Kulmikkaampia sadevesipisaroita (S)

[shaya]

//: Dolls muokkasi ikärajan otsikkoon

Ikäraja: S
Genre: romance, angst, het, chan
Paritus: Fleur Delcour/Severus Kalkaros
Vastuuvapaus: Kaikki kuuluu Rowille.
Summary: Voi olla, että hän haluaa tavata minut vielä, mutta ehkä myös ei. Ehkä hän ei pidä Lontoon rosoreunaisista sadepisaroista, ehkä ei tahroista minun kotini seinillä.

A/N: Het10, random10 & FF50 sanalla 005. Päivät. Erityiskiitokset Ruskapojan suuntaan, avusta, tuesta ja kannustuksesta, niin tämän ficin osalta kuin muutenkin.

Tässä tulee siis olemaan viisi raapaletta, mutta julkaisen tämän jo nyt, koska en muuten usko saavani tätä ikinä valmiiksi. Paritus on tosiaan hieman rare jopa mun mittapuulla, mutta no... kaikkea pitää kokeilla. Mulla oli mukamas kovastikin sanottavaa, mutta jotenkin mystisesti kaikki ajatukset katosivat, joten ei kai sitten muuta. Palautetta arvostan kovasti.

/ ja koska teksti levähti, raapaleita tuleekin kuusi. (mitenniin rönsyilevä kuvailu?)

1.

Hän kävi minun luonani vain kerran. Eräänä sateisena sunnuntaina, juoksi Lontoon katuja ja kaiketi sateen alle suojaan, ja katso; tämän talon minä tunnen!

Hänellä oli punainen takki ja sellaista huulipunaa joka särkee korvat kirkunallaan.

’Urmaavaa, täällä.

Niin hän sanoi ja kopisteli pisaroita kengänkannoistaan; Lontoossa aina teräväreunaisempia, aikaa myöden söivät matot ja hänen mielensä myös, tukehtuu tuhkehtuu tukehtuu tähän loukkoon, rottiakin! Minä en pyytänyt häntä sillä kertaa, siksikö hän tuli?

Fleur oli tuuli joka etelästä puhaltaa, minä paatunutta mustaa kahvikupin pohjalla. Sitä jota Fleurin kaltaiset joivat aamulla(ilman sokeria ja pisara maitoa).

Sinä sateisena sunnuntaina Fleur joi melkein mustaa kahvia minun kanssani.

[Ruskapoika]

Mie varmaan suurimmaksi osaksi sanoin jo mitä tästä ajattelen, mutta pakko tulla vielä kommentoimaan, että muistan lukee ne loputkin raapaleet. Ja aaws, totta kai tuen ja autan aina kun vaan voin Paritus on ehkä todella rare, mutta sen rareuden oikeasti unohtaa tätä lukiessa. Se haikea tunnelma mikä on koko raapaleen ajan mukana on niin aaws, että sekoon täällä. Saanhan seota? Severus <3 Mie haluun kyllä lukee enempikin sin kuvailmeasta Severuksesta. Saat sen kuulostaa samalla niin erilaiseksi kuin kirjoissa ja taas samalla se on IC.

Eli pointti, rakastuin ja haluan lisää <3

[Upsila]

Sama minulla myös; ihastelin hetken niin taiteellista otsikkoa, kunnes oli ihan pakko käydä kurkistamassa, että mitä olet kirjoittanut. Varsinkin, kun en ole vähän aikaan käynnyt lukemassa mitään sinulta, joten alkoi tulla jo ikävä kirjoituksiasi.

Paritus on tosiaan aika rarea, mutta rareiset paritukset on ihan kivoja oikeastaan ja niitä on kivaa lukea, kun ne on vaihtelua kivasti arkeen ja piristää. Severus ja Fleur ovat suloisia ja kivoja hahmoja, molemmilla on oma tarinansa ja yhdistit sen hienosti tähän. Kirjoitustyylisi on yhtä raikasta ja niin hirmun suloisen kuvailevaa, en vaan saa siitä tarpeekseni ja samalla harmittaa, kun itse en osaa kirjottaa yhtä hienosti kuin sinä. Selkeä ja kaunista luettavaa tosiaan, raapaleet on suloisia välipaloja luettavaksi aina.

En osaa ehkä lainata lempikohtaani, mutta pakko sanoa, että rakastin kaikkia lauseita tässä. Niin lyhyessä raapaleessakin sait koottua hienoja sanoja ja syksyisen sadepisaroista tunteita. Tykkäsin myös kovasti pienistä yksityiskohdista, pisara maidosta ja lähes mustasta kahvista.

Oi, niin kauniita kielikuvia ja sadevesipisaraista tunnelmaa vain. Oikein hurmaavaa luettavaa sinulta tällä kertaa, toivottavasti saat postattua pian uutta raapaletta tänne - sitä nimittäin kaivataan nyt.

Kiitos!

[Zacharias]

Todella kaunista tekstiä. Itse en niin erityisemmin välitä mistään, joka on paritettuna Snapelle, mutta päätin antaa tälle tilaisuuden. Ja hyvä, että annoin.

Seuraavaa raapaletta vain kehiin (:

[shaya]

Oi, kommentteja! :3

Ruskapoika, mitä muuta sulle voi sanoa kun aww? Hyvänen aika ihminen. Rareuden unohtamisesta - otan sen kohtaliaisuutena. Ehkä se on tuo minäkertoja, ettei Severusta mainita nimeltä. Älä nyt sentään sekoa && toivottavasti en petä odotuksia, mun Severus on aika ... epäilyttävä? emh no joo. Kiitos kommentista.
EpikFeil, oi vau, apua kiitos kovasti! Erittäin hyvä raapalisti, vaikken niitä ole edes juurikaan kirjoittanut... Mutta ah, raapaleet tosiaan ovat(mutta niin vaikeita kommentoida). Ja hienoa kuulla ettei paritus aiheuttanut sydänkohtausta. Mä en oikein osaa vastata fiksusti noin suuriin kehuihin, mutta yritän olla alittamatta odotuksia. Kiitos sullekin kommentistasi.
Mustalupiini, voi sinä höpönöpö komplekseinesi. Olen otettu ettei Severuksen esiintyminen haitannut liiaksi ja no, kehuista muutenkin. Tuos sekavuus tosiaan - huomaan sen itsekin mutta sitä on kovin vaikea vähentää, kun en kumminkaan tahdo tinkiä kuvailusta. Tosin tämän raapalesarjan edetessä kuvilu tulee vähenemään, koska en osaa. Äläkä ollenkaan väheksy itseäsi kirjoittajana - olet upea, sun tyyli on vain erilainen. Kiitos.
Upsila, oi, ikävä minun tekstejäni? Koitatteko to kaikki itkettää mua tai jotain. Tosiaan, mulla on ollut kirjoitusrintamalla hetken aikaa hiljaista, ja oikeasti mieletöntä jos joku on sen vielä huomannutkin ja näin. Rare piristää sateista syksyä(...vai pitäisikö sanoa jo talvea, mur), ja näitä kommentteja lukiessa tosiaan alkaa saada paineita - varsinkin kun sinäkään et todellakaan ole mikään huono kirjoitta, päin vastoin, joku, jota mä katson ylöspäin!
unrealistic, kiitos kovasti kommentista. Olen iloinen että annoit tälle tilaisuuden ja mahdollisesti myös pidit tästä. And as you wish, uutta raapaletta tuleepi tässä.

No niin. Olen melko epävarma tämän suhteen sikäli, että aikamuoto pomppaa imperfektistä preesensiin ja kuvailu jotenkin tuntui katoavan - oikeastaan olen hieman sitä mieltä ettei tämä sovi edelliseen raapaleeseen niin hyvin kuin sen tulisi sopia, mutta niin... tehän sen sanotte. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä.

2.

Aamuaurinko häikäisee sälekaihtimien raoista

miten se osaakin

ja sunnuntai on poissa. Kadulla harmaita lehtiä ja savu tupruaa piipuista, mutta tänään ei sada; ihmisillä aurinkopilkkuja silmissä, naapurintytöllä keltaiset korvarenkaat. Mutta mitä se minua liikuttaa, peilistä kelmeät kasvot tuijottavat takaisin liian tarkasti ja Fleur on poissa.

Poissa poissa poissa poissa.

Keittiön kaapeissa kaikuu hiljaisuus ja minä suljen ne kokonaan. Kahvikuppeja on pöydällä yksi liikaa, vieressä pisara jotakin tummaa. Lattialla vaalea hius, sen minä poimin ja talletan.

Voi olla, että hän haluaa tavata minut vielä, mutta ehkä myös ei. Ehkä hän ei pidä Lontoon rosoreunaisista sadepisaroista, ehkä ei tahroista minun kotini seinillä.

Ehkä.

[Upsila]

Turhaan sinä tähän olet epävarma, minä en voi muuta kuin innostua uudesta raapaleestasi - sinunkin kannattaisi, kun näin ihanan kirjoititkin.

Aikamuodon vaihtuminen imperfektistä preesensiin ei haittanut minua ainakaan (ei edes yhtään tippaakaan), vähän piristävyyttä. Fleurhan oli kuitenkin lähtenyt tässä raapalessa pois, joten ensimmäistä raapaletta voidaan ajatella menneisyyden tapahtumana, joten ei se häirinnyt ollenkaan, molemmat aikamuodot menee läpi mukisematta muutenkin. Kuvailua oli tosiaan vähän niukemmin kuin ensimmäisessä raapaleessa, mutta tiedätkös, että se ei haitannut yhtään; yhä kuvaileva raapale, mutta ujutit tähän surua ja haikeuttakin.

Severus ei pystynyt kuvittelemaan elävänsä kokonaan ilman Fleuria, tästä ei jäänyt kuin muisto nyt tässä raapaleessa vaalea hius, ylimääräinen kuppi. Aurinkokin häikäisee sälekaihtimien raoista, sunnuntai on poissa ja savu tupruaa piipuista. Apua, ihanaa kielenkäyttöä, arvaa rakastanko miten paljon. Ja kyllähän Fleur tulee tapamaan Severusta vielä, eikös niin?

Kaunis ja surullisen haikea raapale kertakaikkiaan, kiitos ja kolmas raapale tänne äkkiä! <3

[Beatrix Bones]

Mä en oo vissii koskaan (köhköhköhköh) hehkuttanu sun kirjotustyyliäs, johon oon rakastunu korviani myöten? Enpä siis joo, mutta koskaan ei voi hehkuttaa liikaa! ♥

Sä onnistut pitämään kirjotustyylis kiinnostavana ja kuvailevana enkä haluais koskaan lopettaa lukemista. Näissä raapaleissa Severus on jotenkin niin suloinen, näitä lukiessa tulee kunnolliset 'aaaaaawwww'-reaktiot. Sä onnistut myös elollistamaan elottomatkin asiat todella hyvin, kuten:

Hänellä oli punainen takki ja sellaista huulipunaa joka särkee korvat kirkunallaan.

Tuo lainaus olikin myös ensimmäisen raapaleen lempikohtani. ♥

Jotenkin tykkään sun kuvailustas (enkä mainitse ku varmaan tuhannetta kertaa), koska se on jotain niin erilaista, enkä oo koskaan aikasemmin törmännyt tällaseen kuvailutapaan. Voi kun osais itekkin. ♥

Ehkä hän ei pidä Lontoon rosoreunaisista sadepisaroista, ehkä ei tahroista minun kotini seinillä.

Toisen raapaleen suosikkikohtani. Mä oikeesti ihailen sun taitoas kirjottaa näin taidokkaita raapaleita! 

Niin kaunista enkä malta oottaa kolmee seuraavaa raapaletta! Kiitos. ♥

~ Bea

[shaya]

Näin alkuun heti iso kiitos kaikille kommentoineille. <3

Upsila, ah, sun kommentit ne aina vaan saavat typerän virneen kasvoille. Ilahduttavaa jos aikamuotojuttu ei häirinnyt. Severus on tosiaan ehkä hieman OoC tässä, suriessaan Fleuria, mutta toisaalta, Fleur on veela, kukapa sellaista tyttöa ei haluaisi. Fleurin ja Severuksen tapaamisesta en voi oikein sanoa mitään, jotten spoilaa, mutta tässä raapaleessa se selviää ainakin osaksi. Kiitos kommentista!
Mustalupiini, arvaa sainko kauhean ihihihihihihhih-kohtauksen täällä! Ja vedetkin väärään kurkkuun! Toinen kirjoittaja ever jonka Severuksesta pidän, jopa rakastan, hui kamala, varsinkin kun ensimmäinen oli Fiorella! Oh, koko raapale, no, voi kiitos, ei kai tässä osaa kuin punastella ja kiitellä! Ja pöh, kommenttisi oli oikein ihana, ei raapaleita kovin pitkästi voi kommentoidakaan.
Bea, hah, et ole, mutta kiitos! (Koitan kovasti pitää tän vastauksen asiapitoisella linjalla, köh.) Apua, mä tein Severuksesta suloisen, eieieieieiei. Mä en oo ihan samaa mieltä siitä, että mun tyyli olisi kovinkaan uniikki, mutta kiitos tuostakin kohteliaisuudesta, yleensä kun sulta saa kuulla vaan kuinka kommentit on kirjottamatta eiku siis. :'D Kiitos kommentistasi, seuraava raapale ollos tässä.
EpikFeil, sunkin kommentista sain valtavat hihihi-kohtaukset, joten iso kiitos kun kommentoit jälleen! Kolme tuntia... no tuota, ei ihan(läheskään), mutta mukavaa jos teksti vaikuttaa harkitulta. Tuohon tunnelmaan - ilahduttavaa kuulla että hallitsen edes yhden tunnelman. Hahah. No mutta hyvänen aika, et nyt tosissasi väitä että itketin sua, voihan. Anteeksi ja kiitos!

Joten. Pieni muutos suunnitelmiin, näitä raapaleita tuleekin kuusi... kävi pieni "ups" ja teksti levisi yhden raapaleisen verran. Tosiaan sitten tämä raapale, jossa on kestänyt hävettävän kauan kun raapaleesta kuitenkin on kyse - 150 sanaa, pisin siis näistä kuudesta, ja kuvailu vähenee jälleen... mutta lupaan, että se lisääntyy loppua kohden, oikeasti! Toivottavasti tykkäätte.
3.

Usein kuulen sanottavan että maanantait ovat päivistä pahimpia; ne hyytävät ankeat kalpeat kouluaamut, kun aamiainen on palanut pohjaan(tai niin he väittävät, moukat) ja suuri sali kiljuu korvat riekaleiksi. Minulle pahinta on tämä tiistai, keskikesä, kun mustissa kaavuissa kulje juuri kukaan. Pahinta on, kun on vain aikaa ja odotusta, kuljeksii kelloa ympäriinsä eikä siltikään löydä mitään, mikä saisi edes yrittämään.

Päätän kolmesti lähteä kiertelemään Lontooseen ja viidesti jonnekin kauemmas. Istun kotonani. Pidän tämän kadun nimestä; Kehrääjänkuja. Se muistuttaa minua hänestä (ja nuoruusvuosista), jonka nimeä en tahdo mainita kun odotus piinaa. Minä olen pelkuri ja hän on osaksi veela, niin paljon parempi ja loistavampi –

hän on minun aurinkoni.

Inhoan ajatusta.

Vajoan nojatuoliin ja ensimmäistä kertaa ehkä vuosikymmeniin huomaan, etten ajattele edesmenneitä. Muistan kyllä - se on taakkani (ikuisesti), mutta tällä kertaa minun aurinkoni on veelankeltainen ja punainen sen sijaan kuuni.

Ja minä pelkään sitä päivää, kun hän huomaa olevansa vielä nuori.

[Upsila]

Oh, kolmas raapale jo, uskomatonta, että seuraavaksi on enää kolme jäljellä. Outoa kyllä, mutta onneksi riittää luettavaa vielä sinulta, kun venyikin lisää vielä, hurray!

Fleurin lähteminen pois Severuksen luota ei tehnyt tosiaan miehelle oikein hyvää, tämä masentui kyllä ihan mielettömästi. Kyllä minuakin surettaisi, jos rakastamani ihminen poistuisi edes hetkeksi elämästäni. Fleur on tärkeä Severukselle, mies rakastaa tätä sydämensä pohjasta, vaikka Lily Evans se särki kuolemalla ja jättämällä miehen ystävyydenkin pois mentyään Jamesin kanssa naimisiin.Fleur on kuitenkin tosiaan Severuksen aurinko, sellainen, joka pitää elossa ja lämmittää. Uskon, että jokaisella ihmisellä on oma aurinkonsa - tai useita aurinkoita ainakin yhen lisäksi myös mahdollisesti.

Taas oikein hirmun kaunista kuvailua sinulta  (kadehdittava taito), sellaista sokeroitua ja tässä vähän ankeaakin. Yksityiskohdat ja kauniit sanat pujoteltu lauseisiin, ah. Ihanan ilahduttavaa, kun tulee kotiin ja huomaa, että kokeita on luvassa ihan älyttömän paljon.

Kaunista luettavaa tosiaan, ei muuta kuin hehkutusta taas tällä kertaa, kiitoksia!

[shaya]

Upsila, hih, pitänee kai olla iloinen että kelpaa. Seveus, tosiaan. Minusta tuntuu että mies on vähän läheisyyskammoinen, ei päästä ihmisiä (naispuolisia varsinkaan) kovin helposti lähelle, koska pelkää tulevansa hylätyksi niin kuin Evansin tytön kanssa aikanaan. On kai siis ihan ymmärrettävää masentua kun käy juuri niin kuin pelkääkin. Ja kenties Fleur on saanut ujutettua sen verran auringonsäteitä liemimestarin sydämeen, että se jää janoamaan lisää. Olen tuosta aurinkoteoriasta aknssasi samaa mieltä - tosin uskon myös, että niin kuin aurinkokin menee toisinaan pilveen, aurinkokin saattaa hetkittäin kadota. Kiitos kommentistasi, jälleen (ja onnea kokeisiin!).
Kiiruna, ah, sinun kommentteja onkin ollut ikävä, tuollaisia ihanan perusteellisia kun ovat. Raapaleiden kirjoittaminen on hyvä tapa saada itseään vireeseen pidempiä tekstejä varten, kyllä se sunkin inspiraatio vielä palailee, aivan varmasti (sitä odotellessa). Hah, kyllä näytti sanovaa löytyen jo ensimmäisestä kolmesta, olen siitä hirmu iloinen, ja siitäkin, jos tykkäsit. Severus/Fleur... mietin miksen minäkään ole snnen siihen törmännyt, eihän se nyt niin kaukaa haettua ole! Ja pitkänä, oi! Kalkaros on vaikea kirjoitettava ja sen huomannee pienoisesta OoCydestä, mutta ensimmäinen kerta tämä kumminkin, opettelen vasta. Synkkyys on lisäksi hirveän vaikeaa kirjoittaa, mustan ja mustan ja mustan kirjoittaminen tylsääkin, joten suo anteeksi tämä. Minusta Kalkaros on kuitenkin mielenkiintoinen ja ansaitsee ehdottomasti ficcejä. Voi, sain tästä ihan hirveästi irti ja tervetuloa ommentoimaan uudelleen, sitten joskus.

Yli puoliväli. Tämä on ehkä hieman typerää, kun tämä on vain raapalesarja ja lyhytkin, mutta olen aika ylpeä itsestäni. Yleensä tuppaavat kirjoitukset tyssäämään ensimmäisen neljänneksen jälkeen, tällä kertaa jos pääsisin loppuun asti! Hmmh, mutta pidemmittä puheitta, neljäs raapale, nauttikaa mikäli mahdollista ja palautetta saa jättää!

4.

Minä näen hänet; kaunis ja heleä ja askeleet keveät(petollinenkin – paholaisenkorot tien pintaa vasten terävät), ymmärränkin myös:

Fleur tietää kyllä.

Mitä hän minusta haluaa, sillä minä olen jo vanha ja tuo mies hänen vierellään; niin nuori, niin nuori! Punaiset hiuksetkin eikä Fleur ole pettäjävaimo lainkaan, pukeutuukin laventelinsiniseen.

Mustiin ikkunanpieliin hukkuvat ajatukset tai ehkä se on tämä kirkkaanpunainen melu; Viistokujan keskipisteessä minä näen, kuinka he hyvästelevät toisensa ja mies lähtee töihin (pankkiiriko?).

Jostakin syystä minä tiedän, että elämä on Fleurille peli. Hieman liian hallitusti hän törmää minuun ohitushetkellä ja nyrkkiin sujautettu lappu viiltää paperihaavoja käsiini –  ehkä tarkoituksenaan saada minut heikoksi.

Tänä iltana.

[Upsila]

Taas kaunista raapale sinulta, apua, kaksi enää jäljellä. Odotan innolla, että mitä saat ujutettua kahteen viimeisimpiää raapaleisiin. Neljänteen raapaleen siis.

Fleurin osa luonne tuli tosiaan ilmi tässä hyvin, hyvin petollinen ja paholaiskorotkin iskeytyy lattiaa vasten - kirjoissa hän ei vaikuttanut tosiaan tuollaiselta, mutta mukavaa nähdä muiden näkökulmastakin naisen erilaisesta puolesta. Severuksesta hän on aivan liian vanha niin kauniille ja nuorille aurinkontyttärelle, veelan hiuksetkin kauniit ja kasvopiirteet, naimisissa punahiuksisen kanssa. Kalkaroksen epävarmuus itsensä suhteen, että hän ei olisi liian hyvä naiselle, hän oli liian vanha, liian vanha vain. Paperilappu kuitenkin sujautettiin ohimennen käsiin, tänä iltana. Paperi viiltää haavan käsiin ja törmää, yrittää ehkä tarkoituksella saada heikon miehen sortumaan ja rapistumaan heikkommaksi - itseasiassa tämä paholais/syntinen puoli saattaa jopa sopia Fleurille, herkullista luettavaa kertakaikkiaan jälleen.

Anteeksi kommentin lyhyydestä, oli pakko vain tulla taas ilmoittamaan, että kuinka paljon pidin tästä ja odotan innolla sinulta pian uuden raapaleen postaamista tänne, kiitos, aivan upea ja haikean salaperäinen raapale jälleen.

[shaya]

EpikFeil, levottomuus on mulle tuttua, ei mitään hätää. Hih, tämä Fleur tässä taas on melkolailla sitä millaisen kuvan olen hänestä muodostanut. Musta viimeisissä kirjoissa Row ihan turhaan pehmensi Fleuria, tuen enemmänkin sitä neloskirjassa ollutta elitististä ja koppavaa veelatyttöä, joten kirjoitan mieluummin siitä(ja petollisuus tuli juonen mukana, eh). Kiva kuulla jos tykkäät ja ulkeet eivät sekoita. Kiitos kommentistasi, jälleen!
Upsila, ah, Fleur taitaa olla melko monitulkinnallinen hahmo. En oikeastaan ihmettele ihmisten erilaisia kuvia tästä naisesta, koska Fleur muuttui aika paljon kirjojen aikana, tai ainakin esiintyi erilaisena. Kivaa kuitenkin jos ei haitannut sen suuremmin! ja pyhpahpöh tuo kommentti mitään lyhyt ollut, oikein ihana ja piristävä ja mitäkaikkea. Iso kiitos ja anteeksi kun on kestänyt!

Joo... niin. Tämä vähän venyi, mutta lupaan ja vannon käsi potterilla että viimeisen raapaleen kanssa ei mene näin kauan. (Ja jos alkaa venyä niin kiitos, heittäkää mädällä lahnalla.) Tämä on omasta mielestäni aika jännä raapale, olen melko epävarma tämän suhteen - tavallaan kyllä tykkään. Pidemmittä puheitta, viides raapale. Ja palautetta arvostan edelleen.

5.

Hermostus kuristaa kurkkua kuin olisi kipeä; viimeinen kupillinen kahvia (ja hänen kuppinsa siinä vieressä). Eteisen peilissä on halkeamia oikeassa ylänurkassa ja pala otsaa jää piiloon,

olenko minä ruma?

Kadulla sataa taas, vastaan juoksee tyttö punasilmäinen, itkenyt. Minä olen onnellinen, onnellinen hermostunut onnellinen, tänä iltana, minä ja hän!

Rappukäytävässä askeleet kolisevat, minä kaivelen avaimia taskusta ja hissi kilahtaa alemmissa kerroksissa. Onko se Fleur, päällään se vihreä mekko, jota minä niin kovasti rakastan? Vai onko hän jo keittänyt kahvit?

Sala-asunto. Se kuulostaa jännittävältä.

Huoneisto on tyhjä, kun astun sisään, ei se mitään, minä odotan -

Lappu pöydällä.

Bill vei minut teatteriin.

[Upsila]

Ah, vihdoinkin, shayl. Ei tietenkään ollut mitään kiirettä, ei tämä kaikki pakottamalla onnistu, mutta mukavaa päästä vähän aikaan lukemaan tätä uudelleen, aloinkin jo kaivaamaan tätä hetken tovin.

Severus-parka. Miestä hermostutti ihan hirmuisesti Fleurin tapaaminen uudestaan, hän halusi niin tavata tuota veelanpuolikasta, kaunista ja hurmaavaa neitoa, jota kaikki tahtoivat omia itselleen. Tapamista oli sovittu, sala-asunto ja piilossa muilta. Severus sentään velhona uskalsi mennä hissiin, kaiveli avaimia ennen kuin sai lukon kilahtamaan auki; oh, huone sittenkin tyhjä, mutta kyllä hän voi odottaa, vaikka kuinka kauan, vaikka aluksi taisi jo innostuneena miettiä, että pukeutuiko Fleur siihen vihreeseen mekkoon ja keittiköhän hän jo kahvia juotavaksi heille -

ja silti pöydällä oli lappu, joka luultavasti Severuksen murtumaan, ehkä jopa katkeroitumaan hitusen ja harmistumaan todella paljon. Varsinkin kun hermostutti jo alunperin, mies joi ties monta kertaa kahvia ja pelkäsi peilin edessä olevansa liian ruma, että Fleur ei enää haluaisikaan tavata hänet. Ja lapun sanat puristivat Severus-paras sydäntä, tämä kun jo innostuneen ja hermostuneen sekaisena odotti Fleurin tapaamista, että kurkkukin meni ihan kipeäksi ja peilin edessä hermosteltiin ennen tapaamista.

Bill vei Fleurin teatteriin, vaikka tapaaminen oli sovittu jo, mutta Fleur ei kehdannut kieltäytyä Billille. Nainen jätti lapun vain pöydälle ja lähti, jätti yksinäisen miehen lukemaan lappua mieli maassa ja verkkokalvot harmaana harmistuksesta. Voih.

Mutta kertakaikkiaan kaunis ja ihanainen raapale sinulta taas, voih, kumpa seuraava ei olisikaan viimeinen, tätä raapaleketjua kun on ollut aina niin ilo lukea, kun osaat kirjoittaa niin tavattoman ihanasti, että ihan hymyilyttää hirmuisesti. Kiitos toiseksi viimeisestä raapaleesta, jään odottamaan innosta puhkuen, että mitä viimeisessä/seuraavassa raapaleessa tapahtua, mutta nyt kiitän kovasti tästä, kiitoskiitos! 

[Ruskapoika]

Olen kommentoinut nyt tätä raapaletopsua kerran? Häpeän laiskuuttani... Mutta älä syö minnuu, tyksin näistä laittoman paljon edelleen ja nyt koitan jotain järkevää kommentoida (opettelen ihan siuu varten vielä joku päivä kommentoimaan rakentavasti, niin en sitten enää osaa ihkuttaa :'P)

Jos alotan toisen raapaleen kommentoinnista, niin saat tästä jotain selkoakin sitten. Elikkäs, miusta se, että Severus on tän raapalesarjan kertoja korostaa sitä suhteen karuutta, kiellettyä ja vaarallista leikkiä. Fleur on kuitenkin Billin vaimoa ja kirjojen lopussa (miusta) kuvattu, ehkä liian pehmeäksi. Fleur oli jännittävä hahmo sellaisena juonittelevan oloisena, kylmänä ja koppavana, kuten neljännessä kirjassa. ihanaa, että joku muukin sen niin näkee. Raapaleen jaksotus on jännä. Yksi lause, välissä toinen kursivoituna, ja sitten jatkuu alkuperäinen, eikä mitään välimerkkejä (no, okei siinä on se väli, mutta tajuut varmaan), mutta sie osaat tehdä sen sellaisella tavalla, joka on selkeä. Ja sen jotenkin liittää sin kirjtustyyliin miltei automaattisesti. Se on shayppamaista tyyliä <3

Kahvikuppeja on pöydällä yksi liikaa, vieressä pisara jotakin tummaa. Lattialla vaalea hius, sen minä poimin ja talletan.

Pidin tästä kohtaa eniten toisesta raapaleesta. Siitä kaipuun tunteesta mikä välittyy rivien välistä. Kahvikuppeja on yksi liikaa ja vaalea hius lattialla <3

Kolmas raapale (miulla vie tässä vielä kauan ) oli ehkä hieman erilainen kuin muut. Ei pahana asiana tietenkään! Ihan hyvä vain sellainen pieni etääntyminen parituksesta ja sitten toit enemmän tuntumaa Severukseen. Min tulkitsin sen raapaleen niin, mutta saatan toki olla väärässäkin, mutta mie oonkin se höpö, jolla on aina ihan erilainen käsitys asioihin kuin muilla, että ei sen väliä. :'D Nuoruus on kyllä ihan kivaa (kun on kuitenkin tarpeeksi vanha, mutta kuitenkin edelleen tarpeeksi nuori, you know?), mutta kun sitä ajattelee tuolta kantilta, niin sitä ihan toivoo, ettei Fleur tajuaisi koskaan olevansa todella paljon nuorempi kuin Severus.

Päätän kolmesti lähteä kiertelemään Lontooseen ja viidesti jonnekin kauemmas. Istun kotonani.

Kuulostaa ihan miulta, ja hyvin... severusmaiselta En uskoisikaan hänestä mitään hirveää matkaaja tyyppiä, vaikka hän saattaisikin olla kova päätöksissään.

Ja neljänteen, toiseksi viimeisimpään ilmestyneeseen, joka jatkaa samaa linjaa muiden kanssa tasoltaan. Tässä tulee näihin ilmestyneisiin raapaleisiin ajateltuna kaikkein parhaiten tuo haikeus ja surullisuus esiin. Kuinka suhde on salattu, karu (toistan itseäni) ja niin mielenkiintoinen! Ja miusta Fleur todellakin vaikuttaa pettäjä vaimolta. Juuri sellaiselta, joka välittää vain hieman toisten tunteista, mutta oma etu on kuitenkin tärkeintä. Ja se halu pompottaa ihmisiä miten haluaa, näiden tietämättä kuitenkin. (toki mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa se, etten Fleurista paljoa hahmona välitä :'DD)

Viidennestä raapaleesta, eli tähän mennessä viimeisin, jäi hieman suuttunut tunne tila. Miten Fleur kehtaa tehdä tuollaista? Okei, kehtaamisesta ei ehkä ole kyse, mutta silti. Ärsyttävää ja jäi surettamaan Severuksen puolesta. Koko raapale oli odotusta täynnä ja sitten se vain päättyi julmasti tuohon pieneen raapustukseen, jolla Fleur kyllä ei saa min propseja ittelleen.

Eli siis nopea yhteenveto. Kirjoitat kauniisti, kuvailu on mitä suloisinta - vivahteikasta, jättää tilaa kuitenkin mielikuvitukselle ja saa miettimään asioista, osainsimpa miekin kirjottaa näin kauniisti kun sie <3

[Beatrix Bones]

Jostain kumman syystä olen vain onnellinen Fleurin tempauksesta (outoko, enhän toki). Syynä tähän se, että olen aina kuvitellut tytön tuuliviiriksi, joka ei osaa päättää eri miesten väliltä vaan kierrättää heitä, antaa heidän ymmärtää, että ovat hänen ainoitaan. Ah, kolmiodraamat on ehdottomasti mieleeni, joten ensinnäkin kiitän sinua tämän viidennen raapaleen sisältämästä draamanpoikasesta. ♥

Kuvailusi on edelleenkin ehdotonta eliittiä, sinulla on tyyli, johon en ole kenenkään muun kirjoittajan kohdalla törmännyt, ja onnistut aina kaivamaan jostain eri tunteita ja uusia sanoja esille. Elollistaminen toimii edelleenkin vallan mainiosti, osaat asian ja... En voi sanoa muuta kuin vau! Kuinka osaatkin? Kaiken lisäksi pystyn helposti kuvittelemaan kuvailemasi asiat ja jätät lukijalle mielenkiinnon päälle vivahteikkaalla tekstilläsi - shame on you, my lady. Haluaisitko jakaa taitojasi? ♥

Onko se Fleur, päällään se vihreä mekko, jota minä niin kovasti rakastan? Vai onko hän jo keittänyt kahvit?

Oooi, tässä toit jälleen kerran esille sen suloisen Severuksen, joka osaa jopa rakastaa. Kaiken lisäksi propsit vihreästä mekosta, vihreähän kun on Luihuisen tuvan väri ja herrahan on kyseisen tuvan tuvanjohtaja, joten pystyn hyvin kuvittelemaan hänen innostuksensa kyseistä väriä kohtaan.

Bea kiittää ja kumartaa ja sanoo odottavansa vesi kielellä sitä kuudetta raapaletta! ♥

[shaya]

Upsila, tuota sun kommenttia lukiessa tuli ihan sellainen olo että Severus on tässä totally IC peilaillessaan itseään ja kaikkea. No mutta, kiva jos sua ei haitannut(myönnän että on olemassa pienimuotoinen mahdollisuus, että olen hieman perfektionismiin taipuvainen). Hih, tätä raapalesarjaa on ollut myös hirmu kiva kirjoittaa! Tässäpä tämä viimeinen raapale, toivottavasti en lätsäytä koko hommaa kuin pannukakkua. kiitos vielä kommentistasi.
EpikFeil, hah, no nyt ollaan ainakin aikataulussa! Voi, älä näy ihan kokonaan Fleuria vihaa, se vain on... tuollainen. Tajusin muuten että tässä raapalesarjassa olisi voinut valottaa Fleurinkin motiiveja ja kaikkea, mutta meni nyt näin. Kiitän ja kumarran kehuista oikein paljon, olen väsy ja sanat ei riitä, mutta kuitenkin, kiitos! Toivottavasti tämä loppuratkaisu miellyttäää (edes jollakin tavalla eikun spoilaanko nyt).
Ruskispuskis, älä mitään häpeä, hei, katso kirjoittajaa. Mä olen laiskuuden kuningatar, joten, no problemos! Hei apua toi oli ilkeää, jos edes viittasit siihen yksäriin! Tykkään kyllä sun ihkutuksista ja pus! Ja hei ihanaa, että jollain on neiti Delacourista rouva Weasleysta sama mielikuva kuin mullakin! Olen edelleen kovin otettu jos katsot että mulla on oma tyyli, sun tulkinnat meni ihan nappiin että eläpä höpötä siellä ja mitä minä kuulin, ei Fleuria voisaapysty inhota! C'mon, sehän on ihanimpia hahmoja koko Potterdomissa. Oi, mulla olisi vielä vaikka mitä sanottavaa mutta nyt ei kyllä ehdi, puspus.
RommijuoppoBea, ei mua haittaa eriävä mielipide, may the finfanfun juge you. Itseasiassa mä olen vähän enemmän tuolla sun kannalla, Fleur on hieman tuuliviiri ja kun on paljon ihailijoita, niin kai se on ihan ymmärrettävääkin. (Tai no.) Valitettavasti raapalesarjan pituus estää liian draamailun, ja muutenkin sä taidat sen hallita hieman paremmin. Mutta kiva jos kelpaa. Mun elämäntehtävä on kiusata sua Vau itsellesi nainen, et sä mitään lahjoja multa tartte kun toisin päin! Toi viimeinen heitto oli kyllä hyvä(tuosta mekosta), en edes itse huomannut sitä aiemmin, mutta joo, pus sinnekkin ja tässäpä tämä viimeinen raapaleinen.

Viimeistä viedään. Itse en liiemmin pidä tästä loppuratkaisusta, mutta kun loppuratkaisusta koko raapalesarja sai ideansa niin kai minä sitten... Jotenkin outoa että tää on jo nyt ohi, tietysti joo, raapaleita, mutta näistä kahdesta olisi voinut kirjoittaa pidempäänkin. Kuka tietää. Mutta tässäpä teille tämä viimeinen osa, nauttikaa mikäli mahdollista ja heittäkää palautteella(tai mädillä lahnoilla, mikäli aiheelliseksi katsotte).

6.

On torstai. Kaksi kuukautta sitten tähän aikaan käytiin vielä koulua. (Torstain ensimmäiset tunnit – viidesluokkalaisia rohkelikkoja ja puuskupuheja. Varmasti typerin ryhmä aikoihin, siinä missä yleensä mukaan mahtuu yksi viisaskin, on siinä ryhmässä pelkkiä Crabben ja Goylen yhdistelmiä.) Ja kuinka paljon minä olenkaan siitä muuttunut,

heikommaksi

huonommaksi

tämä on vanhuus.

Menee ansoihin eikä pääse enää irti, tyttö juoksee teatterissa ja jättää jälkeensä lappusia ja parfyymipilven (kuinka lapsellista, kuinka viehättävää).

Ei se näin voi jatkua, eihän? Pian tulee kylmäkin eivätkä vanhat nivelet kestä perässäjuoksua; mielikään.

Päättäväiset askeleet keittiöön; korjaan Fleurin jättämän kahvikupin pois enkä tule käyttämään sitä enää.

Hänestä ei jää jälkeäkään.

[Upsila]

Jotenkin arvasinkin, että tästä ei tullut ihan täydellisen onnellista loppua. Mutta ei se haittaa, kaikki ei voi loppua satumaisesti, mutta aww, onko tämä jo viimeinen? En halua uskoa vieläkään, liian hämmentävää. Raapaleitasi kun on ollut niin rattoisaa lukea, että tulee tätä jo ikäväkin.

Severus vanhentui niinkuin kaikkikin lopulta (tai ainakin tuntee itsensä vanhaksi ja heikommaksi), mies oli valmiina jo unohtamaan Fleurin, joka oli jättänyt syvän haavan häneen. Fleur oli miestä paljon nuorempi, mutta silti ehtinyt kauneudellaan, luonteellaan ja parfyymipilvillään vaikuttamaan paljon mieheen, joka oli valmiina tapamaan neitokaista missä tilanteessa tahansa. Severus oli kuitenkin lopussa valmiina luopumaan kaikesta, Fleurista, unohtaa tuota tyttöä ja pisti kahvikupin pois eikä käytä sitä enää, siitä tytöstä ei jää enää jälkeäkään enää. Severus ei jaksanut enää juosta koko ajan perässä, Fleur aina karkailee jonnekkin eivätkä he ehdi viettää hetkeä niinkuin ensimmäisessä raapaleessa. Ikääntyessä nivelet eivät enää kestä niin kovaa juoksua lopulta.

Haikea raapale tosiaan, kaunista luettavaaa, rakkaus voi aina satuttaa ja jättää jäljen, mutta aina voi kuitenkin parantua siitä ja pyyhkiä vanhan pois aloittaen alusta. Severuksen pienoinen katkeruus ja surullisuuden tunte tuli jotenkuten ilmi tässä rivien välistä, nainenhan jätti vain lappusia, karkaili teatteriin ja silti Severuksen mielestä se oli lapsellista, mutta kuitenkin kiehtovaa ja viehättävää. Tämä tuntui hyvältä loppuratkaisulta minustakin, ei olisi ehkä kuitenkaan sopinut tähän mitään imelän romanttinen lopputunnelma (en olisi ehkä halunnut sitä, koska yhtäkillinen juonen käänne hämmentää, koska Fleur on kuitenkin koko ajan etääntynyt liemiherrastamme raapale raapaleelta) vaan tämä haikea loppu on hyvä, todella hyvä.

Tykkäsin älyttömästi kaikista raapaleistasi, olet minustakin todella upea kirjoittaja, jonka runsaihin ja kauneihin kuvailuihin ei ikinä kyllästy, onnistut aina kirjoittamaan kaikkea omaperäisen kauniita, että katse lukittuu vaan tekstiin ja ah, kertakaikkiaan olet oikein erinomainen ja hyvä kirjoittaja, kiitos tästä lukukokemuksesta, kirjoitat varmasti raapaleita lisää - niitä odotellessa.

Kiitos vielä, tätä oli niin kivaa lukea.

[Beatrix Bones]

Ush, my lady, kuinka sä saat tällaista tekstiä aikaan? Joo en jaksa enää kirjakieltä. Tämä oli jotain niin ihanaa. Rakastuin, rakastuin ja vielä kerran rakastuin. Kuule, sä saat loisteliasta tekstiä aikaan vaikka sä varastit mun rommit, nainen, ja tätä oli niin ihana lukea! Ehdin jo unohtaa, että tää oli viimeinen tätä lajia, Fleur/Severusta, mutta sitten kun muisti niin... Ei hyvä.

Kuitenkin, mä jotenkin arvelin, että lorun loppu voisi olla hyvinkin tämänlainen, koska Fleur nuorena, raikkaana ranskattarena ei varmastikaan jäisi hönkimään vanhan ja raihnaisen Severuksen perään, kun tällä on muitakin vaihtoehtoja. Tuuliviirihän neito on, mutta siltikään en jaksanut uskoa parin yhteiseen onneen ja - kappas kehveliä - Bea tiesi (että mä tykkään puhua itestäni kolmannessa persoonassa ♥).

Mä tykkään sun raapaleissas esiintyvistä suluista, ne jotenki tuo sellasta hienoa särmää ja saa ajattelemaan asioita toiselta kantilta (ainakin minut saa, tai sitten olen vaan outo ja erilainen, surprise, surprise). Tässä viimeisessäkin raapaleessa esiintyvät sulut, jotka viittasivat johonkin, mitä ei kaivattu - minulle tuli vain niin haikea mieli, tässäkö tämä viimeinen sitten onkin. Se mistä tykkään oli se, että Severus kuitenkin pysty jollain tapaa käsittelemään sitä tunnetta, sitä haikeutta, mikä miehelle jäi tämän ranskattaren lähdön jälkeen, kun tämä oli lähtenyt muiden miesten perään - leikkimään luultavasti heilläkin. Mä tahdon kuulla tästä Fleurista vielä lisää!

On torstai. Kaksi kuukautta sitten tähän aikaan käytiin vielä koulua. (Torstain ensimmäiset tunnit – viidesluokkalaisia rohkelikkoja ja puuskupuheja. Varmasti typerin ryhmä aikoihin, siinä missä yleensä mukaan mahtuu yksi viisaskin, on siinä ryhmässä pelkkiä Crabben ja Goylen yhdistelmiä.)

Nainen, sun taitos ujuttaa nämä sulut tekstiisi on niin käsittämätön, että en voi muuta kuin... no, sanoa jälleen kerran wau - ja vieläpä tuplaweellä. Sä voisit ihan oikeesti jakaa näitä taitojas, mä joskus kokeilin noilla suluilla leikkimistä, mutta eihän siitä mitään tullut. Sä osaat ton homman, joten muistakin käyttää noita myös muissa raapaleissas/ficeissäs! 

Päättäväiset askeleet keittiöön; korjaan Fleurin jättämän kahvikupin pois enkä tule käyttämään sitä enää.

Voi, niin haikea kohta, mutta tässä tiivisty tän koko viimeisen raapaleen perimmäinen tarkoitus (tai siis se, mitä mä sain irti): Fleur lähti, jätti, mutta Severus jatkaa elämäänsä, ymmärtää tytön päätöksen ja kunnioittaa sitä. Me likey, näin tämän pitikin mennä, ei Fleur sovi Severukselle, vaikka näistä raapaleistas pidinkin (tämmönen btw-huomio, mä jumaloin sun ficcejäs ja tää paritus oli vain niin yksinkertaisen mielenkiintonen, että oli pakko ottaa selvää, mitä tästä tulee). 

Bea kiittää ja kumartaa sekä pahoittelee hieman sekalaista kommenttia, jossa ei ole päätä eikä häntää. ♥

[Ruskapoika]

Häpeänpäs, koska ajattelin silloin, että olisin voinut kommata jokaiseen raapaleeseen edes pienen parin rivin kommentin! :< Nyt olin huono ja en osannut (en tosin osaa paljoa mitään muutenkaan, mutta kuitenkin!).

En tiedä mitä järkevää min tästä pitäis osata sanoa, mutta koitan kuitenkin.  Tässä viimeisessä raapaleessa tulee ihanasti esille se Severuksen kylmyys, ja vanhuus. Mie ite oon aina kuvitellu ja saanu Severuksesta todella kylmän kuvan ja jollain tapaa on vaikea kuvitella se rakastamaan tai leikkimään tuuliviiriä jonkun kanssa. Vaikka tässä raapalesarjassa se on hienosti onnistunut! Silti pidin hirveästi, että tässä lopussa ei mitään onnelista ollut (paitsi tuo, että kaikki oli taas kohdallaan, eikä kahta kahvikuppia ollut enää pöydällä tai edes tulisi olemaan). Sin pravuuri, tuo tunnelman haikeus. Tiivisty hyvin tähän ja toisaalta enempää ei jää edes kaipaamaan jollain tasolla. Kokosi siis todella hyvin viimeikseksi raapaleeksi kaiken.

Hänestä ei jää jälkeäkään.

<3

[shaya]

EpikFeil, joo, tuo ennalta-arvattavuus harmitti mua, en olis tahtonu niin sellasta mutta ei tohon oikein muukaan olisi sopinut. Tuo kuolemanodotusfiilis taas, njoo, ei tarkoituksellista, mutta kai sen niin voi tulkita myös. ˆˆ Oi, ihana kuulla jos tykkäsit, tosin täydellisyyttä hipovasta en nyt niin tiedä! Mutta kiitos paljon kun jaksoit tätä seurata.
Mustalupiini, aww, oikein hyvä, mua saa sydämöidä ihan rauhassa. Khihihi sainpas sutkin sympateeraamaan Severusta ja joo, Fleur on vähän... *köhnarttuköh* että joo. Kiva kuulla jos Severus oli mielestäsi IC ja kiva muutenkin jos tykkäsit, oli mukavaa avartaa sun maailmankuvaa. <3
Upsila, eheh joo surullisten tai edes avointen loppujen ystävä tässä hei. Hah, haikeus taisi olla tämän raapalesarjan avainsana tai jotain, mutta kiva jos sitä jaksoi lukea kuuden raapaleen verran(köh ja muissakin mun teksteissä köh). Kiitos paljon kehuista, lämmittivät mieltä kovasti. Ja kiitos kun jaksoit seurata ja kommentoida tätä niin aktiivisesti.
Bea, no jos ei oo rommii ni käyn isän viskikaapilla köh niin siis. Kappas kehveliä, ahaha nauroinko edes sanavalinnalle. Aww. Hih, kiva jos sulut ei haittaa, musta tuntuu että raiskaan niitä koko ajan. (Ja toiveesi on muuten huomioitu. ) Oi hei oliko toi just virallinen tunnustus että palvot mua? You're so gonna hear about this, my lady. Ja kiitos kommentista.
Ruskis, mut sähän teit niin tossa! C'mon girl, olit paras kun kommentoit ihan ekana ja pus. Severus tosiaan on vähän kylmähkö, ja se ei ihan tässä onnistunut, mutta hei, laitetaan rakkauden piikkiin, eikö? Mutta musta tuntuu että nuorempana sitä lämpöäkin löytyi - ennen Lilyä siis. Hah, haikeudesta olet ihan oikeassa ja kiitos vielä kommentista sullekin.