Title = Autumn Leaves
Author = Reincarnate
Beta = Hidefini (kiitos, yhä uudelleen)
Fandom = Gossip Girl
Genre = Fluff, slash, oneshot
Pairing = Chuck/Nate
Rating = S
Warnings = Kirosana. (:
Disclaimer = Jeah, siis en oikein omista Natea enkä Chuckkia, eikä rahaakaan tule. :D
A/N = No jaa. Oikeasti toivon että nyt tulisi edes yksi kommentti. Sillä tämä ei olisi mun ensimmäinen kirjoitus täällä finissä ilman kommentin kommenttia. Ja se on aika tylsää kun ei oo kommenttia. D: Palaute olisi siis oikeasti kaivattua. Ruusuja ja risuja. Mutta niin. Siis ainakin genrehaasteessa mukana. (((: Sitä kommnttia halutaan yhä edelleen... :D
Ajatus siis tähän nyt hiukan kuin lähti siitä, että täällä päin joku ei edes rakasta Gossip Girlia saatika sitten syksyä. C/N slashilla tää ei oo eka kirjotus, että toivottavasti ei ihan näytäkkään siltä että pää veressä ollaan tätä rustattu. ;DDD Enjoy your selves.
Autumn Leaves
Vaahteran lehdet tippuivat. Ne olivat keltaisia. Ne olivat oransseja ja ruskeita, punaisia. Tai vihertäviä. Tumman vihreä ruoho jalkojen alla oli viileä. Ilma oli raitistumassa. Illasta tulisi tumma, taivaalla voisi näkyä tähtiä jotka yrittäisivät kilpailla kanssasi jakamattomasta huomiostani.
Vaikka olenkin varma, etteivät kirkkaat tähdet loista läheskään yhtä kirkkaasti kuin sinä, ja vaikka tiedänkin, että tulen kuitenkin katsomaan koko illan ainoastaan sinua, en silti saata sanoa, että olisin sinulle täydellisen uskollinen. Tiedäthän, syrjähyppyjä sattuu.
En muista missä vaiheessa katseesi minussa rupesi tuntumaan hyvälle. Missä vaiheessa rupesin kerjäämään huomiotasi. Missä vaiheessa tunsin itseni hetkittäin kuvottavan naispuoliseksi kiinnostukseni takia. Tai missä vaiheessa tajusin olevani seksuaalisesti kiinnostunut sinusta.
Mutta muistan toki, missä vaiheessa tajusin ihastuneeni sinuun. Ja sitäkin paremmin muistan ne muutamat sekunnit, kun todellisuuden tajuni käsitti kuinka mahdottoman rakastunut sinuun olen.
Mutta, enemmän kuin mitään mainitsemastani, tiedän ja tunnen kuinka kamalan erilainen, joukkoon kuulumaton olen. Olen aina ollut. Paitsi sinun kanssasi. Ja sitäkään en muuten muista, milloin ihmeessä rupesin ajattelemaan jotain tämän kaltaista. Olenhan aina ollut mahdottoman rikas, pinnallinen, itserakas, irstas ja niljakas Chuck Bass.
Luulen, että tulen hulluksi. Tarkoitan, kuka uskoo, jos yhtäkkiä tuleekin ilmi, että ajattelen jotain tällaista? Mitä ihmettä sinäkin sanoisit? Toivon, että pysyisit hiljaa. Katselisit minua pää kenossa vihreät silmät loistaen kuten aina. Saattaisit tarrata käteeni. Hymyilisin pienesti sinulle.
Olen kokoajan yrittänyt selittää itselleni olevani vain aineissa. Mutta luuleeko joku kenties, että se auttaa näin äärimmäisen raittiiseen ihmiseen? En ole kolmeen kuukauteen polttanut yhtään mitään, en ole vetänyt mitään, enkä kieltämättä pistänytkään itseäni. Kaiken kukkuraksi en ole edes käynyt missään. Paitsi koulussa. Jotta näkisin sinut.
Helvetti. Ei tämä voi olla totta. Ei tämä ole ollenkaan realistista.
Astuin lehtikasaan paljain varpain. Huvilan piha oli täynnä juuri tällaisia kasoja. Niitä oli varmaan kolmekymmentä. Nostin kourallisen ruskaan taipuneita lehtiä maasta ja heittelin ne yksikerrallaan takaisin ruohikolle.
Tiesin. Tunsin. Katselit minua ikkunasta. Aivan varmasti katsoit. Kuinka heittelin lapsellisesti kellertäviä lehtiä ympäriinsä, kuinka niitä takertui hiuksiini ja vaatteisiini. En tiedä mitä mieltä olit siitä, mutta tiedän, että näit sen.
Tunsin sen väreilevän lämpöisen tunteen joka tuntui vain, kun vihreät silmäsi tapailivat vartaloani.
B/N = Heh. Entä jos jätän tän kommentoimatta? Ai nii, sillonha sä syöt mut.
Kritiikki ensin, kuten tavallista, jääköön se sitten kuinka lyhyeksi tahansa tällä kertaa. Kerronpa vaikka mitä korjasin täältä. Muutaman pilkun lisäsin, ja öö, siinä se sitten olikin. Sä teet tästä helppoa.
Nyt vihaan betana oloa. Mä en keksi tästä juuta enkä jaata sanottavaa (okei, miinus ihkutukset).
Tää kuvasti hyvin Chuckia. Sisäistit hyvin hahmon, osasit kertoa juuri oikein hahmosta ja vielä niin, että se tuntui aidolta, kuin itse Chuck Bass olisi ajatellut nämä. Tietyllähän tavalla tämä on OOC, koska eihän Chuck ikinä menisi puutarhaan paljain jaloin ja heittelisi lehtiä päälleen, ellei sitten ole täysin poissa tästä maailmasta ja vahvassa tokkurassa. Tästä kuitenkin sai sen vaikutelman, että rakastunut Chuck voisi niin tehdäkin, kaikki ei olekaan niin ennalta tiedettävää.
Ja, jos kysymys kuuluu, lisäätkö sä tän jonnekin, olet epävarma tai ihan sama jotain. Niin mä oon sillä kannalla, että lisäät. Uskon, että ihmiset tulevat rakastumaan tähän (ja mä voin linkittää tän mun sivuilta vain ihkuttaakseni, heh).
