät tylsät asialliset huomaamattomat, kasvojen arvet lähtemättömät ja kuitenkin poiskuluneet – kun maailma hänen ympärillään ei olekaan muuttunut paremmaksi ja hän itse on yhä vain ankeampi? Pukeutuu moitteettomasti, puhuu vähän, tuntee vähän. Ei pidä mistään, ei ole mitään.

(Miksi kaikki on silti vääränlaista?)
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 080
    • tumblr
Vs: Rupisiipiset / K13 / 7/7+x
« Vastaus #7 : 23.10.2011 14:32:23 »
7

Öitä kun hän puristaa kätensä nyrkkiin pöydänreunalle ja sanoo ”kyllä hän tulee takaisin”, öitä, kun revityt (eivät pureskellut) sormenkynnet yrittävät ylettyä pöytälevyyn naputtelemaan. Öitä, kun huuto jää kiinni tyynyyn tai kämmeneen, hampaat painuvat omaan lihaan ja kyyneleet valuvat silmistä niin kuin ne olisivat ainoat sanat, jotka hänellä enää on. Veriset naarmut myöhemmin kämmenselässä ja nyppäisee jälleen uuden säikeen peukalonkynnestä, rakastaa ei rakasta.

On öitä, kun hän nukkuu niin kuin kaikki olisi jälleen hyvin, kierähtää ehkä siivekkäämmän unen kohdalla ympäri kerran. Mutta ei, jälleen keskiyön mentyä ja kellon ollessa jo kaksi kolme neljä, yleensä jo lähelle viittä, hän herää hätkähtäen tai jalan kramppaukseen, käännähtää ympäri ja yrittää löytää maamerkin, josta katsoa kelloa. Herätyskello on peltinen ja pirisevä, siksi se on vielä laatikossa sängyn alla. Ei hän koskaan tohtinut herättää toista niin raa'asti.

Niinä samoina öinä hän katselee, miten yöperhoset liimautuvat ikkunaan (kerran hän muistaa toisen heittäneen yhtä sukkaparilla, mutta todisteita ei jäänyt) ja jos ikkuna on auki tai edes raollaan, verhot saattavat tanssia kahahdellen niin kuin niiden ohi tosiaan kävelisi joku. Silloin hän sulkee silmänsä ja toivookin sitä, mutta hetken päästä painajainen on taas siinä.

(Painajaisissa hän ei ole yksin eikä mikään ole pielessä. Siksi ne kai sattuvatkin.)

Kaiken aikaa hän ajattelee. Mikä meni vikaan minussa, mikä meni vikaan meissä. Katseita jotka olisi voinut heittää toisin, askelia, jotka olisi voinut astua pehmeämmin – todellisuus väittää sen olevan juuri päin vastoin, mutta hän ei usko - sanoja, jotka olisi voinut jättää sanomatta.

Tai sanoa.

Kaiken aikaa hän odottaa että joku tulee, odottaa, että kun ovi on kerta raollaan, siitä voi astua sisään. Että se joku todellakin tulee ja laskee kädet alas, on hetken neuvoton. Sanoo luultavasti anteeksi, mutta ei edes välttämättä, kunhan vain on. Kietoo kädet ympärille ja lupaa että huomenna kaikki on hyvin, aamu on kuulaampi. Mutta tietäähän Remuskin, miksi viiden jälkeen on raikkainta: seuraava aamu on aina edellistä kylmempi.

Ei pakkasella elä kuollutkaan.

Öitä, kun hän painaa kynnet kämmeniinsä tai ujuttaa ranteisiin, puristaa puristaa puristaa niin, ettei enää ole kuin valkoista ja heti sen perään punaista. Verta ei tule sillä kynnet ovat lyhyet ja heikot, mutta jälkiä kyllä - kipuilua ympäri kehoa sielläkin, missä ei oikeasti edes satu. Jossain vaiheessa vain aina menettää todellisuuden. Silloin hän kaivautuu itseensä uudelleen ja uudelleen, hajottaa ihokudoksia ja heittää ajatukset menemään, toivoo, että sen kerran jälkeen toiveikkuus on pysyvää.

Milloin se olisi ollut?

Jaksaa aina yrittää, tietysti. Silloinkin, kun Sirius lähtee ovet paukkuen eikä tule enää takaisin, silloinkin, kun viimeisetkin tavarat on kaivettu nurkista vietäväksi roskakoriin. Silloinkin, kun Sirius tulee palauttaakseen avaimen, Remus vetää toisen sisäpuolelle ja anelee takaisin. He päättävät yhdessä unohtaa mitä tapahtui, sen jälkeen kaikki on taas hyvin. He päättävät antaa anteeksi toisilleen, mutta Remus ei koskaan itselleen.

Seuraava kerta on aina vaikeampi, arpikudos ohuempaa vaikka paksulta näyttääkin (tai ehkä se ei vain päästä samalla tavalla läpi edes niitä ystävällisiä hymyjä, joita se ennen keräsi kuin palkintoja lasivitriiniin). Seuraava kerta on kuitenkin aina olemassa, heillä kahdella.
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 080
    • tumblr
Vs: Rupisiipiset / K13 / 7/7+x
« Vastaus #8 : 23.10.2011 14:33:33 »
X

Ihminen, joka lähtee saadakseen palata.

Ihminen, jota ei päästetä takaisin.

Ihminen, joka palaa laulamaan ’hyvästi’ – vain antaakseen toiselle mahdollisuuden muuttaa mieltään ja ollakseen itse se kohtelias, se, joka yritti loppuun asti.

Mitään ei siltikään tapahdu. Remus on mieluummin yksin ja katkera, jotta olisi edes jokin typerä nyyhkytarina jolle teeskennellä hymyilevänsä nostalgisesti (valokuvista). Kun Sirius tekee kliseen ja laskee siistin – sen verran hänkin on velkaa viimeisimmälle rakastetulleen – pahvilaatikon eteiseen; Remus ei kutsu peremmälle, ei hymyile, ei ole enää. Sirius kävelee olohuoneeseen, asettaa jokaisen esineen, vaatekappaleen, muiston, yksitellen laatikosta pöydälle ja vilkaisee aina kunkin välissä Remusta.

Ei vieläkään mitään. Sirius ei edes tiedä mitä odotti, odottiko hän edes mitään, mutta mitään hän ei ainakaan saanut. Remus kun vain hillitsee kai itseään ja pidättää ainoankin eleen, merkin, joka paljastaisi hänet.

Paljastaisi, että hänelläkin on ikävä.

”Minä menen nyt”, Sirius tokaisee, vaikka seisookin vielä sekuntivyöryn jälkeen siinä keittiön ja eteisen puolivälimatkassa. Aika-aallon huuhtomana ja vettä valuen, koirankarvat pystyssä, mutta seisoo kaikilla jaloillaan kuitenkin. (Eikä edes haukahda.) Remus nyökkää apaattisena vaikkakin luultavasti sittenkin kehottaen, katsoo suoraan silmiin –

ei anna hymyä,
ei anna kaipausta,
ei anna merkkiä,
ei pyydä jäämään –

yö on kylmä, kun Sirius palaa asuntoonsa, jossa seinät peittyvät yöperhosiin, katto on vähän loiva ja ikkunat makuuhuoneeseen piilotettu verhoilla. Remus tai Lily eivät kumpikaan tiedä ihmishampaanjäljistä paljaalla iholla.

***

Breathe deep the gathering gloom
Watch lights fade from every room
Bedsitter people look back and lament
Another day's useless energy spent

Impassioned lovers wrestle as one
Lonely man cries for love and has none
New mother picks up and suckles her son
Senior citizens wish they were young

Cold hearted orb that rules the night
Removes the colours from our sight
Red is grey and yellow, white
But we decide which is right
And which is an illusion


*
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

EmilieWow

  • ***
  • Viestejä: 95
  • Ex Tilkkutilli
Vs: Rupisiipiset / K13 / 7/7+x
« Vastaus #9 : 03.11.2011 20:27:21 »
oivoi, kauniita pätkiä, rakastuin (:
minkäänlaisia virheitä mä en nyt bongannu, johtuen varmaan siitä että silmät harittaa niinku lauri tähkällä, mut ei se haittaa : DD voisin pistää lasit päähäni niin näkisin. Tässä kaunista tuotosta yhdesta lempi parituksestani ja vaikka tuollaisia onnettomia kohtia olikin, kauneus oli lukijan aivoissa eikun miten se menee.

Mä en nyt pahemmin osaa kommentoida tänään enkä huomenna tai viidenkään vuoden päästä, joten rakentavat ja muuta sellaiset saat unohtaa tältäerää mun osalta. Ei onnistu (: Mutta tosiaan, oli kaunis.

Tykkäsin tosi paljon ja niin edespäin. haallelujaa. : DD

Tilli#
"One person's madness is another person's reality" ~ Tim Burton
"Don't worry. You're just as sane as I am" ~ Luna Lovegood
"I always channel my emotions into my work. That way, I don't hurt anyone but myself" ~ Cinna

Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 734
  • ex - annicamaria
Vs: Rupisiipiset / K13 / 7/7+x
« Vastaus #10 : 03.11.2011 20:38:17 »
Heiippavaan lupasin kommentoida ja senhän minä teenkin <3

siis oikeesti. Oon sanaton. Sun kielikuvat on ihan mahdottoman upeita, ja koko ficin ajan leijun niinkun unessa. Sirius ja Remus olivat niin itsejään (onks itsejään sana:<? no anyways, kumminkin) ja valtavan söpöjä yhdessä. Kuvailut oli jotain ihan upeeta, emmä osaa sanoa muuta. Sä et helpota mun kommenttiblokkiani kuule.

Lainaus
Aamuvalkealla ja vähän sitä ennen on silti helppo vajota vedenpinnan alle (kuulas kalvo rikkoutuu jo varpaan kosketuksesta, ja liuku on sulava, tuskin huomattava)
voiluoja, ehdottomasti lempikohtaukseni. Ihana.

Mua vähän yllätti toi Susanin astuminen kuvaan, kuitenkin se sopi tähän hyvin. Myös poikien pakomainen pelleily toi mieleeni juuri sen Remuksen ja sen Siriuksen, ketkä minä tunnen, ne kujeilevat pikkupojat. Aina. Ikuisesti

Loppu oli surullinen, mutta ihan upeasti kuvailtu. Saatoin tuntea itsekin sen eron tuskan ja tyhjyyden. Oikeesti palvon sua. Palvon sun tekstejä, voisiksä alkaa olla vähemmän täydellinen?

Mulla ei oo muuta sanottavaa, lisää tälläsiä ihanuuksia!
~annicamaria
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki

jadie

  • ***
  • Viestejä: 154
  • sports nerd
Vs: Rupisiipiset / K13 / 7/7+x
« Vastaus #11 : 05.11.2011 00:59:00 »
:3 -- :' (  (Tuolta väliltä mun ilmeet varmaan oli koko ficin ajan) :D Mmm, heti alkuun merkkien ylikäyttöä, hyvähyvä. Eikun oikeesti, tää täytti ja ylitti mun odotukset, toosi kaunis ja haikee ja surullinen ja angst ja ihana. Justiin mitä mie tulin tänne hakemaan, jotain surullisenhaikeeta siriusremusangstia joka on niin nams. Lopetan varmaankin tältä viikonlopulta lukemisen tähän, niin ei mee mun kuvitelmat näistä kahdesta hajalle. Tälläsiin pilvilinnakuvitelmiin (eihän pilvilinnatkaan aina onnellisen ikuisia oo) voikin sitten jäädä haaveilemaan, muuten varmaan iskee vieroitusoireet loppuviikonlopulle. Mä uskon vakaasti, että se kuukausien takominen teki tälle taikansa, koska tää lähentelee jo täydellisyyttä hihi. Kuinka näin pieneen ficciin saa näin paljon tunnetta mukaan? Mulla oli kyllä itku lähellä lopussa, mutta koska kello on mitä on, ei ihan reaktiot toimi. Aikasemmin illalla olisin kyllä varmaan nyyhkiny, mutta eh, hassu olo. Anyways, koska sorruin höpöttämiseen, mullakin joku jatkuva kommenttiblokki, ihkutusta ja kaikkee sulosta sulle, kiitos tästä  ;)

Lainaus
Nukahtivat vuorotellen tai samaan aikaan puoliksi sylikkäin – usein Remus oli se, jonka jalat olivat Siriuksen sylissä.
Ne pilvilinnat, ♥

-snowflakeflies
The grand story, and we ripped up the ending, and the rules, and destiny, leaving nothing but freedom and choice.

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 080
    • tumblr
Vs: Rupisiipiset / K13 / 7/7+x
« Vastaus #12 : 24.02.2012 21:25:34 »
Tilkkutilli hih. ♥ Mielikuvat lauritähkäharituksesta! : D Ihanaa että sinäkin pidät tästä parituksesta ja ettei sen tuhoaminen kuitenkaan pilannut loppuelämääsi, hienoa että pidit! Ihan tarpeeksi osasit sanoa, ihanaa että tykkäsit ja minä tykkään sinusta! Kiitti paljon. ♥

aarno, vau, kiitos! Kamalan nätisti sanottu, mistä olen tosi kiitollinen (ja otettu), mutta itse olet täydellinen. ; ) Toivottavasti kommenttiblokki on jonkun verran auennut edes (tästä huomaa taas kuinka kauan menee aina vastata näihin kommentteihin ehhh), ehkä se siitä. Ja voi olla aika huonokin asioita ettei näitä ole aina helppo kommentoida. : D Susan tosiaan oli vähän random, ehkä juuri siksi, ettei häntä aiemmin mainittu eikä kunnolla missään muussakaan tarinassani ainakaan vielä, ehkä se teki siitä irtonaisen. Toivottavasti se ei pompannut sieltä liikaa kun oli tämä muutenkin sen verran pätkittäinen, ettei kaikkea läheskään selitetty. Kujeilevat pikkupojat on ihana nimitys kelmeistä, ja se puoli heistä on kyllä aivan valloittava. ♥ Minä palvon sinua enemmän lällällää, kiitos muru!

Jadie, aw! Pitäisi varmaan joskus ottaa video kun lukee jonkun ficin tai kirjan (tai katsoo tv:tä) ja seurata sitten niitä omia hulluja ilmeitään jälkikäteen. : DD Surullisenhaikea siriusremusangst on kyllä ihan uskomattoman toimivaa silloin kun sitä erikseen hakee, ja hienoa jos tämä onnistui täyttämään sen kategorian - tiedän juuri mitä tarkoitat sillä, se on se tunnelma mikä siinä aina on. Upeaa jos kuukaudet tekivät tehtävänsä, nimittäin todella nätisti sanottu tuo! Ehkä hyvä teksti vain vaatii sitä kärsivällisyyttä ja aikaa ja tietynlaista hiomista ja hitaampaakin ajatustyötä, ettei aina vain kiirehdi niin kuin minulle helposti käy. : D Mutta siis vau, kiitos hurjasti ihanasta kommentista! ♥
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has