Kirjoittaja Lauranood
Ikäraja K-11
Henkilöt/Paritukset Sirius/James ja James/Lily
Vastuuvapaus Kaikki hahmot kuuluvat täti J:lle, mutta minä hieman kidutan niitä
Tyylilaji(t) Angst, one shot, Slash
Varoitukset Kuolemia, rumaa kielenkäyttöä
Summary Olin itsekäs, myönnän sen, mutta sitä rakkaus on. Ja minä hitto vie rakastin sinua!
A/N Ensimmäinen ikinä kelmeistä kirjoittamani teksti ja ensimmäinen Slash teksti, oikeasti, tai ainakin melkein. Olen saattanut kirjoittaa jotain ihan pientä slash tekstiä, mutta tämä nyt on ensimmäinen, jossa sinäänsä mainitaan enemmän sitä suhdetta. Ja kirkan kappale "Hetki lyö", on mukana tässä tekstissä
Makasin ulkona ja kuuntelin laineiden lyöntiä rantaan. Huomenna olisi sinun ja Lilyn häät. Olitte viimein saaneet toisenne ja minä olin viimein tajunnut, että rakastan sinua. Kuinka tyhmä velho oikein voi olla? Mietin sitä laineiden raiskatessa rantaa. Ne löivät uudelleen ja uudelleen, mutta kukaan ei auttanut. Ranta oli yksin, yhtä yksin kuin minä, mutta ainoa joka pahoinpiteli minua oli oma mieleni, ja sinä.
Sinä pahoinpitelit jokaista ajatustani. Kuristit minua ja estit hengittämästä. Sinun kasvosi, sinun äänesi, kaikki sinussa. Olin aina halunnut, että te menette Evansin kanssa yhteen, mutta entä nyt kun te olette todella menossa naimisiin? Nyt haluan repiä teidät erillenne ja ottaa sinut vain itselleni.
Katselen tähtiä ja kuvittelen niihin kuvioita. Sinä olet siellä, sinä ja Lily. Te olette onnellisia. Minä seisoin yksin ja hylättynä. Sinun piti aina olla vierelläni, mutta siellä sinä nyt kuhertelet Lilyn kanssa ja suunnittelet uutta onnellista tulevaisuuttasi ilman kelmejä, ilman minua. Te menette naimisiin ja saatte lapsia, teistä tulee onnellisia. Teistä tulee Voldemortin pahimpia vihollisia, olette molemmat niin taitavia, niin voimakkaita.
***
Katsoin hänen kävelemistään alttarille sinun vierellesi, missä minä nyt seison. Olen vierelläsi, mutta kauanko? Milloin aiot häätää minut tästä ja elämästäsi? Milloin sanomme hyvästi ja sinä unohdat minut, vaikka lupasit, ettet koskaan tee niin. Sinun piti olla aina siinä minun vierelläni. Kuinka usein ajattelenkaan sitä? Kuinka usein kärsinkään siitä?
Te kävelette pois alttarilta, menette aina vain kauemmaksi ja se repii sydäntäni. Hetki hetkeltä menet kauemmas minusta, erkanet elämästäni. Joko pitää sanoa hyvästi, ihan kuin vasta eilen olisimme tavanneet. Se saa pienen kyyneleen karkaamaan poskelleni. Minun pitäisi olla iloinen, että sinä saat onnellisen elämän, mutta minä en voi, sillä halusin itse antaa sinulle onnellisen elämän. Ja siinä sinä vain kävelet, aina vain kauemmas. Sinua on aina vian vaikeampi tavoittaa.
Menemme hääkuvaanne. Minä seisoin ihan vierelläsi. Haluaisin olla siinä iät. Itse asiassa haluaisin nyt ottaa ja suudella sinua, enkä koskaan päästää irti, mutta se ei olisi soveliasta, ei sinun häissäsi. Tyydyn vain hymyilemään ja olemaan kuin en rakastaisi sinua. Ja sitten sinä lähdet jälleen viereltäni ja tapat minut taas.
Hetki lyö, viime hetki lyö
Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan
Hetki lyö, meille hetki lyö
En vaan päivää seuraavaa mä tiedä
Milloin kohdataan
Kellon seisahtuvan tahdon
Hiljentyvän lyöntien
Kauas lähteä mä saan
Tunti kuluu viimeinen
Tahdon ennen kuin on myöhäistä
Mä kuulla sen
Kun taas saavun
Luotas löydän kaiken entisen
***
Tahdon unohtaa, tahdon unohtaa kaiken entisen. Jättää taakseni sinut ja Lilyn, mutta se on mahdotonta. Minä rakastan sinua niin helvetisti, etten tiedä kuinka se onnistuu. Olen poikasi kummi. Toki olen iloinen, mutta mitä teen sillä tiedolla. En voisi edes katsoa Harrya ja myöntää, että toivoisin, ettei hän olisi koskaan syntynytkään, koska haluaisin omistaa hänen isänsä. Mitä pieni poika siihen sanoisi. En koskaan voisi katsoa poikaa silmiin ja yrittää sanoa, että olen onnellinen, että hänellä on hyvä perhe ja hyvät vanhemmat, koska se liitto on minusta väärä. Sinä kuulut vain minulle.
Muistan sen yön kuin eilisen. Istuin yksin talossani. Minulla oli koskematon lasi viiniä kädessäni ja tuijotin meidän valokuvaamme. Minun, sinun, Remuksen ja Peterin. Me kaikki neljä kelmiä, joista sinä olit naimisissa ja onnellinen isä. Uhmasit Voldemortia ja pakenit. Olit piilossa, jotta voisit suojella poikaa, jota en halunnut olevan edes maailmassa. Suojelit vaimoasi, jonka olisin halunnut kuolevan, jotta saisin sinut itselleni. Olin itsekäs, myönnän sen, mutta sitä rakkaus on. Ja minä hitto vie rakastin sinua!
Muistin erään tärkeän asian sitä kuvaa katsellessani. Minun piti varmistaa, että olette turvassa. Sinun en halunnut kuolevan. Viskasin valokuvan lattialle ja kuulin kehysten lasin särkyvän. Seuraavaksi viskasin viinilasin seinään ja näin tahran, jonka se aiheutti. Mitä väliä sillä oli. Ei kukaan moittisi minua käytöksestäni, sinä et ollut täällä moittimassa.
Tulin talollenne, tai siihen mitä siitä oli jäljellä, pelkät rauniot. Näin Hagridin, joka piti pientä nyyttiä kädessään. Laskeuduin mopollani hänen viereen ja katsoin hänen kädessään olevaa nyyttiä. Ojensin käsiäni ja otin pojan syliini. Niin James, niin minun rakkaani, joka oli poissa. Halasin poikaa ja itkin. Hän oli ainoa, joka oli jäljellä, Jamesin rakkaudenosoitus. Päätin ottaa tehtäväkseni suojella poikaa, Jamesin poikaa, ensin tosin Piiskulan saisi kärsiä petturuudestaan.
Hagrid lohdutti minua, mutta ei antanut pitää poikaa. Hän vei pikku Harryni pois. Jamesin ainoan pojan. Ainoan asian, mitä rakkaasta Jameistani jäi.
Nään jo sen, hetken viimeisen
Enää aikaa sulla on vain kyyneliin katkeriin
Hetki lyö, riittänyt ei yö
Mukaan tulla et sä voi
Nyt lausun sulle näkemiin
***
Viimeinen muistoni on kuolemani. Viimeinen asia, jonka näin oli Harryn silmät, jotka täyttyivät hiljalleen kyynelistä. Kuoleminen oli helppoa ja kivutonta. Pääsin pois maailman pauhusta. Pääsin eroon kamalista muistoistani, jotka sinä olit iäksi jättänyt minuun. Pääsin luoksesi. En koskaan ollut unohtanut sinua. Rakastin sinua aina.
Huokaisin. Sinähän tiesit sen, tiesit aina. Olen kyllä kertonut sen sinulle, mutta silti nait Lilyn. Toivon todella, että Harry saa Voldemortin tapettua, sillä hän on ainoa toivo ja minä opin jopa pitämään hänestä, olihan hän poikasi. Vaikka se ajatus kiusasi minua välillä minä en antanut sen kiusata. Olin aina itsekäs. Sinä ansaitsit elämän, jossa minä en ollut. Harry ja Lily olivat sinulle mahdollisuus.
Nyt olin tulossa luoksesi, minäkin olin kuollut. Bellatrix tappoi minut. Halusin olla pahoillani Harryn puolesta, joka oli ehtinyt kiintyä minuun, mutta näin oli helpompi. Pääsin eroon ajatuksistani, jotka raiskasivat minua kuten se meri aikanaan rantoja. Nytkin näin kuvia tähdissä, mutta tällä kertaa minä menin lähemmäs. Olin pian osa niitä tähtiä, joita aikoinaan katselin niin haikeasti. Rakastan sinua James, aina, muista se tai tulen kuristamaan sinut taivaassa.
Kellon seisahtuvan tahdon
Hiljentyvän lyöntien
Luotas lähteä mä saan
Tunti kuluu viimeinen
Vaan nyt tiedän
Että sulle kuulun ainiaan
Muistan kyynelsilmät
Jotka jäivät katsomaan
Hetki lyö, viime hetki lyö
Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan
Hetki lyö, meille hetki lyö
En vaan päivää seuraavaa mä tiedä
Milloin kohdataan
Kellon seisahtuvan tahdon
Hiljentyvän lyöntien
Kauas lähteä mä saan
Tunti kuluu viimeinen
Tahdon ennen kuin on myöhäistä
Mä kuulla sen
Kun taas saavun
Luotas löydän kaiken entisen
