Kirjoittaja Aihe: Harry Potter ja karmea totuus. K11 VALMIS, 11/11+Epilogi ilmestyneet.  (Luettu 18659 kertaa)

postimyyntivaimo

  • ***
  • Viestejä: 374
Vs: Harry Potter ja karmea totuus. K13 Viides luku ilmestynyt!
« Vastaus #20 : 14.10.2009 17:31:25 »
Oli hyvä luku ja vielä paremmaksi sen teki se, että se sisälsi Dramionea!   ;)

Yhden virheen huomasin ja quetan sen tähän jos haluat korjata.

Lainaus
Hän jatkoi ja yritti hymyillä kyynelien keskeltä, missä hän kuitrenkin epäonnistui.
Pitäisi varmaan olla kuitenkin:)

Muutama hassun kuulonen lause löyty myös, mutta oli virheettömämpää tekstiä kun aikasemmin.  :)

Jatkoa odottelen kunhan ehdit kirjoittaa.  :)

♥ mmariaä

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Harry Potter ja karmea totuus. K13 Viides luku ilmestynyt!
« Vastaus #21 : 15.10.2009 16:03:17 »
Kiitos jälleen amorgirl! Helmilaukku oli Hermyllä mukana taistelussa. Pankaa muuten perkille, että tämä on taisstelun jälkeen ei ennen, Voldemort on siis kuollut ja kuopattu:) Mutta tässä siis jäi Severus henkiin...

Kiitos sinullekin mmariaä! Mitä ihmettä minä olen tuonne mennyt laittamaan??*Hämmästelee itsekkin*

Ja nytt tulee jatkoa, joka on ikävä kyllä, hieman lyhyehkö, mutta kai kelpaa?


Luku 6. Huispaus ja juhlat.



Harry Potter kuorsasi omassa pylvässängyssään. Kaikki tuntui taas rauhalliselta. Paitsi mitähän hän oli siihen sanomaan? Hän ei koskaan ollut tuntenut elävänsä rauhallista elämää. Ei koskaan.
 Harry oli velho ja kaiken lisäksi vielä kuuluisa sellainen. Hän oli tavannut Lordi Voldemortin suurimman pimeyden velhoista jo kahdeksan kertaa. Ensimmäisen kerran hän oli tavannut edellä mainitun velhon yksivuotiaana, jolloin hänen äitinsä ja isäpuolensa olivat kuolleet. Toisen kerran hän tapasi Voldemortin ollessaan yksitoistavuotias. Ja sen jälkeen hän oli tavannut pimeän velhon kerran vuodessa.
 Mutta nyt kaikki oli toisin. Voldemort oli tuhottu ja Harry sai elää taas ihan normaalia elämää. Harrylla oli edessään toinen mahdoton tehtävä. Hänen piti kosia Ginny Weasleyta. Harryn ei pitänyt. Hän halusi kosia Ginnyä.
”Harry! Nouse ylös jo!” Ron Weasley, Harryn paras kaveri ja Ginny Weasleyn veli.
”Älä jaksa. Anna minun nukkua!” Harry mutisi unisesti. Hän ei todellakaan jaksanut nousta kukonlaulun aikaan lauantaina.
”Harry kello on jo kymmenen ja meillä on…”, Ronin lause jäi kesken sillä Harry ponkaisi ylös sängystään ja paineli suihkuun. Ron pudisteli päätään Hermionelle, joka seisoi hänen vieressään.
”Hermione voisitko poistua, että saan huispauskaavun päälleni?” Harryn ääni kysyi suihkusta. Puolen tunnin päästä pelattaisiin ensimäistä huispausottelua Rohkelikko, vastaan Korpinkynsi.
 Tasan vartin päästä olivat kaikki rohkelikon pelaajat huispauskaavuissaan ja odottivat Harryn kannustus puhetta. Siis rohkelikkojen huispausjoukkueeseen kuului:
Harry Potter- Etsijä, kapteeni.
Ginny Weasley- Jahtaaja.
Ron Weasley- Pitäjä.
Dean Thomas- Jahtaaja
Jessica Wenselton- Lyöjä.
Peter Ziukus- Lyöjä.
Valtteri Wenselton- Jahtaaja.
”No niin joukkue. En viitsi toitottaa mitään, sillä meitä odotetaan jo, mutta onnea peliin! Riittää, että kaikki tekevät parhaansa!” Harry sanoi.
Joukkue panivat kätensä yhteen ja huusivat:
”Me voitetaan!”
He nousivat luudillensa ja lensivät korkeuksiin. Jostain yläilmoista kuului Neville Longomtomin ääni:
”Siinä saapuu rohkelikkojen joukkue! Potter, Weasley, Weasley, Thomas, Wenselton, Ziukus, Wenselton! Kaikkien aikojen paras joukkue, jota johtaa Harry Potter!” Nevillen sanat hukkuivat luihuisten ja korppinkynsien buuaksiin.
”Ja siinä tulee korpinkynsien joukkue!” Neville huusi.
Harry hymähti hiukkasen. Neville, oli Neville, ja hän kanatti rohkelikkoa.
”Haluan kaikilta rehtiä peliä!” Matami Huiski sanoi yläilmoissa lentäville pelaajille.
 Peli alkoi ja Harry tähysti sieppiä. Vähän väliä hän vilkaisi korpinkynnen etsijää. Mutta toinenkaan ei löytänyt, sitä mitä hän etsi.
 Yhtäkkiä Harry syöksyi kohti rohkelikkojen maalisankoa. Hän oli nähnyt siepin, ja korpinkynnen etsijä lensi epätoivoissaan Harrya kohti.
”Harry Potter on nähnyt siepin! Saako hän sen?” Nevillen ääni kysyi huutaen. Harryn kädet kiertyivät siepin ympärille ja he olivat voittaneet!
 Rohkelikkojen joukkue kiertyi hänen ympärilleen, mutta ensimmäiseksi ehti Ginny, joka suuteli Harrya.
”Kiitos!” Tyttö kuiskasi Harryn korvaan. Harry hymyili ja puristi sieppiä entistä enemmän.
”Tule Harry! Juhlat!” Dean Thomas sanoi.  
 
Hetken päästä Harry saapui rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen, jossa hurrattiin. Hermione Granger ja Ron Weasley tulivat hänen luokseen.
”Harry me haluttiin hyvittää sinulle jotenkin se kaikki, mitä sinä olet tehnyt Tylypahkan ja Velhomaailman hyväksi”, Ron sanoi hymyillen Harrylle.
”Te olette siis väleissä?” Harry kysyi.
”Ai me? Joo mutta tämä on sinun hyväksi. Kysyttiin Kalkarokselta lupaa siihen ja hän suostui. Ihme kyllä. Väistykää!” Ron lisäsi ja rohkelikot tekivät tilaa seinälle.
 Harryn hämmästykseksi seinällä riippui hänen oma kuvansa. Kuva hymyili ja vilkutti.
”Kiitos”, Harry sanoi kaikille yleisesti.
”Ja nyt juhlitaan!” Seamus ehdotti hymyillen.
--------
Kommenteja? Kiitos.
« Viimeksi muokattu: 13.03.2010 16:15:01 kirjoittanut Vaarallinen Komentoija »

postimyyntivaimo

  • ***
  • Viestejä: 374
Vs: Harry Potter ja karmea totuus. K13 Kuudes luku ilmestynyt!
« Vastaus #22 : 15.10.2009 19:52:15 »
No tuota. Aika lyhyt luku ja vähän ehkä epäselvä yms, mutta ihan luettava.  :)

Jatkoa odottelen,

♥ mmariaä

amorgirl

  • Vieras
Vs: Harry Potter ja karmea totuus. K13 Kuudes luku ilmestynyt!
« Vastaus #23 : 15.10.2009 23:55:18 »
Tota.. Nyt on kyllä pakko tunnustaa, että en oo lukenu yhtäkään potter kirjaa ja elokuvia oon nähny neljä ekaa, joskus kauan sitten. Joten en viäkään tiä mikä on helmilaukku mutta ehkä se siitä sit. Niin ja kiva luku mut tosi lyhyt, ymmärrän kyl et aina ei oo inspaa.
Sit siä  ku oli ne et ketä kuulu joukkueeseen niin luki niit typpejä ja oli joku jessica wilston tai jtn, mut sit kun neville kuulutti niitä nii olikin jessika wildson   :o  tai joku tollanen, pointti on kuitenkin se et ne oli eri nimet sama sen veljellä? Oliks se ees sen veli?

Joku mul viä oli mut unohin.

P.S kiva jos sait selityksistä selvää.
P.P.S jatkoo (ehkä vähän pitempää) ootan

emaii

  • ***
  • Viestejä: 136
Vs: Harry Potter ja karmea totuus. K13 Kuudes luku ilmestynyt!
« Vastaus #24 : 16.10.2009 17:31:22 »
Ihan kiva taas, ehkä kuitenkin vähän lyhyt (:
Ööh, rakentavaa ei tule : D
Don't you dare look out your window,
Darling everything's on fire. ♥

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Harry Potter ja karmea totuus. K13 Kuudes luku ilmestynyt!
« Vastaus #25 : 18.10.2009 20:52:21 »
Kiitos mmariaä, amorgirl ja emmaii aika yksimielinen kommenttoijia:) Nyt olen surukseni tullut ilmoittamaan, että laitan tämän tauolle, koska minulla ei kauheasti ole aikaa kirjoittaa tätä. On koulu, kaksi muuta ficciä, plus vielä kokeet ja ongelmani joita on jonkin verran pohditammassa vapaa-aika ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi, sillä soitan bändissä ja meillä on senkin treenit kaiken lisäksi, sillä tähtäämme Toukofestehin, joihin on tietysti aikaa mutta pitää aloittaa treenaaminen. Siis tämä jää tauolle, olen pahoillani.

postimyyntivaimo

  • ***
  • Viestejä: 374
No voi harmi. Ymmärrän kyllä tietysti, oma vapaa-aika on tärkeämpää. Ei kannata puristaa itsestään kaikkia mehuja ficcien kirjottamisen takia. Toivottavasti tauko ei kuitenkaan hirveän kauaa kestä ja jaksat taas jatkaa kirjottamista.

Lupaan pysyä taajudella odottamassa sun paluuta,

♥ mmariaä

amorgirl

  • Vieras
Selevä. Ymmärrän hyvin. Ja minäkin pysyn täällä odottelemassa paluuta ;)

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
mmariaä Kiitoskiiitos kiitos ihanaa saada ymmärtäväisiä komentoijia. Huh....luulin jo että minut kirotaan ja heitetään Azkabaniin;D Joo kirjoittelen pikkuhiljaa tuota jatkoa, joten aika n. kahden kolmen viikon päästä se taitaa ilmestyä;) Vinkkinä vaan...

amorgirl Kiitos. Jatkoa on kyllä tulossa aika nopeasti....kai? Nyt kun ei ole kokeitakaan eikä bändi treenejä....Aika hiljaista täällä Jyväskylässä (koulualalla) tosiaan on.


Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Okei otetaan nyt tuo typerä tauko pois ja laitetaan seitsemäs luku tänne! Ja jälleen kommenteja kaipailisin.


Luku 7.Lily.

Harry heräsi seuraavana aamuna aikaisin. Oli kulunut tasan viikko siitä, kun he olivat voittaneet korpinkynnen. Kalkaros katsoi Harrya usein. Harry ei ollut varma oliko katseessa ylpeyttä vai rakkautta. Joka tapauksessa se oli ihan sama asia. Harry ei osannut sanoa Kalkarosta vieläkään ”isäkseen” se tuntui niin oudolta. Kun oli monta vuotta luullut, että hänen isänsä oli James. Ja se olikin Kalkaros.
”Harry, oletko kunnossa?” Hermionen ääni kysyi huolestuneena. Harry kohotti katseensa ja huomasi kalpean ja väsyneen oloisen Hermionen. Hän oli itse työntänyt Hermionen pois ja nyt Hermione kysyy häneltä oliko hän kunnossa. Hän tunsi olevansa ilkeä Hermionelle. Tietenkin Hermione sai seurustella kenen kanssa tykkää ja Harry myös. Miksi hän oli ollut niin typerä?
”Harry?” Hermione kysyi huolestuneena edelleen.
”Mitä?” Harry kohotti katseensa ystäväänsä. Hermionella oli kyyneliä silmissä ja hänen kasvonsa olivat kalpeat.
”Oletko sinä kunnossa?” Hermione kysyi. ”Olet ollut niin outo…tai siis…poissaoleva tänään”, Hermione jatkoi.
”Oletko sinä kunnossa?” Harry kysyi.
Hermione nyökkäsi.
”Luulisin.”, Tyttö sanoi epämääräisesti ja pyyhki kyyneliään.
”Tiedätkö, voisit puhua Ronille”, Harry ehdotti kiertelemättä.
”Joo kai. Mutta hei oletko sinä kunnossa?” Hermione kysyi jo kolmannen kerran.
Harry huokaisi.
”Kai minä olen”, Hän sanoi katsomatta Hermioneen.
”Älä selittele. Mietitkö vieläkin Kalkarosta?” Hermione kysyi.
Harry nyökkäsi osaamatta sanoa sanaakaan.
”On vain niin outoa. Tai siis…kun hän katsoo, mutta ei juttele”, Harry sanoi ja tunsi kyynelien valuvan poskilleen.
”Tunnet todella jotain häntä kohtaan”, Hermione totesi.
Harry nyökkäsi taas.
”Voisit mennä puhumaan hänelle”, Hermione ehdotti suoraan.
Harry huokaisi syvään.
”Hyvä on. Sinä menet puhumaan Ronille ja minä Kalkarokselle”, Harry sanoi virnistäen ensimäistä kertaa pitkään aikaan.
Hermione näytti kauhistuneelta.
”Mitä minä Ronille sanoisin?” Hän kysyi hädissään.
”Hassua. Sama kysymys on minunkin päässäni. Voisit sanoa hänelle, että tykkäät hänestä ystävinä, mutta hän ei saa alkaa toivoa mitään.” Harry ehdotti.
”Yleensä minä puhun tunneasioista”, Hermione huomautti lähes huvittuneena.
”Kuule, minä tunnen Ronin. Hän antaa sinulle anteeksi jos vain menet puhumaan hänelle”, Harry sanoi ja nousi ylös.
”Minne sinä menet?” Hermione kysyi.
”Minä menen hakemaan näkymättömyysviittaa”, Harry sanoi huokaisten.
”Minkä takia?” Hermione kysyi.
”Jos minä kerran menen Kalkaroksen luokse,niin kai minä sentään viitan tarvitsen” Harry sanoi väsyneesti.
”Ei, Harry älä…” Hermione aloitti.
”Mitä älä?” Harry kysyi kimpaantuneena.
”Älä mene tänään. Huomenna”, Hermione kuiskasi.
”Ei, Herm tämä on pakko tehdä tänään”, Harry kuiskasi takaisin ja lampsi poikien makuusaliin.
”Ron!” Hän kuiskasi hiljaa. Oli jo ilta ja kello oli paljon.
”Niin?” Punapäinen poika kysyi Harryn viereisestä sängystä.
”Hermione on oleskeluhuoneessa ja hänellä on sinulle asiaa,” Harry vastasi kuiskaten ja penkoi samalla matka-arkkuaan.
”Minne sinä olet menossa?” Ronin ääni kysyi hänen yläpuoleltaan.
”Kalkaroksen luokse,” Harry vastasi madaltaen ääntään kuiskaustakin pienemmäksi. Hän halusi olla varma ettei kukaan vahingossakaan kuulisi, mitä hän sanoi.
”Selvä. Onnea matkaan”, Ron kuiskasi kun Harry veti viitan päälleen.
”Jutteletko Hermionen kanssa?” Harryn ääni kysyi edelleen kuiskaten.
Ron nyökkäsi.
”Kai minun on pakko”, Poika kuiskasi.
 Harry käveli autiota Tylypahkaa pitkin. Häntä melkein pelotti.
 Kun hän oli Kalkaroksen ovella hän huokaisi syvään ja koputti.
”Sisään”, Kalkaroksen hiljainen ääni sanoi. Harry veti viitan pois päältään ja aukaisi oven.
”Mitä  oikein ajattelet?” Oli Kalkaroksen ensimmäinen kysymys. Harry ei osannut vastata.
”Harhailet ympäri Tylypahkaa! Mitä, jos sinut erotettaisiin? Mitä minä sitten tekisin? Miten voisin olla varma siitä, että sinä olet turvassa?” Kalkaros kysyi korottaen ääntään.
”Halusin vain jutella”, Harry sanoi pienellä äänellä.
”Jutella! Me voimme jutella päiväsaikaan, mutta sinä ryntäät tänne silloin kun sinun pitäisi olla sängyssä nukkumassa!” Kalkaros sanoi.
”En voi tulla päiväsaikaan”, Harry sanoi kovempaa.
”Ja mikset?” Kalkaros sylkäisi sanat suustaan.
”Koska minun pitää lukea ja harjoitella huispausta”, Harry sanoi.
Kalkaros naurahti hiljaa.
”Tosiaan. Lukea”, Hän sanoi. Harry virnisti.
”Niin.”, Hän sanoi.
”Hyvä on. Jutellaan nyt. Onko sinulla ongelmia?” Kalkaros kysyi.
Harry ei tiennyt, mitä sanoa.
”Muista, Harry, että voit aina tulla juttelemaan minun kanssani. Mistä tahansa”, Kalkaros sanoi.
Harry huokaisi syvään. Kaikesta hän ei voinut jutella. Hän ei voinut puhua Kalkarokselle Voldemortista. Kuinka hän pelkäsi, että Voldemort pääsisi jotenkin vielä valtaan.
”Harry minä en kestä katsella sinua tuollaisena. Puhu minulle”, Kalkaros kuiskasi.
Harry huokaisi taas syvään.
”Minä pelkään”, Hän sanoi lopulta hyvin hiljaa.
”Mitä sinä pelkäät?” Kalkaros kysyi hiljaa.
”Että hän palaa takaisin. Että Voldemort palaa”, Harry sanoi.
”Hän ei palaa”, Kalkaros sanoi. ”Sinä tuhosit hänet. Näit sen itsekin. En voisi olla enempää ylpeämpi sinusta”, Hän jatkoi hymyillen.
”Mutta jos joku hänen kannattajistaan saa jotenkin vihiä siitä, että…” Harry jatkoi melkein hädissään.
”Rauhoitu. Hän ei palaa. Minä olen varma siitä. Me olemme nyt kaikki turvassa”, Kalkaros sanoi rauhallisesti. ”Pimeän lordi oli suuri velho, mutta edes hän ei tule takaisin. Jos hän olisi tullut takaisin olisi myös Lily Evans. Eikä hän palaa,” Mies jatkoi ja käänsi päänsä.
”Oletko aivan varma Sev?” Harryn takaa kuului naisen ääni. Harry ja Kalkaros kääntyivät molemmat ympäri. Takan luona seisoi punatukkainen nainen. Nainen, jolla oli Harryn silmät.
”Äiti”, Harry kuiskasi.
”Harry lapseni...”, Lily sanoi kuiskaten. Harry juoksi äitinsä luokse ja halasi tätä. Kalkaros tuli Harryn perässä ja pian koko perhe halasi toisiaan iloisena siitä, että he olivat jälleen yhdessä.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Olkaapa hyvät. Kommenteja??
« Viimeksi muokattu: 13.03.2010 16:15:38 kirjoittanut Vaarallinen Komentoija »

postimyyntivaimo

  • ***
  • Viestejä: 374
Kivaa, että tuli taas jatkoa.  :)

Hmm, mitä ihmettä!? Lily nousi kuolleista?  :o Nyt kyllä olen ihan ymmällään!

Jatkoa pian kiitos, etten revi hiuksia päästäni kun mietin miten se on mahdollista!  :)

♥ mmariaä

amorgirl

  • Vieras
OMG! LILY! Äääää, ei tohon saa jättäää. saan jonku hermoromahduksen ku en pysty oottaa jatkooo. nyt vaan sitä ja vauhdilla ;D

Larísa

  • ***
  • Viestejä: 70
  • NOH8. com - Equality is for all
Ok...
Lily nousi kuolleista? Vähän outoa, mutta toisaalta, jos Lily palaa, niin tarkoittaako se sitten ,että Voldukin tulee takaisin?!  :o
Jänittävää!
En ole käyny kommentoimassa pitkään aikaan sori. 
Kirjoitustaitosi paranevat koko ajan, mutta sanon edelleen, että hidasta vähän tahtia, jotkut kohdat vain vilahtavat ohi, enkä kerkeä tajuta niitä .
MUTTA! Älä nyt masennnu. Kokonaisuudessaan tämä on oikein hyvä, ja ideana toimii. Kuvailua vähän  enemmän niin oikein hyvä tästä tulee  ;D
Jatkoa vain rohkeasti tulemaan  :D
Larissa

Cassie Cullen

  • Lover from Darkside
  • ***
  • Viestejä: 100
  • choosen one should been girl
Lily EI ole  kuollut !!! :o   :o WTF!!!
Luulin ihan alkuksi että Harry on Bellan ja Voldun poika! :-[
Mutta nehän ovan hirvi murhia, murha hirviä siis hirveitä murhaajia

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Olen ollut aika hiljaa viime aikoina ja en ole edes vastannut komenteihin.Olen erittäin pahoillani. Joka tapauksessa tulin ilmoittamaan, että kirjoitan luvut 8 ja 9 samaan joten saatte lukea ensikerralla piiiiiiiiiiiiiiiitkään:D. Teidän iloksenne. :P. Laitoin myös Bloogini linkin näkyviin ennen ensimmäistä lukua, joten voitte tappaa aikaa ja lukea muita ficcejäni, joita tosiaan löytyy...

« Viimeksi muokattu: 17.01.2010 18:33:11 kirjoittanut Vaarallinen Komentoija »

E_Bella

  • Vieras
Ilmoittaudun uudeksi lukijaksi!  =D ulalaa, Severus Harryn isä!   Luvuista olen muutenkin tykännyt, vaikka jotkut ovat olleet hieman lyhyitä minun makuuni..   ::)
Joitakin virheitä olen löytänyt teksteistä, mutta en niihin niin kiinnittänyt huomiota.. (:  
Jatkoa odottelen..  ;)  jes, kaks lukuu samalla kertaa!  ^^   ymmärsinks oikein?
~E_Bella~

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
mmariaä Kiitos kommentistasi, jatkoa saat lukemalla!  ;) Joten selaappas vain alas päin...
amorgirl Kiitos ;)
Larissa Olenkin ihmetellyt poissaoloasi. Nyt olen tehnyt kaksi hiukan lyhyttä lukua, mutta lukuja kuitenkin, kiitos.
Cassie Cullen Uusi lukija on aina tervettulut. Älä huoli, Harrya en ikinä osaisi edes kuvitella Voldemortin pojaksi;) Kiitos kommentistasi.
E_Bella Oikein ymmärsit, mutta luvut ovat hiukan lyhkäsiä. Taas kerran. Kiits kommentistasi.


Luku 8.Harrylle sattuu ja tapahtuu.

Halauksien jälkeen perhe palasi tosi asiaan.
”Miten sinä, Lily, pääsit takaisin?” Kalkaros kysyi uteliaana.
Lily vain virnisti iloisesti.
”Voldemortin iskeässä tappokirouksen Harryyn ja Harryn iskeässä takaisin aseistariistunta loitsu me –Voldemortin uhrit- saimme päättää halusimmeko takaisin. Minä halusin, mutta James ei halunnut”, Hän sanoi käsivarsi yhä Harryn ympärillä.
 Kalkaros kietoi kätensä Lilyn ympärille ja suuteli naista. Pitkään ja hartaasti. Kunnes he viimein irrottautuivat toisistaan.
”Nyt Harry menee takaisin nukkumaan ja minä lähden,” Lily sanoi.
”Minne sinä menet?” Harry kysyi hiljaa.
”Kotiin. Vanhempieni luokse.”, Lily sanoi.
”Lily…”, Kalkaros aloitti.
”Niin?” Lily kohotti katseensa Kalkarokseen.
”Sinun vanhempasi kuolivat.”, Kalkaros sanoi hiljaa.
Lilyn kasvot kalpenivat. Hetkeen kukaan ei sanonut mitään.
”Milloin?” Lily kysyi kuiskaten.
”Pari vuotta sitten”, Kalkaros kuiskasi.
”Vie minut heidän haudalle”, Lily pyysi .”Harry…”, Hän jatkoi. ”Me näemme vielä. Minä lupaan sen”, Nainen sanoi.
Harry nyökkäsi. Hän otti näkymättömyysviittansa ja lähti. Sanomatta vanhemmilleen enää sanaakaan. Hän vain lähti.

”Siis MITÄ?” Ron melkein huusi seuraavana iltana. ”Hän siis vain palasi? Noin vain!” Ron jatkoi.
Harry nyökkäsi. Hän oli juuri kertonut Ronille ja Hermionelle (jotka olivat taas ystävät) Lilystä.
”Mutta miten?” Hermione kysyi.
”Hän sanoi meille, että kun Voldemort iski tappokirouksen minuun ja minä torjuin sen aseistariisunnalla he saivat päättää heräävätkö eloon vai eivät. Äiti halusi, mutta James ei,” Harry sanoi katsellen ikkunaa.
”Mutta eihän niin ole voinut tapahtua,” Ron sanoi realistisena.
Hermione mulkaisi Ronia ja kietoi kätensä Harryn ympärille.
”Voi Harry sinä olet varmasti ihan hermostunut”, Tyttö mutisi.
 Samassa Ginny tuli heidän luokseen ja Hermionen kädet valahtivat alas. Ginny ei kuitenkaan sanonut mitään, meni vain Harryn luokse ja suuteli tätä. Yhtäkkiä siinä oli myös Romilda, joka oli Ronin tyttöystävä.
”Hei, kulta,” Tyttö sirkutti Ronille.
”Hei vaan. Kuule, minulla on Harryn ja Hermionen kanssa hieman juteltavaa. Tulisitko myöhemmin?” Ron kysyi hymyillen. Romilda käänsi katseensa Hermioneen ja irvisti.
”Ai, sinä olet paljon mielummin tuollaisen saastakasan kanssa kuin minun!” Tyttö huudahti.
 Harry ja Ron ponkaisivat molemmat seisomaan ärtyisinä.
”Kuule, miksi sinä sanoit Hermionea?” He kysyivät yhteen ääneen.
”Ihan saastakasaksi, koska sellainen hän on! Kuraverinen!” Romilda kiljui.
”Pyydä Hermionelta anteeksi!” Ron huusi ja tähtäsi Romildaa sauvallaan. Koko oleskeluhuone katsoi kolmikkoa.
”Älkää…ihan totta tuo ei kannata,” Hermione mutisi, mutta pojat eivät kuuneleet häntä, sillä juuri silloin Harry taikoi Romildaan onnistuneen kokovartalolukon.
”Hei!” Romildan ystävä huudahti raivostuneena ja otti oman sauvansa taskustaan.
”Mitä?” Harry kysyi.
”Minun ystävääni ei laiteta kokovartalolukkoa!” Romildan ystävä (jonka nimi oli Samantha) sanoi.
”Sori, laitoin jo”, Harry huikkasi ja kääntyi poispäin Samanthasta.
 Ron nauroi ilkeästi ja sieltä täältä kuului myös naurua. Romilda oli selvästikin epäsuosiossa.
 Vastustajaa ei kuitenkaan nujerrettu niin helposti. Harryn kääntyessä Samantha sai tilaisuutensa iskeä ja hän heitti Harryyn taian, jolloin Harry kaatui selälleen lattialle raajat levälleen ja silmät kiinni.
”Harry!” Ginny kirkaisi ja yritti tunkeutua joukon läpi. Harryn ympärille oli suuntautunut suuri joukko rohkelikkoja.
”Väistäkää!” Ginny kiljui shokissa.
”Väistä itse,” Joku kuudesluokkalainen rohkelikko sanoi.
”Kuule minä olen sentään Harryn tyttöystävä ja jollet sinä halua naamaasi lepakonräkäherjaa väisty!” Ginny sanoi raivostuen. Kuudesluokkalainen irvisti, mutta väistyi  kuitenkin Ginnyn kohottaessa sauvansa. Ginny jatkoi samaan tapaan kunnes hän pääsi viimein Harryn luokse.
”Hakekaa Professori McGarmiwa!” Hän sanoi huolestuneena.
”Cindy lähti juurin hakemaan häntä,” Joku neljäsluokkalainen sanoi.
 Ginny huokaisi helpotuksesta.
”Missä Samantha on?” Hän kysyi.
”En tiedä,” Muut rohkelikot vastasivat kuorossa. Samantha oli siis paennut.
”No niin rauhoittukaa ja selittäkää tilanne!” Professori McGarmiwan ääni sanoi Ginnyn takaa.
 Ginny kääntyi ja näki sekä Professori McGarmiwan että pelokkaan näköisen neljäsluokkalaisen tytön, jonka nimeksi Ginny arvasi Cindyn.
”Harry on kuollut!” Joku poika huusi draamattisesti.
”Eipäs ole, senkin pöhkö!” Huusi tyttö pojan vierestä.
”Itse sinä niin sanoit!” Poika vastasi.
”Enpäs!” Tyttö väitti lehahtaessaan tulipunaiseksi.
”No niin rauhoittukaa nyt!” Professori McGarmiwa sanoi ja kuunteli Hermionen selontekoa.
”Haakekaa joku Professori Kalkaros!” Professori jatkoi.
Ron  riensi hakemaan Kalkarosta kasvot kalpeina pelosta. Ginny ei pystynyt ajattelemaan mitään. Jos Harry oli…Hän ei voinut olla.





                                      Luku 9. Ginny on huolestunut.



Harry oli viety sairaalasiipeen eikä hänen tilastaan tiedetty kukaan muu kuin Ron, Hermione ja Ginny. Samantha oli paennut heti kun Harry oli viety sairaalasiipeen.
 Kalkaros oli toki myös huomioitava. Kalkaros oli poissaoleva ja hän kävi joka päivä poikansa luona sairaalasiivessä. Ginny oli hyvillään, että Harrylla oli joku huolehtivainen aikuinen vierellään.
”Minä en pysty lukemaan,” Hermione valitti ja paukautti kirjansa kiinni.
 He olivat kaikki rohkelikko tornissa, jossa oli poikkeuksellisen levoton tunnelma. Suurin osa piti kamalaa mekkalaa, mutta myös hiljaisia löytyi.
”Minä menen sairaalasiipeen,” Ginny sanoi ja nousi.” Tuleeko joku mukaan?” Hän kysyi.
”Minä,” Ron sanoi heti. Hermione nyökkäsi ja niin kolmikko suuntasi sairaalasiipeen.
 He olivat juuri astumassa sairaalasiiven ovesta sisään, kun heitä vastaan tuli Kalkaros ja punatukkainen nainen, jonka nimeksi Hermione ja Ron arvasivat heti Lilyn.
”Iltaa, Professori tulimme katsomaan Harrya,” Hermione sanoi.
”Iltaa vain. Herra Potter voi jo hiukan paremmin. Uskomme hänen selviytyvän,” Kalkaros sanoi.
”Mikä se kirous oli jonka Samantha loitsi Harryyn?” Ginny kysyi.
”Emme tiedä.,” Kalkaros sanoi teennäisen tyynesti. Ginny kuitenkin arvasi tämän olevan Harrysta huolissaan.
”Mutta Severus, keitä nämä ovat?” Lily kysyi.
”Hmm…aivan. Tässä ovat Hermione Granger –Kalkaros osoitti Hermionea- Ron Weasley –Kalkaros osoitti Ronia- ja Ginevra Weasley, joka on Harryn tyttöystävä,” Kalkaros sanoi.
”Ginny,” Ginny mutisi kasvot punaisina.
Lily nyökkäsi hymyillen kolmikolle. Ginny katsoi uteliaana naista. Tällä oli Harryn silmät sekä punaiset olkapäille asti ulottuvat kiharat hiukset. Kaunis nainen, Ginny ajatteli hiukan kateellisena.
 Ginny, Hermione ja Ron astuivat sairaalasiipeen. Harry oli ainut ihminen siellä.
 Ginny ryntäsi poikaystävänsä luokse heti, mutta Ron ja Hermione jäivät juttelemaan Matami Pomfreylle.
 Harry makasi edelleen silmät kiinni.
”Harry, parane. Me tarvitsemme sinua!” Ginny kuiskasi. Häntä kylmäsi katsoa Harryn kalpeita kasvoja.
”Ginny,” Hermione kuiskasi. Hän kiersi kätensä Ginnyn ympärille ja Ginny painoi päänsä hänen rintaa vasten.
”En kestä katsoa häntä tuollaisena,” Hän kuiskasi.
”Minä tiedän. Minä tiedän, Ginny,” Hermione sanoi ja halasi Ginnyä lujasti.
”Hän ei saa kuolla!” Ginny valitti. ”Hän ei saa. Ei ainakaan nyt!”
”Miksei?” Hermione kysyi.
”Koska…,” Ginny aloitti.
”Kerro vain,” Hermione sanoi.
”Minä olen raskaana Harrylle,” Ginny sanoi lopulta.
 Hermionen suu loksahti auki.
”Ginny, onko se totta?” Tyttö kysyi.
Ginny nyökkäsi.
”Minä…onneksi olkoon!” Hermione sanoi ja halasi Ginnyä. ”Tietääkö Harry?”
Ginny pudisti päätään väsyneesti.
”Juuri sen takia en halua hänen kuolevan,” Hän kuiskasi ja siirsi katseensa Harryyn.
 Hän asteli Harryn vuoteen luokse ja istuutui. Harry ei saanut kuolla. Velhomaailma tarvitsi Harrya, Harryn vanhemmat tarvitsivat Harrya, Hän tarvitsi Harrya. Ja heidän lapsi. Kaikki tarvitsivat vapauttajaansa.

Ginny heräsi seuraavana aamuna, vailla muistikuvaa edellisen illan tapahtumista. Kun kaikki pyöri hänen mieleensä hän aloitti aamunsa kastelemalla tyynynsä kyynelillä. Jessica, hänen paras ystävänsä heräsi omasta sängystään.
”Voi Ginny,” Tyttö sanoi.
Ginny säpsähti ja pyyhki kyyneleensä.
”Jess, minä en halua Harryn kuolevan!” Hän sanoi.
Jessica hyppäsi vuoteestaan ja kietoi kätensä Ginnyn ympärille.
”Minä säälin sinua,” Hän kuiskasi.
”Älä sääli,” Ginny sanoi.
”Minun on pakko sääliä. Mieti nyt, sinä voit menettää poikaystäväsi ennen kuin hän edes saa tietää, että sinä olet raskaana,” Jessica sanoi.
Jessica sanoja seurasi hiljaisuus.
”Jess, minä haluan olla vähän aikaa yksin ja ajatella,” Ginny sanoi.
Jessica nyökkäsi ja meni suihkuun.
Ginny katsoi ulos ikkunasta, josta heijastui Tylypahkan huispauskenttä. Niin paljon onnellisia muistoja, hän mietti. Harry huutamassa rohkelikoille, Harry nostamassa huispauspokaalia, Harry taikomassa suojeliuksen, Harry makaamassa maassa nauraen hänelle, Harry suutelemassa häntä.
Ginnyn poskelle valui kyyneliä.
”Ginny,” Jessican ääni kuului taas. Ginny ei ollut edes huomannut tämän saapumista.
”Ginny, ota sinä tämä. Tarvitset sitä,” Jessica sanoi ja ojensi Ginnylle ohuen paketin.
 Jessican mennessä aamiaiselle Ginny aukaisi paketin. Siellä oli pieni vihko, jossa luki Jessican käsialalla ”Ginnyn päiväkirja.”
 Ginny hymyili ja sanoi ääneen:
”Kiitos Jessica.”
                                                                                                                                               

Olkaapa hyvät:)
« Viimeksi muokattu: 13.03.2010 16:16:52 kirjoittanut Vaarallinen Komentoija »

amorgirl

  • Vieras
Vs: Harry Potter ja karmea totuus. K13 8/9 luvut ilmestyneet!
« Vastaus #37 : 15.02.2010 21:47:15 »
Loppuks tää tähän vai jatkuuko viä? nii ja  nää asiat eteni ihan liian nopeeta oon iha pihal.
hmm, virheitä ainakaan kirjotus ei näkyny ´niistä muista en sit tiäkkää.
 hmm, toivottavasti ei loppunu koska kiinnostava.  Sit siitä Kalkaros/harry jutusta vois olla enemmän. mut kiitos jatkosta


<3:llä am

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Harry Potter ja karmea totuus. K13 8/9 luvut ilmestyneet!
« Vastaus #38 : 13.03.2010 15:06:20 »
Kiitos amorgirl ei ei tämä tähän jää. Teen ainakin kahteenkymmeneen lukuun saakka.  ;)


A/N Nyt tuli hiukan tapahtumarikas luku, mutta kai se siitä. Niin alankin keksimään noille luvuille nimet. Laitan alkuluvuille ja tämän luvun nimi on...


Luku 10. Häpeä voitettu

 Kun Ginny astui Suureen Saliin kaikki käänsivät katseensa häneen. Hän tiesi, että useimmat säälivät häntä, toiset taas vihasivat. Ginny käveli rohkelikkojen pöytään, mutta etsi katseellaan Kalkarosta. Huomattuaan hänet, Ginny katsoi miestä suoraan silmiin ja hymyili surumielisesti. Hän olisi voinut, vaikka vannoa, että Kalkaroskin hymyili hänelle.
 Kun Ginny oli istunut rohkelikkojen pöytään hän huomasi, että hänelle oli tullut kirje. Ginny aukaisi kirjeen hölmistyneenä ja luki:
                     Rakas Ginny,
Miten voit? Onko kaikki hyvin? Tiedämme Harrysta, ja olemme isäsi kanssa erittäin surullisia asian takia. Ensin Fred sitten Harry. Tosin Harrylla on vielä toivoa. Tuletko käymään joululomalla? Meillä on sinulle yllätys.
              Äiti.

Ginny rutisti kirjeen taskuunsa ja katsoi Jessicaa. Häntä ei juuri nyt kiinnostanut äidin yllätykset.
”Onko kaikki hyvin?” Jessica kysyi osaaottavasti.
”Ei…,” Ginny aloitti, mutta juuri silloin McGarmiwa tuli hänen luokseen ja sanoi:
”Neiti Weasley, minulla on teille asiaa. Se koskee Harrya,” Professori sanoi.
 Ginny ponkaisi ylös tuolistaan salamannopeasti.
”Voiko Harry paremmin?” Tyttö kysyi levottomana.
”Yöllä sattui yllättävä käänne ja herra Potter makaa nyt Pyhän Mungon sairaalassa,” Professori sanoi ja johdatti Ginnyn rehtorin kansliaan.
 Ginnyn ilme värähti levottomasta pelokkaaseen. Harry makasi siis juuri nyt Pyhässä Mungossa ja taisteli hengestään.
”Saanko mennä katsomaan häntä?” Ginny kysyi kasvot kalpeana.
McGarmiwa katsoi Ginnyä hetken kuin säälien ja lopulta hän nyökkäsi.
”Olkoon menneeksi,” Professori sanoi.

Pian Ginny katsoi jo Harryn ruumista Pyhässä Mungossa. Harryn huoneessa ei ollut ketään. Oli vain he kaksi. Ginny ja Harry.
 Ginny syöksyi Harryn luokse ja suuteli tätä. Harryn huulet olivat jääkylmät ja silmät katsoivat tyhjää.
”Harry…se olen minä. Minä olen tässä. Sinun tyttöystäväsi Ginny on tässä,” Ginny sanoi pojan korvaan.
 Vaikka Gnny tiesi ettei Harrylle auttanut puhuminen, ei suuteleminen hän ei voinut tehdä mitään muuta. Ja hän halusi tehdä jotain. Vaikka se olisi turhaa. Vain se, että Harry itse päättäisi pysyä hengissä toisi hänet henkiin. Ja sen Ginny tiesi.
”Ginny…,” Kuiskaus kuului oven luota. Ginny kääntyi ja katsoi ovelle. Siellä seisoi Hermione Granger ja Ron Weasley.
”Mitä?” Ginny kysyi isoveljeltään.
”Lähdetäänkö jo?” Ron kysyi ja vilkaisi kalpeaa Harrya.
”Ei. Te voitte tehdä miten haluatte, mutta minä jään tänne,” Ginny sanoi ja kääntyi taas Harryyn päin.
”Ginny! Et sinä voi tänne yksin jäädä!” Ron sanoi.
”Tehkää kuten tahdotte, minä jään tänne,” Ginny toisti. Eihän hän yksin olisi. Hän olisi Harryn kanssa.
”Mutta-”, Ron aloitti vastalauseen.
”Ron, annetaan Ginnyn jäädä,” Hermione kuiskasi. ”Ginnyn kuuluu olla täällä.”
”Miten niin?” Ron kysyi jääräpäisesti.
”Koska se on myös Harryn,” Hermione sanoi viisaasti ja Ginny virnisti, sillä hän ymmärsi mitä tyttö tarkoitti. Mutta Ron ei.
”Mikä on myös Harryn?” Ron kysyi.
”Se, joka on tässä huoneessa, mutta pysyy vielä jonkin aikaa piilossa,” Hermione sanoi hymyillen. ”Ginny ei ole täällä yksin. Heitä on kolme,” Tyttö jatkoi.
”Mitä sinä tarkoitat?” Ron kysyi.
”Heitä on kolme,” Hermione toisti ja hymyili yhä. Tyttö tarttui Ronia kädestä kiinni ja raahasi hänet pois huoneesta.
 Ginny hymyili ja otti laukustaan Jessican antaman vihon.
                    Rakas Päiväkirja, Tyttö aloitti.
Olen tällä hetkellä Harryn luona Pyhässä Mungossa. Haluaisin niin kovasti nähdä Harryn silmät ja huulien huokaavan ”Minä rakastan sinua.” Tiedän, että se on tällä hetkellä mahdotonta, mutta toivon niin. Harrylla on kauniit silmät.
 Tapasin Harryn äidin- Lilyn. Hän oli oikein mukava ja pidän hänestä paljon. Hänellä on punaiset hiukset ja Harryn silmät. Lilyn silmät olivat kyllä enemmän punaiset kuin vihreät. Varmaan itkemisestä.
 Minun teki niin kovasti kertoa Harrylle lapsesta silloin kun hän oli terve, mutta en saanut sanoja pois suustani! Nyt häpeän sitä etten ole kertonut.
 Rakkaudella
   Ginny.

  

Ginnyn silmät täyttyivät kyynelistä. Hän ei kestänyt enää. Hän ei halunnut itkeä nyt. Hän halusi olla vahva, jotta olisi Harryn rakkauden arvoinen, mutta hän ei pystynyt siihen. Hän ei pystynyt olemaan vahva, vaikka olisi kuinka halunnut.

”Ginny…” Hermionen kuiskaus sai Ginnyn heräämään. Hän oli nukahtanut Harryn vuoteen äärelle.
”Onko kaikki hyvin?” Hermione kysyi huolestuneena.
”Ei…Minä…Hermione nyt se tulee!” Ginny huudahti.
”Mitä? Nyt jo?” Hermione kysyi epävarmana. ”Oletko varma?” Tyttö jatkoi.
”Olen!” Ginny huudahti melkein vihaisesti.

Muutaman minuutin –ehkä jopa tunnin- päästä Ginny makasi Harryn vuoteen viereisellä vuoteella ja piteli pientä poikalasta sylissään.
”Hän on kaunis,” Hermione kuiskasi.
”Niin on,” Ginny sanoi. ”Harryn nenä ja suu,” Tyttö jatkoi.
”Sinun silmät,” Ron huomautti.
 Ginny katsoi lasta lähempää ja huomasi, että Ron oli oikeassa. Pojan silmät olivat pähkinänruskeat.
”Olen tässä miettinyt, että tahtoisitko sinä Hermione sylikummiksi?” Ginny kysyi hymyillen.
 Hermionen suu loksahti auki.
”Minäkö?” Tyttö kysyi. ”Luulin, että Ron…”
”Ron tulee toiseksi kummiksi,” Ginny sanoi iloisesti.
”Joo ilman muuta,” Hermione ja Ron sanoivat yhteen ääneen.
”Äiti ja isä ovat tulossa tänne,” Ron sanoi. ”Ja George.”
”George?” Ginny ihmetteli.
”Joo, hän haluaa nähdä siskonlapsensa,” Ron sanoi melkein nauraen.
 Samassa ovi aukeni ja Rouva Weasley, Herra Weasley ja George astuivat sisään.
”Ginny! Oletko sinä kunnossa?” Molly kysyi heti.
”Minä voin ihan hyvin,” Ginny sanoi hymyillen. George tuli tytön vuoteen ääreen.
”Siinäkö hän on?” Poika kysyi.
”Joo,” Ginny sanoi ylpeänä.
”Mikä hänen nimekseen tulee?” George kysyi.
”En tiedä. Minun pitää puhua siitä Harryn kanssa, mutta jos minä saan päättää hänestä tulee Fred,” Ginny sanoi hymyillen Georgelle.
 George vastasi hymyyn hiukan epävarmana.
”Oi kuinka suloinen vauva!” Molly huudahti ja vaati saada pitää poikaa sylissään.
”Hänellä on sinun silmäsi,” Arthur sanoi.
”Niin on,” Ginny sanoi. Hän ei saanut silmiään irti lapsestaan.


Parin viikon päästä Harrykin oli herännyt, mutta Ginny ei ollut vieläkään kertonut tälle lapsesta.
”Harry…,” Ginny kuiskasi.
”Niin rakas?” Harry kysyi hymyillen.
”Minä…Minä olin raskaana,” Ginny sanoi katsomatta Harryyn päinkään.
”Olit?” Harry kysyi kummissaan.
”Niin. Olin. Mutta en ole enää. Hän syntyi noin kaksi viikkoa sitten,” Ginny sanoi hymyillen.
”Onko minulla lapsi?” Harry kysyi ihmeissään.
”On. Hän on nyt isän ja äidin luona, mutta tuon hänet tänne vaikka huomenna,” Ginny sanoi katsomatta vieläkään Harrya silmiin. Häpeä oli voitettu. Hän oli kertonut kaiken.
Harry huokaisi ja sanoi:
”Ainakaan et salannut sitä minulta yhtätoista vuotta,”.
-------------
Tiedän hiukan liikaa vuoropuhelua. Mutta ensiluvussa laitan enemmän kuvailua. Fic on muuten nyt ehkä puolessa välissä. Lopetan kahteenkymmeneen lukuun.
« Viimeksi muokattu: 07.08.2010 23:47:34 kirjoittanut Vaarallinen Komentoija »

amorgirl

  • Vieras
Kiva et tullu jatkoo mut tää etenee viäki ihan liihan nopeesti, mä en meinaa pysyy mukana pystytkö millään hidastaa tapahtumia? selkeyttäs iha hirveesti.

<3:llä am