Title: Meidän kahden joulu
Author: Milgia
Pairing: Tonks/Remus
Genre: Fluffy, romance, humor
Status: One-shot
Rating: K11
Disclaimer: Rowling-tädin ja Janne Tulkin.
Warnings: Yltiömäinen siirappisuus, se suorastaan tihkuu ja valuu. Huumori.
A/N: Menee
jouluhaasteeseen.
FF50, sanalla 47. Koti. Viides kerta toden sanoo, vihdoin olen tyytyväinen koko tekstiin <3 Kiitos
Uusi Päivä - tv-sarjalle inspiraatiosta,
Beelsebuttille kappaleen sanoista ja kaikille muille siitä kärsimyksestä mitä kärsitte kun minä valitin.
***
Meidän kahden jouluOli Jouluaatto, talojen ikkunoista paistoi valo, piipuista tuprusi savua. Hiljalleen lumihiutaleet lentelivät maahan tehden maasta valkoisen. Yhdessä taloista, oli juuri kannettu joulukuusi sisään olohuoneeseen, ja siinä yhdessä kivitalossa asuivat Lupinit.
»Onhan tämä hyvä? Tarpeeksi tuuhea joka suunnasta? » Remus kysyi, pitäen joulupuuta pystyssä.
»Aivan ihana… mutta se näyttäisi kyllä jokseenkin harvalta tuolta toiselta puolelta,» Tonks myhäili.
»Eipä takerruta pikkuseikkoihin, laitetaan se puoli seinään päin,» Remus hymähti.
»No sittenhän se on aivan täydellinen, aseta sinä se paikoilleen, tuohon punaiseen jalkaan, niin minä haen vielä latvatähden makuuhuoneesta» Tonks pyysi.
Joulukuusen asennus kohdilleen, oli joka vuosi yhtä huvittava toimenpide, kun kuusi oli oikein päin, ei se meinannut sopia jalkaan, kun Remus oli kaventanut kuusenvartta, joutui hän kääntelemään kuusta taas, löytääkseen oikean suunnan.
Remus ei antanut tänäkään jouluna periksi, vaan kärsivällisesti käänteli kuusta pikkuisen aina kerrallaan oikealle.
»Se on täydellinen, ja mikä tuoksu» Tonks nuuhki, puinen pieni laatikko käsissään. Remus peruutti Tonksin vierelle ja katseli kuusta miettivästi.
»Niinhän tuo on. Kai sinä olet hakenut kaikki koristeet? » Remus kysyi vielä, penkoessaan muutamia laatikoita.
»Kyllä, kyllä, mutta ensin valot» Tonks muistutti.
Sauvan heilautus, kuului pieni surina, kun valoketju suhahti laatikosta ulos. Tonks heilautti spiraalin muodossa sauvaansa, jotta lamput kietoutuisivat joulukuusen ympärille, mutta jostain käsittämättömästä syystä valoketju alkoi suhahdella ja kietoutua Tonksin ja Remuksen ympärille, painaen heidät kiinni toisiinsa.
Remus ei voinut kuin nauraa, siinä he olivat keskellä olohuonettaan, kiedottuina valoketjuun sylikkäin.
»Oli sitten viimeinen kerta kun sinä laitat valot loitsien,» Remus nauroi, hän suuteli naisen huulia, minkä naurultaan pystyi.
»Mitä vikaa? Joulutunnelmaa ainakin on, olemme sylikkäin ja ympärillämme on joulun ajan valoa – kirjaimellisesti» Tonks puolusteli itseään.
»No jos kuitenkin purkaisit meidät tästä paketista? Ei siinä, että tässä olisi jotakin vikaa,» Remus sanoi hiljaa. Huulet kohtasivat taas. Suudelman loppuessa, valot löystyivät ja putosivat heidän jalkoihinsa.
Molempien poskipäitä pakotti, kun he yhdessä yrittivät saada valoketjun tasaisesti koko kuuseen.
»Oh, nythän se on hieno, jos ei laitetakaan niitä koristeita enempää? » Tonks ehdotti.
»Ehdottomasti samaa mieltä, jos aiot taikasauvallasi saada ne kuuseen, ties vaikka housuni olisivat täynnä joulukuusenpalloja tai kulkusia» Remus virnuili ja härnäsi vaimoaan, hän teki alaviistoon väistöliikkeen, ettei saisi joulutähdestä päähänsä.
»Sinä ja sinun kulkusesi, saisit mennä tekemään niitä ruokia, niin minä koristelen kuusen,» Tonks sanoi ja näytti kieltä.
»En kyllä anna sinun koristella kuusta yksin, ties minkälainen siitäkin tulee,» Remus naureskeli, ripustaen erivärisiä, punaisia, sinisiä, valkoisia, vihreitä, hopeita ja kultaisia palloja joulukuuseen.
»Epäilet siis minun taitojani? Pitäisikö käydä luistelemassa lämmittelyksi ja katsoa sitten kuka on huono,» Tonks hymähti.
»Hei, ei nyt ole reilupeli menossa, luistelu ei liity joulukuuseen millään tavalla» Remus tuhahti.
»Olitkin noin nopea, no se on sitten minun vuoroni laittaa koristenauhat,» Tonks myhäili. Nainen oli aikeissa taas heilauttaa sauvaansa.
»Suutelen sinua kyllä ilmankin sitomista» Remus sanoi ja laski naisen sauvan alas. Hän hamusi naisen pehmeitä huulia. Hiuksista leijaili heliotroopin tuoksu miehen nenään.
»No nyt minä paljastuin, se oli tarkoitukseni,» Tonks kuiskasi.
Remus hipaisi naisen nenää ja alkoi sitten kiertää kuusta ympäri. Ei kulunut yhteistyöllä kauaa, kun kuusessa jo olivat valot, pallot ja nauhat, enää puuttui tähti.
»Sinä voit laittaa tähden» Remus ojensi naiselle, kiiltävän ja kauniin joulutähden. Tonks joutui hieman venymään pituutta, ettei aiheuttaisi vahinkoa joulukuuselle.
Joulukuusi oli jälleen saatu juhlalliseksi, ilman sen suurempia kommelluksia.
»Se on kaunis, mutta tiedän silti yhden joka voittaa tuon kuusen mennen, tullen sekä palatessa» Remus sanoi hiljaa, syleillen Tonksia.
»Mikä muka? » Tonks ihmetteli.
»Sinä» Remus hymähti. Hipaisu poskelle, oli hänen hellyydenosoituksensa.
»Otatko kaakaota? Remuksen salaisella reseptillä? » Remus kysyi, rikkoen hiljaisuuden.
»Tietysti, se tekisi tästä täydellisen,» Tonks sanoi.
Tonks istahti sohvan nurkkaan, katselemaan liekkien leikkiä takassa, ei hän kauaa ollut ehtinyt haaveilla kun Remus jo tuli mukien kanssa.
»Hyvää joulua. Toin sinun pakettisi, kuusen alle odottamaan» Remus sanoi salaperäisesti. Hän laski tarjottimen pöydälle ja vei kultavioletti raitaisen paketin violetteine nauhoineen kuusen alle.
»Jätä paketti rauhaan, vielä monta tuntia jouluaamuun» Remus iski silmää.
»Enkö saisi edes ravistaa? » Tonks kysyi toiveikkaana.
»Et tietenkään» Remus sanoi heti. Hän kietoi toisen kätensä naisen ympärille.
Aika tuntui pysähtyneen, kun he istuivat sohvalla, lähekkäin, hiljaisuuden vallitessa, joulukuusen kimmeltäessä heidän silmistään. Tonks käpertyi syvemmälle miehen kainaloon.
He istuivat siinä pitkään yöhön, kaakaon viimeiset pisarat olivat jo ehtineet jäähtyä kylmiksi, ennen kuin he laskivat tyhjät mukit pöydälle.
»Unimaailma kutsuu, aika kuluu nopeammin,» Remus haukotteli.
»Mene vain, minä vien mukit,» Tonks ehdotti. Remus oli raukeasti nousemassa sohvalta.
»Hetkinen, en kyllä jätä sinua tänne, avaat vielä lahjasi etukäteen,» Remus sanoi hymyillen pienesti.
»Olet kamala» Tonks tuhahti leikillään.
Kaikesta huolimatta jäähtyneet mukit jäivät tarjottimelle ja tarjotin olohuoneen pöydälle, heidän mennessään nukkumaan.
»Sinulle sopii punainen, mikset pidä sitä useammin? » Tonks kysyi Remukselta, jolla oli yllään punainen koko yöpuku.
»Se on jouluväri, sekä kouluväri. Kauniita unia» Remus sanoi. Kevyt suudelma toiselle poskelle, sitten sammuivat valot.
Jouluaamu valkeni valoisana ja lumisena. Koko yön oli satanut lunta, maata peitti jonkinmoinen kerros lunta. Kello tikitti lähemmäs kahtatoista kun sängyssä alettiin osoittaa heräämisen merkkejä. Venytellen Remus heräili hiljalleen. Hän ei halunnut irrottaa katsettaan nukkuvasta Tonksista, ruskeat hiukset olivat pörrössä ja kiharalla, kehystäen naisen siroja kasvoja.
Remus nojaili kyynärpäähänsä, katsellen naista yhä. Hän ei jostain syystä olisi raaskinut herättää Tonksia.
»Hyvää joulua» Remus sanoi hiljaa. Mies siirsi muutamia suortuvia naisen kasvoilta. Tonks venytteli ja avasi silmänsä.
»Hyvää joulua, oletko kauankin ollut hereillä? » Tonks haukotteli.
»En, vain hetken, senkin vietin katsomalla sinua» Remus hymähti.
»Miksi sinä minua katselisit, kun meillä on alakerrassa juuri koristeltu joulupuu, täynnä kimallusta ja kauneutta? » Tonks kiehnäsi sängyssä. Hymyn kare kävi naisen huulilla. Tonks nousi istumaan.
»Miksi mennä alas, kun näkee kauniimpaa liikkumatta mihinkään? » Remus kysyi uteliaana.
»Jaa-a» Tonks sanoi. Remus ei voinut kuin nauraa ja kaapata naisen alleen ja suudella tätä useasti.
»Eikös jouluna pitänyt olla kiltti? » Tonks kysyi viekkaasti.
»Riippuu katsantokannasta» Remus sanoi.
»No sitten…» Tonks kiehnäsi miehen suudelmien alla. Käsi eksyi miehen yöpaidan napeille.
»On siinäkin minulla vaimo» Remus sanoi hiljaa.
Jouluaamu ehti mennä päivän puolelle, ennen kuin pariskunta viitsi nousta sängystä.
»Kuka tietää, haluanko enää avata pakettiasi? » Tonks sanoi.
»Mikset haluaisi? » Remus kysyi.
»Jos se ei vedäkään vertoja aamuiselle» Tonks myhäili ja joi kahviaan keltaisesta mukista. Remus kohautti olkiaan ja soi lyhyen silmäyksen aamuiseen lehteen. Pidempi vilkaisu oli mahdoton, Tonks häiritsi miehen keskittymistä sivellen tämän säärtä jalkasyrjällään.
»Tulet aivan mahdottomaksi» Remus huokaisi ja luovutti.
»Itsepä aloitit,» Tonks sanoi. Hän nappasi tarjottimelta kirsikkakonvehdin, se oli suorastaan suussa sulavaa.
»Jalat pois» Remus hymähti, hän alkoi keräillä astioita pöydästä.
»Ilonpilaaja. Haluaisitko sinäkin lahjan? » Tonks kysyi viekkaasti.
»En minä tarvitse mitään, minulla on sinut,» Remus sanoi.
»Myöhäistä, olen hankkinut sen jo, se pitää vain hakea yläkerrasta,» Tonks sanoi salaperäiseen sävyyn.
Kun Tonks oli hakenut kultaisen pakettinsa, Remus oli jo mennyt olohuoneeseen.
»Oh, mistä nuo ovat tulleet? » Tonks ihmetteli, katsahtaessaan kuusen alle. Kuusen alla oli useita paketteja.
»En tiedä, varmasti Harryn ja Weasleyden tekosia» Remus ehdotti.
»Toivottavasti pidät tästä,» Tonks empi hieman, ojentaessaan paketin Remukselle.
»Pidän aina minulle annetuista lahjoista» Remus sanoi. Hän ojensi paketin naisen käteen.
»Saat avata ensin» Remus herrasmiesmäisesti lupasi Tonksille.
»Kiitos» Tonks sanoi. Sirot sormet availivat paperia lahjan tieltä. Kääreistä paljastui kaunis sorvilla koristeltu puurasia. Tonks napsautti lukon auki. Rasiassa oli taiteltu paperinpala.
Tonks avasi paperin. Aistikkaalla käsialalla kirjeeseen oli kirjoitettu lupaus piano – ja laulukonsertosta.
»Voisitko valaista hieman? » Tonks kysyi ihmeissään. Remukseen kohdistuva katse oli kysyvä.
»Meillä on täällä piano,» Remus sanoi viekkaasti.
»Et siis suostu paljastamaan enempää? » Tonks yritti.
»En,» Remus sanoi.
»No jos avaat pakettisi nyt? » Tonks vaihtoi puheenaihetta.
Remus kohotteli kulmiaan, Tonksin ilme vaihteli sen mukaan, kuinka paljon Remus oli avannut pakettia. Kääreistä paljastui kaulahuivi, jokseenkin sileää neulosta oleva, sieltä täältä muhkurainen, erittäin monivärinen huivi. Remus hymyili. Huivi oli parhain lahja koskaan mitä hän oli saanut keneltäkään.
Remus tunsi kuinka liikutus liikautti hänen sydäntään.
»Fadie, en tiedä miten voisin sanoin sanoa…» Remus sanoi. Aivan kuin kyynel olisi poltellut miehen silmäkulmia.
»Onko se niin kamala? » Tonks kysyi hiljaa, varovaisesti.
»Ei, se on niin aivan ihana, minä en ole koskaan saanut näin hienoa ja rakkaudella tehtyä lahjaa» Remus sanoi empien. Kyynel vierähti miehen poskipäälle, hän ei löytänyt enempää sanoja, kuvaavampia sanoja. Hän nojasi lähemmäs Tonksia, suuteli tätä kauan ja rakastavasti.
»Nyt on sinun lahjasi vuoro,» Remus sanoi arvoituksellisesti. Hän oli Tonksin ollessa töissä virittänyt heidän pianonsa ja harjoitellut lämpimikseen.
»Istu tähän, viereeni» Remus pyysi ja taputti jakkaraa.
»Tämä on omistettu sinulle,» Remus sanoi. Kevyt suudelma, ennen kuin sormet koskivat koskettimiin.
Remus soitti sydämellään, sormet liisivät koskettimilla, tuottaen pehmeimpiä sointuja, mitä maailma oli koskaan kuullut. Tonks kuunteli tätä silmät kiinni. Hän ei ollut koskaan kuullut Remuksen soittavan, tai nauttivan mistään niin suurella antaumuksella. Tätä miestä Tonks rakasti.
Meidän kahden joulu se parhaan lahjan toi
Siinä kaikki suuret ja pienet kellot soi
Meidän kahden joulu se ainaiseksi jää
Sitä eivät vuodet voi koskaan hävittää
Lahja yksi vain, viipyi haaveissain
Rakkautta toivoin ja rakkautta sain
Lahja yksi vain, viipyi haaveissain
Rakkautta toivoin ja rakkautta sain
Meidän kahden joulu toi uuden elämän
Sata tunnelahjaa tai paljon enemmän
Meidän kahden joulu se ainaiseksi jää
Sitä eivät vuodet voi koskaan hävittää
***
A/N2: Tästä meinas tulla nimeltään, ”Kuinka välttää joulupalloja housuissa?”, ei sitten tullutkaan :’’D Enkä jaksa sit säätää noita lyyriikkarivejä tasan. Tää on sit
Penberille, ehkä sitä Royalia tulee kohta.
M
