Kirjoittaja Aihe: Tylypahkan salaiset sivut, Hugo/minä ja muita, romance, drama, S  (Luettu 1341 kertaa)

Miusamo

  • Vieras
Nimi: Tylypahkan salaiset sivut
Kirjoittaja: Miusamo eli minä
Ikäraja: S
Paritukset: Hugo/minä ja muita
Tyylilajit: Romance, angst, draama nyt ainakin
Summary: Hugo Weasley ystävineen aloittaa seitsemännen kouluvuotensa. Vuodesta piti tulla paras siihen asti, täynnä hauskuutta. Mutta kuinka käy? Äkkiä Tylypahkasta alkaa katoamaan oppilaita eikä kukaan tunnu löytävän heitä...
Haasteet: En minä mutta ne muut - ja minäkin eli parita itsesi fiktiiviselle hahmolle - haaste Hugo Weasleyllä
Oma sana: Mä vaihdoin hahmoa ainakin neljä kertaa. Aluksi oli Nälkäpelistä Peeta Mellark, tekstiä ei syntynyt, sit tuli Me kolmesta ja jengistä Sodapop Curtis, tekstiä ei syntynyt, kolmantena peliin astui Narniasta prinssi Kaspian, tekstiä ei tullut, neljäntenä ja viimesenä näyttämölle astui oma rakas Hugo Weasley. Hugo on muutenkin aika vähän käytetty hahmo, joten mulla on melkein vapaat kädet tämän nuoren Weasleyn kanssa. Mutta, piteimmittä puheitta, pääsette lukemaan trailerin! :)

 Luvut:
 Luku 1, Laituri yhdeksän ja kolme neljäsosaa

Traileri

  Hugo Weasley ja kumppanit...
 ”Minä ensin!”
 ”Eipäs, kun minä!”

 … Aloittavat viimeisen vuotensa Tylypahkan velhojen
  ja noitien koulussa...

 ”Älä tee mitään, mitä minä en tekisi.”
  ”Okei.”
 
 … Vuoteen kuuluu...
”Monestako kaljuunasta vetoa, että tästä tulee paras vuosi?”
 ”Kolmesta.”
 ”Pojat hei...”

 … Huispausta...
 ”Me voitetaan mestaruus!”
 ”Tietysti. Ainahan me ollaan voitettu.”
 
 … Rakkautta...
 ”Hugo Weasley, sinulla on tyttöystävä!”
 ”Eikä ole, Rose. Tuon keksit omasta päästäsi.”
 ”Enpäs. Minulla on aivot, veliseni.”

 … Unohtamatta kuitenkaan...
 ”Kirjoja?”
 ”Ääh, mitä parilla koulukirjalla tehdään? Elämässä on muutakin.”

 … Kauhuja ja tuskan hetkiä
”Mihin ihmeeseen hän on mennyt?!”
 ”Merlin, James tappaa minut.”
 ”Eikä tapa. Me tiedämme, mikä on tehtävämme.”
 
  Tylypahkassa katoaa ihmisiä...
  ”Tämä on kuin toisto Salaisuuksien kammion ajoista.”
  ”Mistä?”
  ”Siitä on niin pitkä aika. Isä kertoi siitä.”
 
 … Joka päivä ja joka yö...
 ”Voi ei.”
 ”Mitä?”
 ”Hugo, Lily on kadonnut.”
 
 … Auroreita kutsutaan paikalle...
”Eivät he mitään löydä. Tämä on meidän tehtävämme.”
 ”Mistä sinä puhut?”
 ”Meidän pitää etsiä kadonneet.”

 … Mutta mikään ei auta.
 ”Ettekö te löytäneet mitään?”
 ”Emme, Hugo. He ovat kadonneet täydellisesti.”

 Miusamo ylpeänä esittää...
”Voitte olla ylpeitä itsestänne.”

 … Tylypahkan salaiset sivut!
”Mitä sinä löysit?”
 ”Kirjan.”

 Tulossa pian
« Viimeksi muokattu: 31.03.2016 21:37:56 kirjoittanut Arte »

Miusamo

  • Vieras
Tässä tulee tällänen lyhyt ensimmäinen luku, jotta saatte vähän enemmän kommentoitavaa :D

 Luku 1,
 Laituri yhdeksän ja kolme neljäsosaa

  Laituri yhdeksän ja kolme neljäsosaa.

 Joillekin tylypahkalaisille se on vain laituri, jolta juna kouluun lähtee. Joillekin se on täysin tuntematon laituri. Jotkut eivät edes tiedä sen olemassaolosta.

 Hugo Weasleylle se on muistojen laituri. Sieltä hän on kerran vuodessa lähtenyt kouluun, löytänyt ystävänsä. Siellä hän on kerran vuodessa hyvästellyt vanhempansa ja kerran vuodessa löytänyt uudestaan vanhempansa. Aina samalla tavalla. Isä ja äiti vilkuttavat aina vimmatusti, kouluun lähtiessä ja palatessa. Palatessa Hugo näkee ensimmäisenä isän vilkuttavan käden, joka myöhemmin ottaa pojan lujaan halaukseen. Lähtiessä Hugo näkee viimeisenä isän vilkuttavan käden, joka katoaa mutkan taakse.

 Aina kahdesti vuodessa laituri yhdeksän ja neljäsosaa on täynnä. Ensimmäisen kerran syyskuun ensimmäisenä päivänä, kun Tylypahkan oppilaat valtaavat laiturin perheineen. Kun he palaavat kouluun. Toisen kerran laituri on täynnä, kun oppilaat palaavat koulusta. Useimmilla on jännittäviä tarinoita kerrottavanaan, mutta yleensä on niin kiire halatessa perheenjäseniä ettei kukaan kerkeä juurikaan puhumaan. Yleensä ollaan niin onnellisia.

 Nyt Hugo seisoo laiturilla taas, kenties viimeisimpiä kertoja. Ainakin viimeisimpiä kertoja oppilaan roolissa. Pian hän on Jamesin tapaan naimisissa oleva mies, joka hyvästelee lapsiaan. Tosin Jamesilla ei vielä ole lapsia. Hugo vilkaisee serkkuaan, joka hyvästelee parhaillaan pikkusiskoaan Lilyä, joka tulisi Tylypahkaan Hugon kanssa seitsemännelle. Jamesin vieressä on hänen vaimonsa Emily, joka pitää Jamesia koko ajan kädestä kiinni, myös pojan halatessa siskoaan. James ja Emily olivat melko tuore aviopari, he olivat vasta kesäkuussa menneet naimisiin. Ginny Potter, Hugon täti, oli järjestänyt esikoiselleen äitinsä Molly Weasleyn kanssa suurhäät. Ne olivat olleet komeammat kuin koskaan aikaisemmin Potterin tai Weasleyn suvussa. Päivän profeetta oli kertonut häistä vielä pitkään niiden loputtua.

”Hugo, mitä sinä haaveilet?” Hugon takaa kuuluu ääni. Punapää säpsähtää, kääntyy ja huomaa Jamesin seisovan takanaan.

”En minä haaveile. Mietin vain kesää”, Hugo vastaa virnistäen.

”Aika mahtavat häät vai mitä?” James sanoo arvaten hyvin Hugon ajatukset.

 Hugo nyökkää.

”Oli tosiaan. Toivottavasti Ginny-täti ei innostu järjestämään Alille ja Katelle samanlaisia”, hän virnistää. Albus Potter, Jamesin pikkuveli, joka oli kaksi vuotta Hugoa vanhempi, seurusteli Kate Anderssonin kanssa.

 James vastaa virnistykseen.

”Mistä tiedät, että he ovat menossa naimisiin? Eihän Al ole vielä kertonut sinulle”, punapää sanoo.

”Kate kertoi”, Hugo vastaa kohottaen olkapäitään. Hän oli Kate Anderssonin hyvä ystävä.

 Junan pilli viheltää. Hugon äiti Hermione Weasley hoputtaa jo Hugoa junaan. Äkkiä James ottaa Hugon karhumaiseen halukseen.

”Älä tee mitään, mitä minä en tekisi”, mies sanoo irrottautuessaan pojasta.

”Okei”, Hugo vastaa lyhyesti.

”Noudata sääntöjä, kirjoita kotiin. Niin, Hugo, sinulla täytyy olla ainakin pari minuuttia viikossa aikaa kirjottaa meille”, Hermione sanoo ja hymyilee pojalleen.

”Aika menee huispaamiseen”, Hugo vastaa virnistäen. ”Okei, okei, älä stressaa äiti, kyllä minä kirjotan”, hän sanoo huomatessaan äitinsä kasvoilla kyyneliä. Isä pyyhkii äidin kasvot.

”Mietin vain, että siinä menee meidän viimeinen lapsemme – Hugokin kasvaa, kohta hän on jo täysi-ikäinen”, Hermione sanoo nieleskellen kyyneliään.

”Kolme viikkoa”, Hugo vastaa ja röyhistää rintaansa. ”Kolme viikkoa ja olen seitsemäntoista!” hän jatkaa ja hymyilee perheelleen.

 Yllättäen Rose Weasley, Hugon kaksi vuotta vanhempi sisar, ottaa veljensä halaukseen.

”Opiskele kunnolla”, sisko neuvoo tyypilliseen tapaansa.

”Äh, Rose, minulla on muutakin tekemistä, kuin lukea”, Hugo vastaa sisarelleen irrottautuessaan tämän halauksesta.

”Olen pannut merkille, ettei sinusta tehty sisaresi tapaan johtajaoppilasta”, Hermione huomauttaa.

 Hugo irvistää.

”Kuka nyt johtajaoppilaaksi tahtoo? Sehän vie elämässä kaiken hauskuuden”, hän valittaa.

 Ron virnistää vaimolleen.

”Kuulitko? Aivan kuin Fredin suusta”, hän sanoo.

 Hermionekin hymyilee.

”No, ihan miten vain. Älä ota S.U.P.E.R:eista liikaa stressiä, ne menevät hyvin, kun vain opiskelet”, hän sanoo äidillisesti ja pörröttää poikansa punaista tukkaa.

 Junan pilli viheltää toisen kerran ennen kuin Hugo kerkeää vastaamaan. Hän hyppää täpötäyteen junaan ja vilkuttaa perheelleen ja vanhimmalle serkulleen ikkunasta.

 Viimeinen asia, jonka hän näkee on isän käsi, joka vilkuttaa, kunnes se katoaa mutkan taakse.
« Viimeksi muokattu: 17.06.2012 13:23:38 kirjoittanut Miusamo »

Elayne

  • suden sisar
  • ***
  • Viestejä: 179
  • vihreä ajah
No jaa. Edelleenkin tätä on vähän hankala kommentoida, mutta...

Vaikka Hugo ei olekaan lempparini, olet saanut kuvailtua häntä aivan ihanasti. Minullakin tulee hänestä mieleen aivan Fred (ehdoton lempparini), jos Hugo jatkaa Fredin jalanjäljissä, tässä ficissä, voin sanoa pitäväni siitä eniten  ;D

Ja se että salaisuuksien kammion tapahtumien uusiutuminen on todella hyvä idea. Jää väkisinkin miettimään, onko Voldemort palannut, vai onko hänellä perillinen.  :o

Ja jatkoa, seuraan ficia, vaikken kommentoisikaan  :D
Fred&George<3<3       Riesu <3      Harry <3
Draco <3                      Tom<3

Miusamo

  • Vieras
Kuten jo räpellyksessä eräs ystäväni ilmoitti, niin minä lopetan ficcaamisen kokonaan. Lisäksi poistan kaikki ficcini sanotaanko kesään mennessä. MUTTA tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että ficcini katoavat täältä tai että minä poistan ne sanomatta mitään tai kiittämättä ollenkaan. Jokainen, korostan, jokaikinen, saa minkä tahansa ficin (tai vaikka kaikki, jos siltä tuntuu) omaksi luettavakseen ja ilokseen. Olen hyvin kiitollinen kaikille, jotka ovat jollain tapaa auttaneet minua ficcaamisessa eteenpäin, jollain tapaa kommentoineet tai edes lukeneet ficcejäni.
 
 Syy, miksi lopetan ficcaamisen on yksinkertaisesti se, että olen kasvanut siitä yli. Ja se, että kun jossain vaiheessa, ei ehkä tänä vuonna, ei ehkä vielä kymmeneen vuoteen, mutta jossain vaiheessa, musta tulee kirjailija, niin sillon mun olis pakko lopettaa. Mieluummin lopetan näin omasta tahdostani, kuin pakotettuna ja hätiköidysti. Ja vaikka mä en lopettaisikaan, vaikka voisinkin jatkaa ficcaajana vielä silloin, kun kirjoitan jo romaaneja, silti ficcaaminen ei yksinkertaisesti tunnu enää samalta, kun silloin 12-vuotiaana, kun luulin typerästi kirjoittavani jatkoa Harry Pottereille. Paljon on tapahtunut tässä neljän vuoden aikana, mutta silti tämä elämänvaihe on jo ohitse. Vaikka mä kuinka toivoisin, et J.K.Rowlingin upeat hahmot ja upea maailma olisi minun ja vaikka kuinka yritän parittaa Harrya ja Dracoa keskenään tai kirjoittaa jälleen uutta Severitusta, silti tiedän koko ajan, ettei se maailma, ne hahmot, ole minun. Ja lisäksi monissa ficeissäni on upeita Mary Sue - hahmoja (Sepaleus, Stewart, Shana, Cyralin...) joita haluan käyttää omissa tarinoissani.
 
 Nyt mä haluan kiittää teitä kaikkia ja lisäksi niitä henkilöitä, jotka ovat tukeneet minua ja auttaneet eteenpäin, lukeneet ficcejäni ja olleet aina vierelläni kulkemassa elämäni polkua eteenpäin.
 
 Kiitos. Olette tärkeitä ja rakkaita, muistakaa, että jokainen saa minkä tahansa ficcini koneelleen, heti, kun pyytää. Saa vaikka kaikki, jos näin haluaa.
 
  - Flo