Ficin nimi:Ainoa poikamme
Kirjoittaja:Lily02
Beta:MoonyGirl
Ikäraja:S
Genre:Angst/Oneshot/Deathfic
Paritus:Lucius/Narcissa+Draco
Disclaimer:Hahmot kuuluvat Jo Rowlingille, enkä saa korvausta.
Varoitukset:Kuolema/Kuollut
Haasteet: Ficlet300-kun satanen ei riitä Sanalle
KUOLEMAA/N:Tää ficci on kirjoitettu tuota Ficlet300-haastetta varten...
Tekstiä ei ole betattu, koska oli niin lyhyt, että itse sen sitten tarkistin!
Ainoa poikammeEn voinut ymmärtää sitä. Meidän ainoa poikamme oli kuollut. Se ei voinut olla totta. Kun ajattelin sitä, kyyneleet alkoivat taas poltella silmäkulmissani. Kurkkuani kuristi ja minun oli vaikea hengittää. Nojauduin Luciuksen olkapäähän ja aloin nyyhkyttää:
- Miksi Draco? Miksi juuri meidän poikamme?
- Vastaisin tuohon, jos pystyisin, Lucius sanoi itkuisella äänellä.
Luoksemme asteli parantaja. Hän katsoi meitä myötätuntoisesti ja sanoi:
- Haluatteko vielä katsoa poikaanne?
- Kyllä, sanoin nyyhkytysteni lomasta. Nousin ylös ja kysyin Luciukselta:
- Tuletko sinä? Hän nyökkäsi. Astelimme kerrosta alemmas, sinne missä pidettiin vainajia. Parantaja käveli erään arkun luo ja avasi kannen. Katsoimme Luciuksen kanssa arkkuun ja aloin taas itkeä. Polvistuin arkun ääreen ja aloin silittää Dracon hiuksia.
- Meidän pieni poikamme, kuiskasin ja ääneni sortui. Miksi tämän piti tapahtua? Istuin arkun äärellä ja itkin vuolaasti.
- Tulehan, Luciuksen rauhoittava ääni sanoi. Hän nosti minut ylös ja minä halasin häntä. Luciuskin itki.
- Tämä on niin väärin! minä huusin. Katsoin Luciusta, joka nyökkäsi jälleen.
- Voitte nyt lähteä, parantaja sanoi meille. Kumarruin arkun ylle ja suutelin Dracoa otsalle. Niin teki myös Lucius. Katsoin vielä viimeisen kerran poikaani ja sanoimme Luciuksen kanssa yhtä aikaa:
- Hyvästi lapsemme.
Sitten parantaja laittoi arkun kannen kiinni, jättäen Dracon lepäämään rauhassa.
