Kirjoittaja: beauti
Ikäraja: K-11
Genre: romance, femme
Varoitukset: pari kirosanaa, seksin epätarkkaa kuvailua
Yhteenveto:
"Mä jäin seisomaan siihen keskelle katua katsomaan, kun se käveli mua kohti."A/N: ensimmäinen femmeni
ja tämäkin hiukan epäsuora
mutta toivottavasti pidätte! ps. kommentit on jees.
Kukaan ei ole niin kuin hän
Kun mä näin hänet, olin kirjoittamassa viestiä Ainolle. Olin kysymässä ideoita siihen, miten voisin pyytää baarissa tapaamaani tuttavuutta kahville tai jonnekin. Se mies oli ollut suhteellisen mukava. Ei ehdotellut liikoja. Se oli myös ihan hyvännäköinen. Ei mikään jumalainen ilmestys, mutta ei rumakaan. Sellainen tavallinen. Olin saanut tarpeekseni kaiken maailman rehvastelijoista.
Tiesin, että kiinnostin monia miehiä. Isot tissit ja blondit hiukset. Niiden perään miehet näyttivät järjestäänkin olevan, vaikka mun mielestä siinä ei ollut mitään järkeä. Olin ollut koulussa pelkkä hissukka tyttö, joka jutteli vain parhaiden ystäviensä kanssa. Lukion jälkeen sain kuitenkin alkoholilasin käteeni ja sitten olinkin kaikkialla. Mut huomattiin yhtäkkiä joka paikassa.
Sama hissukka mä kuitenkin olin. Kiersin kaiken erilaisen kaukaa. Olin ennakkoluuloinen enkä uskaltanut olla eri mieltä kenenkään kanssa. Olin vain hiljaa ja näytin nätiltä. Siitähän miehet pitävät. En osannut olla hauska enkä räikeä. Ketään ei olisi kiinnostanut mun tylsät turhanpäiväiset jutut. Siispä tyydyin olemaan hiljaa. Jos joku sanoi, että somalit piti karkoittaa maasta, niin silloin ne piti karkoittaa. Homot olivat vitun luonnottomia ja Kokoomus oli helvetti vieköön ainoa oikea puolue. Minä tyydyin myötäilemään. Ihmiset olivat kovin varmoja asioista, joten kai he sitten olivat oikeassa.
Kuitenkin, sinä maanantaina Siirin synttäriviikonlopun jälkeen seisoin sulavassa lumessa keskellä ostoskatua. Näpyttelin puhelintani epätoivoisena. Miten saisin houkuteltua Eeron treffeille kanssani? En halunnut vaikuttaa turhan tungettelevalta, mutta halusin hänen tietävän, että olin kiinnostunut. Ehkä jos kunnolla tutustuisin häneen, niin Eero voisi olla elämäni mies.
Sitten nostin katseeni Samsungistani ja katseeni osui johonkin, joka sai aivoni ja vatsani tekemään kärrynpyöriä. En tiedä, miksi se vaikutti minuun niin kovasti, mutta mieleni tyhjeni kerta kaikkiaan. Mä jäin seisomaan siihen keskelle katua katsomaan, kun se käveli mua kohti.
Sen hiukset oli tummat ja kiiltävät. Ne olivat taipuisat ja valuivat hänen rinnoilleen. Iho oli vain hiukan niitä vaaleampi ja hampaat kuin hammastahnamainoksesta. Silmät olivat pehmeän ruskeat nekin. Se lähestyi mua koko ajan enkä mä voinut enää hengittää. Tytössä ei olut mitään normaalista poikkeavaa. Paitsi kaikki oli normaalista poikkeavaa. Se oli vain niin tajuttoman kaunis. Samaa aikaa hauras, mutta voimakas. Kukaan muu ei ollut samanlainen. Mä olin siitä varma.
Sen katse käväisi mussa, mutta ei se edes pysähtynyt. Olin tavannut jumalatareni, mutta se ei edes huomanut mua. Mutta silti kun se katse kohtasi mut, niin olin valmis tekemään sille tytölle mitä vain. Olisin mieluusti suudellut sitä niin, ettei se halunnut enää suudella ketään muuta. Olisin halunnut viedä hänet sänkyyni ja koskea häntä niin, että hän ei enää koskaan ohittaisi minua. Olisin laittanut hänet vaikeroimaan ja suudellut niitä rintoja, jotka piiloutuivat nyt paidan alle.
Mutta se käveli mun ohitseni ja mä jäin seisomaan sille vetiselle ostoskadulle. Kun tajusin, mitä olin juuri nähnyt, hän oli poissa. Puhelin oli edelleen kourassani. En koskaan lähettänyt viestiä Eerolle. En vilkaissutkaan miehiin päin pitkään aikaan. Etsin häntä ihmisjoukoista. Metrossa ja busseissa mä katsoin aina, että olisiko hän paikalla. Mutta mä en koskaan löytänyt jumalatarani.
Mä päädyin lopulta sänkyyn erilaisten naisten kanssa. Toisilla oli samankaltaiset pitkät hiukset. Kuvittelin ne hänen hiuksikseen. Toisten silmissä oli vähän jotain samaa. Mutta kukaan ei ollut kuin hän. Etsin vuosia sitä tyttöä, joka oli pysäyttänyt maailmani. Ystäväni menivät naimisiin, mutta mä en kyennyt edes kunnon parisuhteeseen. En myöskään enää nyökkäillyt miesten mielipiteiden mukana. Mun puolesta vaikka kaikki maahanmuuttajat olisivat saaneet jäädä Suomeen. Homoudessakaan ei ollut mitään väärää. Jos mä olisin saanut päättää, olisin herännyt koko loppuelämäni naisen vierestä.
Olin elänyt puolet vuosikymmenestä epätoivossa. Etsin jotain, mitä ei ehkä ollut enää olemassa. Ehkä kauneus oli jo särkynyt. Henrik oli mukava mies ja sanoi rakastavansa mua. Kyllä mäkin sitä jollain tasolla rakastin, mutta mikään ei voittanut tunteitani sitä tuntematonta naista kohtaan. Menin naimisiin miehen kanssa, koska en vain kestänyt enää etsiä.
Puolitoista vuotta häiden jälkeen olin ostamassa tomaattisosetta kaupasta, kun samalle kaupan käytävälle käveli nainen. Mä tunnistin hänet heti. Ne kasvot oli piirtyneet mun mieleen ja silmät jääneet kiinni mun katseeseen. Nainen hymyili mulle vaisusti kävellessään ohi ja nyökkäisi kuin olisi tavannut vanhan ystävänsä. Kaksi pikku tyttöä seurasivat hänen perässään. Silloin tajusin, ettei jumalatartani ollut tarkoitettu itselleni. Muut tarvitsivat häntä enemmän.
Sillä oli enkeleitä, joita kasvattaa.
