Olit kaikkeni, olit elämäni, Hermione/Fred, angst, draama, sallittu

[Vaarallinen Komentoija]

Nimi: Olit kaikkeni, olit elämäni
Ikäraja: S
Paritus: Hermione/Fred
Tyylilaji: Angst, draama
Tiivistelmä: Hermione on Fredin haudalla ja ajattelee kuollutta poikaystäväänsä tuskan vallatessa naisen sydämen, tuskan, josta hän ei pääse eroon.
Oma sana: Osallistuu Kerää kaikki hahmot- haasteeseen Hermione Grangerilla. En ole ihan varma toimiiko tuo toisto tässä, mutta se on siis se ainut Hermionen päässä leviävä ajatus. Muuta hän ei ajattele. Kommentteja, kaipailisin.

Olit kaikkeni, olit elämäni

Hermione Granger istui polvillaan edesmenneen poikaystävänsä haudalla. Fred Weasley oli kuollut Tylypahkassa käydyssä taistelussa vuosi sitten, mutta Hermioneen pojan kuolema oli jättänyt todella syvät jäljet. Jäljet, joita ei voinut puhdistaa. Näkyviä ne eivät olleet, ei, ne olivat arvet sydämessä, syvät arvet, joita ei voitu parantaa. Pysyvät jäljet.

Hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa.

Kyyneleet valuivat nuoren naisen poskilla. Voi, miksi, miksi Fred oli jättänyt hänet? Ihan yksin, yksin, ikuisesti. Fred oli aina ennen ollut täällä, mutta nyt... Nyt poika oli poissa. Hermione niiskautti. Hän ei vieläkään suostunut uskomaan Fredin kuolemaa todeksi. Poika oli lähtenyt niin äkkiä, hyvästejä jättämättä. Lähtenyt pois. Sen jälkeen mikään ei ollut Hermionen elämässä ennallaan. Kaikki oli muuttunut. Fred oli ollut uskollinen, rakastava ja hellä, ja yhtäkkiä poika oli poissa. Hermione hoki sitä ajatuksissaan.

Hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa.

  Se ei tuntunut todelta. Se tuntui unelta, painajaiselta, jolle ei ollut loppua ja josta ei voinut herätä.
 Hermione suoristi mustan hameensa helmaa ja yritti nousta pystyyn. Hän ei päässyt. Hän ei saanut tarpeeksi voimia, että pääsisi pystyyn. Fred. Hän kaipasi poikaystäväänsä enemmän kuin koskaan ennen.

Hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa.

Hermione painoi päänsä maahan. Hän ei suostunut liikkumaan, hän ei halunnut liikkua, hän ei pystynyt liikkumaan. Kyyneleet valuivat edelleen nuoren naisen kasvoilla, niistä ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Ajatukset kiusasivat häntä. Ne kiusasivat häntä aina. Yöllä, illalla, aamulla, päivällä. Jokapaikassa. Koko ajan.

Hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa. hän on poissa, hän on poissa.

Ajatuksista ei pääsyt eroon. Kaikki oli muuttunut Fredin kuoleman jälkeen. Kaikki ennen niin tärkeä asia, tuntui nyt tylsältä, arkipäiväiseltä. Siltä se tuntui ilman Frediä, ilman elämää.

"Olit kaikkeni, olit elämäni", Hermione kuiskasi. "Tule takaisin! Fred, tule takaisin!" nainen jatkoi huutaen anovasti. Hän halusi Fredin, hän halusi olla taas Fredin luona.

Hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa.
-------------------------------------
Kommentteja?

// Gua muoksi ikärajan otsikosta, siihen vain ja ainoastaan ikäraja. (:

[Natural]

Tää iski suoraan mun lävitse.

Tämä oli todella kaunista tekstiä. Kuvailu oli ihana ja teksti suorastaan suli eteenpäin. Byääh, Fred on kuollu! Musta oli ihan kamalaa, kun luin Pottereita ja kerrottiin, että Fred kuoli. Just paras Weasley! Mutta kummiskii, tykkäsin tästä tooooodella paljoon.

Kiittäen ja kumartaen,
Natural

[Vaarallinen Komentoija]

Natural, kiitos kommentistasi. Mun piti lukee Fredin kuolema kohta varmaan viis tai kymmenen kertaa läpi, ennen kuin uskoin, et se oli totta! No, ihanaa että pidit.

[Eulalia]

Myös minä pidin tästä erittäin paljon, vaikka aihe todella masentava olikin. Jännä veto parittaa Hermione ja Fred toisilleen, mutta pidän ajatuksesta - se on tuore ja erikoisempi, yksi syy siihen, että klikkasin tämän auki

Kirjoitat todella hyvin, pidän kovasti tuosta "hän on poissa" -hokemasta. Se tuli toistettua juuri tarpeeksi monta kertaa tehdäkseen todella vaikutuksen tyylikeinona, mutta ei onneksi liikaa. Toisaalta pituutta olisi ehkä voinut noiden hokemien välissä olla vähän enemmän, niin jokainen niistä olisi korostunut entistä paremmin omana kokonaisuutenaan sen lisäksi, että ne jaksottavat ja yhtenäistävät tekstiä. Toimi kuitenkin hyvin myös näin, ja muutenkin kerronta on sujuvaa ja toimii hyvin.Vähän ikäväkseni kyllä pilkkuakin aion viilata, sillä "jokapaikassa" kirjoitetaan erikseen, ja kun "kyyneleistä ei meinannut tulla loppua", niin mielestäni "meinata"  on aika puhekielinen ilmaus, ja ehkä pyrkisin korvaamaan sen esimerkiksi seuraavalla tavalla: " kyyneleistä ei ollut tulla loppua". En tosin tiedä, kuulostaako se sinänsä olennaisesti paremmalta, mutta kirjallisesti se on ainakin mielestäni parempi. Lisäksi minua ihan vähän jäi kaivertamaan se, että kaksi kertaa näin lyhyen tekstin aikana "kyynelet valuivat nuoren naisen poskille". Se ei tietenkään jäänyt kaivertamaan, että kyynelet valuivat, vaan minusta tuo "nuori nainen" pääsi toistamaan itseään tekstissä. Toisaalta en ikinä ole pahemmin fanittanut sellaisia ilmauksia, joissa puheena olevasta henkilöstä puhutaan tyttönä/poikana/naisena/miehenä, jos heillä on nimikin, joten ehkä tuo kommentti kannattaa jättää omaan arvoonsa... Tämä oli kuitenkin sen verran surullisenkaunista luettavaa, etten tahdo sinun kuvittelevan, että väijyin virheitä.

Lempikohtani koko tekstissä oli tuossa heti alkupuolella tämä seuraava lainaus:

Fred Weasley oli kuollut Tylypahkassa käydyssä taistelussa vuosi sitten, mutta Hermioneen pojan kuolema oli jättänyt todella syvät jäljet. Jäljet, joita ei voinut puhdistaa. Näkyviä ne eivät olleet, ei, ne olivat arvet sydämessä, syvät arvet, joita ei voitu parantaa. Pysyvät jäljet.

Nämä virkkeet todella puhuttelivat ja saivat lon apeaksi, todella kauniisti kirjoitettu

Täytyykin varmaan tutkia, mitä muuta olet kirjoitellut täällä,

Eulalia

[Vaarallinen Komentoija]

Eulalia, kiitti ihanan pitkästä kommentistasi! Ääh, minä se en sitten koskaan onnistu samaan virheetöntä ficciä  Minäkin pidän tuosta kohdasta. Kun kirjoitin sitä ajattelin isomummiani, joka kuoli viime keväällä.

[Jahma]

Kauheen surullista! Mä menin kyllä ihan sanattomaksi..

[Pai^]

Tämä oli kyllä todella kauniisti kirjoitettu, vaikken yleensä lueskelekkaan Hermione/Fred -parituksilla. Mutta tämä oli poikkeus,  tykkäsin todella paljon. Ihanaa kuvailua sinulta, Miusamo!

[Vaarallinen Komentoija]

Jahma, oi, oonko mä tosiaan saanut jonkun sanattomaksi? Kiitos!
Pai^, Tää tais  olla eka ficci Hermione/Fred parituksella, enkä ollu aikaisemmin lukenutkaan ku yhden ficin kyseisellä parituksella. Kiitos paljon kommentistasi =)

[Hellitrix]

Ajattelin nyt kirjoittaa kritiikkisen kommentin, koska ajattelen että olet sellainen henkilö joka ottaa ankaramman palautteen hyvällä eikä pahalla.

Tässä ficissä en päässyt tunnelmaan, sillä tämä oli sellainen ficci jota voisi varmaan nimittää 'pintaraapaisuksi.' Eli vähän kuin peilinheijastus - kuvajainen näyttää sinulta ja näyttää mitä tunnet tai mitä olet läpikäynyt elämässäsi, mutta oikeasti se on tyhjä ja tunteeton. Et ollut saanut tähän tarpeeksi syvyyttä vaan kuvailusi jäi pinnalliseksi. Ehkä aihe ei ollut ihan omasi vai mistäköhän johtui, että tuli hieman väkinäinen olo?

Tuossa hän on poissa-virkkeen toistamisessa oli selvä pointti, mutta mielestäni se ei ollut tarpeeksi vahva. Yleensä kun itse toistan asioita korostan hahmon tunnetilaa ja luen sitä myös lukijaan. Tässä tuo tavoitti hieman sitä, mutta jotenkin oli himmeä hehkultaan - taas vain pintaraapaisu siitä kirotusta todellisuudesta. Ehkä olisit voinut leikitellä hieman 'hän on poissa, poissa, poissa, lopullisesti poissa...' tai vastaavaa. Nyt tämä tuntui hieman yksinkertaiselta, mutta en väitä että et ollenkaan osannut käyttää tätä tehokeinoa, sillä kuten sanoin sait kuitenkin hieman tunnetta aikaa. Vähän kuin Harryn suojeliuspilvet ennen oikean muotonsa ottanutta uros hirveä.

Muutamista lauseista en pitänyt mm. "Hermione niiskautti" (sai minut pitämään Hermionea tyhjänpäiväisenä draamailijana) ja "Kaikki ennen niin tärkeä asia, tuntui nyt tylsältä, arkipäiväiseltä" tämä oli jotenkin liian lattea kuvailu joka ei sopinut tilanteeseen ja siinä oli myös kirjoitusvirheitä... Muutama muukin oli mutta niistä minä en jaksa sepustaa. 

Hyvä on. Siinä hieman kritiikkiä ja sitten itseasiaan. Pidin myös ficistäsi hyvin paljon ja varsinkin muutama lausahdus jäi päähäni. Pidin siitä kuinka ensimmäisessä kappaleessa kuvailit arpia. Pidän siitä, että tuohon aiheeseen liikutaan hitaasti pisteiden ja vertauskuvien kautta. Siinä olit pärjännyt ammattimaisesti.

Fred oli ollut uskollinen, rakastava ja hellä, ja yhtäkkiä poika oli poissa.

Tämä oli ehdottomasti ja hieman yllättävästi lempilauseeni koko ficistä! Pidin varsinkin kohdasta 'rakastava ja hellä' siinä on ihanaa tunnelmaa, joka tuo mieleeni pesämäisen kotikolon. Tuli hyvämieli kun luin tämän kohdan. Ja se on mielestäni parasta muiden tuntemusten ohella mitä kirjoittaja voi lukijalleen antaa!

Tykkäsin myös seuraavan toiston jälkeen tulevasta kuvailusta jossa kerrottiin siitä kuinka Hermione yritti nousta pystyyn, mutta ei päässyt. Tästä olisit voinut jatkaa vielä vähän enemmänkin! Sopi kauniisti ficin hautausmaamaiseen tunnelmaan.
Samaten pidin erityisesti siitä miten kuvailit ajatuksien toistoa hänen päässään ja sitä kuinka ne tuntuivat olevan hänen kanssaan joka hetki elämässään. Sitä olisit voinut kuvailla vielä hieman enemmän.

Ehkä ongelmallisin asia oli juuri se, että ficcisi ei ollut niinkään raskas tai kevyt, mutta ei myöskään täydellisesti tasapainossa näiden kahden elementin välillä. Sekavuus joka ei ollut hallittua oli ehkä se hankalin asia tässä.

"Fred, tule takaisin!" nainen jatkoi huutaen anovasti.

Aluksi en oikein pitänyt tästä lauseesta, mutta loppujen lopuksi se oli aika kaunis ja tunnelmoiva. Sopi sinun ficcisi loppuun aika sopivasti.  Hyvä, että lopetit tämän muuten tuohon toistoon, koska mielestäni se teki juuri siitä voimakkaamman oloisen.

Kiitos paljon tästä ficistä, odotan innolla saavani lukea lisää sinulta.

[Vaarallinen Komentoija]

Hellitrix, oi, kiitos! Mä en nyt jaksa laiskana paskana vastata kommenttiin kokonaan, sanon vaan, et kiitos paljon ja mäki odotan sulta sitä yhtä ficciä suurella mielenkiinnolla 

[Antelope]

Ooow, tämä oli ihan mielettömän hieno! Tooodella kaunista, ja nyt tuli ikävä Frediä. :' ( Fred on poissa, en edes meinannu uskoa sitä, kun luin sen kohdan.

Kiitos, että... piristit synkistit päivääni...


Antelope

[Miusamo]

Antelope, ai miten niin olen myöhässä vastaamassa? Kiitoskiitoskiitos älyttömän paljon kommentistasi! Olet ihana