Kirjoittaja Aihe: Ikävä || S, Draco ja Narcissa  (Luettu 1746 kertaa)

Sayuchi

  • Vieras
Ikävä || S, Draco ja Narcissa
« : 13.10.2009 22:26:59 »
Author: Sayuchi
Rating: sallittu
Genre: En tiedä niistä oikein mitään joten draama. '
Characters: Draco ja Narcissa Malfoy
Disclaimer: Hahmot, maailma ja kaikki muukin, minkä Row'lle kuuluvaksi voi tunnistaa, kuuluu hänelle. En saa tästä kommenttien (?) lisäksi mitään muuta kuin huvia.
Summary: Narcissalla on valtava ikävä poikaansa... Ja Dracolla on valtava ikävä äitiään??
A/N: Joo, nimi sukkaa, tiedän. ' Olen laiska. Tällainen pikkupätkä tuli siis joskus kirjoitettua.. Itse tykkään tästä, myönnän..  :D Mutta kommentit on kivoja.

Ikävä

Draco oli ollut poissa vain viikon, mutta Narcissasta tuntui, ettei hän enää kestäisi. Hänen oma pieni poikansa oli Tylypahkassa opiskelemassa, ja opiskelu tietenkin oli hyvä asia, mutta miten Draco pärjäisi niin kaukana kotoa? Miten Narcissa pärjäisi niin kaukana pojastaan? Miten hän kestäisi jouluun saakka?
Useiden pergamenttirullien pituiset kirjeet lähtivät Malfoyn kartanosta melkein joka toinen päivä, valtaisat makeislaatikot mukanaan. Narcissa toivoi niiden lievittävän pojan koti-ikävää.

Draco ei ollut nähnyt äitiään eikä isäänsä pariin viikkoon, ja tunne oli mahtava. Tylypahkassa oli parempi ruoka, hössöttäjät pois nenän alta, paljon hyviä tyyppejä ja mielenkiintoiset oppitunnit.
Äidin lähettämät makeispaketit olivat tietenkin ihania, mutta tajuttoman pitkiä kirjeitä hän ei jaksanut lukea. Äiti pysyisi joka tapauksessa tyytyväisenä, kunhan hän vain kiittäisi karkeista silloin tällöin ja ilmoittaisi, että kaikki on hyvin.
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 22:13:57 kirjoittanut Pops »

Eudora Malfoy

  • Jesus of Suburbia
  • ***
  • Viestejä: 123
Vs: Ikävä
« Vastaus #1 : 18.10.2009 20:33:21 »
Kommentoinpahan kerrankin  :)

Narcissa saa jälleen sympatian puolelleni. Voin itse kuvitella sen ikävän kun rakas lapsi lähtee kotoa, varsinkin näin nuorena. Surullista, että Narcissa suree niin paljon poikansa puolesta, joka kuitenkin on vain iloinen kuin pääsi äitinsä silmistä. Pidin tästä ficistä, enkä taida saada tästä rakentavaa aikaan, pahoittelen siitä.

Omana itsenään oleminen maailmassa,
joka tekee parhaansa öinja päivin,
tehdäkseen ihmisestä kaikkien muiden kaltaisen
on vaikein taistelu. mikä ihmisellä on;
eikä koskaan saa lakata taistelemasta. - e.e. cummings