Lahja se pusukin on | K-11, Harry/Draco, joulukalenteri VALMIS!

[Neiti Syksy]

Ihanan ihana Waulish teki tälle pyynnöstäni oman kuvan. ♥ Pusuja!

Kirjoittaja: Neiti Syksy
Ikäraja: K-11
Fandom: Harry Potter
Paritus: Harry/Draco (+ ehkä mysteeriparitus!)
Genre: Tässä on kuulkaas niin paljon fluffya kuin olla ja voi. Yrittää olla fluffyinen, ehkä enemmänkin siis kutkuttavaa ihastumista ja vähän draamaa! Ja ehkä vähän pientä jännitystä, katsotaan!
Vastuuvapaus: Kaikki, minkä tunnistaa kuuluvaksi Rowlingille, hänelle kuuluu. En omista mitään enkä saakaan tästä mitään.

A/N: Tadaaa! Ensinnäkin, haluan kiittää tässä mursuhilleriä, joka minua on potkinut ja tulee edelleen potkimaan laiskaa persustani, jotta saan tästä julkaistua koko setin. Sekä hän on rohkaissut äärettömästi, kun olen lähinnä murehtinut, että en osaa kirjoittaa niin kuin haluaisin. Kiitos sinne. ♥

Toiseksi, tämä on omistettu puolittain ainakin Laulle (anteeksi, en ikinä opi uutta nimeä :<). Monta vuotta (viisi?) olet jaksanut odottaa sitä Drarrya, ja tässä se on! Vähän kyllä lupauksestani sivussa, mutta toivottavasti kelpaa silti. <3

Kolmanneksi! Eli tätä ei ole vielä kirjoitettu aivan loppuun (viimeiset luvut sekä alkupää handlattu), joten mahdollisilla kommenteilla saattaa vaikuttaa juonenkäänteeseen, jos inspiroidun kauheasti. Tämä on tällainen hyvin perinteinen ja fluffyinen joulufic, joka toivottavasti jonkun yhtä hattaraisen sydäntä lämmittää. Tarkoitus on erittäin hyvänmielen-teksti saada aikaan jaja... No, enpä vielä paljastakaan loppuja ajatuksiani! Voin tehdä koontia sitten ihan vihoviimeiseen luukkuun. Toivon kovasti, että pysyn aikataulussa ja saisin tämän kunnialla loppuun! Kuten voi jotain jo otsikostakin päätellä, voi olla ennalta-arvattavaa fluffya tulossa, mutta toisaalta tärkeintähän on se matka. ♥

Ai niin, osallistuu joulukalenterihaasteeseen - lisään linkin siihen myöhemmin (ja kalenterinkin sinne piakkoin), välissä käyn haastattelussa harkkapaikkaa varten!

HYVÄÄ JOULUNODOTUSTA ♥


ENSIMMÄINEN LUUKKU

“Et voi olla tosissasi, Herm”, Harry voihkaisi ja pisti päänsä allaan olevien pergamenttien päälle.

“Totta kai olen. Tein kovasti töitä, jotta sain työryhmän vakuutettua tämän tarpeellisuudesta tai hyödyllisyydestä, joten tietenkin laitat nimesi tänne pussukkaan”, Hermione heilutti pussia Harryn edessä ja tökki sormellaan miehen hartiaa. “Nyt alahan kirjoittaa, tässä on pergamentin palanen.”

Harry nosti katseensa ja irvisti. Salainen joulupukki -tempaus oli nyt uusin Hermionen päähän pinttyneistä ajatuksista. Nainen oli kaikessa tarmossaan saanut Kingsley Kahlesalvan vakuuttuneeksi työhyvinvointiryhmän tarpeellisuudesta myös Taikaministeriössä, ja lopulta Kingsley oli taipunut Hermionen ideoihin (tai vaatimuksiin, niitä ne ehkä enemmänkin olivat). Harry alkoi vähän epäillä, että Hermione oli hurmannut Kingsleyn, sillä niin älyttömiä jotkut pakolliset “ryhmähengen nostatukset” olivat.

“Hyvä on”, mies huokaisi ja nappasi pergamentin palasen. Koska Harry halusi alleviivata haluttomuutensa tähän koko leikkiin, hän kirjoitti nimensä vieläkin hurjemmilla harakanvarpailla kuin yleensä. Kyllä sen nimen siitä jollain tavalla tunnisti tai osasi arvata.



Hermione tyytyi vain vilkaisemaan nopeasti pergamenttia, kunnes taitteli sen pieneksi ja laittoi pussiin. “Ihan totta, Harry. Ties vaikka itse Kingsley saisi sinun kirjoittaman lappusen, olisitko sitten noin itseesi tyytyväinen tästä epäselvästä kirjoitetusta sotkusta?”

“Onko Kingsleykin suostunut lähtemään mukaan? Meidän arvoisa taikaministerimme?” Harry hämmästyi ja pohti hetken lappunsa takaisin pyytämistä ja korjaamista. Mutta toisaalta, Kingsley on saanut kyllä aiemmin lukea tarpeeksi Harryn harakanvarpaita erinäisissä muistioissa, joten se olisi turhaa.

“Kuka pystyisi sanoa ei minulle?” Hermione hymyili ja kumartui painamaan suukon Harryn poskelle. “Hyvää työpäivän jatkoa, minä lähden metsästämään loputkin nimet pussiin.”

Harry jäi katsomaan ystävänsä menoa, kun Hermione otti kohteekseen taukohuoneen. Voi ihmisparkoja, jotka yrittäisivät vain nauttia pienestä kahvitauostaan rauhassa. Mies tunnisti taukohuoneessa olevan ainakin Malfoyn ja näki näin kaukaakin miehen asennon jäykistyvän. Hermionelta ei olisi turvassa kukaan ilmeisesti.

Hän huokaisi ja laittoi lasejaan paremmin. Hänen pitäisi ihan totta keskittyä edessä olevaan aurorikoulutusohjelman muutosehdotukseen kestosta sekä käytännönharjoitteista. Hermionen käynti oli kuitenkin hieman sekoittanut hänen ajatuksiaan, ja hän kykeni vain ajattelemaan tätä typerää salaista lahjojen antoa. Kenet hän saisi salaiseksi kohteeksen? Toivottavasti ei ainakaan kukaan liian vaikea, kuten Kingsley tai… Malfoy. He olivat kaverustuneet samassa työympäristössä mutta ihan tosi, Malfoylla oli kallein ja tarkin maku ikinä. Mitä hänelle sitten keksisi edes hankkia?

Harry pakotti ajatuksensa takaisin työntekoon ja lähikoulutuspäivien lisäämiseen. Onneksi hänellä olisi monta viikkoa aikaa keksiä täydellinen lahja sille, kuka ikinä pussista nousisikaan.

[mursuhilleri]

Ihanaa että julkaiset tämän <3 En malta odottaa mitä kaikkea ihanaa ja hattaraista jouluhömppää tässä tulee tapahtumaan!

Jo alku oli koukuttava! Voin hyvin kuvitella Hermionen olevan kovin päättäväinen, kun hän jonkin tempauksen keksii En myöskään ihmettele, ettei Harry niin kovasti innostunut salaisena joulupukkina toimimisesta

Kyllä minuakin kauhistuttaisi ajatus siitä, että jos joutuisikin itse taikaministerille keksimään lahjan. Tai Dracolle. Jännityksellä odotan, kenen nimen Harry nostaa pussista!

<3

[Neiti Syksy]

Voi ihana mursis, kiitos kun olet sielläkin. Olen edelleen vähän kauhistuneen innostuneissa fiiliksissä, mutta kyllä se tästä. Onneksi minulla on aisaparina sinut! Hermionen päättäväisyys ja hänen pettämätön logiikka (tai ehkä enemmänkin ne kaikki perustelut, joita kukaan ei oikein jaksa argumentoida vastaankaan ) on kyllä aika tuhoisa ase. Kiitos. ♥

A/N: Toinen luukku! Ihanaa torstaita kaikille. ♥ (olin unohtanut kursiivit ja muut tuosta ensimmäisestä luukusta, niin korjaan ne siihen myös tässä samalla)


TOINEN LUUKKU
Ensimmäinen ajatus oli: tämän oli pakko olla jonkinlaista kohtalon ivaa. Toinen ajatus tuli heti perään: tässä on tapahtunut jonkinlainen virhe.

Tietenkin järjellä ajateltuna satunnaisesti arvotut nimet eivät voineet olla virheitä tai tulla jotenkin manattuna esiin, mutta ei tämä voinut mennä näin. Harry ei voisi ikinä keksiä sopivaa lahjaa tai ainakaan mitään sellaista, minkä kehtaisi antaa. Hänen pitäisi harkita laittaa vetämään numerot jästien arvontoihin.

Blaise Zabini

Miksi kaikista ihmisistä juuri hän? Harry olisi keksinyt tähän verrattuna vaikka sata erilaista lahjaideaa jopa Malfoylle, mutta että Zabini. Hän ei äkkiseltään muistanut mitään yhdistäviä tekijöitä, muuta kuin tietenkin Tylypahkan. Voisi kuitenkin ajatella, että enää perinteiset vastakkainasettelut ja jonkin värin tunnustaminen ei tulisi kyseeseen - kouluajoista oli kuitenkin sen verran aikaa. Hän tuijotti pientä pergamentin lappusta ja toivoi sen syttyvän jostain selittämättömästä syystä palamaan.

Huomaamatta Harry työnsi pitämänsä sulkakynänsä suuhun, kunnes irvisti sen maulle. Hän oli aiemmin kirjoittanut ihan tavallisella kynällä ja oli unohtanut vaihtaneensa jossain vaiheessa sulkakynään allekirjoittaakseensa oman raporttinsa liittyen kapinalliseen anti-joulusankariksi tunnustautuneeseen tapaukseen. Sulka ei tosiaan maistunut hyvälle, ja Harry nousi lähteäkseen hakemaan jotain juotavaa peittääkseen maun suustaan. Hän katsahti taukohuoneen suuntaan ja näki taas tutun kaksikon siellä. Hän päätti sittenkin istuutua alas ja ottamaan työpöydän laatikosta sitrsusnapin suuhunsa. Hän ei voisi mitenkään mennä juuri nyt taukohuoneeseen ja puhella mukavia, varsinkaan kun hän ei voinut vielä luottaa siihen, että osaisi pitää suunsa supussa. Hermione ei varmaankaan hirveästi arvostaisi, jos kaikkien valmistelujen jälkeen Harry menisi nyt vähän niin kuin pilaamaan idean.

Toisaalta tässä katsellessaan taukohuoneeseen päin, Harryn päässä kehkeytyi hiljalleen idea. Jos onni olisi myönteinen, hänen ei oikeastaan käytännössä tarvitsisi tehdä sittenkään oikein mitään lahjan keksimisen eteen, sillä hänhän tunsi (ainakin he puhuivat ilman käsirysyä, se oli jo jotain) Blaise Zabinin parhaan ystävän!

[Meldis]

Äääk, liikaa kalentereita ilmestynyt Finiin ja päätin tästä nyt aloittaa. Ihanaa, työpaikkaromantiikkaa, tätä on varmasti ilo lukea pitkin joulukuuta. ^^

Ihan hirveän hellyyttävä idea tuo salainen joulupukki -idea ja jotain, mitä voin kuvitella Hermionen painostaneen taikaministeriöön. Ja hauskaa, että ei mennytkään siihen kliseiseen, että Harryn pitäisi ostaa lahja Dracolle. Innolla odotan, millaisia keskusteluja tullaan käymään Harryn pohtiessa lahjaa Blaiselle. ^^ Malttamattomana odotan tulevia luukkuja!

[mursuhilleri]

Uu uu jännittävää! Mitähän mahtaa Harry kehitellä Blaiselle? Ja tottakai Draco auttaa lahjan keksimisessä, kun ovat kerran jonkinsortin kavereita

Mustakin on kiva, ettei mennyt niin, että Draco olisi arvottu Harrylle. Tämähän on nyt ihan loistava tilaisuus heille tutustua vähän paremmin! Minäkin ihan malttamattomana odotan tulevia luukkuja!

[Neiti Syksy]

Meldis, kiitos huimasti kommentista. Rakastan joulukuuta, kun Finin täyttää erinäiset joulukalenterit ja pääsee seuraamaan niitä. Voi kun aina olisi joulukuu! Harkitsin kyllä kovasti "perinteisempää" asemaa mutta en olisi keksinyt siihen kyllä minkäänlaista juonenkaarta. Ja nyt kun lueskelen jo-kirjoitettuja lukuja, epäilen että tässäkään sellaista kunnolla on. Mutta toivottavasti nautit! ♥
mursis, kiitos. Muistan kun pohdin tätä sinulle, että kuka sieltä lappusena nousee. Maanantaita varsinkin jännään, kun on se todella erilainen luukku, iik! Tuun kyllä taas kohta potkittavaksi, kun pitäisi näitä työstää... Kiitos, että olet siellä. ♥

A/N: Täällä ollaan, perjantai ja meidän kaveruksetkin osaltaan perjantaitunnelmissa! Luukkujen pituudet yrittävät olla kohtuullisia ja lyhkäisiä, että ei tulisi ihan ähkyä. Kirjoitusurakkani tämän parissa jatkuu, ja siellä on isoja tapahtumia tulossa. Stay tuned. (tai no, isoja ja isoja mutta anyways).


KOLMAS LUUKKU

“Hei Harry, haluatko osallistua perjantaipullon arvontaan? Vielä ehtii!”, kaikui jonkun ääni Harryn takaa. Hän vilkaisi taakseen ja rypisti pienesti kulmiaan yrittäessään muistaa työntekijän nimen. Se oli joku hyvin tavallinen, ehkä John, James, Mark tai… Harry mielessään huokaisi ja pinnisti huulilleen hymyn.

“Ei kiitos, on jo suunnitelmat selvillä ja perjantaipullo vain sotkisi niitä”, Harry kohautti olkiaan ja oli jo kääntymässä jatkamaan matkaansa, kunnes kuuli toisen äänen takaansa.

“Älä välitä, Peter, Potter oli jo oikea tosikko koulussa”, puheenparsi oli venytettyä ja Harryn selkäpiitä kihelmöi.

“Malfoy, hei. En tiennyt, että olit tulossa tänään Taikaministeriöön. Luulin, että sinulla on tapaaminen Puolan lakiosaston kanssa”, Harry vastasi ja näki vaaleahiuksisen miehen suupielten kääntyvän hymyn tapaiseen.

“Minä en taasen tiennyt, että seuraat aikatauluani noin tarkasti”, Malfoyn ääni oli kuorrutettu kiusoittelulla ja Harry tunsi korviensa lämpiävän.

“Hermione -”

“Oikeastaan en ole kiinnostunut, mistä tietosi ovat peräisin, mutta tapaamiseni peruuntui. Herra Wójcik on sairastunut ja koska hän on tämän vuoden kansainvälisen taikalakiyhteisön puheenjohtaja, tapaamista ei voida hoitaa ilman häntä”, Malfoy selitti ja kaivoi samalla viittansa taskua. “Muistinhan minä, että jätin tänne muutaman kaljuunan. Ole hyvä Peter, lisää minut arvontaan jatkoksi. Minulla olisi kyllä käyttöä pullolle.”

Harry tunsi verenpaineensa hiljalleen kohoavan. Hän luuli, että he olivat jotenkin jo ystävystyneet mutta Malfoy oli aina ollut jonkinlainen piikki hänen lihassaan. Maailman ärsyttävin olento, jolla oli vielä ärsyttävämmät ystävät, kuten… Zabini.

“Hei Malfoy, odota!” Harry sai itsensä liikkeelle ja kiiruhti miehen perään. “Olisiko sinulla aikaa maanantaina, minulla on tärkeää asiaa.”

Edempänä oleva mies kääntyi ja silmäili Harrya arvioivasti. Harrylle tuli katseesta hieman epämukava olo ja kaiken kaikkiaan tuntui, kuin he olisivat palanneet Tylypahkan käytäville aiheuttamaan kohtauksen.

“Katson aikatauluani myöhemmin ja laitan vastauksen pöllöllä. Mikäli et ehdi jo onkia aikataulujani joltain muulta”, Malfoy vastasi ja kääntyi jatkamaan matkaansa.

Harry jäi tuijottamaan ja pohti ohikiitävän hetken verran, oliko hänen ideansa kuitenkaan tarpeellinen ja järkevä.

[Fairy tale]

Ihania toiminnantäyteisiä luukkuja, nauresken täällä jo hilpeästi. Nämä pienet sattumukset, jouluarvonnat ja pakettihankinnat kutkuttavat mieltäni kovasti. Työhyvinvointia joopa joo. Asiasta voi olla samaa mieltä kuin Hermione tai sitä mieltä kuin Harrykin.

Jään seurailemaan miten Harryn käy. 

[Meldis]

Ihanaa jatkoa! Heti perjantaipullosta lähiten tuli niin kunnon työpaikkafiilis, hupaisa lisä tuo.  Ihhih, niin se on Harry tietoinen Dracon menoista hyvin. Kauheasti kiinnostaa Harryn perjantaimenot ja myös, miksi Draco kaipaisi tuota perjantaipulloa. Tosi kiva, että et ole tehnyt Harrysta ja Dracosta ihan liian aikuistuneita kuitenkaan, heidän kinasteluaan on hauska seurata. Kivan asiallinen oli myös Dracon vastaus tuohon maanantain tapaamiseen, vähän semmoinen, että okei no kai tässä pitää vastata nyt asiallisesti, kun Harry kerran asiallisesti kysyi. Harvoinpa olen tätä toivonut, mutta voi kun maanantai tulisi nopsaan. Kiitos luukusta, odotan innolla seuraavia!

[mursuhilleri]

Ihanaa piikittelyä! Niin Dracomaista Ymmärrettävästi se on inhottavaa Harrylle, vaikka ovatkin paremmissa väleissä nykyään. Perjantaipullo oli hauska idea, aika tosikkohan se Potter on kun ei lähtenyt mukaan arvontaan Tämä oli ihana, hauska ja hymyilyttävä luukku! Malttamattomana jään odottamaan lisää

[Neiti Syksy]

Fairy tale, kiitos paljon kommentistasi. ♥ Työhyvinvointia se kaikki on. Tavallaan itse olen samaa mieltä kuin Hermione (on ihana suunnitella ja vähän yhteishenkeä!) mutta toisaalta kuin Harry - kun suunnitelmat tulevat toteuttamiseen asti, niin lähinnä kyllä väsyttää ja kyllästyttää. Matkassa tulee olemaan kaikenlaisia sattumuksia - varsinkin ensi viikolla.
Meldis, perjantaipullo itseasiassa tuli siinä hetkessä kirjoitetuksi, kun kaverini voitti omalla työpaikallaan sellaisen. Se oli jotain niiiin kamalaa tavaraa, mutta pitihän nyt jotenkin Dracon ja Harryn kohdata. Ajattelen Harryn ja Dracon tässä sellaisiksi nuoriksi aikuisiksi. Ja jos totta puhutaan, en kyllä usko heidän välisensä pienen kipinän koskaan poistuvan täysin - ihan varmasti kiusaavat toisiaan ihan vain tingistä, jos ei muuten. Tänä viikonloppuna on sellaiset "täyteluvut", koska on pakko saada joka päivälle jotain, mutta ensi viikkoa odotan hirmuisesti itsekin - näet sitten maanantaina. Kiitos paljon kommentistasi. ♥
mursis, äläpä!!! Ihan tosikko Potter, kyllä minulle ainakin olisi kelvannut perjantaipullo. Ihanaa kun olet siellä. ♥♥

A/N: Kuten tuossa jo vähän Meldikselle sanoinkin, niin nyt on luvassa viikonloppu ja valitettavasti tällaisia pakollisia täyteluukkuja, kun on joka päivä julkaistava näin joulukalenterin hengessä. Tämä joulukalenteri seuraa meidän maailmamme päiviä (en muista olenko tätä jo sanonut). Lisäksi koen, että tämä ehkä taustoittaa vähän enemmän, vaikka tämä on ehkä tylsin luukku, mitä tähän tulen kirjoittamaan. Ensi maanantaina sitten tämä kalenteri käynnistyy rytinällä ja varsinkin on pari päivämäärää, mitkä kannattaa laittaa ylös tapahtumien kannalta (11., 17. ja 18.). Kiitos kun seuraatte ja toivottavasti tästä jollekin tulee vähän kiva mieli, kun voi spekuloida. ♥

(huomenna sunnuntain luukun pyrin julkaisemaan tietenkin ajallaan, mutta on aika hyvä tsäänssi siihen, että soitetaan aamukuudelta tekemään pitkä päivä, kun olen varalla ja iltavuoro jo suunniteltu - joten älkää hätäilkö, viides luukku tulee sitten viimeistään kimpassa kuudennen kanssa)


NELJÄS LUUKKU

Lauantaiaamu valkeni harmaana ja kylmänä. Pieni lumisade valaisi sentään katulamppujen avulla, mutta ulkona ollessa tuntui kuin olisi enemmänkin hengittänyt jonkinlaista vettä. Taitaisi jäädä siis ainakin tältä lauantailta naapurien lapsien lumiukkojen teot väliin, jos sää ei tästä paranisi, ja siitä Harry oli enemmän kuin kiitollinen. Hän oli lupautunut menemään huomenna perinteiselle sunnuntailounaalle Kotikoloon, mutta sitä ennen hänen pitäisi kyllä saada tekeillä olevat työt valmiiksi. Kapinallinen antijoulusankari oli onnistunut luikertelemaan pois säilöstä ja oli nyt tietymättömillä teillä - varmaankin suunnittelemassa uutta joulunvastaista iskuansa. Ja jos naapurien lapset hirmuisesti olisivat innostuneet lumileikeistä, Harryn keskittyminen olisi herpaantunut.

Toisaalta lasten riemu vei väistämättä Harryn omiin kouluaikoihin ja erinäisiin lumisotiin Tylypahkan pihamailla. Hän muisteli lämpimästi yhtä kertaa, kun oli ottanut käyttöön isänsä näkymättömyysviitan ja leikkinyt Dracon ja hänen ystäviensä kustannuksella leikkien Rääkyvän röttelön haamua. Se oli hauskaa se. Hän ei tiedä, arvasiko Draco koskaan hänen olleen jekun takana, eikä Harry kyllä välttisi ehkä sitä paljastaakaan näin monen vuoden jälkeen.

Harryn huulilta pääsi huokaus, kun hän taas yritti keskittyä edessään olevaan raporttiin. Lapsuuden ajattelu sai aiheuttamaan pienen mytyn hänen vatsaansa, sillä lapsuuteen liittyi paljon erilaisia henkilöitä. Hän oli vältellyt jo liiaksi Kotikolossa käymistä (ja oli siitä pahoillaan), mutta pelkkä ajatus Ginnyn näkemisestä kaiken tämän ajan jälkeen kieltämättä vähän ahdisti. Heillä pitäisi olla hyvät ja sivistyneet välit, mutta Harrysta tuntui väärältä käydä naisen kotona ja perheen luona. Vaikka Molly olikin ollut lähinnä äidillistä hahmoa hänen elämässään, hän koki tehneensä jotain peruuttamatonta vahinkoa.

Ulkona sää oli jo hieman seljennyt ja harmaus vaihtunut pakkasen kirpeyteen. Naapuruston lapset saivat kuitenkin lumen täyteisen lauantaipäivänsä, Harry päätti lopulta keskeyttää työntekonsa ja lähteä sen sijaan myös ulos. Vähän tuulettamaan päätä ja saamaan muuta ajateltavaa - ja ehkä hieman neuvomaan lapsia, miten oikeaoppisesti lumiukko pitäisi koota.


A/N2: P.S. tietymättömillä teillä on todella vaikeaa kirjoittaa, koska suu pistää sen muotoon "tietämättömillä", mutta lukiessani ja tavatessani kielitohtoria, näin se tosiaan on. Ja anteeksi myös tyhmistä toistoista; koetin niitä siivoilla pois niin paljon kuin niitä bongasin.

[Neiti Syksy]

A/N: Jihuu! Täällä taas. Tämän luukun kanssa oli pieniä käynnistymisvaikeuksia. Luukun alussa mm. luki Dapadap sunnubtai, kunnes eilen mursiksen potkimisella pääsin vihdoin työstämään. Oli ehkä vaikeinta eilinen ja tämän päivän luukku, koska niitä jännittäviä suunnitelmia tai tapahtumia ei paljo ollut tälle viikonlopulle. Mutta voi pojat, mikä luukku tästä tuli! Molly kun pääsi vauhtiin, niin tästä luukusta ei meinannut tulla valmista ei millään. Tämä on siis pisin luukku - älkää peljätkö, ei ole kuitenkaan mikään valtava romaani. Kuitenkin selkeästi muita luukkuja pidempi. Olen yrittänyt pitää pituuden suhteellisen tasaisena ficlet-mitassa, mutta saa nähdä varsinkin noissa isommissa tapahtumissa, että venyykö.

Tämä on muuten kaikista lempparein luukuni tähän mennessä. Hyvää sunnuntaita (ja jee minulle, joka ei joutunut tuplavuoron). ♥


VIIDES LUUKKU

Kotikoloon saavuttuaan hän oli miettinyt hetken, oliko sittenkin erehtynyt kokonaan paikasta, mihin oli ilmiintynyt. Tietenkin hän tiesi Mollyn olevan henkeen ja vereen jouluihminen (olihan silloin koko perhe koolla ja rauhoittumisen aikaa), mutta että jo nyt talo näytti ulkoa ihan joulumaailmalta ja sisältä aivan samalta. Tuntui, kuin Mollyn joulukoristeet vain lisääntyivät vuosi vuodelta. No, suoranainen yllätys koristeiden lisääntyminen ei ollut, sillä Mollyn hartain toive oli saada esimerkiksi tuliaiseksi jokin uusi joulukoriste kokoelmiinsa. Arthurilla oli kumiankat, Mollylla joulukoristeet. Harry tunnisti etuovessa roikkuvan kranssin hänen lähettämäkseen Saksasta työmatkaltaan. Kranssi oli iso, missä roikkui niin köynnöksiä kuin joulupallojakin. Parasta siinä oli kultaisella lukeva “Hyvää joulua” -toivotus, joka vaihtoi kieltään satunnaisin väliajoin. Nyt siinä luki Feliz Navidad espanjaksi. Hän oli oikeastaan vähän yllättynyt, että kranssissa oleva taika ei ollut vielä hiipunut, vaikka kielten vaihtumisväli olikin pidentynyt.

Harryn astuessa sisään hän joutui heti kumartumaan, kun pään yli lennähti jokin esine. Lähempi tarkastelu ylösnousun jälkeen osoitti sen olleen lentäviä poroja.

“Oi Harry, ihana nähdä, tervetuloa”, Molly tuli nuorta miestä vastaan ja otti tiukkaan halaukseen. “Anteeksi näistä poroista, ne eivät vaan millään meinaa uskoa ja mennä valjakkoon. Mitä minä teen seitsemällä riehaantuneella porokoristeella?”

“Hei, Molly. Nuo porot taitavatkin olla uusia, en ainakaan muista viime vuodesta niitä”, Harry tervehti ja katseli ilmeisesti porojen ilmassa tapahtuvaa hippaa.

“Bill kävi Pohjoismaiden taikapankkien konferensissa ja samalla reissulla Korvatunturilla. Tämä koriste on mahdottoman söpö, mutta en millään ymmärrä, kuinka ne saadaan menemään nätisti. No, pitää rajata niille jokin oma alue hetkeksi. Tule ihmeessä peremmälle, Harry. Kaikki ovat sinua niin odottaneet ja sain juuri ruoankin valmiiksi. Hermionekin on täällä jossain ja tietenkin kaksoset. Ron tulee vähän myöhemmin ja Charlie lähetti paljon terveisiä. Hän lähti käymään Egyptissä vielä ennen jouluksi kotiin tuloaan, siellä on ilmeisesti syntynyt uusi poikue tai sitten muuten vain orvoksi löytyneitä - “, Mollyn ääni jatkoi puhumistaan ja Harry hymyili. Hän oli niin kovasti kaivannut tätä.

Ja hän oli ihan unohtanut, kuinka äänekästä Kotikolossa onkaan. Joka puolella hälinää ja ihmiset puhuivat toisilleen sekä ristiin. Hän huomasi ikävöineensä tätä sekavaa mutta läheistä kommunikointia ja koki rentoutuvansa pikkuhiljaa. Viimeinenkin jännitys lähti, kun Hermione tuli vaivihkaa kertomaan Ginnyn olevan vielä Kreikassa huispauksen maajoukkueleirillä, joten ei olisi pelkoa tapaamisesta ainakaan tällä hetkellä. Kaikki muutkin hienotunteisesti välttelivät Ginnystä puhumista, mikä sai Harryn vähän vaivaantuneeksi. Hänen pitäisi kirjoittaa Ginnylle, jotta heidän välinsä paranisivat johonkin suuntaan.

Keittiöstä tulevat herkulliset tuoksut johdattivat Harryn lopulta ruokapöydän luokse ja hän otti oman paikkansa pöydän äärestä. Hänen vatsaansa kurni, sillä aamupala oli jännityksestä jäänyt väliin ja hän oli oikeastaan elänyt kahvilla viime yönkin (mutta ahkeruus oli palkittu ja raportti tullut lopulta valmiiksi). Pöydällä oli eri valikoima salaatteja ja pääruokia sekä myös jonkinlainen kokoelma pieniä syötäviä (“Saimme tällaisen lähetyksen Charlielta, emme uskaltaneet syödä yksin niin jos joukolla sitten! Ainakin jotain lohikäärmeen tulella paistettua makkaraa siinä näyttää olevan.”). Harry otti lautaselleen peruna-kurpitsamuhennosta sekä vähän pihviä, ja salaattia sen jälkeen, kun Hermione oli pöydän toiselta puolelta tuijottanut.

“Harry, miten töissä sujuu?” Arthur kysäisi notkuvan pöydän toiselta puolen ja Harry yritti nielaista äkkiä juuri suuhunsa laittaneen pihvin palasen.

“Oikein hyvin, mitä nyt tämä joulun antisankari kyllä kuluttaa resursseja ja voimavaroja. Pahempi kuin Mundungus aikoinaan!”

Tämä sai aikaan puheensorinaa pöydän ympärillä sekä muistelua erinäisistä kommelluksista, sekä Mundungusin taipumuksesta kerätä vaivihkaa kaikki vähäkin kiiltävä omaan taskuunsa. Molly värähti muistellessaan elämäntapavarkaan rasvaisia näppejä ja sitä puhdistustyötä sen jälkeen, kun oli huomannut hopeoissaan jälkiä. Jälkiruokaan siirtyessä oli jo kaikki suurimmat juorut ja uutiset vaihdettu, Mollyn leijuttaessa pöytään sacherkakun ja erilaisia leivonnaisia. Tämä suklaakakku oli Harryn lempikakku, ja hänen sisällään levisi lämpö ja liikutus.

[Meldis]

Oikein miellyttäviä olivat nämä filleriluvutkin. ^^ Voi kun tännekin tulisi tarpeeksi lunta, että voisi peuhata lumessa. Kuulosti ihanalta lumileikit ja hellyyttävää, että Harrynkin teki mieli mennä leikkeihin mukaan ja tuli omat lumileikit mieleen. Mollyn koristelut kuulostivat upeilta, muistelin, että niitä ei ole ihan hirmuisesti kirjoissa koskaan kuvattukaan. Mutta jos joka vuotisista joulupaidoista voi jotain päätellä, Molly on varmasti suuri joulun ystävä. Lentävät porot olisi itsellekin mieluinen joulukoriste.

Ihanaa, että Harrylla on pysynyt välit Mollyyn ja Arthuriin, kun aikuisuus ja välit Ginnyn kanssa voisi hyvin aiheuttaa kitkaa niihin. Mutta tosi kiva oli lukea, miten Harry on edelleen tervetullut Kotikoloon. Uuu, ruokapöytä kuulosti herkulliselta. Tahdon nyt heti suklaakakkua. No mutta jos tämä oli näin ihastuttava luku, en malta odottaa ensi viikkoa ja tulevia lukuja!

[mursuhilleri]

Oletpa ihania luukkuja kirjoittanut taas <3

Nuo Mollyn lukuisat joulukoristeet kuulostavat niin ihanalta. Villinä lentävät porot ja valtava joulukranssi, jonka jouluntoivotus vielä vaihtaa kieltäkin! Tällaisia minäkin haluan, tiedätkö mistä näitä saa ostettua?

Mustakin on ihanaa kuinka Harry on pysynyt läheisissä väleissä Weasleyn perheen kanssa vielä aikuistuttuaankin, ja vaikka välit Ginnyn kanssa eivät ole parhaat. JA samaa mieltä Meldiksen kanssa, että tuo ruokailun kuvaus oli niin herkullinen ja minäkin haluan suklaakakkua hetinyt.

[Fairy tale]

Kivoja myös nämä viikonlopun luukut. Kas, että Harry mieli palaa työpäivien ulkopuolellakin Dracoon ja kouluaikaisiin jekkuihin. Jep, kaiken ei ole hyvä nousta päivänvaloon.
Mollyn taikoma "joulumaa" eli jouluinen kotikolo koristeineen kuulostaa hienolta. Myös lohikäärmeen liekeissä paistettu makkara kuulostaa jännittävältä. Suklaakakku sen sijaan kuulostaa hyvältä. Tuohan oli melkein jo kuin joulupöytä. 

[Neiti Syksy]

Meldis, minäkin vähän toivoisin kunnon lumimäärää, niin voisi peuhailla! Toki tuo vähäinenkin lumi tuo valoa. Molly Weasley. ♥ Varmasti on jouluihminen ja jotenkin rakastan sitä ajatusta siitä, että siellä on kunnon laajennettu varasto jossain Kotikolon kätköissä, mistä löytyy aina joulukoristeet. Kiitos paljon kommentistasi.
mursis, voi sinä ihana. Minäkin haluaisin näitä joulukoristeita! Ehkä meidän pitäisi pistää paja pystyyn. Minullekin kyllä kelpaisi pala suklaakakkua teen kanssa - onneksi piparit vähän korvaavat. Olet ihana, kiitos että olet siellä piiskuri ystävä ♥
Fairy tale, ajattelen kovasti, että Molly varmasti tuollaisten "harvinaisten" vieraiden kanssa, jotka ovat todella rakkaita, pistää oikein parastaan. Joulupöytä saattaa olla jo sitten vaika millainen! Kiitos kovasti kommentistasi, ilolla aina luen. ♥

A/N: Tämä luukku on vähän erilainen, ja myönnän jo heti suoraan ottaneeni inspiraatiota Gleen (linkki vie Youtube-videoon kyseisestä biisistä <3) esityksestä. Alkuperäinen kappale, mikä tässä esiintyy on, on Frank Loesserin Baby it's cold outside (klik ja tämä on monesti esitetty tehty! Minun mielestäni yksi parhaimpia tällaisia lämpimiä rakkausbiisejä. ♥ Osallistun tällä luukulla myös "Jouluisia tarinoita" -haasteeseen!

Tämä on tosiaan erilainen luukku, mutta toivottavasti tykkäätte. Palataan huomenissa normaaliin.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! ♥

(psst, kannattaa katsoa laulun sanat vaikka täältä)


KUUDES LUUKKU

Harry tuhisi ja puhisi takan edessä. Hän vihasi takan sytyttämistä jästitavoin, mutta koki tulen olevan lämpimämpi sekä tunnelmallisempi niin. Jos häntä kiinnostaisi yhtään enempää selvittää asiaa, hän voisi kysyä asiaa Hermionelta.

“Sinun pitäisi varmistaa, että tuli saa happea ja se on ilmavasti”, kuului tuttu ääni Harryn takaa. Hän kääntyi ja kohtasi olohuoneessaan Draco Malfoyn. Miten ihmeessä hän oli päässyt sisälle? “Etkö muista, sinä itse pyysit minua jäämään.”

“En varmasti pyytänyt, muistaisin kyllä sellaisen ihmeen”, Harry tokaisi ja nousi ylös. Samalla alkoivat kuulua tutut alkutahdit yhdestä ikonisimmisista joululaulusta. Mitä helvettiä hänen talossaan tapahtui? “Malfoy, kuuletko sinäkin…?”

“Tietenkin, tämähän on meidän kappaleemme”, vaaleahiuksinen mies vastasi hymyillen ja otti tanssiaskeleen lähemmäksi Harrya, joka perääntyi taaksepäin.

“Minä en nyt taida ihan ymmärtää”, Harry soperteli ja etsi hätääntyneesti jotain, ihan mitä tahansa, millä lopettaa tämä hullutus.

“I really can’t stay”, Draco aloitti laulamaan ja Harry kuuli musiikissa seuraavat tahdit - olisiko ollut hänen vuoro laulaa? “I’ve got to go away”, Harry oli edelleen hämillään. “This evening has been -- so very nice - Harry, sinun ihan totta pitäisi myös laulaa.”

Jähmettynyt mies tokeni ja kuunteli tarkemmin musiikkia, saaden siitä jotenkin kiinni. Tämä oli ehkä hulluinta ikinä, mitä hän oli tehnyt. Dracon jatkaessa toista säkeistöä, Harry sai vihdoinkin sanoista kiinni. “Beautiful, what’s your hurry?”

Jos häneltä kysyttäisiin myöhemmin, miten hän päätyi tähän tilanteeseen, Harry ei osaisi vastata. Hän vain tajusi olevansa jonkinlaisessa tanssissa toisen miehen kanssa, hoilaten ihanaa ja sydäntä lämmittävää joululaulua. Kun he hetkistä myöhemmin päättivät esityksensä yhteiseen baby it’s cold outside lauseeseen, Harry ojentautui lähemmäksi Dracoa. Hän halusi niin kovasti suudella ja koskettaa ja - mikä tuo itsepintainen ääni oli? Harry otti etäisyyttä haluamastaan miehestä ja yritti paikantaa tällä hetkellä maailmankaikkeuden ärsyttävintä ääntä.

Ääni säpsäytti Harryn silmät auki ja häneltä meni hetki rauhoittumiseen sekä tilanteen tajuamiseen. Hän oli kuin olikin omassa kodissaan ja omassa sängyssään. Yksin. Joululaulun viimeiset sävelet haihtuivat ajatuksista pikkuhiljaa, samalla kun Harry yritti unohtaa untaan. Hän ei voisi kohdata Dracoa, ainakaan tänä päivänä.

[Neiti Syksy]

A/N: Jee, täällä ollaan taas! Minun pitää heti pyytää anteeksi, koska olen aika teaser, mutta no - on vaikea rytmittää luukkua sopivaksi ja niin, että menisi edes jotenkin järkevästi. Olenpa tuhma, saankohan edes lahjoja!


SEITSEMÄS LUUKKU

Maanantai oli mennyt aivan vilisten ohi. Harrylla ei loppujen lopuksi ollutkaan aikaa Malfoyn näkemiseen (ja itse asiassa hän tarvitsi pienen hengähdystauon unen jälkeen). Mutta viikko oli jo kulunut, ja hänen olisi saatava jonkinlainen joululahja kasaan. Harry ei tahtonut edes kuvitella sitä Hermionen pettymystä kuvastavaa ilmettä, joka oli tullut jo kouluaikoina niin tutuksi.

Hän näki lähestyvän paperilapun ilmassa, missä luki isolla kauniilla kaunokirjoituksella hänen nimensä. Harry nappasi sen ilmasta ja avasi taitellun paperilapun.

Oletko sinä tulossa vai et?
- D. M.

Harry huokaisi ja käski itseään nousemasta tuoliltaan ja lähtemään suuntaamaan taikalainosastolle muutaman kerroksen alaspäin. Hän kamppaili matkan itsensä kanssa mutta tuli aina siihen tulokseen, että näin hän pääsisi helpommalla. Kuka muka tuntisi Blaise Zabinin yhtä hyvin kuin Draco Malfoy? Lisäksi hän ehkä voisi auttaa vastavuoroisesti toista miestä omassa lahjassaan, jos sellaista tarvitsisi.

Pikkuhiljaa Taikaministeriön seiniä oli alkanut koristamaan eriväriset jouluköynnökset ja muutama joulukuusi oli löytänyt paikkansa seinustoilta. Koristeltavaa oli paljon, eikä Harry ihmetellyt yhtään, miksi Hermione niin kovin paasasi kotitonttujen työoloista. Toisaalta hän ei kyllä ymmärtänyt, mikä järki oli koristella ylipäätään Taikaministeriötä yhtään minkään näköiseksi. Pääasiassa joulun pyhät olivat kaikki poissa, joskus jopa pidemmin (aivan kuin Tylypahkan joululomat). Tammikuussa arjen alkaessa olisi joulun taikuus jo tiessään.

Harry saapui oikealle ovelle ja koputti kahdesti, ennen kuin avasi oven odottamatta kutsua sisään. Hän ymmärsi heti keskeyttäneensä jotain, kun näki kahden ihmisen päät painuneena melkein yhteen työpöydän yllä. Hän ei ehtinyt sopertaa anteeksipyyntöä, kun tummapiirteisempi mies katsoi silmät siristyen tulijaa.

“Etkö ole koskaan kuullut, että sinun pitäisi odottaa kutsua sisään ilman tuolla lailla sisään pelmahtamista?” Blaise kysyi ja kohotti kulmakarvaansa, mikä muistutti Harrya niin paljon Dracon eleistä, että häntä hieman huvitti (mutta onneksi osasi pysyä vakavana).

“Meillä oli sovittu tapaaminen, Zabini. Joten voisitko jättää meidät kahden, jotta pääsemme aloittamaan tämän tapaamisen Dracon kanssa.”

“Ai, teillä on ihan sovittu tapaaminen ja vielä Dracon kanssa? Mielihyvin jätän teidät kaksin”, Blaise kääntyi nyökkäämään Dracolle. “Lähetä minulle viesti, kun lakiluonnos on valmis. Voidaan työstää se loppuun tänään vaikka illallisen ääressä - tietenkin, jos teidän tapaamisenne ei veny”, Blaise vielä virnisti Dracolle, tuhahti Harrylle ja lähti ovesta pihalle.

Harry tunsi korviensa kuumenevan ja arvasi vähän punastuneensa. Hemmetin Zabini.

[mursuhilleri]

Taikaministeriökin koristeltu jouluksi, voi kotitonttuparkoja! Siinä on varmasti ollut hommaa kyllä Mutta uskon, että se näyttää kauniilta koristeineen!

Voi Harry parka kun näkee tuollaisia unia ja vielä Dracosta! Ymmärrän, että saattaa olla tuon jälkeen kiusallista olla kahden toisen kanssa Ja Zabini vielä kiusoittelemassa. Jospa tämä vielä iloksi muuttuisi Harrynkin osalta

[Neiti Syksy]

mursis, kiitos. ♥ Olet sellainen ihana piiskuri! Saa nähdä, millaiset ilot tässä syntyy ja kenelle. Hihi. Olet ihana. ♥

A/N: Kahdeksas luukku on täällä! Se tarkoittaa, että kolmas osa kalenterista on jo mennyt. Hui kamala. Onneksi suunnitelmat alkavat seljetä näiden tällaisten "tyhjienkin" luukkujen osalta. Täytyy taas kerran sanoa, että luukkujen pituudet alkavat pikkuhiljaa kasvaa ja vaikea hallita sitä tuttua vähän lyhyempää. Mutta kun on saatava kaikki! Ja välillä nämä meinaa kirjoittaa itse itsensä - uskokaa tai älkää, mutta poistin tästäkin luukusta n. parisataa sanaa viiksistä. Kyllä, siis viiksikarvoista. No, saatte päästä nauttimaan siitä bonusluukkuna sitten, ja tästä on kiittäminen mursuhilleriä. ♥

Eli olkaat hyvät! Vuorossata taas pisin luku tähän mennessä. Ihan fun fact, että ilmeisesti tämä Siquijor-saari on tunnettu noituudesta ja mustasta magiasta, sijaitsee Filippiineillä. Jotta ette ajattele, että keksin ihan omiani. Hyvää keskiviikkoa. ♥


KAHDEKSAS LUUKKU

“Tässä olisi taas uusi tapaus meidän sankarilta. Jästikaupassa Lontoossa on vaihdettu jouluikkunat zombi-ikkunoiksi. Haluatko tämän, Potter?”

Harry nosti katseensa papereistaan kohdatakseen auroriyksikön johtajan herra Gobbaltin. Hän oli harkinnut hakevansa Gobbaltin paikkaa sitten, kun vanhempi mies joskus jäisi eläkkeelle tai siirtyisi kokonaan paperihommiin johonkin paremmalle paikalle. Hänellä oli paljon ideoita kehittääkseen aurorien työtä ja koulutusta, mutta Gobbalt oli aina vähän elänyt menneessä. Kerran Harry oli ollut työlounaalla Kahlesalvan kanssa ja saanut (Harryn mielestä) yhden kriittisimmistä uudistuksista läpi ihan pääministerin kautta. Kyse koski aurorikoulutuksen uudistamista ja lähipäivien määrien muutosta, minkä hän oli saanut valmiiksi joulukuun alussa. Harmillisesti Gobbalt tuntui ottaneensa herneen nenään ja nakittaa nyt Harrylle kaiken vähänkään “hanttihomman”.

“Tietenkin”, Harry katsoi johtajaa silmiin ja yritti pinnistää kasvoilleen hymyn.

“Lisäksi jaossa olisi vielä kirottujen korujen välittäjä, joka ilmeisesti tällä hetkellä toimii ala-Lontoossa. Haluatko sinä, Lewis?”, Gobbalt kääntyi puhumaan muille ja Harry kiristeli hampaitaan. Lewis ei erottaisi edes omaa varjoaan varjoksi.

“Totta kai! Missä se on?”, innokas nuoren miehen ääni vastasi.

Harry päätti nyt olevan oikea aika kahvitauolle, ja nousi pöytänsä äärestä. Näiden työpaikan ihmeiden lisäksi hänen pitäisi paljon pohtia tulevaa lauantaita. Keskustelu Malfoyn kanssa oli sujunut kivuttomasti ja Harry huomasi vähän odottavansa lauantaita. Hän haluaisi kovasti tutustua mieheen sen kaiken esittämisen ja kovan kuoren alla, sillä tiesi sieltä löytyvän fiksu ja älykäs mies. Kuinka muuten Draco olisi päässyt velhoshakkiturnauksessa etenemään niin kovasti?

Taukohuonekin oli jo saanut ylleen jouluista koristelua. Pieni pöytäkuusi oli löytänyt itsensä keskelle huonetta hallitsevaa isoa ruokapöytää ja samoin käsipyyhkeet ja verhot olivat vaihtuneet punaisiksi. Harry nappasi kahvin lisäksi pari piparia ja istahti muutoin tyhjän pöydän ääreen. Hänellä oli aikaa olla hetken yksin ja ajatella eilistä keskusteluaan.

“No niin, Potter. Mistä tämä kunnia? Yleensä Gobbalt kertoo, jos tarvitsee konsultaatiota lakiasioissa”, Draco aloitti heti kun Blaise oli sulkenut oven. Harry päätti ryhdistäytyä ja päästä yli pienestä nolostumisestaan.

“Itseasiassa en tullut työasioissa, ainakaan käytännössä”, Harry aloitti ja huomasi heti vaaleahiuksisen miehen muuttuvan. “Siis, tiedäthän. Tai siis varmasti muistatkin, kun Hermione kyseli aiemmin osallistujia salaiseen joulupukkiin?”

“Kyllä, olen siinä itsekin mukana. Miksi ihmeessä tätä varten piti pitää tapaaminen?” Draco kysyi pöytänsä takaa ja siirteli edessään olevia papereita. Harry erotti sanat “Euroopan taikakomitea” ja hänelle tuntemattomien ihmisten nimiä.

“No kun katsos, oma kohteeni on sellainen, josta en suoranaisesti tiedä yhtään mitään ja ajattelin, että sinä voisit auttaa. Se on ehkä vähän sääntöjen venyttämistä, mutta kerta nyt tuli osallistuttua kuitenkin, niin haluan antaa muutakin kuin suklaasammakoita.”

“Suklaasammakoita? Eli vaihtoehtosi ovat joko minun apuni tai suklaasammakot?”, Draco kysyi epäuskoisesti. “Kuka se sinun kohteesi on? Jos se olen minä, niin ehdottomasti annan jo ensimmäisenä vinkkinä, että minä pidän paljon enemmän tummasta lakritsista kuin lapsien suklaasammakoista.”

Harry meinasi aloittaa puheen suklaasammakoiden puolesta (hänellä oli vanhasta kokoelmasta lähes kaikki, puuttui vain ja ainoastaan pari - uusi kokoelma oli tullut toisen velhosodan jälkeen, eikä Harry ollut välttänyt kerätä niitä kortteja, missä komeilisi hänen tai ystävien naamat). Kuitenkin jonkinlainen viisaus ja vaisto kehottivat häntä pitämään suunsa kiinni, joten hän tyytyi lähinnä kohauttamaan harteitaan. “Suklaasammakoiden ensimmäinen painos on keräilijöiden suosiossa.” Hitsit, miksi Harry ei osannut pitää suutansa kiinni? Hän päätti äkkiä jatkaa, jotta ei jäisi kinastelemaan suklaasammakoiden hyödyllisyydestä. “Joka tapauksessa kohteeni on Zabini, ja en vain keksi minkäänlaista lahjaa. Tiedän, että tarkoitus on jokin pieni ja ilostuttava, mutta en ihan totta keksi mitään järkevää. Mietin, haluaisitko antaa vinkkejä ja auttaa?”

“Tämäkin päivä koitti. Harry Potter, pyytää minulta, Draco Malfoylta, apua”, Draco mehusteli ja hymyili Harrylle. “Tietenkin minä autan, haluan kuitenkin parhaan ystäväni saavan jotain muuta kuin suklaasammakoita. Haluaisitko jonkinlaisen listan, mistä Blaise pitää tai saattaisi arvostaa vai menisimmekö yhdessä kiertelemään kauppoja?”

“No, tuota, minä -”.

“Olinpa minä typerä. Tietenkin me menemme yhdessä. Vaikka antaisinkin hyvin yksityiskohtaisen listan kuvineen, ostaisit kuitenkin jotain muuta”, Draco mutisi ja katsoi vieressään vasemmalla olevaa kalenteriaan. “Näin joulun alla arkipäivät tuppaavat olemaan aika kiireisiä, mutta kävisikö jo tämän viikon lauantai? Voisimme aloittaa Viistokujalta, uskoisin että sieltä kyllä löytyy jotain pientä ja Blaiselle sopivaa.”

“Se sopii hyvin, minulla -”.

“Hyvä. Sopisiko kello kaksitoista? Yleensä herään aiemmin mutta perjantaina on kokous etäyhteydellä Siquijorin tilanteesta ja että tarvitsisiko kansainvälisen yhteisön lähteä käymään paikan päällä. Koska kokous järjestetään Filippiineillä, niin aikaero on huomattava”, Draco selitti ja samalla kalenteriin jo ilmestyi lauantain kohdalle merkintä tulevasta tapaamisesta Viistokujalla. “Nyt itseasiassa alkaa taas kokous, tällä kertaa Yhdysvaltain taikaministeriön kanssa. Jos laittaisit oven kiinni mennessäsi?”

“Tietenkin. Minäpä tästä menenkin, kiitos”, Harry soperteli ja nousi tuolilta ylös. Hän oli vähän hämmentynyt keskustelusta. Draco oli tuntunut jotenkin jännittyneeltä ja puhunut nopeasti. Päätavoite oli kuitenkin saatu täytettyä, mistä Harry oli iloinen.

Muistelun katkaisi, kun kahvihuoneen ovi rämähti auki. Sisään astui iloisenkirjava joukko huispausammattilaisia ja rauhallinen hetki oli jo unohduksissa. Harry kuitenkin odotti jo kauheasti lauantain treffejä - siis tapaamista Dracon kanssa. Toivottavasti kaupoissa kiertely kävisi sutjakkaasti ja Dracolla olisi mielessä jotain konkreettista ja nopeaa, sillä Harry inhosi kaupoissa pyörimistä.

[Meldis]

Ei näköjään Harry vielä unestakaan tajunnut, mitä on meneillään. ^^ Luulisi olevan selkeä merkki. Tosi söpö oli tämä, voi kun se olisi ollut totta, sitä varmaan Harrykin olisi halunnut, vaikka muuta selitti. Minä sen sijaan haluan ehdottomasti, että seuraavan kerran, kun Harry kuulee tuon kappaleen, se on niin, että Dracokin on paikalla ja Draco ihmettelee, miksi Harrysta on tullut äkkiä tomaatti! Kiva, että olet pitänyt läsnä Hermionen ajamat uudistukset Taikaministeriössä, että hän yhä välittää kotitonttujen oikeuksista. Tuo seitsemäs luukku kyllä jätti ihan kamalaan kohtaan, mutta onneksi pian tuli jatkoa. Onpa kyllä kiva, että tämä kalenterimuodossa, ei tarvitse arvuutella, milloin saa jatkoa. 

Ahaa, nytpä tiedän, miksi ainakin tuo tuleva lauantai on merkityksellinen. Odotan innolla, vaikka oli tämäkin jo ihanaa. Draco lakipuolella tuntuu muuten osuvalta, vaikka olen viime aikoina pohtinut, millainen oikeusjärjestelmä taikamaailmassa oikein onkaan, kun pohtii Harryn kuulemista esimerkiksi. Ehkä tähän mennessä, kun Harry ja kumppanit ovat jo aikuisia, asiat ovat, ainakin toivottavasti, muuttuneet, eikä taikaministeri enää huutoäänestyksellä päätä, erotetaanko oppilaita koulusta.

Harryn parempi muistaa tuo tumma lakritsi, minä luulen, että siitä on hyötyä jatkossa. Minusta on aina tosi hauskaa, kun ficeissä on mukana se, että Harry ja valtaosa hänen kavereistaan on nykyään suklaasammakkokorteissa. Jotenkin sopiva huomio tuo, että Harryn mielestä vanha painos on keräämisen arvoinen. ^^

“Olinpa minä typerä. Tietenkin me menemme yhdessä. Vaikka antaisinkin hyvin yksityiskohtaisen listan kuvineen, ostaisit kuitenkin jotain muuta”, Draco mutisi ja katsoi vieressään vasemmalla olevaa kalenteriaan.

Ahhah, tykkään tästä ohjat ottavasta Dracosta ja onhan hän ihan oikeassa, ei Harryn shoppailusta tulisi mitään ilman häntä. Odotan kamalasti näitä treffejä. Ai niin, anteeksi Harry, tapaamista. Juuri niin. Kiitos näistä luukuista ja odotan myös tässä välissä ilmestyviä luukkuja, mutta ei voi tulla lauantai yhtään liian nopeasti. 

[Neiti Syksy]

Meldis, kiitos suurenmoisen paljon kommentistasi. ♥ Olipa hauska lukea pohdiskeluja! Katsotaan, kuuluuko kappale vielä. Uskon, että toisen velhosodan jälkeen myös oikeuskäytännöt olisivat muuttuneet! Itse ajattelen kovasti Dracon sopivan kansainväliseen työhön, missä saa tehdä uusia tullauslakeja esimeriksi erilaisille rohdoille tai muuten säätää sitä kansainvälistä puolta! Itse en lakimaailmasta tiedä kuin How to get awayn myötä, joten välillä tuntuu, että Dracon työrooli on hyvin liikkuva ja muuttuva. Harry ja Harryn suklaasammakkokortit. <3 Toivon kovasti, että hän sai Ronin kanssa kerättyä kaikki! Kiitos vielä tosi paljon, olipa ihana! ♥♥

A/N: Meinasin toivotella jo perjantaita, sitten jo aloin vähän panikoida, kunnes tajusin torstaiksi. Selkeästi tällainen "aikainen lintu madon nappaa" -sekoittaa! Tässä on taas ehkä enemmän väliluukku. Huomaa kyllä todella selkeästi, mitkä luukuista ovat näin myöhemmin kirjoitettuja ja mitkä jo aiemmin. (yritin aiemmin pitää tosi tiukkaan tietynlaista mittaa, niin nyt on siten sekaisin lyhyempiä ja pitkiä)

Huomiseen ♥


YHDEKSÄS LUUKKU

Taas täällä, sorvin ääressä. Harry huokaisi ja istahti niin tutuksi käyneelle työtuolilleen. Eilinen päivä oli ollut lopulta hektinen ja hän oli käyttänyt hyväksi antisankarin kepposet, jotta saattoi olla välillä kenttätöissä - vaikka sitten vain tutkimassa zombeiksi muutettuja kaupan ikkunan nukkeja. Mutta täällä taas oltiin, kirjoittamassa raportteja. Jos Harry olisi kouluaikoina tiennyt, että aurorin hommat lähinnä perustuivat ainaisine raporttien ja “miten oltaisiin voitu välttää” -skenaarioiden tekemiseen, hän olisi harkinnut kahdesti. Tietenkin oli myös spesiaaliaurorit, jotka olivat peitetehtävissä mutta siihen Harrysta ei olisi. Hänen ulkonäön muutosloitsut olivat välillä kuin lapsen tekemiä ja no, kukapa ei tunnistaisi Harry Potteria?

Kello kumahti kello yhdeksän merkiksi, ja samassa kirjeiden ja lappusten liikenne alkoi. Käytävät täyttyivät erilaisista posteista suunnaten vastaanottajalleen. Joukossa oli epäilyttävän paljon kullanhohtoisia kirjekuoria, ja Harry huomasi toivovansa, että ne eivät olisi niitä, mitä hän luuli.

Samanmoinen kirjekuori laskeutui myös Harryn pöydälle ja hän koetti tsempata itseänsä avaamaan sen.

“Hyvä Harry Potter,

Taikaministeriö kutsuu teidät osallistumaan pikkujouluihin. Ilmoitathan osallistumisestasi paluuviestillä, osoittaen sen Taikaministeriön juhlakomitean jäsenille. Kutsu on avecillinen.

Päivämäärä: perjantai 17.12.
Kellonaika: Kuudesta eteenpäin
Vastaustanne odotetaan keskiviikkoon 15.12. mennessä.

Nähdään pikkujouluissa!”

Kirjeen lopussa pienet ilotulitukset pamahtelivat ja Harry laski päänsä käsiinsä. Hermione oli puhunut jo aiemmin, että pitäisikö ottaa hengennostatukseksi pikkujoulutkin työntekijöille, mutta Harry oli ajatellut hänen jo unohtaneen koko asian. Mitähän seuraavaksi - Kingsley tulee Joulupukkina tervehtimään (toki Harryn ei paranisi edes leikillään ehdottaa tällaista, tai muuten varmaan tällainenkin ihme tapahtuisi).