Kirjoittaja Aihe: Merlin: Familiar Stranger | S, slash, one-shot  (Luettu 2644 kertaa)

Rascal

  • metsänhenki
  • ***
  • Viestejä: 1 507
  • Fernweh
Kirjoittaja: Rascal
Fandom: Merlin
Ikäraja: S
Paritus: tulkinnanvarainen Arthur/Lancelot, Arthur/Merlin..
Genre: drama
Vastuuvapaus: Sarja ja sen hahmot kuuluvat tekijöilleen, en omista mitään, enkä saa tästä tekstistä mitään rahallista hyötyä.
Yhteenveto: Niin tuntematon kuin Lancelot sinulle onkin, hänessä on jotain tuttua ja turvallista. Jotain, mikä saa sinut haluamaan pitää hänet lähelläsi, ja joskus sinä vielä saatkin. Nämä eivät voi olla lopulliset hyvästit.

A/N: Real Madrid hävisi, ja lupasin, että jos niin kävisi, sanoisin hetkeksi hyvästit futikselle. Tai ainakin siksi aikaa, että saan kirjoitettua jotain muutakin. Merlin-ficcejä on toistaiseksi surullisen vähän täällä, joten ajattelin omalta osaltani paikata tuota vajetta. Tämä ficci perustuu 1. tuotantokauden viidenteen jaksoon "Lancelot", eikä siis spoilaa mitään, jos sarjaa on tähän saakka seurannut. Niin OTP kuin Merthur onkin, en voinut olla tuntematta tuon jakson jälkeen pientä sympatiaa myös Arthur/Lancelotia kohtaan. Parituksellisuus tässä on tosin hyvin tulkinnanvaraista, mutta joo... Kommentit ilahduttaisivat. :D


Familiar Stranger


Ei tämän kuulu mennä näin. Tiedät sen sillä hetkellä, kun Lancelot jättää hyvästinsä ja kääntyy lähteäkseen. Hän on ehkä muukalainen, maalaispoika jostain pienestä kylästä, joku, joka ei ole mitään, mutta hänen käytöksensä tekee hänestä jotain enemmän. Hän on ritari. Camelotin ritari. Minun ritarini.

Olet katsonut monia ritarikokelaita ja taistelijoita silmiin, mutta edes vietettyäsi heidän kanssaan enemmän aikaa ja nähtyäsi heidät taistelussa et ole ollut yhtä varma kenestäkään heistä kuin olet Lancelotista. Tuon miehen kuuluu olla rinnallasi, vaikka hänen verenperintönsä ei siihen oikeuttaisikaan.

Isäsi ilme ei kavalla hänen ajatuksiaan, mutta toivot hänen oivaltaneen saman. Lancelot lähti omasta tahdostaan, hän on valmis odottamaan ja taistelemaan tullakseen Camelotin hyväksymäksi, ja jos se ei riitä vakuuttamaan tätä kuningasta, tiedät ainakin yhden lain, jonka tulet muuttamaan hallintokaudellasi. Ja on kuningas Uther Lancelotista mitä mieltä hyvänsä, tämä ei voisi loputtomiin kiistää sitä selvää totuutta, että mies kuuluu Camelotiin. Tästä aiheesta te ette tule väittelemään enää – Lancelotin palatessa seuraavan kerran Camelotiin teet hänestä ritarin. Koska niin sen kuuluu olla.

Tiedät, että Lancelot on tehnyt päätöksensä eikä hän tule sitä kiertämään, mutta et silti voi olla seuraamatta häntä.

”Olen pahoillani, että saatoin Teidät siihen tilanteeseen ja aiheutin kiistaa Teidän ja isänne välille, herrani”, Lancelot sanoo kiristäessään hevosensa satulavyön ja varmistaessaan vielä kerran, että kaikki hänen tavaransa ovat mukana. Niitä ei paljoa ole, mikä jo itsessään kertoo, ettei Lancelot ole Camelotin tai minkään muunkaan kaupungin asukas. Vielä. Hän on kulkuri, jolla on vielä teitä kuljettavanaan ennen kuin hän löytää perille.

”Kiistelen mielelläni, kun tiedän olevani oikean asian puolella”, huomautat ja pieni hymy käväisee tumman miehen huulilla. Niin mielissään niin pienestä lohdutuksesta. Sinun huulillasi ei ole virneen häivähdystäkään. ”En haluaisi nähdä sinun lähtevän, Lancelot.”

Hän on saanut kaiken valmiiksi ja pysähtyy vielä hetkeksi seisomaan hevosensa vierelle pidellen ohjaksista. Veisi vain muutaman hetken, kun hän olisi noussut satulaan, kääntänyt ratsunsa ja kadonnut Camelotin porteista määrittelemättömäksi ajaksi. ”Kiitän kaikesta, mitä olette tehneet hyväkseni. Minäkään en ole erityisen innokas lähtemään, mutta ainakaan en poistu häntä koipien välissä. Aika ei vain ollut vielä oikea minulle jäädä tänne.”

”Mutta sinä kuulut tänne, ja tiedät sen itsekin”, toteat hiljaa seuraten katseellasi, miten Lancelot asettaa jalkansa jalustimeen ja heilauttaa itsensä satulaan. Hän on ehkä oikeassa, että aika ei ollut vielä oikea, mutta silti et voi olla tuntematta pientä pettymystä ja kapinoinnin halua. Lancelotin hymy on kirkas hänen kohdatessaan katseesi.

”Ehkä seuraavalla kerralla tavatessamme olen valmis liittymään joukkoihinne, herra.” Hän sanoo sen kunnioittavasti ja nöyrästi kuin ritarin kuuluu, mutta tunnistat sanoissa sekä lupauksen että vetoomuksen. ”Lähden nyt, että se seuraava kerta voi joskus tulla ja voin palata Camelotiin. Oli ilo tavata Teidät, prinssi Arthur.”

”En toivota onnea, koska tiedän, että selviydyt ilmankin. Hyvästi toistaiseksi, sir Lancelot.”

”Hyvästi.” Lancelot kumartaa päätään vielä viimeisen kerran, tehden sen vilpittömämmin ja sydämellisemmin kuin yksikään ritareistasi. ”Herra... Sanokaa hyvästini myös Merlinille. Hän on todella ainutlaatuinen palvelija.”

Kukaan ei koskaan käske, kehota tai edes pyydä kuninkaallisia tekemään mitään, joten et reagoi miehen viimeisiin sanoihin, vaikka tiedätkin välittäväsi tämän hyvästit palvelijallesi. Se on jälleen niitä hetkiä, kun tiedät varmasti, että Lancelotin paikka on luonasi. Hän on enemmän kuin edes ritari.

Lancelot katoaa näköpiiristäsi nopeasti, ensin rakennuksen taakse ja sitten kavioiden äänikin lakkaa kuulumasta. Et nähnyt hänen tuloaan muutamaa päivää aiemmin, et kiinnittänyt häneen suurempaa huomiota ennen kuin hän päihitti sinut taistelussa. Kaikki se, mitä luulit tietäväsi hänestä, osoittautui juonitteluksi. Sinä et voi tosissasi väittää tuntevasi häntä, mutta silti sinusta tuntuu kuin olisit sanonut juuri hyvästit jollekulle tärkeälle ihmiselle. Niin tuntematon kuin Lancelot sinulle onkin, hänessä on jotain tuttua ja turvallista. Jotain, mikä saa sinut haluamaan pitää hänet lähelläsi, ja joskus sinä vielä saatkin. Nämä eivät voi olla lopulliset hyvästit. Jotenkin sinusta tuntuu, että teidän oli tarkoitus kohdata – ja että tapaatte vielä uudelleen.

Et ole yllättynyt siitä, että Merlin on hiipinyt vierellesi. Ehkä hän katseli teitä koko ajan ja salakuunteli kauempana, hänellä tuntuu olevan taipumusta siihen. Hän on ristinyt kätensä rinnalleen ja katselee suuntaan, jonne Lancelot hävisi vain hetkeä aiemmin. ”Et olisi saanut taivuteltua häntä jäämään. Hän pysyy päätöstensä takana.”

”En yrittänytkään”, vastaat ja kohotat kulmiasi palvelijasi mietteliäälle ilmeelle. ”Ikävöit häntä jo?”

”Mitä? - - En! Tai siis... En!” Merlinin silmät ovat rävähtäneet suuriksi hänen tarkkaillessaan sinua yrittäen lukea kasvoiltasi, minkä sävyinen kysymyksesi on, kiusaatko häntä vai oletko tosissasi. Virnistät tietävästi ja lasket kätesi pojan olkapäälle.

”Älä yritä, hän pyysi sanomaan sinulle hyvästit ja kehui sinua 'todella ainutlaatuiseksi'... Oikeasti, mitä te kaksi touhusitte yhdessä?” kiusoittelet ja hymyilet nähdessäsi kiusaantuneen ilmeen Merlinin kasvoilla hänen yrittäessään kuumeisesti keksiä nasevan vastalauseen, jolla saisi laitettua pisteen epäilyksillesi.

”Hei, älä edes aloita! Hän taitaa olla sitä paitsi ihastunut Gweniin!”

”Hän ei pyytänyt sanomaan Gwenille yhtään mitään”, jatkat epäilemistäsi ihan vain piinataksesi Merliniä. Sinusta on hauska saada hänet kiemurtelemaan härnäämiselläsi, mutta on kiusoitteluusi toinenkin syy. Lancelot ei ole aivan ainutlaatuinen tavassaan puhua kuninkaalliselle, Merlinistä löytyy samaa sisua ja uhmakkuutta.

Juuri nyt tuntuu helpotukselta huomata, että joku on vielä rinnallasi. Joku, joka niin ikään on enemmän kuin pelkkä palvelija sinulle.

~*~*~
« Viimeksi muokattu: 10.06.2012 12:52:16 kirjoittanut Rascal »
"Sille, joka on kerran joutunut metsänhaltijan valtaan, jää kuitenkin
ainainen kaipuu metsään eikä hän koskaan oikein palaa entiselleen."


Yes, I'm a football romantic.

Marsupilami

  • ***
  • Viestejä: 19
  • Ava by Jinmaru <3
Vs: Familiar Stranger
« Vastaus #1 : 28.04.2011 17:44:12 »
AAAAAAaaaaa!  ;D tosi hyvä ficci! Oot sisäistäny hahmot tosi hyvin, voin melkeen kuvitella niitten ilmeet ja eleet.  :) Ja Arthur oli just niin ittensä. <3 Taitavasti ujutettu siihen sarjaan ja senkin takia virniulin tätä lukiessani. Oot hyvä kirjottaan. Kiits tästä ficistä. Oli sopivan mittanen, nopea lukunen. Ei tästä mitään elämää suurempaa kommenttia tullu, mut mitä muuta multa voi oottaa?  ;D (Olin eka 8))

Rascal

  • metsänhenki
  • ***
  • Viestejä: 1 507
  • Fernweh
Vs: Familiar Stranger
« Vastaus #2 : 29.04.2011 15:32:15 »
Marsupilami: Arvaa olisinko potkinut sua, jos olisit jättänyt kommentoimatta. :P Arthur on aika kiinnostava hahmo, olen iloinen jos se tuntui tässä omalta itseltään. Ylipäätään iloinen, että nämä hahmot tuntuivat uskottavilta, jotenkin hassua kirjoittaa ei-RPF:ää (ei haastavaa, ahdistavaa tai vastenmielistä, vain erilaista ja jännittävää. ;D Ehkä tätä voisi harrastaa toistekin!). Kiitos kommentista!
"Sille, joka on kerran joutunut metsänhaltijan valtaan, jää kuitenkin
ainainen kaipuu metsään eikä hän koskaan oikein palaa entiselleen."


Yes, I'm a football romantic.

Aionka

  • Vapaamatkustaja
  • ***
  • Viestejä: 1 298
Vs: Familiar Stranger
« Vastaus #3 : 11.05.2011 00:11:26 »
Kammenttikompanjasta yötä!

Voi Arthur..♥ Voi Merlin..♥ Voi Lancelot..♥

Kivaa, että käytit yksikön toista kertojana. Olen itsekin aina halunnut kokeilla sitä. Teki sellaisen Arthur-on-maailman-tärkein-tyyppi -fiiliksen (varmana on vähintään omasta mielestään). Oikein fokusoi päähenkilöön.

Tykkäsin siitä, kuinka Arthur huoletta sinutteli Lancelotia, jonka tuli kuitenkin luokkaeron takia teititellä. Teitittely tekstissä on kivaa.
Nipotan!
Lainaus
Kiitän kaikesta, mitä olette tehneet hyväkseni.
Jos Lancelot puhuu Arthurista, niin tuon pitäisi olla tehnyt.

Oikein miellyttävä tarina!

Winifred

  • Nuorallatanssija
  • ***
  • Viestejä: 498
  • © Sara Sofia
    • Ad surdas auras canere
Vs: Familiar Stranger
« Vastaus #4 : 30.05.2011 12:38:53 »
Kommenttikampanjasta moi! Ensiksi pahoittelen, että tämä kommentti on viikon myöhässä, mutta koeviikko varasti ikävästi aikaa.

Olen lukenut tämän moneen otteeseen, mutta vasta kommenttikampanjan ansiosta sain otettua itseäni niskasta kiinni ja kommentoitua. Merlinistä on tosiaan liian vähän ficcejä täällä, eritoten Arthurista, joka on oma suosikkihahmoni sarjassa. Onnistuit mielestäni tavoittamaan Arthurin luonteen tässä todella hyvin, mukana oli monia elementtejä ja piirteiden vivahteita, joita sarjassakin saattaa huomata. Ja mikä tyyli! Uskomattoman mukaansatempaiseva ja puhutteleva! Lisäksi tämä tyyliratkaisu lisäsi mielestäni tunnelmaa ja tietynlaista arthurmaisuutta. En osaa selittää kunnolla, mutta minusta on upeaa, miten onnistuit tuomaan Arthurin luonteesta enemmän esille jo pelkästään kirjoittamistyylin avulla.

Itse elin aivan tekstin mukana ja näin todella selkeästi Arthur/Lancelotia ja Arthur/Merliniä, mutta toisaalta näen niitä joka puolella sarjassakin. Kuitenkin tykkäsin myös tuosta tulkinnanvaraisuudesta, sillä se toi omaa mielenkiintoista sävyään tähän. Arthuriasi ylistin, mutta täytynee vielä sanoa, että tavoitit Lancelotin ja Merlinin myös hyvin!

Kokonaisuudessaan tää oli todella hyvä ja kirjoituksesi oli miellyttävää luettavaa. Toivottavasti kirjoitat jatkossakin Merlinistä (:

Lainaus
Juuri nyt tuntuu helpotukselta huomata, että joku on vielä rinnallasi. Joku, joka niin ikään on enemmän kuin pelkkä palvelija sinulle.
Tää oli rakkaus<3
Just keep your head to the sunlight so you won't see the shadows .

I'll be dancing with myself.

Fairytale

  • ξωτικά
  • ***
  • Viestejä: 244
  • Say that you believe.
Vs: Familiar Stranger
« Vastaus #5 : 17.07.2011 17:43:40 »
Oi, aivan ihana ♥ Olen lukenut tämän jo aikaisemmin, mutta vasta nyt jaksoin kommentoida ;D Aika erikoinen tuo kertoja, mutta se sopi kuvaan.

Lainaus
Juuri nyt tuntuu helpotukselta huomata, että joku on vielä rinnallasi. Joku, joka niin ikään on enemmän kuin pelkkä palvelija sinulle.
Pidin ^^
"There was a price to be paid for any decision he made. There was a price for who he was. Other people paid it."

Rascal

  • metsänhenki
  • ***
  • Viestejä: 1 507
  • Fernweh
Vs: Familiar Stranger
« Vastaus #6 : 17.07.2011 18:07:38 »
Ainoka: Mä olen jonkin verran käyttänyt y.2. persoonaa kertojana ennenkin, se tuntui tässä kyllä luontevalta tavalta lähestyä Arthurin ajatuksia. :D  Hah, teitittely on vaikeaa itse asiassa, niin omituista! Mutta totta kyllä, sopii tuohon maailmaan ja Arthurin ja Lancelotin luokkaeron välille. Kiitokset virheen bongailusta, niitä ei aina itse oikolukiessa huomaa. Ylipäätään kiitos kommentista!

Winifred: Arthur tuntuu olevan aika suosittu hahmo, asettaa jonkin verran paineita sen hahmon kirjoittamiseen. :'D Se on niin omanlaisensa persoona. Kiva kuitenkin kuulla, että pidit hahmosta tässä ja että tyyliratkaisu tuntui onnistuneelta! Ja niinpä, Merlin-fandomista on aivan surkuteltavan vähän ficcejä Finissä. Hahaa, siinä sarjassa ei voi olla näkemättä slashia, niitä vihjauksia ja viittauksia on niin paljon (ja silti niin kovin vähän, hirveää kiusausta! ;D). Juuri nyt inspiraatio Merlin-ficcien kirjoittamiseen on vähän kadoksissa, mutta eiköhän se sieltä taas henkiin herää. Siinä sarjassa on niin paljon rivien välissä, että väkisinkin ficcarin mielikuvitus lähtee lentoon. Kiitän kommentistasi!

Fairytale: Olinko edes yllättynyt, kun huomasin jonkun nostaneen tämän ficin esiin! :'D Kertojaratkaisu tosiaan ei taida olla aivan yleisimpiä, mutta kiva joskus yrittää vähän erikoisempaakin. Mukava kuulla, että tykkäsit ja kiitos, että jätit kommenttia!
"Sille, joka on kerran joutunut metsänhaltijan valtaan, jää kuitenkin
ainainen kaipuu metsään eikä hän koskaan oikein palaa entiselleen."


Yes, I'm a football romantic.