// Alaotsikko: Koulukiusaamista.
Kirjoittaja: Bauvi
Juoni: Milla nimisen tytön elämän seuraamista siitä kuutos luokan puolivälistä seiskaluokan kesälomaan
Disclaimer: Hahmot on minun minun ja vielä kerran minun!
Varoitukset: Koulukiusaamista ja ainakin alaikäisten tupakoimista. Jatkossa varmaan jotai muutakin
Ainii ja eka ficcini joten... No iteppä te sen päätätte et onks se hyvä vai huono
Ikäraja: K-11
Luku 1.
"Vittu." Mumisen kun näen kahden tytön tulevan minua päin. On välitunti ja istumme juuri parin kaverini kanssa koulun portailla. "Siis mistä sä oot ostanu ton paidan? Se näyttää ihan kalaverkolta!" Toinen tytöistä, Jessika, tirskahtaa. Toinen tytöistä eli Tiina pysyy Jessikan takana ja hymyilee ivallisesti. "Kirpparilta." Vastaan hiljaa. Tekisi mieli sanoa niille kusipäille suorat sanat mutta en koskaan uskalla. Ne ovat jo tuhonneet itsetuntoni.
"Siis hyi kirpparilta!" Tiina marisee ja tulee Jessikan viereen. "Mä en ostas ikinä mitään kirpparilta, siis siel kaikki on paskasta ja sillee!" Jessika nauraa ivallisena ja katsoo mua halveksien. Eipä siinä mitään, satuin vaan näkemään heidät vasta viikko sitten kirpparilla ostamassa vaatteita jotka heillä on päällään juuri tälläkin hetkellä.
"Tuu, Jesu, mennään." Tiina nauraa ja kääntyy. Jessika seuraa kiltisti kaveriaan ja kohta menee hänen viereensä kuiskaten tälle jotain.
Käännyn katsomaan kavereitani. Kaikki kolme tuijottavat tiiviisti kengänkärkiinsä. Eivät ne koskaan uskalla mua puolustaa. Heidän nimensä ovat Mona, Heli ja Ninni. Tosin kaikilla heillä on Jessikan ja Tiinan antamat lempinimet joilla koko luokkamme heitä kutsuu. Heli on "uskovainen" siksi että hän on aika köyhä ja joutuu käymään kirkossa äitinsä mukana, Ninni on "hamsteri" isojen etuhampaidensa vuoksi ja Mona on "äidintyttö" koska tykkää viettää aikaa perheensä kanssa. Minulla ei ole lempinimeä mutta kukaan ei käytä kyllä oikeaa nimeänikään. Olen vain "se" tai "tuo".
Kello soi ja lähdemme kavereideni kanssa kävelemään sisälle. Kun olemme nousemassa portaita eräs luokallamme oleva poika siirtyy viereeni ja tönäisee. Paiskaudun päin kaidetta ja satutan olkapääni. En sano pojalle mitään vaan jatkan matkaani.
Jäämme kavereideni kanssa käytävään kuten aina. Opettajallamme kestää aina ainakin viisi minuuttia ennen kuin hän tulee opettajanhuoneesta. Juttelemme sitä sun tätä ja yritämme olla välittämättä siitä että luokassa puhutaan meistä kovaan ääneen paskaa. "Siis ootteks kuullu ku uskovainen oli viikonloppuna kirkossa TAAS!" "Oliko?! Siis ei vittu mikä idiootti! Mut aiheesta toiseen, mä näin 'sen' eilen ja se oli ulkona jonkun yli kakskymppisen pojan kanssa! Siis ei helvetti mikä huora!" Kuuntelemme ja korjaamme toisillemme virheitä. Heli EI ollut kirkossa, miten se muka ois voinu olla kun se oli koko viikonlopun mummonsa luona Helsingissä? Ja se poika jonka kanssa olin ulkona oli veljeni.
Kohta opettaja tulee ja kaikki neljä huokaisemme yhtä aikaa tuskasta mutta kävelemme luokkaan. Istun paikalleni ja huomaan pöydälläni jotain. Se on ystävyyskorun riipus joka on maalattu punaiseksi luultavasti kynsilakalla ja siinä lukee isoin kirjaimin "KUOLE!". Annoin sen Jessikalle noin vuosi sitten kun olimme vielä parhaita kavereita. Se loppui siihen kun Tiina tuli kouluumme. Lähden lavuaarin luo teroittamaan kynääni ja samalla heitän riipuksen roskiin.
"Noniin oppilaat, tänään aiheena on koulukiusaaminen. Eli siis matikkaa ei nyt ole." Opettaja ilmoittaa ja oppilaista puolet tuhahtaa tyyliin "Ihan sama, niinku kumpikaa kiinnostas!" ja puolet hurraa koska ei olekkaan matikkaa. Opettaja aloittaa saarnalla siitä kuinka pahasti koulukiusaaminen vaikuttaa itsetuntoon ja sitten kysyy että kuinka moni on joskus kiusannut jotakuta. Käännyn katsomaan Jessikaa ja Tiinaa. Kumpikin vain katselee tyytyväisen näköisenä peiliin. "Tiedän että valehtelette. Varmasti ainakin joku on kiusannut jotakuta joskus." Opettaja toruu mutta kukaan ei silti nosta kättään. "No okei, entä ketä on kiusattu?" Opettaja kysyy nyt. Kukaan ei taaskaan nosta kättään. Mietin hetken käden nostamista mutta päädyn siihen tulokseen että siitä olisi enemmän haittaa. Ei opettaja kuitenkaan saisi sitä loppumaan. Hetken päästä kännykkäni piippaa merkiksi siitä että olen saanut tekstarin. Otan kännykkäni farkkujeni taskusta ja katson keltä se on. "Haen sut koulusta, mennään kauppaan." Äiti on lähettänyt. Alan juuri kirjoittaa että käy minulle kun vieressäni istuva tyttö viittaa. "Niin Hanna?" Opettaja kysyy. "Tuo käyttää kännykkää tunnilla!" Hanna kailottaa täyteen ääneen ja kaikki kääntyvät katsomaan minua. Pyöritän silmiäni. Tietty se ei voinut pitää turpaansa kiinni. "Kännykkä kiinni tunnilla, Milla." Opettaja sanoo ärsyyntyneenä ja katsoo minua syyttävästi. "Joo joo." Mumisen ja laitan kännykän takaisin taskuuni. Hanna katsoo minua vahingoniloisena. Tekisi mieli näyttää keskaria, mutta se vaan rollisi siitäkin.
Välkällä menemme kavereideni kanssa koulumme vanhan rakennuksen taakse. Ajattelemme että siellä saisimme olla rauhassa. Alamme taas tapamme mukaan kurkkia sen kellariin tumman ikkunan takaa. Vitsailemme aina että siellä säilytetään kuutosluokalta päässeitä oppilaita ja että tämän vuoden jälkeen mekin joudumme siis sinne. Mutta sitten paikalle tuleekin Jessika ja Tiina. Tupakat suussa tietenkin. Niillä on aina kauhea show päällä. "Siis mä poltan, daah!" "No so what, mullapa on ihana ja cool poikaystävä joka polttaa, daah!" Mielestäni se on naurettavaa. "Mitä te vitun noobit siis vittu teette tääl, tää on vittu meidän aluetta vittu!" Jessika kysyy vihaisena. "Tiiättekö te ees mitä noob tarkottaa?" Uskallaudun kysymään mutta kadun sitä melkein heti. "Siis tottakai me vittu tiietään!" Tiina purskahtaa nauruun ja ottaa tukea Jessikasta. Mikäköhän sitä nytkin naurattaa? Pyörittelen silmiäni. "Siis vittuako mulkkaat?" Jessika kysyy halveksivasti. "En, kuha täs katon kahta eessäni seisovaa pissistä." Sanon ja kohautan olkiani. "Miten helvetissä mä uskalsin?!" Mietin ihmeissäni. "Whatever, tuu Tiina, mennään vetää kännit!" Jessika nauraa ja meinaa kaatua. Sitten ne lähtee. "Ai ihan maidolla meinasitte kännit vetää?" Huudan vielä niiden perään. Kumpikin kääntyy, näyttää keskaria ja irvistää. Mä nostan pystyyn kaks keskaria ja huudan että "Haistakaa vittu!"
Mistä mä oisin voinu tietää et tein just jutun joka tulee tuhoomaan mun elämän seuraavat pari vuotta? Mut en mä ajatellu seurauksia nimittäin ku mä käännyin nii mun kaverit katto mua kunnioittavammin kun koskaan.
Kommenttia?
