A/N: Kiitos taas kaikille kommentoineille. Muutamat ovat sitä jo kysyneet, Alice ja Rosalie ovat tulossa takaisin, he eivät ole yhdessä Jasperin ja Emmetin kanssa.
Oblivian, kiitos, nyt kun sanoit niin noinhan sen olisi pitänyt mennä.
----------------------------------
11. Exploring LondonBPOVHeräsin todella aikaisin ja menin kylpyyn. Tapasin Hugon ystävän, Augustinen. Puin mekon jonka Viktore oli valinnut minulle samalla kun Augustine korjasi hiuksiani ja teki meikkini. Edward ja minä söimme aamiaisen ja sitten lähdimme ajamaan autolla jonka hän oli vuokrannut. Hän sanoi että vierailisimme Buckinghamin palatsissa ensin. Hän kertoi minulle hieman paikan historiasta. Hän on todella fiksu. Huomasin että vaatteemme sopivat yhteen, tämän oli varmasti Viktoren ansiosta. Ennen kuin nousimme autosta, hän antoi minulle pienen rasian.
”Mikä tämä on?”, kysyin häneltä.
”Avaa se.”
Avasin rasian ja löysin sieltä vaaleanpunaisen kameran.
”Toit kameran! Kiitos!”
”Ajattelin että pitäisit siitä joten hankin sen sinulle eilen.”
”Se on todella pieni ja kätevä. Kiitos.”
Hän nyökkäsi ja me astuimme ulos autosta. Aloin ottaa kuvia. Edward ei halunnut olla kuvattavana, hän vaati että saisi olla kuvaajana. Kävimme nopean kierroksen palatsissa. Ihmiset tunnistivat Edwardin ja kysyivät hänen nimikirjoitustaan. Hän antoi sen ja kiitti heitä. Edward piti kiinni kädestäni tai vyötäröltäni, tiedän että hän teki sen vain koska täällä on ihmisiä jotka katsovat meitä. Ihmiset sanoivat meille että näytämme hyvältä yhdessä ja että meidän pitäisi mennä naimisiin. Edward sanoi että me suunnittelimme niitä jo.
Buckinghamin palatsin jälkeen kävimme erittäin kauniissa ja todella isossa puutarhassa. Kukat olivat niin kauniita ja hyväntuoksuisia. Olin lumoutunut. Nähdessään reaktioni Edward nauroi ja sanoi että näytin lapselta huvipuistossa. Tönäisin häntä hieman ja kävelimme käsi kädessä. Saimme nähdä koko puutarhan. Otin kuvia erilaisista kukista ja Edward otti kuvia minusta. Sain vihdoinkin suostuteltua hänet poseeraamaan kuvaan. Puutarhan hoitaja oli tarpeeksi mukava ottaakseen kuvan meistä. Vedin Edwardia kädestä koska halusin jo päästä uuteen paikkaan. Hän seurasi minua ja nauroi.
”Bella, älä huoli, meillä on vielä paljon aikaa.”
”Ei, meidän pitäisi kiirehtiä. Haluan nähdä koko Lontoon.”
Hän sanoisi että meidän olisi parempi syödä lounas ensin. Söimme ranskalaisessa ravintolassa. Minun on pakko sanoa, ruoat olivat erinomaisia. Lounaan jälkeen kävimme tornissa. Edward sanoi, ettei hän voinut tulla ylimpään kerrokseen saakka, mutta tein koiranpentuilmeen ja toistin ”ole kiltti”. Muutaman anelun jälkeen hän sanoi kyllä. Edward huohotti samalla kun kiipesimme ylös, hän jopa suuttui hieman koska nauroin hänelle. Noin tunnin jälkeen saavuimme viimein korkeimpaan kerrokseen. Näköala oli mahtava! Silloin oli iltapäivä mutta minusta siellä oli silti kaunista. Edward sanoi että siellä on vielä kauniimpaa öisin. Me otimme myös kuvia. Tuntui kuin jotenkin Edward olisi avautunut vain pitämällä minulle seuraa. Tuntui kuin olisin hieman lähempänä häntä. Katsoessaan näkymää hän puhui äkisti.
”Olen tuonut myös Tanyan tänne.”
”Tanya on sinun…”
”Minun ex-tyttöystäväni. Tiedätkö, hän sanoi tätä arvottomaksi. Minä väsytin hänet turhan takia. Hän jopa ärsyyntyi. Me olimme täällä Lontoossa viime vuonna.”
”Ehkä hän oli niin väsynyt, ettei huomannut kuinka kaunista täällä ylhäällä on.”
Hän kohautti olkiaan ja jatkoi ulos tuijottamista. Minäkin tein niin kunnes kuulin naksahduksen. Katsoin häntä ja näin hänen hymyilevän. Hän oli selvästikin ottanut minusta kuvan kun olin tuijottanut ulos.
”Hei, sinun olisi pitänyt kertoa minulle.”
”Ei, joskus me koemme kauneutta odottamattomissa ja suunnittelemattomissa tilanteissa.”
”Minun olisi pitänyt hymyillä, tiedäthän.”
Hän ei vastannut vaan lähti kävelemään alas. Seurasin häntä ja sanoin toivovani että voisin tulla takaisin yöaikaan.
”Sinä voit tulla takaisin. Minä tulen kanssasi”, hän sanoi hymyillen ja katsoen silmiini. Aurinko paistoi hänen kuparinvärisiin hiuksiinsa ja smaragdinvihreisiin silmiinsä. Hän katsoi minua ja minä katsoin häntä. Se oli lyhyt hetki mutta tarpeeksi saadakseen sydämeni lyömään vimmatusti. Hän jatkoi kävelemistä ja käski minun kiirehtiä.
Viimeinen paikka jossa kävimme, oli kirkko. Hän kertoi että se on rakennettu kauan sitten. Arkkitehtuurinen suunnittelu oli loistavaa. Hän piti kiinni kädestäni mutta pääsi irti kun olimme astumassa sisään.
”Mene sinä vain, minä odotan täällä.”
”Ei, mennään yhdessä”, vaadin.
”Bella, minä en ole rukoillut aikoihin, ja suoraan sanottuna, en ole ajatellut tehdä niin vielä pitkään aikaan.”
Vedin hänet sisälle vaikka hän vastustelikin ja me istuuduimme. Pidin tiukasti kiinni hänen kädestään jottei hän voisi karata.
”Sanoit ettet ole rukoillut aikoihin, eikö niin? Minä autan sinua.”
Nousin ylös ja menin hänen taakseen. Peitin hänen silmänsä ja kuiskasin hänen korvaansa käskyn rentoutua.
”Tiedäthän, Herramme katsoo meitä juuri nyt. Sulje silmäsi ja kerro Hänelle kaikki, mikä on häirinnyt sinua. Kerro hänelle kaikki ongelmasi ja kiitä kaikesta siunauksesta jonka Hän on langettanut yllesi.”
Olin aikeissa poistaa käteni mutta hän piti ne paikoillaan. Sitten tunsin jotakin kosteaa, päättelin että hän itki. Me pysyimme samassa asennossa pari minuuttia ja sitten hän nousi ylös.
”Tämä kirkko tuo mieleeni paljon muistoja. Viime vuonna minä ja Tanya sovimme, että jos menisimme joskus naimisiin, se tapahtuisi täällä. Hän oli niin onnellinen silloin.”
Minä vain pysyin hiljaa, koska se tuntui oikealta teolta sillä hetkellä.
”Minulla on ikävä häntä. Minulla on niin ikävä häntä. Minä herään, syön ja menen töihin, mutta sisälläni tiedän, etten ole kokonainen. Osa minusta kaipaa sitä kun sain pidellä häntä.”
”Teen kaikkeni saadakseni hänet palaamaan luoksesi. Minä lupaan sen sinulle Edward.”
Hän hymyili minulle ja sitten menimme syömään päivällistä. Menimme takaisin hotellille. Jasper ja Emmett olivat innoissaan kuulemaan retkestämme. Kerroin heille paikoista joissa kävimme ja kuinka ihmiset pyörivät Edwardin ympärillä. He kuuntelivat niin innokkaita kuuntelemaan ja he jopa katsoivat kuvamme. Jasper lainasi Edwardin kannettavaa tietokonetta, sanojensa mukaan koska hänen isänsä halusi hänen lähettävän joitakin papereita jotka liittyivät yhtiöön. Emmett puolestaan lainasi kameraani koska hän sanoi haluavansa katsoa vielä maisemia. Myöhemmin illalla kirjoitin päiväkirjaani tämän päivän seikkailuista.
”Lontoo on todella kaunis. Kaikki paikat jossa kävimme tänään säilyvät aina muistoissani. Lupasin Edwardille että saan Tanyan takaisin, minä todellakin aion tehdä kaikkeni. En pidä siitä kun hän on surullinen. Edward jonka näin aikaisemmin oli erilainen, hän näytti pieneltä eksyneeltä pojalta keskellä väkijoukkoa. Minä en tahtoisi nähdä sitä ilmettä hänen kasvoillaan uudestaan, ikinä.”
-----------------------------------------
A/N: Kuuluisa kommentti tähän väliin: Kommentteja?