Disney-leffat on ♥︎ Tietysti vanhat piirretyt ovat rakkaimpia, kun niitä lapsena tuijotteli aina vain uudestaan ja uudestaan. Lemppareitani on Pieni merenneito, Aladdin, Leijonakuningas, Nalle Puh, Mulan, Pocahontas, Atlantis – Kadonnut kaupunki ja Karhuveljeni Koda. Muistan pienenä halunneeni samanlaisen pitkän, punaisen tukan kuten Arielilla, koska se näytti niin kovin ihanalta vedessä.
Oletteko huomanneet, miten vähän huomiota Atlantikselle on annettu?
No juu, se kyllä tuntuu unohtuvan aika monelta. Katsoin itse Atlantiksen vähän aikaa sitten, ja se on kyllä aika synkkä ja brutaali verrattuna muihin Disney-leffoihin. Yli puolet retkikunnasta kuolee, veri lentää ja aseet ja nyrkit heiluvat. Puhumattakaan siitä lopusta, missä se komentaja heittää Helgan kuumailmapallosta, jahtaa Milota kirveellä ja muuttuu lopulta itse siniseksi hirviöksi :D Ehkä Atlantis on ollut liian todellinen, ja siksi sen suosio on jäänyt vähäiseksi. Siinä se pahuus ja ahneus on näytetty hyvin realistisessa valossa, kuten vaikka se kohtaus, kun kaikki kääntyvät Milota vastaan ja mukana on kaikkien suosikit: Audrey, Vinny, Myyrä ja Cookie. Jos komentaja ei olisi antanut Milolle turpaan, he olisivat voineet lähteä ja jättää kokonaisen kansan kuolemaan rahanahneutensa vuoksi. Ei ihan perinteistä Disney-tavaraa :D
Minusta Atlantis on todella mahtava leffa! Loistavia persoonallisuuksia, hyvää huumoria, otteessaan pitävä ja käännerikas juoni, kauniit musiikit ja upea visuaalisuus. Siinä on ihanan historiallinen fiilis, kunnon sellaista löytöretkiseikkailutunnelmaa, ja päähenkilö Milo on suloinen ja samaistuttava. Atlantis ja sen kulttuuri, ihmiset ja kieli ansaitsevat myös kunniamainninnan aitoudellaan ja kiehtovuudellaan. Aivan ihana.
3D-animaatioista Toy Storyt, WALL-E, Ihmeperhe, Rottatouille, Inside Out ja Ihmeperhe ovat suosikkeja. Uutena rakkautena on myös Moana / Vaiana, jota katsoessa pillitin varmaan puolet leffasta. Ihastuin etenkin sen soundtrackiin, mutta hyvä tarina ja kaunis animaatio eivät nekään olleet haitaksi. Olen aina rakastanut mytologiajuttuja, joten ehkä myös siksi leffa iski minuun niin lujaa. Myös Moanan luonne ja se, että leffa keskittyi hänen itsensä löytämiseen (ja maailman pelastamiseen siinä sivussa :D) eikä paikalle tarvittu pelastajaa tai minkäänlaista rakkausintrestiä, olivat mun mieleen. Itse en koskaan innostunut sen kummemmin Frozenista enkä ihan ymmärrä, miten siitä räjähti niin kova buumi, mutta Moanaan rakastuin aivan täysillä. Lisää vastaavia, kiitos!
mikä on inhokkinne klassikoista? Tai jos ette inhoa niin mikä ei vain ole koskaan napannut samalla tavalla kuin muut?
Lumikki ja seitsemän kääpiötä on kyllä sellainen traumapesäke, ettei tosikaan :D Se kohtaus, kun kuningatar muuttuu siksi vanhaksi eukoksi – hyi kamala! Pienenä pelkäsin koko leffaa niin paljon, että halusin myydä koko videon, mutta niin ei käynyt. Kiinnostaisi kyllä katsoa uudestaan näin vanhemmalla iällä, mutta suosikkeihin tämä leffa ei tule koskaan kuulumaan.
Dumbo on vain ahdistava, ja sitä en kyllä katsoisi enää uudelleen. Liisa Ihmemaassa taas on tylsä, se piirretty siis. Vuoden 2010 versiosta pidän oikein kovasti. Pinocchio on myös melko ahdistava, mutta pidän siitä kuitenkin jollain tavalla, vaikka aika ikävä sävy siinä pääosin onkin.