Kirjoittaja Aihe: Lahja se pusukin on | K-11, Harry/Draco, joulukalenteri VALMIS!  (Luettu 2227 kertaa)

mursuhilleri

  • vihertumpelo
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 273
  • kahvia koneeseen
Ai että miten herkullista! Minäkin tykkäsin ohjat ottavasta Dracosta.

Suklaasammakot <3 En ymmärrä mitä Dracolla tai kenelläkään voi olla suklaasammakoita vastaan. Oikein, että Harry puolustaa niitä.

No mitä, uusi luukku tuli kesken kommentin kirjoittamisen!

Taikaministeriön pikkujoulut, niin mehukas ajatus! Kenetköhän Harry ottaa avecikseen? Kingsley joulupukkina, tämän tahdon nähdä.

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 751
mursuhilleri, :-* Dracossa on kyllä jotain sellaista ihanaa! Haluaisin kovasti hänet käskyttämään minua (tai piiskaamaan tämän kirjoittamisen kanssa :D). Olet ihana, kiitos että olet siellä. ♥

A/N: Tämä tässä on jotain erilaista taas tällä kertaa (olen aika kokeellinen!). Tavallaan harmittaa, että on vain 24 luukkua ja toisaalta taas tosi paljon - haluaisin niin päästä taustoittamaan enemmän ja käydä kaiken rautatiestä vääntäen. Se ei ole ihan mahdollista ainakaan tämän kalenterin puitteissa, joten joutuu täyttelemään aukkoja hieman - mutta tässä jotain täytteeksi! Ja ihanaa perjantaita kaikille. ♥



KYMMENES LUUKKU

“Hei, Harry.

Äiti käski ottamaan yhteyttä ja kirjoittamaan, anteeksi että en ole vastannut jo aiemmin. Minulla on nytkin aika kiire, on alkamassa harjoitukset ja sunnuntaina pitäisi pelata Kyproksen maajoukkuetta vastaan. Se ilmeisesti filmatisoidaan, jos huvittaa katsoa.

Kulunut vuosi on ollut äärimmäisen outo. Huomaan kaipaavani välillä sitä, kun saatoin puhua mistä tahansa sinulle. Minua kuitenkin satuttaa, että ilmeisesti se ei ollut molemminpuolista. Nyt kun aikaa on kulunut, olen rauhoittunut. En ole enää sydänsuruissa ja nyt näin etäällä huomaan kyllä, että se mitä luulin sielunkumppaanuudeksi ja rakkaudeksi, oli aivan no, jotain muuta. Silti, Harry. Olisit voinut kertoa ja puhua minulle jo aiemmin! Olisin ymmärtänyt, paljon paremmin kuin nähdä sinun katseesi meidän tiimin pikkujouluissa vuosi sitten, joka kohdistui kyllä ihan johonkin muuhun kuin minuun.

Minua alkaa taas vähän raivostuttamaan mutta toisaalta taas vähän kyllä säälinkin sinua. Minkälaista on elää tuollaista elämää, jossa et voi tunnustaa edes oletettavasti lähimmälle ihmiselle (tai lähimmille, tiedäthän, että Ronkin on vielä vähän loukkaantunut ja pettynyt, että et voinut luottaa)? En tiedä, Harry. Toivottavasti saamme puhuttua asiamme selväksi. Nyt olen sentään juttelutuulella, enkä enää raivoissani kiroamassa sinua.

Nyt pitää mennä. Laita kirje tai jutellaan vaikka joulun jälkeen. Voin jättää taikasauvan pois, vaikka olenkin aika hyvä kiroamaan ilman sitäkin.

Rakkaudella,
Terveisin,
Ginny"

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 809
Kiitos paljon uusista osista/luukuista. Tämä viimeisin oli tosiaan erilainen, mutta mahtuuhan sitä maailmaan ja kalenteriin tekstejä. Ja tämä kirje paljasti kuitenkin paljon. Harry se sitten saa itsensä solmuun tuon joulupaketin hankinnassa. Häneltä puuttuu mielikuvitusta, mutta onneksi Draco lupasi auttaa.  :D


Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 527
Hii, vielä yksi yö treffei -eikun tapaamiseen! Olen tykännyt näistä väliluukuista. Tykkäsin tosi paljon, miten kuvailit Harryn epäonnisia taitoja naamioitumisloitsuissa, en tykkää kun Harrysta tehdään erityisen lahjakas taikuudessa, edes sellaisissa, mitkä voisivat auttaa aurorin uralla. Ihanan tavallista. ^^ Jännityksellä odotan pikkujouluja ja todella paljon sitä seuraavaa luukkua, jonka sanoit myös olevan tärkeä päivä pitää mielessä, pikkujoulupäivän ohella.

Ginnyn kirje oli miellyttävä katko juoneen. Mukava lisä tuo, että peli filmatisoidaan, on päästy sekä oikeusasioissa, että taltioinnissa taikamaailmassa vihdoin eteenpäin. Niin ja Dracolle sopii hyvin tuollainen lakihomma, kuulostaa hyvältä yhdistelmältä tylsää paperinpyörittelyä, ettei tarvitse olla liitämässä ympäri maailman, kuten aurorit, mutta pääsee tekemään isoja, tärkeitä asioita, isojen ihmisten kanssa, missä Draco sanavalmiudellaan on varmasti hyvä. :)

Kivaa, ettet ole vain kumittanut Ginnyä Harryn elämästä pois. Tuntui tosi pahalta jopa Ginnyn puolesta, kun hän kertoi, miten yksipuolinen suhde oli ollut. Kuule Ginny, kun Harry on semmoista hitaanpuolesta tyyppiä, niinkin hidas, että sinä taidat olla keksinyt ennen häntä, keneen hän on silmänsä iskenyt. Mutta ei se silti ole syy kohdella huonosti. Tahdon kuulla noista edellisistä pikkujouluista lisää! Miten Harry on voinut tuijotella, öh, jotakuta ;D koko illan, eikä huomata mitään ihmeellistä?
Kiitos näistä, en malta odottaa huomista luukkua! ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 751
Fairy tale, kiitos paljon kommentistasi. ♥ Harry on vähän tylsä tyyppi välillä - paitsi silloin tietenkin riittää mielikuvitusta, kun pitää keksiä erilaisia skenaarioita ja pahisjuonia (osuen kyllä oikeaankin silloin tällöin!).
Meldis, ai että! Ihana lukea kaikkea teorioita ja no, ylipäätään kaikenlaista! ♥ Nautin niin kovasti lukea ja pähkäillä itsekin, että miten olen ilmaissut eri asioita ja kuinka ne jatkossa esiintyvät. Itseasiassa mietin kyllä pientä spin-offia näistä surullisenkuuluisista mutta villeistä pikkujouluista. ;) Harry on varmaankin kuvitellut pohtivansa, miten housut ovat ommeltu, eikä niinkään sitä housuista löytyviä täytteitä! (olipas tökerösti ilmaistu, nyt ei luista :D). Kiitos todella paljon kommentistasi, hykertelin täällä ja vähän ehkä punastuinkin kehuista. ♥

A/N: Tulen luimistelemaan, mutta täällä ollaan! Ensinnäkin suuren suuret pahoittelut, että eilisen luukku jäi väliin - tässä viestissä onkin sitten kaksi. Eilen oli vuosipäivä, ja koska oli prinsessakohtelua heti aamusta yömyöhään, niin jäi ihan tosin ensiksi unohduksiin ja sitten olikin mahdotonta päästä julkaisemaan, kun pitää tehdä jonkinlaisia muotoilujakin. No, selitykset sikseen!

Huomaan myös tosi paljon hassuja juttuja, kun tosiaan osa luukuista on kirjoitettu ja väliluukkuja kirjoitan väliin. Eli jos tulee jotain äärimmäisen hassua vastaan, saa mainita! Niin joko sitten selitän auki tai korjaan mahdollisuuksien mukaan. :D Näissä luukuissa oli loppujen lopuksi paljon vähemmän tapahtumia, mitä ensiksi kaavailin tapahtuvaksi - hahmot tuntuivat kirjoittavat omat kohtauksensa ja erehdyin kyllä taas ihan sivupoluillekin muttamutta. Anyways, hyvää sunnuntaita kaikille. ♥



YHDESTOISTA LUUKKU

Harryn piti myöntää, että pieni epäilyksen siemen oli syntynyt hänen aivoihin, kun hän oli katsellut Dracoa pyörimässä ja hyörimässä erilaisissa kaupoissa. Hän ei tiennyt, että vaaleahiuksinen mies oikeasti puhuisi näin paljon, vaikkakin sitten vain lahjoista tai Dracon ja Blaisen lapsuudesta. Oikeastaan Harry oli kyllä aika hyvillään asiasta, sillä hän oli halunnutkin oppia lisää kaikkien tuntemasta jääprinssistä, vaikka hän ei enää nähnyt mitään jäistä. Kuitenkin ilmeisesti Harryn lahja Blaiselle piti olla standardit täyttävä, eikä salaisen joulupukin budjetilla sellaista näköjään hevin saanut. Viiden kaljuunan budjetti tuntui Harrysta kyllä isolta ja selkeältä, mutta hänen olisi selvästi pitänyt aavistaa etukäteen, että Draco olisi hyvinkin tarkka.

“Itse tilasin käsityönä hopeasta ja valkokullasta uutetut uuden velhoshakkilaudan nappuloineen. Ajattelimme huvikseen ehkä yrittää osallistua virallisiin velhoshakkiturnauksiin, mutta sinne tarvitsee tietenkin paremman laudan”, Draco selitti ja laski juuri käsissään pitelemän “Aloita tästä!” -shakkipakkauksen.

“Ei sentään timantteja?” Harry kommentoi kuivasti ja katseli kiinnostuneena ympärilleen muita pelejä. Hän vähän epäili, miten Nälkäinen hippo toimisi taikaversiona. Entä jos hipot haluaisivat syödä toisensa?

“Harry, ne olisivat aivan liian vulgaareja”, Draco vastasi ja katsoi Harrya silmiin. Hetkisen Harry ajatteli Dracon olevan tosissaan, mutta näki huumorin häivähdyksen Dracon katseessa.

“Niin, kaipa ne olisivat”, Harry mutisi ja kääntyi ympäri. “Selkeästi emme täältä osta mitään Blaiselle, koska kaikki on joko typerää, lapsellista tai liian halpaa tai liian kallista. Mitä seuraavaksi?”

“Itseasiassa sain aivan mahtavan idean. Viidellä kaljuunalla ei saa ihan hirveästi, mutta nyt keksin vihdoin, mistä saisi Blaiselle sopivan lahjan. Lähdetään”, Draco sanoi ja oli jo puoliksi ulko-ovesta ulkona, ennen kuin Harry tajusi seurata.

“Pitäisikö meidän samalla käydä jossain syömässä?”, Harry ehdotti taaempana ja yritti ajatuksen voimalla saada vatsaansa hiljenemään. Hän oli aamulla syönyt vain hätäisen aamupalan (eli kuivunutta leipää ja kahvia), kun oli ollut jo muutenkin vähän myöhässä. Hän oli juuttunut pähkäilemään, minkä kaavuista pukisi päälleen tälle reissulle. Millä ei kyllä loppujen lopuksi ollut mitään väliä, sillä kukapa toisen kaapuja katsoisi sillä silmällä?

Draco kääntyi katsomaan Harrya ja virnisti. “Tietenkin me voimme käydä jossain syömässä - heti, kun olemme tämän lahjan saaneet ostettua.”

Niinpä niin, Harry huokaisi äänettömästi. Parasta laittaa kinttuihin vipinää.



KAHDESTOISTA LUUKKU

Sunnuntai. Aamu näytti ikkunasta harmaalta ja eiliseen verrattuna mitäänsanomattomalta. Harry kovasti toivoi, että lunta satelisi niin, että edes maa muuttuisi vähän valkeaksi. Eilistä muistellessa Harryn suupielet nousivat väkisinkin ylöspäin.

Kaiken sen kauppojen läpikäymisen jälkeen oli vihdoinkin löytynyt viimeisestä kohteesta aivan täydellinen ja sopiva lahja. Harry oli ollut epäileväinen, kunnes oli luottanut Dracon sanaan. Hänen mielestään tämä lahja oli äärimmäisen tylsä ja hän olisi koska vain mieluummin saanut niitä suklaasammakoita kuin tällaisen lahjan. Hän muisteli mieluummin kuitenkin ruokailua, sillä siinä oli ollut jotain suorastaan maagista. He olivat valinneet umpimähkään jonkun ulkoasultaan siistin näköisen ravintolan Lontoon jästikaduilta (“Minä en mihinkään pubiin mene syömään sipulirenkaita ja eiliseltä jääneitä rasvaisia ranskalaisia”, Draco oli tuhahtanut, kun Harry oli nälissään ehdottanut lähintä ruokapaikaksi soveltuvaa.). Ruoka oli ollut todella hyvää, tai Harrylla vain niin kova nälkä, mutta seura sitäkin parempaa. Harry ei tiennyt, että hänellä ja Dracolla oli loppujen lopuksi niin paljon yhteistä. Kumpikin seurasi hyvin aktiivisesti huispausta ja oli yhtä mieltä siitä, että Krum ei olisi ansainnut voittaa viittä kertaa peräkkäin “Komein ja paras huispaaja” -nimikettä (olihan hän taitava, mutta aika oli jo tuntunut ajavan Krumin ohi. Siellä olisi ollut kyllä muitakin palkittavia - kuten heidän vanha koulututtunsa Oliver Wood. Oliver ei ollut ihan tehnyt suurinta läpimurtoaan mutta maajoukkueen kolmantena varapitäjänä olo oli jotain).

Joka tapauksessa kokemus oli ollut erittäin miellyttävä ja Harrysta oli tuntunut jopa hieman haikealta lähteä eri suuntaan, vaikka hyvästely olikin ollut kiusallista (heippojen ja “nähdään töissä” -jälkeen he olivat jatkaneet kuitenkin samaan suuntaan, ja samat hyvästelyt olivat toistuneet sitten lopulta, kun he olivat lähteneet eri suuntaan). Hän oli alkanut pikkuhiljaa ajatella, pitäisikö hänen keksiä jotain joululahjaa Dracolle. Ei mitään isoa, tietenkään. Jonkinlainen pieni kiitos ja muisto tästä eriskummallisesta joulunalusajasta, jolloin he olivat tehneet työtä yhteiseksi hyväksi.

Harryn noustessa lämpimästä vuoteestaan hän puki jalkaansa tohvelit ja laittoi aamutakin yövaatteidensa päälle. Talviaamut tuntuivat aina koleilta, ja näin vapaapäivän aamuna pieni luksus tohveleiden muodossa tuntui erityisen hyvältä. Työaamuina hänellä hädin tuskin riitti aikaa riipaista aamukahvi huiviin, joten hitaista aamuista piti nauttia.

Hän suuntasi keittiöön ja heilautti sauvaansa saaden kahvinkeittimen heräämään. Samalla vaivalla hän otti kaapista aamupalatarpeet esille. Hänen katseensa kuitenkin osui keittiönpöydällä lepäävään kirjeeseen Ginnyltä ja hänen aamunsa himmentyi huomattavasti. Mitä ihmettä hänen oikeen pitäisi vastata? Hän ei voisi pyytää ikuisesti anteeksi, vaikka todennäköisesti olikin sen velkaa. Hän oli tullut pikkuhiljaa siihen tulokseen, että kasvokkain puhuminen olisi kuitenkin paras. Harry ei voisi pyyhkiä tekojansa pois eikä oikeastaan kyllä selitelläkään.

Ehkä sateinen ja harmaa sää kuitenkin sopi tähän sunnuntaihin paremmin.

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 809
Hienoa että Harry ja Draco viihtyivät yhdessä jouluostoksilla ja jopa syömässä yhdessä. Voi apua tuota Harryn onnetonta aamupalaa, vähemmästä vatsa kurnii. Ja tottahan toki Harryn pitää Dracolle jokin lahja keksiä.   :D
Kuinka osasitkaan kirjoittaa tämän sunnuntain tuollaiseksi harmaaksi ja mitäänsanomattomaksi. Kun ulos katsoo, niin juuri sellaista siellä on, harmaata, märkää ja sumuista. Tylsää. Samaistun Harryn tunnelmiin.

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 527
Kyllä tätä kannatti odottaa ja vaikka päivän pidempäänkin. Oli kauhean söpöä, miten määrätietoinen Draco oli shopatessa ja Harry vain meni mukana ja opetteli tuntemaan Dracoa. Aika hyvin Harry onnistui käyttäytymään kuin ei olisi nähnyt romanttista unta Dracosta muutama päivä sitten, ehkä se ei enää niinkään haitannut. :D Kauheasti alkoi kiinnostaa, mitä Draco päivästä ajatteli. Hän tuntui olevan tietämätön mistään Harryn päässä pyörivästä. Tykkäsin tosi paljon Harryn ja Dracon sanailusta, söpöä ja aitoa samaan aikaan.

Lainaus
“Harry, ne olisivat aivan liian vulgaareja”, Draco vastasi ja katsoi Harrya silmiin. Hetkisen Harry ajatteli Dracon olevan tosissaan, mutta näki huumorin häivähdyksen Dracon katseessa.

Ihhih, ihanaa! ;D

En kyllä osaa arvata, mitä Draco käski Harryn lopulta Blaiselle ostaa. Olisin mielelläni lukenut vielä enemmän tuosta ruokailusta, kuulosti tosi hauskalta Dracon nirppanokkaisuus ja molempian Oliverin fanitus. En kestä, tuo hyvästely juttu oli niin kammottavan tuttua! Ihanan täydellinen lopetus päivälle. ;D Kyllä Harryn pitää hankkia Dracolle jotain kivaa ja pientä, luulen, että kalenterin nimessä on liian ilmiselvä vihje, ei se ehkä niin yksinkertaista ole, mutta luulen, että Draco olisi sellaiseenkin lahjaan oikein tyytyväinen. ^^ Jännää, miten Harryn ja Ginnyn välit selviytyvät myös. Oi, jos joskus teet spinoffin niistä edellisistä pikkujouluista, tulen innolla lukemaan! Kiitos näistä luukuista, on ollut ilo lukea taas. ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 751
Fairy tale, säästä puheen ollen toivon kovasti, että noita ihan viimeisiä luukkuja varten tulisi vähän lunta ja fiilistä kirjoittaa oikein lumifluffya! Mutta kiitos paljon kommentistasi, täällä minä kihertelen. ♥
Meldis, kiitos taas paljon pähkäilyistäsi! Toivottavasti lopussa selviää vähän lisää Dracon mietteitä, ainakin niin olen kaavaillut. Toki tuntuu, että mitä enemmän suunnittelee, sitä enemmän tulee kaikenlaista, mikä ei lopulta mahdu tai taivu mitenkään. :D Kiitos paljon kommentistasi taas, tulen aina niin superhyvälle tuulelle. ♥

A/N: Guess who's late again tai jotain. Superpaljon anteeksi! :( Voisin kirjoittaa pitkän tekstin, miksi, mutta koetan kirjoittaa lyhyesti. Tässä välissä ennen perjantaita on tyhjiä luukkuja. Päähäni pälkähti erikoinen juonikuvio ja en ole ehkä siihen kovin tyytyväinen ja niiiiin toivon, että olisin tehnyt tästä sittenkin moni-henkilöisen joulukalenterin, niin olisin voinut kantaa tasaisesti kahta juonta rinnakkain. No, anyways! Kirjoitin, ja sitten olen pähkäillyt, onko tämä kuitenkaan hyvä ja vähän kumittanut ja taas kirjoittanut lisää ja no...

Minä toivotan silti lukuintoa! Ja pahoittelut jo etukäteen. Mutta yli puolenvälin ollaan ja kohta kaikki on ratkaistu ja selvää - eikö vain? :-* (lisäksi pitää nyt tässä hehkuttaa, että meni se Laulle lupaamani 5 000 -sanan rikki tässä rytäkässä, jee! Vielä on aikaa vaikka yrittää tuplata...)



KOLMASTOISTA LUUKKU

Harryn aamu alkoi valoisemmissa tunnelmissa kuin eilen. Hänen heräämisensä oli kovin kivutonta ja aamupalakin maistui. Hän oli herännyt jopa puoli tuntia normaalia aiemmin ja istuminen pöydän ääressä kahvikuppi kädessä oli erittäin hämmentävää. Aamun lehtikin oli poikkeuksellisesti luettu, vaikka tavanomaisesti Päivän profeetta toimitti lähinnä eteisen maton virkaa.

“No, ilmeisesti voinkin tästä lähteä jo töihin sitten”, Harry mutisi ja katsoi häkissään nukkuvaa pöllöä. Hän oli lopulta hankkinut uuden pöllön, mihin oli kaksikin syytä. Yksi, se vain oli erityisen kätevää sekä luotettavampaa ja halvempaa, kuin käyttää julkista pöllöpostia. Kaksi, hän ei ollut enää niin yksinäinen eikä tarvinnut puhua peilikuvalle.

Nukkuva pöllö vaihtoi asentoa ja ravisti siipiään. “Hyvä on, Ozzy. Ymmärrän, että haluat jatkaa uniasi. Nähdään myöhemmin”, Harry vastasi Ozzyn eleeseen ja otti taikasauvansa vaihtaen vaatteensa särmikkäisiin työkaapuihin. Näin etäältäkin Harry erotti pöllön silmien kohdalla olevat tummat kohdat, kuin esikuvansa jästi-Ozzyn lasit. Hän oli kyllä aika kekseliäs nimien kanssa, vaikka itse sanoikin.

Saapuessaan Taikaministeriöön häntä tervehtivät heti ensimmäiseksi isot ja muhkeat kuuset, joissa oli muutama alaston laikku koristeista. Ne eivät olleet siinä vielä viime viikolla, mutta näköjään viikonloppuna saa paljon aikaan. Jylhä aula tuntui kyllä hyvin kylmältä ja betoniselta, ei ihmekään että osaa velhoista ja noidista edelleen pelotti asioida Taikaministeriössä.

“Hei, Harry! Miten viikonloppusi meni?” Harrya tervehti taas se samainen mies, jonka nimeä hän ei millään muistanut. Hän ei ymmärrä, kuinka saattoi olla niin huono nimien kanssa. Hän muisti joskus ottaneensa huvikseen huispauserän tämän miehen kanssa (ja tietenkin lukuisten muiden työntekijöiden, sillä silloin pidettiin Taikaministeriön työntekijöiden juhlaa (jos mietitkin, niin syynä Hermione)). No, ei auttaisi kuin kärvistellä tämä ehkä tuleva kiusallinen keskustelu loppuun.

“Itseasiassa todella hyvin! En tiennytkään, että Viistokujalla on niin paljon joka lähtöön kauppoja. Ja kaikki ihmiset tuntuvat nyt heränneen vasta joulun tuloon ja ovat ihan sekoamispisteessä. Uskotko, että siellä riideltiin viimeisestä Puputus Töpötyksen pehmolelusta?”, Harry päivitteli ja vaihteli kuulumisiaan samalla kävellessään hissejä kohti.

Häneen tartuttiin rajusti takaapäin ja Harry säikähti kääntyen katsomaan taakseen.

“Harry, meidän pitää puhua.”



NELJÄSTOISTA LUUKKU

Harry kömpi hiljaa sängystään alas ja lähes konttasi keittiöön, jotta ei herättäisi nukkuvaa takkukasaa sängyssään. Eilisen rauhallinen ja seesteinen aamu tuntui todella kaukaiselta, vaikka siitä oli hädintuskin kahtakymmentäneljää tuntia.

Hän hissutellen tassutteli taikasauvansa luokse ja laittoi kahvin tulemaan. Hetken mietittyään Harry heilautti sauvaansa tehden myös valmiiksi voileipiä. Ennen kuin hän ehti miettiä makuuhuoneeseen menoa ja varovaisesti herättämistä yllättävää seuralaistaan, kuului jo lähestyviä ääniä.

“Huomenta”, Harry toivotti epävarmana, minkälaisen vastaanoton saisi.

“Huomenta”, tuli kaikuna hiljainen vastaus ja tulija nosti päätään. Harry vähän hätkähti Hermionen tummiakin tummempia silmänalusia, mutta ymmärrettäväähän se oli.

Hermionelle oli ilmestynyt pari päivää kirjeitä, missä vähenivät päivät laskurimaisesti. Harry ihmetteli yhä, että nainen ei ollut lähestynyt heti ja kertonut epäilyttävistä ja pelottavista viesteistä. Vasta sitten, kun kirjeisiin oli ilmestynyt sanat “Odotan sinua, saat kokea yllätyksen”, Hermione oli ilmeisesti herännyt ottamaan kirjeet vakavasti.

“Saitko yhtään nukuttua?”, Harry kysyi huolissaan ja kattoi pöytää samalla. Hän katsoi sivusilmällä kelloa ja heidän pitäisi varmaan alkaa pikkuhiljaa touhuamaan aamupuuhissa, jos aikoivat ehtiä jonkinlaiseen säälliseen aikaan ministeriöön selvittämään asiaa.

“Jonkin verran”, Hermione huokaisi ja ojentui ottamaan kupillisen. “En vain voi ymmärtää. Kuka ihmeessä haluaisi hyökätä nimenomaan minua vastaan? Ja vielä pikkujouluina?”

“Rakas ‘Mione, uskotko mahdollisen uhkailijan tietävän, että sinulla on juuri silloin menoa, kuin hän on suunnitellut pääsi varalle kaikenlaista?”, Harry pyöräytti silmiään ja otti sokeria vähän lisää kahviinsa. “Mutta minulla on suunnitelma. Kingsley varmasti suostuu siihen ja voimme viedä sinut turvataloon. Tai hetkeksi pois kokonaan, miten olisi Kotikolo?”

“Ei.”

“Mitä ei?”

“Kingsleylle ei puhuta tästä sanaakaan, ymmärrätkö Harry?” Hermione tuijotti Harrya tiukasti. “Tämä asia on sellainen, minkä minä selvitän yksin ja siihen mennessä, kunnes se on ratkaistu, kellekään ei kerrota. Itseasiassa minua jo vähän kaduttaa, että niin poukkosin tänne ja kaiken syljin ulos, mutta lopputuloshan on kuitenkin se, että kirjeet ovat vain sanoja paperilla ja -”

“Nyt, hiljaa”, Harry hiljenti Hermionen. “Hyvä on, emme kerro kenellekään vielä, mutta pikkujouluihin sinä et osallistu. Ymmärrätkö?”, hän kysyi vastapäältä istuvalta naiseltaan ja kohotti kätensä jo valmiiksi, kun näki Hermionen avaavaan suutaan. “Sinun turvallisuutesi on tärkein. Niin kauan, kun emme voi varmasti tietää tai varmistaa sinun turvallisuuttasi, sinä jättäydyt nyt taka-alalle.”

Vastauksena kuului vain syvä huokaisu ja Harry päätti hetkiseksi lopettaa ystävänsä ahdistelun. Hän keskittyi sen sijaan syömään leipää sekä ojensi puolivillaisesti lukemansa Päivän profeettansa pöydän toiselle puolelle.

Rauhallisen hiljaisuuden rikkoi vaimea koputus ulko-ovelta. He molemmat hätkähtivät ja katsoivat toisiansa pelästyneenä. Harry ei odottanut ketään näin aamusta, eikä kenenkään pitäisi tietää Hermionen olevan täällä. Mutta mitä jos kirjeiden lähettäjä oli onnistunut jäljittämään kirjeensä tänne?

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 751
A/N: Noniin, vihdoin aikataulussa taas sillein kunnolla!

Eli ensiksi: tässä kulkee kaksi tarinaa. Tiesin jo etukäteen, että näin tulee olemaan mutta päätin jossain vaiheessa olla niin korostamatta asiaa (koska tällöin keskityin vain no, Harryyn) ja sitten tulikin mukaan se juonikuvio. Se on nyt ratkaistu tässä osassa (tavallaan), mutta koska kyseessä on hyvin sekavasti ja ihan keskellä, niin toivottavasti ei syö liiaksi kokemusta. Tein nyt sellaisen päätöksen kuitenkin, että kirjoitan Hermionen tarinan omakseen tältä samalta aikaväliltä. Ehkä se tulee ensi vuoden joulukalenteriksi sitten, kerta en varmaan voi talvella julkaista joulutarinaa. :D Mutta toivottavasti ette nyt sekaannu liiaksi, ja lupaan kautta kiven ja kannon, että loppuosa seuraa tiiviisti Harrya ja Dracoa, eikä eksy hirveän paljoa ainakaan muualle.

Mutta oikein ihanaa keskiviikkoa - ylihuomenna on enää viikko jouluun! ♥



VIIDESTOISTA LUUKKU

Vihdoin koitti tavanomainen aamu Harryn herätessä. Tällä kertaa hänen sängyssään ei nukkunut kukaan ylimääräinen, eikä hän ollut maagisen pirteä ja toimelias. Oli vain hyvin tavallinen, normaali aamu.

Eilinen oli ratkennut kuitenkin hyvinkin kivuttomasti, ja Hermione oli taas uskaltautunut olemaan valovoimainen itsensä (eli jatkamaan entistä suuremmalla tohinalla pikkujoulujen järjestämistä, koska ne olivat jostain kumman syystä jääneet vähän taka-alalle). Jos Harry oli oikein rehellinen itselleen, hän oli vähän pettynytkin, että ei saanut mitään monimutkaista tapausta ratkaistavakseen - ja tietenkin ystäväänsä suojelukseen (ja no, pikkujouluista luistamiseen). Kaiken takana oli ollut sittenkin Pansy Parkinson, joka oli toiminut salaisena joulupukkina Hermionelle ja ajatellut laskurin olevan odotusta ja jännitystä lisäävä. Hermione oli ollut pahoillaan, kun oli “pilannut yllätyksen” mutta he olivat lähteneet kahdestaan edeltä Taikaministeriöön ja perumaan kaikki turvatoimet ja ennen kaikkea ottaakseen pikkujoulut uudestaan valmisteluihin kunnolla.

Harry pudisti päätään selkeyttääkseen ajatuksiaan ja päätti tällä kertaa ilmiintyä työpaikkansa lähellä olevan kahvilan nurkalle. Heti saadessaan jalkojensa alle maata, hän meinasi liukastua. Satanut lumi oli hieman sulanut ja nyt jäätynyt uudestaan yön aikana, ja asfaltin pinta oli suorastaan peilijäätä. Harry puri alahuultaan yrittäessään säilyttää tasapainonsa ja saadakseen suoritettua ilmiintymisen loppuun. Viimeiset kiepunnat altistivat vielä halkeentumiselle (vaikkakin hyvin pienelle, lähinnä paperihaavaa vastaavaan) mutta Harry ei juuri nyt haluaisi kokea sitä.

“Varo vähän!”, tiuskaisu kuului hänen vierestään ja heti perään kuului vaimeasti mutistu anteeksipyyntö. “En tajunnut, että se olet sinä, Harry. Tähän ihan totta kaivattaisiin paremmat ilmiintymispaikat, koska nyt ihan koska vaan voi joku tulla niskaan ja vetää omaan pyörteeseensä.”

“Ai hei, Draco. Anteeksi, tämä tiekin on niin jäässä. Luulisi jonkun voivan sulattaa tämän hetkessä turvalliseksi”, Harry katseli maahan ja kirosi helposti punastuvat poskensa. Kyllä hän tiesi, että horjuminen ei ollut suorastaan vain ja ainoastaan hänen syytään, mutta hän ei kyllä haluaisi ottaa riskiä kenenkään toisen imaisusta halkeentumisvaaraan mukaan - ei edes Malfoyta.

“Se olisikin näky, montahan velhoa ja noitaa siihen tarvitsisi, että saisivat kaikki tällaiset sulatettua?”, vaaleahiuksinen mies pudisti kaapujansa ja oikaisi ryhtiänsä. “Oletko sinäkin tulossa hakemaan aamupalaa matami Ducklingilta?”

“Ehdottomasti. Kuulin, että keskiviikon hymy-bagelit ovat takaisin, ja nyt jos koskaan sellaista tarvitsen”, Harry vastasi ja kuvitteli jo ensimmäistä puraisuaan. Hymy-bageleissa oli jotain sellaista maustetta, mikä väkisinkin teki hetkeksi hyvälle tuulelle ja hymyilemään aivan kaikille. Lisäksi bagelin päällä olevat siemenet muotoituvat erilaisiksi tsemppiviesteiksi tai kehuiksi, mikä piristi kyllä mahdottomasti päivää.

“Ne ovat kyllä hyviä, vaikka eivät oikein sovikaan minun imagooni. Vai mitä olet mieltä?”, Draco kysyi virnistäen ja Harry joutui hieman takeltelemaan. Dracon hymyt valaisivat koko kaupungin ja sytyttivät aivan uudenlaisen tunteen.

“Niin”, kaikesta hyvästä yrityksestä huolimatta Harry ei saanut muuta sanottua. Joten hän päätti vaihtaa aihetta, sillä se olisi turvallisempaa. “Tiesitkö sinä muuten Pansyn lahjasta?”

“Tiesin ja yritin kyllä varoittaa, että ne laput kuulostivat enemmänkin uhkauskirjeiltä ja vaarallisilta, kuin miltään ro- siis jännitykseen ja odotukseen kannustavalta yllätykseltä. Toisaalta loppu hyvin, eikö niin?”, Draco kysäisi ja katsoi sivusilmällään vieressään seisovaa miestä, kun he jonottivat tilaamaan pääsyä.

“Niin kai, vaikka olisi ne pikkujoulut voinut jättää kuitenkin väliin”, Harry mutisi ja katseli vitriiniä. Hän haluaisi ehdottomasti joku kerta kokeilla myös syntistä suklaakakkua, jonka koristeena oli päällä pieni tulivuori, joka syöksi sulaa suklaata. Se näytti aivan täydelliseltä, ehkä hän voisi joulun kunniaksi itselleen sellaisen hakea kun poistuisi töistä.

“Oletko sinä tulossa jonkun kanssa pikkujouluihin?”, Draco tiedusteli ja osoitti kahvilan pitäjälle haluaamaansa täytettyä croissanttia.

“En, enkä ole varma, että osallistunko edes. On niin paljon kaikenlaista muutakin ja se on sellaista pönötystä ja myöhemmin ihmiset riehaantuvat. Viimeksi näin ihan liikaa.”

“Tietenkin sinä tulet! Minäkin olen menossa Pansyn kanssa, voisit liittyä meidän mukaan jos haluat. Lupaan, ettemme manaa tai riehaannu liiaksi ainakaan”, Draco maksoi ostoksensa ja jäi odottamaan, että Harry sai hoidettua oman tilauksensa loppuun. “Mitä sinä näit sitten viimeksi?”

“Sanotaanko vaikka niin, että taikaministerimme ei suosi niin hirveästi vaatteita työkaapunsa alla”, Harry mutisi ja vaivaantui edes etäisesti muistellessaan edellisiä pikkujouluja. Vaikka niin kai se sanontakin menee: se mikä tapahtuu pikkujouluissa, jää sinne. “Ja ehkä minä voisin tulla sitten pistäytymään ainakin hetkeksi, jos Pansya ei haittaa.”

“Enemmän häntä varmaan haittaisi olla koko ilta minun kanssani, varsinkin kun hänellä on suuria suunnitelmia.”

“Mitä suunnitelmia?”, Harry kysyi hämmentyneenä ja seurasi Dracoa kohti Taikaministeriötä.

“No, näet sitten”, Draco hymyili ja vinkkasi silmää. “Nyt lähden omaan kerrokseeni, nähdään viimeistään ylihuomenna. Ja pukeutuminen työkaavun alle ei olisi pahitteeksi!”

Harry naurahti ja kääntyi jatkaakseen matkaa omaan kerrokseen. Hän oli vähän hämillään mutta yllättävästi kuitenkin odottavainen. Ehkä pikkujouluista ei tulisikaan niin pahat.

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 809
Hermionella oli sitten vähän enemmänkin jännitystä elämässä. Onneksi asia ratkesi nopeasti ja hyvin. Pansylla on oma rynnisarvi nyt ojassa, mutta meinasi käydä köpelösti.
Tykkään kun Harrylla ja Dracolla on tällaiset hyvät välit. ja Draco haluaa ehdottomasti Harryn mukaan pikkujouluihin. Useampi kuin yksi pettyisi, jos hän ei menisi. Onneksi hän menee sinne.  :D

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 527
Vaikka pitikin vähän pidempään odottaa luukkua oli sitä kivempaa lukea kaksi luukkua päivässä. ^^ Ihana Ozzy! Harry on erinomainen nimeämisessä ja tuli vähän mieleen McGarmiwan animaagimuoto noista pöllön kasvojen muodoista. Minä luen aina ja mielelläni jännitystä, joten voisi olla mielenkiintoista lukea myös Hermionen osa tarinasta tulevaisuudessa. Huomasinkin nyt, että olit maininnut alkutiedoissa, että luvassa ehkä on jännitystä. Minusta on ihan hirveän suloista, että Pansy ajatteli noiden lappusten olevan jotenkin romanttisia. ;D Mutta fluffy sopii vallan mainiosti näin joulun alla.

Oih, ihastunut Harry on söpö. Mitenköhän paljon hän tiedostaa tuntemuksiaan, kun kuitenkin huomaa sopertelevansa Dracon edessä, mutta ei ainakaan ajattele asiaa sen pidemmälle. Dracokin oikein maanitteli Harrya tulemaan pikkujouluihin, eipä taida hänkään hirveästi tiedostaa. :D Huhhuh, melkoiset bileet on olleet edellisenä vuonna, en malta odottaa tulevia. Saiko niitä toiveita esittää, koska tahdon ehdottomasti, että Draco unohtaa vetää kaavun alle vaatteita tällä kertaa! ;D ;D

Hyi ei noin saa muistutella, miten lähellä aatto on. Minä odotan ihan ensiksi tuota perjantaita ja lupaavia pikkujouluja. ^^ Kiitos näistä luukuista!
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

mursuhilleri

  • vihertumpelo
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 273
  • kahvia koneeseen
Voi ei, mitä luukkuja! Minäkin rakastin Ozzy-pölllöä!

Ai kauhea, taikaministeri vähillä vaatteilla, sehän kuulostaa ihan pikkujouluilta! Ja hymy-bagelit ja suklaatulivuoret kuulostaa niin hyviltä, etten ehkä kestä. Tahdon! ;D

Jännityksellä jään odottamaan pikkujouluja :P Ai että, en malta odottaa!

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 751
Fairy tale, onneksi tosiaan Draco sai houkuteltua Harryn pikkujouluihin. ;) Kiitos paljon kommentista. ♥
Meldis, hihihih. Et tiedäkään, kuinka syötit minun inspiraatiosammiotani! Nyt ei muuta tekisikään mieli, kuin kirjoittaa spin-offia spin-offin perään. :D Minua niin harmittaa, että tämä koko oma verseni tässä kasvoi (ja kasvaa edelleen..) kuin pullataikina, jota on vaikea hallita vain ja ainoastaan yhdestä näkökulmasta, kun haluaisi tähän vähän jokaista kunnolla. Joten päätin kirjoittaa Hermionen puolen ja kuviot tarinasta myös, ehkä sitten ensi jouluksi (koska se vasta jännittävä ja kutkuttava on)! Kiitos paljon kommentista, kyllä hymyilytti ja hykerrytti. ♥
mursis, oi sinä ihana. ♥ Olet kyllä ollut iso tuki ja turva tässä. Ihana, kun seurailet. :-*

A/N: Saanko sanoa että: OO ÄM GEE - nyt on 2/3 osaa kalenterista ohi! Iiik. Mutta paljon on vielä jäljelläkin koettavaa. Seuraava luukku on ainakin minulle perinteistä ja hyvin tunnistettavaa käytöstä juuri vähän ennen isoja juttuja - ja tietenkin Harryn piti saada tällainen koettua. ♥ Huomenna sitten vähän jytistellään. ;)



KUUDESTOISTA LUUKKU

“Ozzy, kumpihan kaapu olisi parempi huomenna?”, Harry puheli ja mallaili kahta erilaista juhlakaapuaan peilin edessä. Pöllön vastaus oli laittaa päänsä takaisin siiven alle ja huhuili hiljaa. “Vai sillä tavalla. No, saan minä tämän ratkaistua itsekin.”

Toinen juhlakaavuista oii perinteisen tumma, pienellä vivahduksella vihreää seassa. Siitä oli tullut Harryn lempikaapu, ja puki sen yleensä aina kun oli vain mahdollista. Toinen kaapu oli käyttämätön, mutta paljon juhlallisempi. Syvän violetti ja kaunokoristelut hihoissa ja helmassa. Niin, ehkä se olisi kuitenkin liian räikeä, vaikka Harry haluaisi kuinka kovasti päästä käyttämään välillä jotain muutakin. Shoppailu ja ostoksilla käyminen nyt ei tulisi kuulonkaan, päivä oli jo kääntynyt illaksi ja huomennakin tehtävä täysi työpäivä. Harmi, kun hän ei ollut aiemmin hommannut lisää juhlakaapuja työkaapujen lisäksi (toki työkaapujakin oli vain kaksi, musta ja vielä mustempi).

Eikä Harry kyllä aivan ymmärtänyt, miksi stressasi näin paljon yhdestä vaatteesta. Kyseessä oli kuitenkin vain työpaikan pikkujoulut. Ja nyt kun Harry mietti, ehkä ihmiset halusivat mennäkin vapaammissa vaatteissa? Voi hemmetti, mitä hän oikein nyt keksisi?

Hän etsiskeli puhelintaan hetken (mikä lopulta löytyi keittiöstä hedelmäkorista) ja soitti ainoalle tuntemalle ihmiselle, joka voisi auttaa nauramatta. Keskustelu polveili eikä alkanut kauhean hyvin, sillä ilmeisesti Harry oli keskeyttänyt jotain.

“Harry, ne ovat vain pikkujoulut. Miksi ihmeessä välität näin paljon?”. Hermionen tuskastunut ääni kuului puhelimessa ja Harry tiesi, että nyt oli parasta pistää vauhtia, jos aikoi puhua loppuun ja saada vielä vastauksenkin. Välillä hän huomasi jäävänsä junnaamaan paikoilleen, minkä aikana Hermionen kärsivällisyys odottaa loppui, ja vastauksena oli usein puhelun lopetus. Se ei nyt kyllä auttaisi Harrya tässä tilanteessa.

“En minä välitäkään! Tai ainakaan niin paljon. Mietin vain kuitenkin, että miten sinä ajattelit sinne pukeutua? Juhlakaapuun vai vähän rennommin?”, Harry soperteli ja pohti mielessään, että miksi hän todellakin välitti.

“Ajattelin itse laittaa jonkinlaisen mekon ja päälle juhlaviitan. Sinähän voisit pukeutua juhlakaapuun ja alle laittaa jotain sellaista vähän rennomman juhlavaa alle, jos koet juhlakaavun kuitenkin olleen ylilyönti. Vaikka sen tummansinisen kauluspaidan, jota käytät aina välillä ja mustat suorat housut. Ei sen ihmeellisempää”, Hermione mietiskeli ja Harry käveli takaisin vaatekaapilleen.

“Aivan, jotenkin unohdin, että tietenkin sinne allekin laitetaan vaatteet. Olen vain nyt miettinyt tätä kaapuasiaa”, Harry vastasi ja katseli kauluspaitojaan. Hänellä oli niitä aikamoinen kokoelma, vaikka käyttikin hyvin harvoin.

“No, sinuna muistelisin vähän enemmän sitä, mitä viimeksi kävi, kun joku pohti vain ja ainoastaan kaapuasiaa”, Hermione nauroi. “Onko kaikki nyt hyvin, Harry? Voinko lähteä jatkamaan omia juttujani?”

“Tietenkin, ei tässä ollut edes minkäänlaista hätää.”

“Niinpä niin”, Hermione sanoi ja lopulta lopetti puhelun.

Harry katseli vielä hetken erilaisia vaihtoehtoja, kunnes päätyi kuitenkin siihen tummansiniseen kauluspaitaan.

“Katsohan Ozzy, kuinka helposti tämä kävi. Ja ihan ilman sinun apuasi!”, Harry puheli pöllölle ja antoi pari pöllönamia.

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 527
Ozzy taitaa olla Hedwigiä huonompi auttamaan valitsemaan vaatteita, joskin Harrya ei niihin aikoihin niin hirveästi tainnut kiinnostaa, mitä pistää päälleen. Nyt kiinnostaa, kun sillä on väliä, koska taitaapi olla väliä, kuka hänet näkee. ^^ Olen viime aikoina tykästynyt hirveästi, jos ficissä jaksetaan tarkasti ja nätisti kuvailla velhovaatteita, joten tykkäsin paljon, millaisia vaihtoehtoja Harrylla oli ja miten kerroit niistä. Vihreä olisi varma valinta, mutta violetti voisi näyttää tosi mielenkiintoiselta Harryn päällä. Tuntui kyllä tutulta Harryn ahdinko, olen miettinyt pelkästään jouluisen ajan takia, pitäisikö olla jotenkin jouluisen värisiä vaatteita töissä, saati sitten jos pitäisi pohtia pikkujouluihin vaatteita. ;D

Lainaus
Hän etsiskeli puhelintaan hetken (mikä lopulta löytyi keittiöstä hedelmäkorista) ja soitti ainoalle tuntemalle ihmiselle, joka voisi auttaa nauramatta.

Upea pätkä, kännykkä hedelmäkorissa ja loppuun oli suloinen huomautus ystävästä, joka auttaa. <3 Onneksi Hermione auttaa aina, vaikka olisikin vähän kiireinen ja kivaa, että Harry kuitenkin osaa pyytää ystävältään apua. Etenkin keneltä ystävältä, enpä tiedä, miten paljon avuksi Ron olisi ollut tuossa tilanteessa. ;D Vai oikein jytinää tiedossa, tuskin maltan odottaa! Kiitos taas luukusta. ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 751
Meldis, hihi. Ozzy on kyllä paras. ♥ Ajattelin itsekin, että sellainen tummanvioletti kunnon juhlakaapu voisi olla aika spot on! -lookki Harrylle, mutta ehkä kuitenkin työpaikan pikkujoulut olisivat vähän liian no, tavalliset. Minä ajattelin laittaa joulunpäiville tonttulakin päähän töihin, se ilahduttaa kummasti! Kiitos sinulle, ai että kun hymyilyttää. ♥

A/N: There it is! Tämä koki erittäin isoa muokkausta juuri ennen julkaisua enkä ole vieläkään oikein tyytyväinen. Fakta on kuitenkin se, että koetan pitää nämä joulukalenterin luukut jokseenkin kohtuullisen pituisina, ja jouduin karsimaan aika paljon sieltä täältä. Kaikki pääkohdat ovat tietenkin mukana ja no, toisaalta juuri sinä lukija saat täyttää tyhjät kohdat mieleisiksi!

Lisäksi sanon tässä, että ikärajaa on nostettu K-11! Ikärajan nosto tulee tästä alkoholista + tulevista aktiviteeista, ja sallittu ei ihan riittänytkään sittenkään tähän kokonaisuuteen. Hupsis! Mutta ihanaa perjantaita ja viimeistä viikonloppua ennen joulua. ♥



SEITSEMÄSTOISTA LUUKKU

Harry kuuli vaimean musiikin työpöytänsä luokse, kun oli viimeistelemässä raporttiaan. Hemmetti vieköön herra Gobbaltia, hänen kultapoikansa Lewis oli varmasti jo tanssimassa alhaalla ja juomassa boolia. Harry lueskeli vielä raporttinsa läpi, ennen kuin lopulta laittoi perään allekirjoituksensa ja viimeisen pisteen. Häntä varmasti jo siellä odotettiin, kello kuitenkin lähestyi jo melkein seitsemää.

“Harry? Oletko sinä täällä?” ääni lähestyi pimeästä käytävästä ja Harry sytytti taikasauvallaan valon käytävään. Hän näki Dracon tulevan lähemmäksi ja vähän siristelevän yhtäkkiä kirkastuneessa ympäristössä.

“Hei, viimeistelin juuri raporttini”, Harry vastasi ja isoilla eleillä taitteli raporttinsa valmiiksi ja leijutti sen herra Gobbaltin pöydälle.

“Onpa hänellä otsaa laittaa sinut tänne raatamaan töitä, varsinkin kun hän itse on jo siinä kunnossa, että viiksensä sojottavat joka ilmansuuntaan”, Draco tuhahti. “No, joka tapauksessa olet nyt valmis, eikö vain?”

“Kyllä, vaihdan vain äkkiä vaatteet”, Harry vastasi ja otti tavaransa omalta työpöydältään.

He suuntasivat Dracon kanssa käymään auroriosaston vessassa ja Draco kertoi juhlissa olevista ihmisissä ja heidän touhuiluistaan. Harry ei voinut uskoa, että työntekijät villiintyisivät niin hurjasti ja nopeasti. Merlinin parta soikoon, pikkujouluthan olivat vasta kestäneet tunnin! Harry päivitteli tätä myös Dracolle, joka osasi kertoa joidenkin työntekijöiden aloittaneen aikaisemmin. No, sekös selittää sitten ainakin suurimman osan.

Ollessaan vessassa ovi kiinni Harry ähelsi vaatteiden vaihdon kanssa. Tila oli suhteellisen pieni kaikkeen muuhun toimintaan kuin siihen itseensä, joten hänelle meinasi tulla kuuma. Juhlakaapu sai jäädä takaisin laukkuun, koska Dracokin oli päättänyt pitäytyä vähän kasuaalimmassa juhlatyylissä.

“Oletko sinä jo valmis?”, Draco huhuili oven takaa ja Harry paukahti ovesta ulos. Hän katsahti hetken peilistä itseään, että kaikki napit olivat asianmukaisesti napitettu ja ei muutenkaan mitään räjähtänyttä ulkomuotoa, ja nyökkäsi Dracolle.

“Olen niin valmis, kuin voin olla.”

“Mennään sitten, booli siellä jo meitä odottaa. Ja Pansy, häntä ei sovi unohtaa”, Draco sanoi ja avasi oven takaisin käytävään. Harryn syke kiihtyi jännityksestä ja odotuksesta, vaikka hän ei oikein ymmärtänyt miksi. Eivät nämä suinkaan ensimmäiset pikkujoulut olleet, mihin osallistuisi.

* * *

“Tänä vuonna boolissa maistuu entistä selkeämmin joulu, sillä olemme käyttänee rohkeammin jouluisia mausteita sekä uuttaneet omaa likööriä. Likööriä voi ostaa omaksi joko juhlien jälkeen tai tilata myöhemmin, jos haluaa”, baarimestari kertoi Harrylle, Dracolle ja Pansylle, jotka olivat heti ensimmäiseksi menneet ottamaan lasilliset kehuttua boolia. Harry haistoi lasissa olevaa juomaa varovasti ja yllättyi, kuinka tuoksu vei takaisin Tylypahkan jouluihin. Hän maistoi siemauksen ja erotti ainakin kaneiln, kardemumman sekä erilaisien marmeladien makuja.

“Onpa hyvää”, hän sanoi toisille ja luovi tietään vähän sivummaksi.

“Kieltämättä. Ei ihmekään, kun ihmiset suorastaan jonottavat boolin luokse”, Draco havannoi ja siristi silmiään vähän. “Katsohan Pansy, Blaisekin on päätynyt näyttäytymään pikkujouluissa. Tunnistatko seuralaista?”

“En kyllä, mutta en usko että he kovin kauaa viihtyvät täällä paikalla, Blaisen tuntien”, Pansy naurahti ja heilutti Blaiselle tervehdykseksi.

Harry tarkkaili tätä kaikkea hieman hämmentyneenä, sillä jos totta puhutaan, hän ei ollut koskaan nähnyt Pansya näin rentoutuneena ja hymyileväisenä. Aiemmin Hermione oli puhunut alustavasta ja varovaisesta ystävystymisestään Pansy kanssa ja Harry oli sitä kyllä kovasti ihmetellyt (mitä heillä olisi yhteistä?), mutta nyt hän ymmärsi paremmin. Pansy oli erittäin hauskaa seuraa, varsinkin kun Blaise tuli käymään myös lyhyesti tervehtimässä ystäviään ja sivussa Harrya. Hänestä tuntui kuitenkin vähän ulkopuoliselta tässä seurassa ja toivoi, että näkisi Hermionen jossain, jotta voisi hetkisen olla enemmän oma itsensä kuin nyt.

“Harry, mitä sinä olet mieltä?”, Dracon ääni tunkeutui hänen tajuntaan.

“Mh, ai mistä?”, Harry tyhmänä kysyi ja ravisteli henkisesti itseään takaisin mukaan tähän hetkeen.

“Että pitäisikö meidän mennä tanssimaan ja kerätä jengi kasaan? Eikö niin sanota”, Draco mietti ja nyökkäsi tanssilattialle päin (arkielämässä se oli täynnä työpöytiä ja -pisteitä, mutta nyt se oli raivattu ja maaginen peilipallo yläpuolella heijasti erilaisia valoja ja kuvioita lattiaan sekä seinille). “Kohtalottaret soittaa omia versioitaan jouluhiteistä, meidän on ihan pakko päästä mukaan!”

“Okei, okei. Anna kun juon tämän juomani loppuun”, Harry kulautti jäljellä olevan boolin loppunsa yhdeltä istumalta ja lähti Dracon mukana tanssilattiaa kohti. Kohtalottaret olivat pysyneet suosionsa huipulla aina turnajaisten joulujuhlien jälkeen. “Entä Pansy? Mihin hän katosi?”

“Hänellä on hmm, muita suunnitelmia. Mutta me voimme pitää hauskaa!”, Draco veti jo Harrya kovemmin tanssilattian keskelle.

Harry antoi kerrankin mennä, sillä hänestä tuntui hyvältä ja booli lämmitti enemmänkin kuin mukavasti.

* * *

Kello läheni jo puoltayötä, kun Kohtalottaret ilmoittivat olevan viimeisen hitaan vuoro. Tämän jälkeen juhlijoiden pitäisi siirtyä jatkamaan juhlia muualle virallisesti pikkujoulujen loppuessa. Harry ei oikein tajunnutkaan viimeisen hitaan alkamisesta, kun kuuli ensitahdit joululaulusta, joka oli hyvinkin tuttu.

“Oi, tämä on ihana kappale”, Draco heilui musiikin mukana. “Huolitko minut vielä tanssimaan tämän yhden hitaan?”

“Tietenkin”, Harry vastasi sen kummemmin miettimättä. Hetkinen meni kiusallisesti tanssiasentoa löytäessä mutta lopulta sekin asettui uomiinsa. “Tänään on ollut kyllä aivan ihana ilta. En muista, milloin viimeksi olisi tullut tanssittua ja no, juotuakin näin paljon.”

“Samat sanat, Potter. Mutta kyllä se booli menikin. Harkitsen vähän tilaavani boolissa käytettyä likööriä itsellenikin, olisi hyvä kokeilla sitä jonkun muunkin kanssa”, Draco puhui ja ilmavirta kutitti Harryn kaulaa.

He jatkoivat epämääräistä heilumistaan hiljaisuudessa. Laulua oli jo kulunut hetki (aika pitkäkin sellainen), kun Harry tunnisti kappaleen olevan unestaan. Hänelle tuli yhtäkkiä todella kuuma ja meinasi seota rytmissä.

“Kaikki hyvin?”, Draco nosti päänsä Harryn olalta ja katsoi huolestuneesti Harrya.

“On. Minulle vain tuli tunne”, Harry vastasi ja kohdisti katsettaan Dracoon.

“Tunne mistä?”

“Siitä, että meidän pitäisi mennä minun luokse nyt.”

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 751
A/N: Hyvää lauantaita. ♥ Ne, jotka odottavat fluffya; sori. :( Ensi viikolla palataan tähän fluffyyn uudelleen!



KAHDEKSASTOISTA LUUKKU

Harry käännähti toiselle puolelle sänkyä ja yritti päästä hereille. Päässä jyskytti kuin höyryjuna olisi menossa kiitovauhtia kohti tuntematonta. Itsensä kokoaminen tuntui olevan vaikeaa ja kaikki tuntui oudolta: melkeinpä kuin olisi jäänyt itse sen höyryjunan alle ja juna vain jatkanut matkaansa. Harry koetti saada harhailevista ja pirstaleista ajatuksistaan kiinni.

Eilen hän oli ollut työpaikan pikkujouluissa, kyllä. Hänellä oli ollut todella mahtavaa ja kivaa ja hauskaa sitten, no, hän ei ihan rehellisesti edes muistanut, milloin viimeksi oli heittänyt kaiken varovaisuuden hukkaan. Ja Draco!

“Draco?”, Harry tavoitteli toiselta puoleltaan lämmintä kehoa mutta sai käsiinsä vain kasan kylmiä rypistyneitä lakanoita. “Draco?”

Harry nousi ylös ja koetti avata silmiänsä nähdäkseen paremmin. Kirkas valo tunkeutui kuin lasinsirut aivoihin, mutta valo myös paljasti sen, että Harry oli jätetty yksin heräämään kalpeaan aamuun.

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 809
Lainaus
“Aivan, jotenkin unohdin, että tietenkin sinne allekin laitetaan vaatteet. Olen vain nyt miettinyt tätä kaapuasiaa”

Kauhea vaiva koko kaavusta ja sitten koko riepu ei tullut edes käyttöön.  ;D

Ihanan pitkä pikkujoululuukku. Joulumausteinen booli on varmasti hyvää ja vaikutti ainakin eräitten päähän kihahtaen. En osannut lainkaan odottaa että Harry ja Draco ensinnäkin tanssisivat jonkun hitaan kappaleen. Tai sitä mitä sen jälkeen tapahtui. Onkohan Draco saanut jonkun sätkyn tai jotain? Muistanut äkkiä että hänen pitää mennä Scorpiusta vastaan asemalle. Kaipa tuolle vielä selitys saadaan. Ei, en osannut odottaa fluffia tai muutakaan. Tämä on kiva kalenteri seurattavaksi.  :D

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 527
Aaaa jeeee, mutta höööö! Okei siis aloitetaan juhlista. Ihanan huolehtiva oli Draco, kun meni hakemaan Harry pitoihin. Hillitön mielikuva tuli vessakopissa ähkivästä Harrysta ja sitten ilmaantuu sieltä hikisenä. ;D Tosi kiva yksityiskohta oli tuo boolin sisältö, tuli ihan mieleen sellainen vuosikerta(??)glögi, jota muutama vuosi sitten ostin ja se oli aivan taivaallista, mutta sitten sitä ei enää myyty sen vuoden jälkeen missään. :'') Olisi ollut kivaa lukea enemmänkin, miten Harry juttelee Pansyn ja Blaisen kanssa, mutta vaihdan sen mielelläni romantiikkaan. ^^

Lainaus
“Että pitäisikö meidän mennä tanssimaan ja kerätä jengi kasaan? Eikö niin sanota”, Draco mietti

Draco kuulosti ihan aikuiselta, joka yrittää kauheasti kuulostaa siistiltä ja nuorekkaalta. ;D Se tuli, se biisi tuli, kiitos!! Oih että oli ihanaa. <3 Miten luontevasti Draco ehdottikaan paritanssia, oli hirveän söpösti muotoiltu. En ehtinyt eilen kommentoimaan ja sitten ilokseni - tai siis suureksi huolenaiheeksi - oli tullut uusi luukku. Huolestuttavaa. :O Voi kunpa Dracolla olisi ollut vain kiire, öh en tiedä, shoppaamaan tai jotain. Tai ei halunnut näyttäytyä krapulaisena Harryn edessä yhdessä ties miten vietetyn yön jälkeen, eihän yön sisältö niin selkeä ollut, ehe ehe, kuten eivät olleet Harry ja Dracokaan. ;D
Kiitos pitkään odotetuista pikkujouluista, oli ilo lukea ja hampaat irvessä (mutta sillei hyvällä tavalla!) odotan taas jatkoa. ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

mursuhilleri

  • vihertumpelo
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 273
  • kahvia koneeseen
Eiii miksi teit näin! Missä fluffy!

Mulla oli nyt jäänyt pari luukkua lukematta kun elämä tuli tielle, mutta korjasin tilanteen. Pikkujoululuukku oli ihana ja jäi kivaan ja jännittävään kohtaan! Sitten Harry herää yksin seuraavana aamuna :'( Kurja tilanne, mutta ehkäpä tämä vielä parhain päin kääntyy!

Mysteeri-Hermione! Oli kiire pois puhelimesta, eikä pikkujouluissakaan häntä näkynyt, kummallista ::)

Ja pitää vielä mainita että tuo booli kuulosti kieltämättä aika maukkaalta!

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 751
Fairy tale, haha, kiitos kommentistasi. ♥ Varsinkin kaapukommentti nauratti! Mutta eikös se niin ole, että ensiksi näkee jonkun hirmuisen vaivan jonkin takia, ja huomaa sen menevän sitten lopulta kuitenkin "ei toteuttamiskelpoinen" -kansioon. :D Ihana lukea mietteitä, voi kunpa tähän saisi myös Dracon puolta enemmän, mutta harmillisesti Harry joutuu kertomaan kaiken. :<
Meldis, kiitos paljon kommentistasi. ♥ Itseasiassa tuota kirjoittaessa join juuri sellaista ihanaa glögiä (valkoviinipohjainen omena-kaneli, namnam) ja mietin, että olisi kiva tavoitella juuri jotain vuosikertatyyppistä! Minä olen vähän suruissani, että se hehkuttamani fluffy jää tänne loppuun. Mutta toivottavasti se korvaa sitten kaikki sydänkiepsahdukset. Ihana lukea näitä pohdintoja, naureskelen välillä partaani ja välillä läimäytän itseäni, koska en ole keksinyt laittaa joitain juttuja tähän. :D Kiitos. ♥
mursis, mielestäni joku muukin unohti fluffyn. ;) Hermionella on kyllä niiiin paljon mielenkiintoisempi tarinankaari tässä, että harmittaa. :D Harry on tälläinen vähän... aikaansaamaton toope minun mielestäni. Kiitos :-*

A/N: Kolmas kerta toden sanoo (tai ei kahta ilman kolmatta).... SORIIIIII, jouduin eilen varalta eilen töihin (ja olin edeltävästi lauantai-illan) ja olin kyllä niin naatti. Ei meinanneet silmät pysyä auki, ja jouduin varsinkin sunnuntaita hienosäätämään.

Pitää suoraan sanoa, että en ole ihan niin tyytyväinen kuin haluaisin, mutta kaikki vie tätä eteenpäin sinne pisteeseen, mihin pitääkin! Loppu on niin kirkkaana ja parit kohtaukset vielä. Vähiin kuitenkin käy, ennen kuin tämä loppuu, ja olen jo alkanut valmistella minun viimeistä puheenvuoroani koko sepustuksen lopussa, missä selitän vähän enemmän kaikkea auki. :D

Kuitenkin, hyvää maanantaita ja jouluviikon alkua!  ♥´



YHDEKSÄSTOISTA LUUKKU

“Sinä olet hyödytön, Ozzy”, Harry kirosi ja heitti kirjoittamansa kirjeet ilmaan.

Hän ei tietenkään tiennyt Dracon tarkkaa osoitetta saati sitten puhelinnumeroa (olisiko Draco siirtynyt jo niin nykyaikaiseksi velhoksi edes?). Ozzyn pöllökyvyt eivät selkeästi riittäneet tietämään Dracon osoitetta pelkästä kirjeen päällä olevasta nimestä “Draco Malfoy, Lontoo”. Ja kaiken lisäksi oli vielä sunnuntai! Hän halusi saada yhteyden mieheen heti eikä hetken päästä, mutta ei keksinyt mitään keinoa, miten saada mies kiinni. Savumerkitkin alkaisivat olla kohta potentiaalinen vaihtoehto.

Pöllö näykkäisi Harrya sormesta ja lennähti mököttämään katon rajassa sijaitsevalle verhotangolle. Harry ähkäisi ja laittoi sormensa suuhun. No, sanottakoon että hän oli ehkä ansainnut sen. Ei hänen pitäisi purkaa pettymystään ja turhautumistaan Ozzyyn kuitenkaan.

“Anteeksi, en tarkoittanut sitä ihan niin”, Harry pyysi anteeksi pöllöltä. “Vaikka pitää kyllä sanoa, että useimmat tietämäni pöllöt etsivät kyllä pelkän nimenkin perusteella kohteen, kelle viedä kirje – mutta se ei tietenkään päde nyt, olet oikein taitava”, hän muutti äänensävyään kesken lauseen, kun korkealta alkoi kuulua vastustavaa huhuilua.

Päivä oli painunut jo iltaan, eikä hänen päivänsä ollut edes ehtinyt kunnolla alkaakaan. Pikkujoulujen jälkeinen krapula oli kärsitty ja muistikuvatkin palanneet pätkittäin. Hän huomasi harhautuvansa usein muistelemaan iltaa ja varsinkin yötä. Draco oli ollut uskomattoman intohimoinen rakastaja (siitä todisteena pienet rakkauspuremat vähän joka paikassa, Harry ei ollut huomannutkaan niitä ennen kuin tänään suihkussa) ja ajatus koko illasta tuntui vähän absurdilta sekä epätodelta. Kuin fantasia, joka on käynyt toteen.

Hän haki uudemman kerran taikasauvansa keittiöstä ja loitsi päälleen viilennysloitsun. Tämä loitsu oli tullut erittäin tutuksi tässä parin päivän aikana.

Harry oli myös miettinyt paljon, mitä oikein pikkujouluissa tapahtui. Kaikkihan tietää lopputuleman, mutta hänen tapanaan ei ole kyllä ollut olla noin villi. Tietenkin hän oli jo tiennyt pitkään olevansa enemmän miesten perään (lähes kirjaimellisesti), mutta että Draco? Olihan mies erittäin hyvännäköinen, lisäksi älykäs ja keskusteluun taipuva. Hän myös selkeästi välitti niistä harvoista ihmisistä, jotka päästi lähelle – ainakin, jos muisteli kierrosta Viistokujalla ja sitä lahjarumbaa. Eikä Draco lopulta ollut ollenkaan niin snobi, kuin Harry oli luullut.

Lamppu syttyi Harryn päässä. Hän voisi hyvin käyttää tämän sunnuntainsa lopun Dracon lahjan hankintaan. Jotain sellaista, mikä kertoisi Harryn oikeasti välittävän ja tahtovan tutustua vielä paremmin mieheen itseensä.

Viistokujalle siis.



KAHDESKYMMENES LUUKKU

Tap-tap-tap-tap-tap-tap

“Voisitko millään lopettaa? Häiritset pahasti meitä kaikkia täällä, jotka edes yrittävät tehdä töitä”, ärtyisä ääni kuului Harryn takaa ja vaikka hänen olisi tehnyt mieli jatkaa entistä itsepintaisemmin sulkakynän naputtamista pöytää vasten, hän lopetti.

“Anteeksi”, Harry mutisi ja vaihtoi taas asentoa tuolillaan.

Heti töihin tultuaan hän oli yrittänyt pyytää päästä Dracon puheille mutta hänet oli teilattu tylysti. “Herra Malfoy on nyt kokouksessa. Ilmoitan hänelle pyynnöstäsi”, oli nihkeä sihteeri sanonut. Kysyessä vapaata aikaa, sihteeri oli nyrpistänyt nenäänsä ja kääntänyt katseensa takaisin pergamenttien lajitteluun. Harry oli jäänyt täysin tyhjän päälle, eikä oikein tiennyt miten edetä. Ainoa asia, mitä hän voisi tehdä tässä välissä, oli tuijottaa intensiivisesti taukohuonetta. Kukaan ei mennyt sinne eikä tullut pois huomaamatta.

“Potter, onnenpäiväsi on koittanut”, herra Gobbaltin jykevä ääni läheni Harrya, ja hän ei voinut kuin huokaista ärtyneesti. Tämäkin vielä. “Lewis ei onnistunutkaan hirveämmin ratkaisemaan kirottuja koruja, joten tämä tulee nyt sinulle. Tällä asialla on kiire, sillä yksi jästi on tällä hetkellä sairaalassa näiden saatanan helyjen takia, joten vauhtia.”

Tämä olisi toden totta ollut Harryn onnenpäivä, ihan mikä muu päivä vain. Hän otti vastaan kansiot ja ähkäisi jotain vastaukseksi, samalla kun näki tutun kaavun livahtavan kahvihuoneesta sisään. Hän nousi ja otti jo askeleen kahvihuonetta kohti, kun Gobbaltin käsi iskeytyi Harryn eteen. “Olinko epäselvä? Tarkoitin, että tämä tehtävä hoidetaan heti. Pidä kahvitauot matkalla.”

Harryn ei auttanut muuta kuin pakata tavaransa ja lähteä suuntaamaan Ala-Lontooseen ratkaisemaan tehtävää. Onneksi oli vielä pari normaalia päivää ennen joulua, ja hän saisi varmasti Dracon kiinni huomenna.