Kirjoittaja Aihe: Vaitonainen rakastaja, K-11  (Luettu 1647 kertaa)

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vaitonainen rakastaja, K-11
« : 04.01.2011 17:02:17 »
Ikäraja: K-11
Genre: Huumori, Romance, fluff
Pari: Draco/Makkaraperunat
Yhteenveto: Lucius hyväksyisi homoseksuaalin pojan, mutta kuinka hän sietäisi pojan joka oli kieroutunut?
Haasteet: Kerää kaikki hahmot (Draco Malfoy), Nukkemestarin henk.koht haaste

A/N: Idea ei ole minun, eivät hahmotkaan. Kiittäkää tai syyttäkää Nukkemestaria tämän haasteen keksimisestä. Varoituksena kieroutunutta rakkautta. Lisäksi jästiruokien yleistä loukkaamista ja OoC Draco ja Lucius”


Hiljainen rakastaja



Malfoyn sukukartanossa oli painostava ilmapiiri, joka valtasi hitaasti koko talon. Suvun pää, Lucius Malfoy, käveli edestakaisin ajatuksiinsa vajonneena. Hänen pitäisi viedä Draco Pyhään Mungoon, sillä pojan mielihalut vihjasivat, ettei kaikki ollut hyvin pojan päässä. Homoseksuaalisen pojan hän olisi hyväksynyt. Puhdasveristen elämään kuuluivat useat rakastajat ja rakastajattaret, sillä rakkautta ei aina löytänyt avioliitosta. Mutta että poika oli kummajainen…



Ylhäällä omassa huoneessaan Draco ihaili höyryävän kuumaa rasiallista makkaraperunoita, joka lepäsi hänen vierellään keskellä suurta sänkyä. Hän katsoi kauniita kullankeltaisia ranskalaisia. Ne olivat lumoavan siroja ja täydellisiä. Tummanpunaruskeat makkaranpalat täydensivät näyn. Kuinka jästit olivat saattaneet keksiä jotain niin upeaa ja loisteliasta? Niin täydellistä…

”Älä huoli kultaseni”, Draco kuiskasi toverilleen rakastavalla äänellä ja siveli yhtä lämmintä ranskalaista. Hän oli varmistanut yksinkertaisella loitsulla, että hänen rakkaansa pysyi aina kuumana ja himoittavana.

”En anna isän syödä sinua”, Draco lupasi tyynnyttelevästi ja suuteli yhtä makkaranpalasta. Lipaistessaan huuliaan hän maistoi makkaran täydellisen aromin. Hän oli varta vasten pyytänyt annoksen ilman ylimääräisiä mausteita, jotta hän saisi nauttia rakkaastaan täysin aromein.

”Ilkeä Lucce-setä ei tee sinulle mitään pahaa.”

Mielessään hän palasi siihen kohtalokkaaseen päivään, jolloin isä oli kuullut Makkaraperunasta.


**

”Kuinka voit sietää tuota saastaa? Tuo moska –”

”Makkaraperuna, isä”, Draco korjasi loukkaantuneena ja mulkoili isäänsä.

”Olkoon vaikka leipäjuusto. Jästeillä ei ole mitään näkemystä kulinaarisesta nautinnosta. Ei tuossa ole mitään muuta kuin rasvaa ja suolaa. Täysin mautonta ja surkeaa. Ja nyt sinä syöt sitä?” Lucius ärähti happamasti. Makkaraperunat oli jästein jästiruoka ikinä. Malfoy perillisen ei sopinut koskea sellaiseen saastaan. Hänen pitäisi pitää myöhemmin kunnon puhuttelu sopivasta käytöksestä Dracolle.

”Söisin Makkaraperunan? Isä, kuinka voit edes ehdottaa tuollaista?!” pojan ääni kohosi muutaman oktaavin lauseen loppua kohden. Hän katsoi isäänsä silmät laajenneina kauhusta.

”Voit sinä aina heitellä sillä jästejä. Onpahan heidän arvolleen sopivaa” Lucius tuhahti ja muistutti itseään, että hänen poikansa oli vasta viisitoista. Pojan kuului tehdä pientä kiusaa jästeille, kuten kenen tahansa itseään kunnioittavan puhdasverisen. Tositoimien harjoitteleminen ei ollut koskaan pahasta, poika olisi valmis, kun hän liittyisi Kuolonsyöjiin myöhemmin. Hetkellisen mielihäiriön johdosta Lucius oli vain ymmärtänyt poikansa jalot periaatteet väärin.

”ISÄ!” poika parahti ja näytti siltä, että alkaisi pian itkeä. Hyvin epämalfoymaista.

”No, MITÄ sinä sitten teet noilla hirvityksillä?” Lucius tunsi itsehillintänsä murenevan pojan salatessa aikeensa. Mikä oli niin kauheaa, ettei Draco voinut sanoa sitä suoraan? Vai halusiko poika yllättää hänet?

”Minä… minä pidän Makkaraperunasta”, poika kuiskasi niin hiljaa, että Lucius epäili kuulleensa omiaan. Draco ei voinut tarkoittaa sitä, mitä hän epäili kuulleensa.

”Sinä… mitä?” Lucius yritti tulkita poikansa sanat toisella tavalla. Ei onnistunut. ”Makkaraperunat ovat jästein ruoka maailmassa, poika! Enkä hyväksy sitä, että tulet luokseni ja sanot pitäväsi niistä. Ei, en halua kuulla mitään satuilua kuinka suussa sulavia tai ihania ne ovat. Olet Malfoy, ala käyttäytyä sen mukaisesti”

Malfoy kuunteli tyynesti isänsä raivoamista, vaikka monet ihmiset tuijottivat heitä Lontoon vilkkailla kaduilla. ’Vai pitäisi käyttäytyä kuten Malfoy? No sehän sopi´, poika tuumi vihaisena. Hän sulki silmänsä ja laski kymmeneen rauhoittuakseen.

”Vanhentuneet käsityksesi rakkaudesta eivät sovi Malfoyn suvulle. Me olemme edelläkävijöitä kaikessa. Eikö se olekin lempilauseesi? Joten lakkaa olemasta viime vuosimiljardille jumittunut äreä sarvivalas ja tervehdi 2000-lukua”, Draco sanoi tyynesti. Vai ei hän käyttäytynyt Malfoyn tavoin?




**


Draco palasi hitaasti takaisin nykyhetkeen tuntien ylpeyttä siitä, että oli uhmannut isäänsä. Lucius oli tosin paiskannut hänen rakkaan Makkaraperunansa tulisijaan, mutta Draco oli saanut hankittua uuden annoksen. Hetkellinen suru valtasi hänet, kun hän ajatteli edellistä Makkaraperunaa, mutta herkullinen tuoksi haihdutti ikävän.

Hän oli löytänyt uuden, yhtä kauniin ja maukkaan. Syödä Makkaraperuna? Ei ikinä, Draco piti hänestä, vaikka Makkaraperuna oli hiljainen, hän oli hyvä kuuntelemaan. Draco saattoi uskoa kaikki huolensa tälle. Hän nieli haukotuksen.

”Älä pelkää, rakas”, poika kuiskasi hiljaa ennen siirtymistään unen maailmaan.



***

Fin

A/N2: Nukkemestarin haaste:
Ehkä hieman outo pyyntö, mutta haluisiko joku kirjoittaa mulle "järkevän ficin" tai "järkevän" huumorificin (ei mitää ihan ääliöuumoria siis paitsi jos ei muuta synny) parituksellaDraco/Makkaraperunat?

Siis, tuota, Dracolla ja rakkailla makkraperunoilla ois kriisiä, kun Lucius ei hyväksyisi suhdetta ("Makkaraperunat on jästein ruoka maailmssa"), ja muuta tällasta kommellusta?
 
Ja pakolliset: -Lucius ei pidä suhteesta
-"Makkaraperunat on jästein ruoka maailmassa"
-Suussa sulava
-Ruuan loitsiminen (jollain tavoin)
-Sarvivalas
-"---Vanhentuneet käsityksesi..."
-Kielen lipaisu
« Viimeksi muokattu: 22.06.2011 19:04:43 kirjoittanut Dria »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Nukkemestari

  • Lonkeropulla
  • ***
  • Viestejä: 1 526
  • The Uneartly Child
Vs: Vaitonainen rakastaja, K-11
« Vastaus #1 : 04.01.2011 17:23:38 »
Vautsi, Dria, sä tosiaan teit tän ja sait tästä kaiken lisäksi hauskaa ilman ihan ääliöhuumorin puolelle menoa xD Ja nopestikin.

Tää oli todella hauska, ehkä mun aivot ei enään pyörittäisi ajatusta Dracosta ja Makkaraperunoista xD Ei oo kyl hajua, mstä moinen idea tuli...

No tosiaan, hauskaa oli, vaikka tosiaan Draco käyttäytyikin vähän omituisesti, mut ehkä hän oli vain hönähtänyt rakkaudesta ihaniin Makkararaperunoihin<3 Dialogi oli kyl repeilyttävää ja rikasta. Ja Lusse, älä lähetä poikaasi Pyhään Mungoon vaan elä rakkauden ja hellyyden pinkissä maailmassa<3

~Nukkis kiittää
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 915
Vs: Vaitonainen rakastaja, K-11
« Vastaus #2 : 04.01.2011 18:51:28 »
REPESIN niiiiin pahasti pelkälle paritukselle, että hyvä että ylipäätään pystyin aloittamaan itse ficin lukemisen!
Ja voi hitto kun hajoilin itse ficillekin! :’D Tosin olin ehkä odottanut jotain… seksistisempää. Mutta kun luin tuon Nukkemestarin haasteen, en yhtään ihmettele, etten saanut sellaista. Ja tämä oli ihan oikeasti yllättävän suloinen ja kaunis ficci tuosta Dracon syvästä kiintymyksestä Makkaraperunaan. Minusta oli niin ihanaa, kuinka Lucius puhui jästeimmästä jästiruoasta niin normaalisti - ne makkaraperunat - kun taas Dracon puheesta oikein kuulsi läpi syvä kunnioitus, kun hän sanoi Makkaraperuna.

Ja saatoin niin hyvin kuvitella pienen Dracon huoneessaan rakkaan Makkaraperunansa kanssa, joka oli oikein vielä loitsittu lämpimäksi. Niin, ja tietysti mukaan kuului se, kuinka Draco suri edellistä Makkaraperunaansa, joka oli heitetty tuleen. Se oli niin symppis kohta ettei mitään rajaa! Ylipäätään Dracon hellät hetket rakkaansa kanssa olivat ihan käsittämättömän suloisia - kuinka hän vakuutti Makkaraperunalleen, ettei tämä tule syödyksi - ja silti sopivalla tavalla naurattavia. Tämä ei ollut sellainen räkänauruficci, niin kuin alussa parituksen luettuani luulin, mutta oikeastaan tämä oli vielä paljon parempi tällaisena. En voi kuin ihailla, miten joku voi saada näin siistiä tekstiä aikaan tällaisesta haasteesta!

Niin, Luciuksen ja Makkaraperunan kohtaaminen oli myös ihan helmi kohta. Nimenomaan se, kuinka Malfoy oli niin hartaana ja Lucius yritti vain keksiä jästejä halventavia keinoja. Hahahaaa! :DDD
Never regret something that once made you smile.

Tuulevi-Hillevi

  • viimeinen lohikäärme
  • ***
  • Viestejä: 385
  • Anna mun elää mun omassa legomaailmassa.
Vs: Vaitonainen rakastaja, K-11
« Vastaus #3 : 04.01.2011 19:33:13 »
... :D repsin vain kerran, ja se tapahtui, kun makkaraperunat mainittiin ensimmäisen kerran. Alku oli ihanan.. Malfoymainen, juuri aidontuntoinen tunnelma vanhaan ja hienoon sukukartanoon, jossa voit melkein tuntea kunnioitettujen esi-isien pöyristyneiden henkien tuijotuksen niskassasi, jos he sattuvat yllättämäään sinut vaikkapa... no, hyväilemästä makkaraperunoita.

Lainaus
”Kuinka voit sietää tuota saastaa? Tuo moska –”
”Makkaraperuna, isä” Draco korjasi loukkaantuneena ja mulkoili isäänsä.
Pidin kohdasta, Lucius ei voi kerta kaikkiaan sanoa sitä sanaa. Ja ennen "Dracoa" pilkku.
Lainaus
”Paha Lucce-setä ei tee sinulle mitään pahaa”
Piste puuttuu, ja paha vähän toistuu.
Lainaus
Hänen pitäisi puhua Dracolle myöhemmin.
Mmm, miksi? Juurihan hän puhuu ;)
Lainaus
Hyvin epä-malfoymaista.
Ilman viivaa, kai...

Lainaus
”Minä… minä pidän Makkaraperunasta”, poika kuiskasi...
Voi ei, ihana. Suloista,  kuinka Draco kutsuu sitä vain nimellä Makkaraperuna :D Olisi ollut jotenkin tyhmää, jos sillä hänellä? olisi ollut jokin toinen, keksitty nimi.

Lainaus
Lucius oli tosin paiskannut hänen rakkaan Makkaraperunansa tulisijaan, mutta Draco oli saanut hankittua uuden annoksen. Hetkellinen suru valtasi hänet, kun hän ajatteli edellistä Makkaraperunaa, mutta herkullinen tuoksi haihdutti ikävän.
Olin ensin, että eikä, Makkaraperuna hävitettiin ja Draco hankki vain kylmästi uuden annoksen!? Mutta onneksi edes vähän surua tuli mukaan kuvaan, sillä Makkaraperuna on yksikössä ja Isolla Ämmällä ja selvästi oma yksilöllinen persoonansa, eikä mikä tahansa nakkipotunpläntty. Mutta meneväthän monet lesketkin uusiin naimisiin.

Nukkemestarilta muksa haaste, aplodit hälle :D sopivan kliseinen, tiettyjä juttuja nyt vain kuuluu olla, mutta silti koko tekstistäsai paljon irti. Ensin ihmettelin hieman ikärajaa, tuntui aika korkealta, mutta ehkä se on ihan paikallaan, onhan Dracon ja Makkaraperunan välillä koko ajan se tietty seksuaalinen vire, hih. Sopivan lyhyt, pitempi olisi jo tuntunut jauhamiselta ja kaikki tarpeelliselta tuntuva mahtui kuitenkin pätkään. Täydellinen pääntyhjennysficci, kaikki pitäisi joskus pakottaa lukemaan tällaisia :D

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Vaitonainen rakastaja, K-11
« Vastaus #4 : 04.01.2011 20:02:33 »
Oi, ihanaa. Kiitos kommenteista  :D

Nukkis: Ei kai näin ihanaa haastetta voi jättää väliin?  ;D Ääliöhuumoria en osaa kirjoittaa ja tunnustan että huumorikaan ei kovin hyvin taivu. Kiitos haasteestasi *halaus*

nominal: Kiitos, tätä oli kieltämättä hauska kirjoittaa. Kun luin Nukkemestarin haasteen, repesin sille itsekin  :D Mukavaa, että joku piti Dracon hellistä hetkistä, kuten asian ilmaisit. Tosiaan, ficcini eivät taida parhaassakaan tapauksessa olla niitä räkänauruficcejä. Ehkä kyse on siitä, millainen on kirjoittajasta hauskaa...

Tuulevi-Hillevi: Kiitos, käyn korjaamassa nuo kohdat. On ilo olla avuksi näillä pääntyhjennysficeillä  :D


"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea