Kirjoittaja Aihe: Farewell, S  (Luettu 2862 kertaa)

Farena

  • ***
  • Viestejä: 76
  • I like to rhyme. It's definitely a hobby.. of Mine
Farewell, S
« : 27.06.2009 17:18:12 »
// Alaotsikko: George, Angst, (S)

Title: Farewell
Author: Farena
Genre: Angst
Pairing: Ei
Rating: S
Summary: Mutta totuus oli että siinä, lumen ja maan alla, hänen allaan, valkoisessa arkussa makasi hiljaa ja liikkumattomana ja kalpeana hänen rakas veljensä.
Disclaimer: Hahmot kuuluu ihanalle J.K. Rowlingille, en omista mitään tai ketään.
Warnings: Spoilaa DH:ta, deathfic

A/N: George Fredin haudalla. Miten paljon tuskaa veljen menettäminen saakaan aikaan. Biisin sanat on Uniklubin biisistä "Huomenna".  Mielestäni sopiva kappale, koska siinä Jussi laulaa hänen kuolleesta veljestään. Pyydän vielä anteeksi tulevia kirjoitusvirhetiä ja sitä etten vieläkään osaa kappalejakoa. :-[

------------------------------------

Niin he löytävät toisensa,
tuhansien tähtien joukosta,
loistavat niin kirkkaina,
toisiinsa ovat sidottuina


Kirpeä pakkanen pisteli Georgen poskia. Hän käveli jouluaamuna hautausmaalla kohti rakkaan veljensä hautaa. Muu perhe vielä nukkui; George halusi tulla yksin.
Lunta satoi sankasti ja hänen kenkänsä jättivät jäljet lumeen. Tavallisesti hänen jälkiensä vieressä kulkisivat toiset, aivan identtiset jäljet. Tavallisesti hän kulkisi Fredin kanssa yhdessä. Tavallisesti he ehkä kehittelisivät pinnauspurtavia, tai muita uusia tuotteita pilapuotiin.

Vaikka meille annettaisiin koko avaruus,
vain hetki kun sen saisin katoamaan,
vaikka maailma eteeni polvistuisi,
sen vain saisin palamaan.
Ja huomenna, taas huomenna,
olen surullinen.


Graniittinen hautakivi paistoi muiden keskeltä. George astui kiven eteen. Hän pyyhki lumet sen päältä ja asetti haudalle seppeleen. Sen kukkaset olivat yhtä punaisia kuin hänen hiuksensa. Kuin Fredin hiukset.
Kuumat kyyneleet valuivat Georgen kylmillä poskilla kun hän luki hautakiveen kaiverretun tekstin.

Kuolema on vain toinen suuri seikkailu.

Hän näki kasvojensa heijastuvan graniitin pinnssta. Aivan kuin Fredin kasvot. Liian identtiset. Jopa peiliin katsominen koski.
Mutta totuus oli että siinä, lumen ja maan alla, hänen allaan, valkoisessa arkussa makasi hiljaa ja liikkumattomana ja kalpeana hänen rakas veljensä. Tuntuu kuin puolet sydämestä olisi revitty irti. Hän ei enää koskaan olisi kokonainen tai se sama nauravainen punapäinen poika joka sai ympärillä olevat hytkymään naurusta.
Toisinaan hän toivoi että olisi kuollut kuin Fred, ettei hän tuntisi sitä surua joka viilsi hänen sydäntään kuin vastateroitettu veitsi. Hän ei enää edes pystynyt ajattelemaan Frediä. Kun hän katsoi peiliin ja hymyili, hän näki Fredin hymyilevän, kun hän itki, hän näki Fredin itkevän. Hän tunsi olevansa puolikas, kuin auringonpaiste ilman valoa tai suru ilman kyyneleitä.

Tämä olisi hänen ensimmäinen joulunsa ilman Frediä.

Farewell my friend.
------------------------------------

Hyvin lyhyt roskakorista vetäisty ficci, teksti tökkii, kritiikkiä saa tulla, ja niin pitäkin.  ;)
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 17:39:45 kirjoittanut Vanilje »
With love

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 760
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Farewell
« Vastaus #1 : 27.06.2009 19:56:22 »
Tämä ficci pisti silmään, sillä olit itse kommentoinut omaani.  :)

Minun täytyy todeta, että olet suurenluokan valehtelija, väitit, ettet muka ole kummoinen kirjoittaja! Tämähän oli kerrassaan loistava! En keksi paljoakaan moitittavaa, paitsi ehkä muutama kohta, jossa olisit voinut edetä sujuvammin, mutten moiti sinua niistä, sillä muuten tämä oli upea. Kuvailusi oli erittäin kaunista ja sydäntäsärkevää. Oli myös hyvin keksitty, ettei George saattanut katsoa edes omaa kuvaansa, kuin siitä tuli niin paljon mieleen Fred.
Hautakiven tekstikin oli juuri sellainen, kuten olisin voinut kuvitella Fredin hautakivessä olevan. Tavallaan se on syvällinen, muttei kuitenkaan liian harras tai vakava.

Kiitos paljon, tämä oli ihana!
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Mortti

  • Vieras
Vs: Farewell
« Vastaus #2 : 27.06.2009 20:10:53 »
Minä haluan tuoda oman negatiivisen kommenttini Belsissan kommentin vastapainoksi  :D

Minusta idea ei ollut kummoinen eikä tekstissä ollut minusta mitään uutta kun ajatellaan niitä kaikkia Fred/George angst deathficcejä joita ficcien maailmassa jo on.
Hautakiven teksti oli minulle hieman pettymys sillä olisin mielelläni lukenut jotain toista kuin mitä aiemmin on ehdotettu. Jotain omaperäistä ja ehkä kaunista. Jopa jotain kaksosiin liittyvää. Mutta ei tuota käytettyä klisettä. Se oli pettymys.

Teksti olisi voinut olla pidempi tai olisit voinut edes tuoda jotain omaa tähän, nyt tästä tuntui puuttuvan se kaikki mitä olisi pitänyt olla.
Toisaalta ensimmäisestä kappaleesta minä jopa pidin kun taas viimeinen jossa kuvailtiin niin sydäntä särkeviä tunteita ei minuun vaikuttanut mitenkään. Muutenkin lyhyys ja huolettomuus sekä käytetty olemus häiritsivät minua.

Siihen loppuu kritiikkinen kommentti toivottavasti sait jotain siitä revittyä vaikka se toistaakin itseään pahasti. Eli koko ´pitkän´ kommentin sanoma on: Omaperäisyyttä peliin!


M

Farena

  • ***
  • Viestejä: 76
  • I like to rhyme. It's definitely a hobby.. of Mine
Vs: Farewell
« Vastaus #3 : 28.06.2009 11:25:56 »
Belsissa:Kiitos paljon! Anteeksi nyt kun en keksi muuta sanottavaa.  :D

Mortti: Kiitos myös, tätä aina odotan että saan kritiikkiä. Niiden avulla saan parannettua tekstiäni :)
Omaperäisyyttä, juu sitä ehkä hieman (tai ehkä enemmän) kaipaankin.
 
 
 
With love

Laattityttö

  • ***
  • Viestejä: 26
Vs: Farewell
« Vastaus #4 : 02.07.2009 15:39:38 »
Kaunis :)
Hieman aloin kyynelehtiäkkin ...
Laattityttö, koukuttautunut Draco/Harry parituksiin <3

Amanecer

  • ***
  • Viestejä: 392
Vs: Farewell
« Vastaus #5 : 03.07.2009 11:55:45 »
Apua, todella surullista. Tottahan on, että ei tämä sillä tavalla tuonut mitään uutta näihin Georgen angstista Fredin kuoleman jälkeen. Mielelläni minä tämän luin, ei siinä mitään, mutta jotain omaperäisyyttä voisi koittaa tuoda esille.

Sitä ei kuitenkaan voi sanoa, ettetkö olisi kirjoittanut todella kauniisti.

Nääh, ei minulle tällaista ficciä enää tänään. Pari olen jo lukenut, kun sattumalta tuli eteen, ja olen varma, että jos seuraavakin olisi jotain tällaista, nousisivat kyyneleet pintaan. Krääh.

Kiitos.

- Amanecer
Onni on kuin lasi: kun se on kirkkaimmilleen hiottu, se särkyy.

Hp-fani4EveR

  • Potterholisti
  • ***
  • Viestejä: 226
  • You can be my hero, Harry.
Vs: Farewell
« Vastaus #6 : 03.07.2009 23:24:05 »
Tämä oli ensimmäinen ficci, joka todella kosketti minua. Vaikea ehkä uskoa, mutta se jopa nostatti kyyneleet silmiin(ja kirjoja lukiessani en ole koskaan itkenyt)
Tämä oli tosi,tosi surullinen.
Kaunis, mutta surullinen, mietin, kun aloitin, että pystyisinkö lukemaan loppuun, mutta onneksi pystyin.

Tää oli kauniisti kirjotettu, hyvin kuvailtu ja muutenkin sanoin kuvaamaton.

Kiitos<3

rakentava hakusassa..

Farena

  • ***
  • Viestejä: 76
  • I like to rhyme. It's definitely a hobby.. of Mine
Vs: Farewell
« Vastaus #7 : 04.07.2009 11:42:52 »
Amanecer & Hp-fani4EveR : Kiiti paljon :D Äh, sori en keksi mitään sanottavaa.
With love