Menetin, mutta en unohda, S

[Natural]

// Alaotsikko: Blaise/Draco, S, angst/romance (?)

Kirjoittaja: Natural
Otsikko: Menetin, mutta en unohda
Genre: Angst, romance (?)
Paritus: Blaise / Draco
Vastuunvapaus: Kaikki minkä tunnistatte kuuluvan niin myös kuuluu Rowille.
Beta: Kerttuliini toimi epävirallisena betanani
Ikäraja: S
Haastee(t): OTP10
A/N: Joo luulisin, että menee vielä K-7:lla. Taustalla soi Kake <3 Kiittäkäämme häntä ihanista biiseistä! Ja tämä ei ole parhaitani koska angst ei ole vahvin puoleni , mutta toivottavasti tykkäätte edes pikkasen ja kommentti on aina tervetullut.

Menetin, mutta en unohda

*

Istut nyt Azkabanissa. Olen pitkään miettinyt sinua ja yhteisiä hetkiämme. Minun on ikävä sinua. Mietin useina iltoina sinua, mutta se saa vain tunteeni pintaan. Olit se, joka rikkoi kovan kuoreni. Tunnen, kuinka silmäni kostuvat. Istun usein omassa huoneessa. Huoneeni on täysin hämärä. En tahdo istua valossa, koska en tahdo kenenkään näkevän minun itkevän. Usein mietin sitä, miksi rakastuin juuri sinuun. Mietin myös usein sitä miksi sinut lähetettiin Azkabaniin. En tiedä edes miksi mietin sitä. Olit kuolonsyöjä. Kaikki jotka kuuluivat Voldemortin riveihin lähetettiin sinne. Odottamaan ankeuttajan suudelmaa. En kestäisi kuulla milloin sinä olet joutunut kohtaamaan ankeuttajan. Sen takia en käy luonasi. En vain pysty. Minä pelkään. Pelkään sitä, että kun saavun et olekkaan enää siellä. Pelkään sinun kuolleen. Näen verhojen välistä, että hämärä on laskeutunut. Kävelen sängylleni ja kaadun sille.
 
 Hämärä hiipii päähäni ja nukahdan. Näen unta. Unta sinusta luonani. Hymyilet. Hymyilet suloista hymyäsi, jota en enää koskaan saa nähdä. Huulesi painautuvat vasten omiani. Sitten uni vaihtuu. Siinä sinut riistetään minulta. Viedään pois ja sydämeni revitään kappaleiksi.

 Taas aamu koittaa ja herään. Menen pieneen keittiöön. En ymmärrä miksi niin nuori voidaan viedä niin kamalaan paikkaan. En koskaan saata unohtaa sinua. Tahtoisin nähdä sinut. Haluaisin kerätä itseni kokoon. Korjata haavani, mutta en voi. Se on liian vaikeaa. Aina, kun korjaan haavani ne aukevat uudestaan. Jokainen muisto sinusta saa haavani repeämään uudelleen. Aina miettiessäni sinua sydämeni tuhoutuu sirpaleiksi. Samalla lailla kuin heittäisi lasin marmorilattialle, koska en vain pysty uskomaan, että sinut riistettiin minulta. Kannan kamalaa tuskaa. Tuskaa mitä ei voi poistaa. En tiedä mitä ajattelet minusta. Rakkauteni sinuun oli ja tulee olemaan rajaton.  Uskoin aina, että me eläisimme aina yhdessä. En uskonut, että joskus jäisin ilman sinua.

 Havahdun ajatuksitani, kun pöllö lentää avoimesta ikkunasta sisään tuodessaan Päivän profeetan. Otan lehden ja annan pöllölle maksun. Avaan lehden ja alan lukea. Silmiini osuu artikkeli Azkabanista.

Kuolonsyöjänä tuomittu nuorempi Malfoy
on kuollut tuomiotaan edeltävänä päivänä.
Tuomioksi oli määrätty ankeuttajan suudelma...

Lopetan lukemisen siihen. Tätä minä pelkäsin. Menettäväni sinut. Tiedän ainakin sen, ettei sinun tarvitse sietää tuskaa. Pudotan lehden kädestäni. Tunnen silmieni kostuvan ja kuinka kyyneleet valuvat poskiani pitkin. En voi uskoa, että menetin sinut täysin. Istun paikallani pitkään liikkumatta. Itken. Nyt en peitä sitä niinkuin tavallisesti. Menetin sinut. Lopullisesti enkä enää koskaa näe sinua. Oloni on tyhjä.
''Hyvästi'', kuiskaan ääni käheänä. Muuta en voi sanoa enää. Se on loppu lopullisesti. Menetin, mutta en koskaan unohda sinua.
*

[sennamiila]

Minäpä täällä taas hei. Joo siis mun mielest tää oli hieno angsti. Tuolla oli tollain peräkkäin aika monia lyhyitä lauseita, mut hei, se toimi muuten tosi hyvänä tehokeinona niinku pätkittäisinä ajatuksina tai jotain. Pari virhettä pisti silmään (jotain ihan pientä eli nou hätä), ongelmana on vaan se, etten enää löydä niitä

eikun hei, löysin tässä yhden

Pelkaan sinun kuolleen.

Jos kuitenkin pelkään...?

Otsikko oli ihana ja lupaili paljon. Ja odotukset myös täytty, tää oli kaunista ja pystyin jotenki niin samaistumaan tohon Blaiseen. Ja hui kamala, toi uni, pelottavaa. En mä ainaskaa haluis nähä tollast unta, mutta se oli hieno tässä

Ja olikohan vielä jotain muuta...? Voi eih, Draco kuoli Mutta tykkäsin tästä, eipä kai muuta sitten ollutkaan (tai ainakaan ei nyt tule mieleen)

kiitooos
sennamiila

// edit. Kake <3

[Natural]

Tää ei oo reilua!

sennamiila: Kiitän taas sua kommentistasi. Ääh! Tiesitkö et kaikki sun kommenttis vie multa kaikki sanat? Noh, nyt tiedät Ja korjaan tuon virheen.

[humbug]

Täytyy heti alkuun sanoa että pidän valtavasti parituksesta ja ficin nimi oli kiva, ne sai mut lukeen tän! Mun mielestä ylipäätään kirjotat hyvin, vaikka lyhyet lauseet ehkä vähän töksähteleekin. Mutta tavallaan ne kuitenkin lyhyinä muistuttavat siitä, että sydän murtuneena itkien on vaikea puhua pitkiä lauseita ja muisteleminen sattuu. Joten lyhyet lauseet sopivat tähän. (:

Olit se joka rikkoi kovan kuoreni. Tunnen kuinka silmäni kostuvat.

Pari pilkkua lisäilisin: Olit se, joka rikkoi kovan kuoreni. Tunnen, kuinka silmäni kostuvat..... muitakin pilkkuvirheitä osui silmiini melko useita ja kun tällänen pilkunviilaaja perfektionisti olen niin hivenen ne häiritsivät mutta nou hätä. Sitä vaan että ennen niitä kysymyssanoja tulee yleensä pilkku, kuten "En tiennyt, miksi lähdit."

Huoneeni on täysin hämrä

hämärä? Tää oli ainoo kirjotusvirhe, minkä bongailin.

Hmm, tää oli perushyvä angsti ja paikka paikoin tosi tunteellinenkin. Ehkä vähän jossain kohti oli toistoa mutta fiilis tän jälkeen on hyvä.. tietty surullinen mutta joo, ymmärrät varmaankin. Kiitos tästä!

[Natural]

Ääääh!

humbug: Kiitän ihanasta kommentista ! Mä oon yhen ilalla aikana ssanu jo kaks kommenttia Oon ilonen Mä en tajuu miks en huomaa tuommosia yksin kertasia virheitä -.- Ja Kiitos vielä kerran!

[Merrrí]

Kommenttikampanjasta iltaa :)

  Päätin kerranki kommentoida ajoissa, enkä vasta yöllä, mutta laatua en siltikään takaa. Kuitenkin:
Tämä on hienosti kirjoitettu, etenkin Blaisen PoVista. Sanoisin, että idea on kulutettu, mutta tämä paritus toi omaa säväystään tähän, sillä jotenkin tämä.. Innosti lukea enemmän tällaista. Etenkin tällä parituksella. Ja siitä syystä menen lukemaan sinun jatkoficcisi, jonka olen nähnyt moneen kertaan tuolla, ihan näin offina.
  Omaa traagisuuttaan tässä oli, sillä monta kertaa kerrottiin, että sydän on palasina, rikotaan, revitään se, muistellaan toista, kun tämä on muualla, Azkabanissa tai kuollut, miten vain. Blaisen tunteet erottui tuosta, ajatukset oltiin kerrottu selvästi, kaipaus viilsi omaakin sydäntä. Ja sitten lopussa kun luki Dracon kuolemasta.. *surullinen huokaus* Sinällänsä harmi, että hän kuoli, on nimittäin yksi lempihahmoistani, kuten myös Blaise.
  Lehtiuutisesta sellainen pikku juttu kuin: vaikka en ole koskaan ollut toimittajana lehdessä (tai edes lukenut niitä pitkään aikaan, kuin levittänyt niitä lattialle), niin ei sanota 'kuolonsyöjänä tuomittu nuorempi Malfoy', vaan 'kuolonsyöjänä tuomittu Draco Malfoy'. Ihan pikkuseikka, mutta kun on kyse taikamaailmasta, niin ehkä se sitten on tunnetumpi tuollaisena. Ja onhan tässä kyse sinunkin ficistä :)
  Loppu sai kuitenkin minut haikeaan mielentilaan, sillä se oli kuitenkin niin pelkistetyn hieno. Mutta olisin ehkä kuitenkin kaivannut tähän Dracon suunnalta ajatuksia, ennen ankeuttajan suudelmaa, millaista siellä on ja tälleen. En kuitenkaan valita, tämä on tällaisenaankin hieno :)

Muutamia virhepongauksia tein:

Aina miettiessäni sinua sydämmeni tuhoutuu sirpaleiksi

Samalla lailla kuin heittäisi lasin marmori laittialle

tuo virhe ja sitten marmorilattialle on yhdyssana

Havahdan ajatuksitani

Havahdun ajatuksistani

Muuten tämä oli virheetöntä tekstiä, mistä olen tyytyväinen, harvinaisen iloista lukea tällaista.
Kiitän tästä pätkästä ja kannustan kirjoittamaan enemmän :)
~Merrrí

[Resonanssi]

ole kommentoinu sun D/B-ficciin?
no nyt sekin virhe pitää välittömästi korjata.

ja virheistä puheenollen:

Samalla lailla kuin heittäisi lasin marmori laittialle
marmorilattia on yhdyssana

olisin toivonu tähän vähän muutakin kuin Blaisen jatkuvaa ajattelua siitä, että Dracon on poissa, se kun kävi vähän yksitoikkoiseksi

muuten taas tosi hyvä, hei sie oot haka täs parituksessa, oonko jo sanonu sen?

''Hyvästi'', kuiskaan ääni käheänä. Muuta en voi sanoa enää. Se on loppu lopullisesti. Menetin, mutta en koskaan unohda sinua.
oii, awww<3 mun sydän suli ficin lopulle, Blaise oli vaan yksinkertasesti niin hellyyttävä, että omaanikin sydäntä särkee

ja Draco sitten heitti veivinsä (anteeksi, tuo kuulosti varmaan liian hilpeältä?), aika klisee, olisin itse pitänyt enemmän siitä, että Blaise vaan elää hirveässä tuskassa miettien, onko Draco kuollut, eikä saa koskaan tietää totuutta.

tiedän, olen julma

[insatiable]

Oih ! Pakko varoittaa sinuakin, että olen siis niiin maailman huonoin antamaan kommenttia, mutta pakko silti kommentoida

No mutta siis, minä tykästyin tähän hirmuisesti ! Ihanan surullisen ja angstisen tunnelman olit saanut luotua. Nuo ajatukset oli ihan kuin suoraan jonkun päästä, tosi toden tuntuisia. Tunne välittyi ainakin minulle tosi hyvin

Koska rakastan surullisia loppuja, oli tuo lopetus täysi kymppi! Aivan ihana, jos nyt jonkun kuolemasta saa noin sanoa, mutta mielestäni se oli mahtava

Nojjo, rakentava kommenttini on hakoteillä, mutta pidin tästä kovasti !

xoxoxo insatiable

[Natural]

Hehhee hyvä yrittää kommentoid yhteen kommenttiin niin tulee kaks lisää

Merrrí : Aivan ihana kommentti! Joo ja korjaan nuo virheet tuolta. Kiitän <3

Resonannsi: kiitän, ja korjaan tuon virheen. Ja ei sana ''veivi'' kuulosta hilpeeltä käytän sitä nimittäin ittekki. Kiitos kommentistasi <3

insatiable: Kiitän myö sinuakin! Minustaki surulliset loput on hyviä. Ja joo nuo ajatukset on melkein suoraan mun omista ajatuksistani. Se jotenki sitte niinku tuli tuohon näytölle automaattisesti ja tällee. Kiitän <3

[Eulalia]

Ihan hyvä angstiviritelmä tämä minusta on, vaikka Author's notesi antoi muuta ymmärtää. Kieltämättä kulunut aihe sinänsä joo, eikä niin kovin omaperäisellä tavalla toteutettukaan, mutta ainakin paritus on kiva ja epätavallisempi - siitä pisteet sinulle Suurimman osan ajasta tykkään paljon kuvailustasi ja Blaisen PoV on onnistunut, mutta välillä herran "auki revityt haavat" lyövät minusta pikkuisen överiksi, jolloin liika traagisromanttisuus muuntuu tragikomiikaksi, mikä puolestaan syö angstia ikävästi. Lisäksi lukumukavuutta vähän verottavat nuo kirjoitusvirheet ja paikoin hassut lauserakenteet, esim.

miksi juuri rakastuin sinuun?

Tuo "juuri" -sanan paikka viittaa kyseisessä sijainnissaan ajalliseen ulottuvuuteen, eli sen perusteella voisi päätellä Blaisen vasta aivan äskettäin rakastuneen Dracoon. Kuitenkin se tuntuu vähän kummalliselta asiayhteyttä tarkastellen, joten olet varmaan tarkoittanut käyttää kyseistä sanaa pikemminkin yksilöimään ja korostamaan Dracoa kaikista maailman ihmisistä, jolloin virke olisi toimivampi näin: "Miksi rakastuin juuri sinuun." Hmm, selitinpä kummallisesti, no toivottavasti käsität, mitä ajan takaa. Muitakin virheitä oli, mutta en ala niitä metsästämään tähän, vaan suosittelisin kovasti sen epävirallisen betan virallistamista

Kuitenkin tämä mielestäni on kaunis ficci, ja virheitten poistamisen jälkeen oikeinkin hyvä, varsinkin jos muistetaan, ettei angsti ole se kaikkein toimivin genre sinulle

Eulalia

[Natural]

Eulalia: Kiitos ihanasta ja rakentavasta kommentistasi. Piristi kivasti iltapäivääni. joo ja mun pitää korjata nuo virheet tuolta. Ja kiitos kommentista vielä kerran jos toisenkin.

[Odo]

Siskos tääl, moro! o/ tää siis oli se, mitä silloin mietit ja pohdit, kun käskin sun kirjoittaa angstia. Ja hei, mä käskin sun kuunnella jotain angstista taustamusiikkia ja sä valitset kaikista maailman biiseistä Kake Randelin? No tyylinsä kullakin, lopetetaan nyt tämä alkuselostus ja siirrytäänpäs astialle. Pitäisi tosin saada jotenkin 200 sanan merkin kommentti, koska 365kommentti-haaste...

Minä en ymmärrä, mikset sinä tykkää sinun angsteistasi ja sanot, etteivät ne ole sinun juttusi? Kirjoitat perushyvää angstia, eikä se ole ollenkaan huonoa tai huonompaa kuin muut genret. Toki sen kirjoittaminen voi tuntua haasteellisemmalta, mutta haasteethan ovat aina vain kivoja ja on varmasti mukava huomata jälkeenpäin (jos vähänkään itse epäröi) hei nämähän tykkää mun angsteista! Älä turhaan mieti tuota genreä, koska tämä on sitä perushyvää kuten jo sanoinkin. Tärkeintä angstissa kuitenkin ovat tunteet ja syvimmätkin ajatukset, joihin olet tässäkin pyrkinyt pääsemään käsiksi ja monesti angstisiin fikkeihin sopiikin juuri siksi todella hyvin minä-kertoja, jota olit tässäkin käyttänyt. 

Tyyliltään teksti on sinulle tuommoista omanlaista, tavallista, mutta kehittyy koko ajan särmikkäämmäksi ja sitä kautta persoonallisemmaksi. Lyhyet lauseet, jotka sopivat tähän osittain, mutta tavallaan tökkivät. Tässä eivät niin paljoa, mutta esim jossain eritekstissä ne olisivat voineet katkaista liikaa ajatuksia ja lisätä näin ollen töksähteleväisyyttä. Lauseita on hyvä ja kannaatakin pidentää että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, mikä jne. sanoilla että virkkeestä/lauseesta mikä lie niin niistä tulee soljuvampia ja sulavampia. Tässä ne kuitenkaan eivät haitanneet niin paljon, koska kuten jo sanottua surevan ajatukset ovat katkonnaisia. Muutoinkkin kappalejaot olivat kivasti eikä tekstin rakenteessa ollut mitään vikaa ja virheistä ovat jo muutkin huomauttaneet etten niitä enää voi kertaillakaan. Selitän sekasvasti, olen siis outo - koeta tajuta. 

Paritusksestakin olen sinun kauttasi alkanut tykkäämään enemmän, vaikka olenkin vahvasti sitä mieltä, että Draco kuuluu Ronille. : D Silti olen oppinut pitämään tästä huomattavasti enemmän tavallaan sinun avullasi, joten kiitos kai siitäkin. Nuo kaksi todellakin sopivat toisilleen ja jätät tässäkin kivasti hämäräksi sitä, mistä kaikki alkoi. Miksi hän rakastui juuri Dracoon jne. sellaiset ovat kivoja yksityiskohtia, jotka saavat pohtimaan.

Kiittäen, Odoshi :-------)

pim pom

[Natural]

Odoshi: Kiitän sikoseni sinuakin kommentistasi. Ja kyl mä tajuun suunnilleen mitä sää yrität siellä selosta on kato vieläkin sun sikos ja oon asunu sun kanssa... no sanotaan noin 8 vuotta tunnen sut sen verran hyvin . Ja kiva jos tykkäät parituksesta. Äläkä pimpottele siellä! Kiitän sinua kommentistasi