T/N: Kiitos kommenteista.
Piristitte jälleen päivääni.
5. lukuTaklasin Leahin maahan ennen kuin hänellä oli edes aikaa muuttua. Hän painoi kyntensä lapaluihini heittäen minut päänsä ylitse. Nousimme jaloillemme yhtä aikaa. Astuin taaksepäin, kun hänen koko kehonsa alkoi kouristella. Pyörähdin ympäri potkaisten häntä jälleen ennen kuin hän ehti muuttua. Hän lensi taaksepäin osuen valtavaan tammeen, katkaisten sen kahtia.
”Pysäyttäkää joku heidät!” kuulin Charlien huutavan terassilta. Mutta olin liian keskittynyt kiinnittääkseni huomiota kehenkään muuhun.
”No niin, Leah! Tiedän, että olet halunnut tätä jo jonkin aikaa”, sanoin astuen lähemmäs häntä. Hän oli vielä maassa pidellen takaraivoaan. Ennen kuin ehdin räpäyttää silmiäni, hän oli jo jaloillaan ja muuttui sudeksi hyökäten kimppuuni. Hän osui minuun päälaellaan. Lensin taaksepäin, mutta sain tasapainoni takaisin ja laskeuduin pehmeästi jaloilleni. ”Onko tuo parasta, mihin pystyt?” kysyin pidellen käsiäni edessäni. Hän syöksyi minua kohti uudelleen, mutta minä avasin suuni sähisten. Päästin vaistoni valloilleen maistaakseni edessä olevan suden veren.
”Ei, Bella, älä!” kuulin äänen takaani. Ääni tuli lähemmäs, mutta oli jo liian myöhäistä ja hampaani upposivat johonkin… mikä ei ollut karvaista.
”AHH Bella!!” Ääni tuli Edwardilta. Päästin irti mitä se nyt olikaan suustani, mutta ennen kuin tajusin, mikä se oli, tunsin terävän kivun kyljessäni. Lensin ilman halki. Laskeuduin kovaa kivilohkareen päälle, kimmoten ensin ja sitten tipahtaen maahan.
”Jacob! Pitikö tehdä se noin lujaa?!” kuulin Edwardin huutavan, kun nousin ylös täristen pudotuksesta.
”Bella, oletko kunnossa?” Edward kysyi tullen lähemmäs hitaammin kuin yleensä. Hänen kätensä olivat levitettyinä valmiina ottamaan minut kiinni, jos yrittäisin hänen ohitseen.
Haukoin henkeä katsoen hänen vasenta kättään. Otin sen käteeni katsoen lähemmin. ”Se olit sinä!” kiljaisin tajuten, että olin purrut häntä. ”Sattuuko siihen? Edward, olen niin pahoillani…”
”Bella, olen ihan kunnossa. Hiukan kirvelee vain.” Edward kohautti olkiaan, mutta pytyin näkemään pettymyksen hänen silmistään. Katsoin alas kenkiini vältellen häntä.
”Kuinka Leah voi?” kysyin nostamatta edes katsettani.
”Kyllä hän pärjää.” Hänen äänensä oli kylmä. ”Bella, ymmärrätkö, että isäsi näki kaiken?”
Suljin silmäni toivoen, että pystyisin hallitsemaan vihaani.
”Luulen, että sinun pitäisi pyytää anteeksi Leahilta.”
”Minun?!” huusin ja pääni napsahti ylös katsomaan häntä. Miksi minun pitäisi? Hän sen aloitti.
”Niin, ole kiltti Bella.”
”En”, sanoin työntyen hänen ohitseen. Hän päästi minut menemään seuraamatta minua. Vilkaisin Jacobia ja Leahia silmäkulmastani. He olivat molemmat vieläkin susihahmoissaan.
”Bella…” Charlie aloitti, kun kävelin terassille.
Kohotin kättäni pysäyttääkseni hänet. ”Jätä minut rauhaan.” Kävelin sisälle paukauttaen makuuhuoneen oven kiinni. Tyytymättömänä, etten rikkonut mitään. Loikkasin ovelta sängylle makaamaan kasvot sänkyä vasten. Jos voisin itkeä, niin olisin nyt nyyhkyttämässä.
”Bella? Öh… voinko minä… tulla sisään?” Charlie änkytti koputtaen kevyesti oveen. Kun en vastannut, hän käveli sisään joka tapauksessa. ”Voisitko selittää?” hän kysyi. Tunsin sängyn liikahtavan, joten tiesin, että hän istui vieressäni. Tunsin itseni vieläkin vihaiseksi, joten nousin istumaan tietämättä, mitä halusin sanoa.
”Kuten näit, Leah ja Seth ovat myös ihmissusia, kuten Jacob. Ja minä olen vampyyri, kuten Edward. Vampyyrit ja ihmissudet eivät sovi yhteen. Sinä olet menossa naimisiin kahden sellaisen äidin kanssa!” sanoin liian nopeasti, jotta olisin pystynyt estämään itseäni.
”Olet mikä?!” Charlie huusi nousten seisomaan. ”Se on mahdotonta! Mitä hän on oikein laittanut päähäsi? Nyt riittää, sinä tulet kotiin kanssani.” Charlie otti käsistäni kiinni, mutta minä vetäydyin pois.
”Ei Edward laita asioita päähäni, Charlie. Tunnetko ihoni? Se on kylmä, ja tässä.” Otin hänen kätensä ja laitoin en siihen kohtaan, missä sydämeni pitäisi lyödä. Hän jätti vasemman kätensä siihen, kun hänen silmänsä täyttyivät kyynelissä. Hän otti kädestäni kiinni ja etsi pulssia, ja tiputti sen sitten, kun ei löytänyt sitä.
”Sinun pitäisi olla… kuollut”, Charlie kuiskasi perääntyen luotani. ”Sinulla ei ole sydämenlyöntejä”, hän henkäisi antaen kyynelten valua poskilleen.
”Olen tässä, isä. Minun piti tulla Edwardin kaltaiseksi, kun Renesmee oli syntynyt. Minulla ei ollut vaihtoehtoa.”
”Nessie”, hän kuiskasi vilkaisten suljettua ovea.
”Minä tulin raskaaksi, kun olin vielä ihminen, hän on puoliksi ihminen ja puoliksi vampyyri”, sanoin painaen pääni alas. ”Hänen sydämensä lyö. Nopeammin kuin tavallisen ihmisen, mutta se lyö.”
”Voitko sinä…” Charlie aloitti, mutta minä keskeytin hänet, koska tiesin, mitä hän kysyisi.
”En ikinä satuttaisi sinua, eikä Edwardkaan”, vakuutin hänelle nousten seisomaan ja kävellen häntä kohti.
”Joten, odotas…” Charlie aloitti kuulostaen hämmentyneeltä ja ärtyneeltä samaan aikaan. ”Minulla on ollut vampyyri talossani kaikki ne vuodet?” Hänen silmänsä suurenivat.
”Voi, sinulla ei ole aavistustakaan, isä”, sanoin pyöräyttäen silmiäni ja taistellen virnistystä vastaan.
”Ei, minä haluan nähdä äidin!” kuulin Renesmeen itkevän käytävässä.
”Nessie, ei! Anna hänen ja isoisän puhua.” Edwardin ääni kuulosti rasittuneelta.
”EI!” hän huusi ennen kuin hän työntyi ovesta sisään. Hän pysähtyi lyhyesti ennen kuin ryntäsi huoneen läpi ja suoraan syliini. Hän kurkotti kohti kasvojani, näyttäen kuvia minusta taistelemasta Leahin kanssa.
”Olen pahoillani”, sanoin painaen suukon hänen päälaelleen. Suljin silmäni tiukasti kiinni tietäen, että minun pitäisi selittää Charlielle tämäkin, mutta en ollut varma, kuinka paljon hän kestäisi. Yritin selittää hänelle voimiamme, mutta oli helpompaa antaa Renesmeen näyttää hänelle. Hän istui kärsivällisesti, kun Renesmee näytti hänelle kuvia kaikesta, mitä hän muisti päivästä, jolloin hän syntyi. Kun hän oli valmis, hän painoi päänsä Charlien olkapäälle. Charlie piti hänestä tiukasti kiinni tuijottaessaan seinää edessään.
”Oletko kunnossa?” kysyin koskettaen hänen olkapäätään.
”Paremmassa kuin luulin.” Hän epäröi hetken ennen kuin jatkoi. ”Tietääkö Sue?” hän kysyi hetken kuluttua.
”Kyllä.”
”Ja loput Culleneista?”
”Samanlaisia kuin Edward ja minä.” Annoin pääni laskeutua häpeissäni. ”Olen pahoillani, että sait tietää. Halusin suojella sinua kaikelta tältä.”
”Olen jotenkin iloinen, Bells. Tiedän nyt totuuden.” Hän kääntyi sängyllä niin, että me olimme kasvot vastakkain. ”Olitko sinä todella silloin sairas, kun tulit kuherruskuukaudeltasi?”
”Tavallaan… kun sain tietää, että olin, öh… raskaana”, epäröin sen sanan kohdalla, koska tajusin, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun oikeastaan sanoin isälleni, että minä
olin raskaana. ”Se ei selvästikään ollut tavallinen raskaus, ja se teki minut todella sairaaksi. En halunnut sinun näkevän minua sellaisena. Pääosin siksi, että hän kasvoi uskomatonta vauhtia.” Minä hymyilin koskettaen Renesmeen poskea. Hän kuunteli tarkkaavaisesti joka sanaa, minkä sanoin, koska tämä tieto oli uutta hänelle. Me emme koskaan puhuneet varsinaisesta raskaudestani hänen lähettyvillään.
”Ymmärrän, mutta entä jos sinä et…” Charlie keskeytti itsensä tiukentaen otettaan Renesmeestä. Haluamatta säikäyttää häntä sillä, mitä hän aikoi sanoa.
Minä vain pudistin päätäni. ”Meillä oli jo suunnitelma. Edward aikoi muuttaa minut heti, kun Renesmee oli turvallisesti ulkona.” En voinut kuin tuijottaa häntä ja odottaa hänen juoksevan kirkuen talosta ulos. Sitten nauroin itsekseni, tämä oli varmaan aivan samaa kuin, mitä Edward tunsi silloin, kun hän kertoi minulle totuuden itsestään.
”Etkö ole peloissasi?” kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen.
Hän katsoi minua naurahtaen kerran. ”Isabella, sinä olet ja tulet aina olemaan tyttäreni. Teen vuoksesi mitä tahansa. Vaikka se tarkoittaisi, että minun pitää rakastaa sinua tuollaisena kuin… tuota kuin… sinä olet”, hän epäröi. Nyökkäsin kerran rohkaistakseni häntä. Hän hymyili vinosti katsoen alas Renesmeehen. ”Minä olisin tehnyt samoin, jos olisin sinun kengissäsi. Ei ole mitään, mitä vanhempi ei tekisi lapsensa turvallisuuden tähden.”
”Sinulla ei ole aavistustakaan”, nauroin, kohottaakseni ilmapiiriä.
”Bells, en tiedä, mitä sinun ja Leahin välillä on, mutta hän
tulee olemaan perhettämme.”
Irvistin kuunnellessani hänen sanojaan. ”Tiedän, ja olen pahoillani, että käyttäydyin, kuten käyttäydyin. Leah ja minä sovimme asiamme. Minä lupaan.” Tiesin, että minun pitäisi tehdä se isäni vuoksi. Se oli vähintä mitä voin tehdä, ottaen huomioon, kuinka rauhallisesti hän otti kaiken tämän.
Kun me kävelimme ulos huoneesta, kaikki olivat ahtautuneet kapeaan käytävään kuuntelemaan. Edward ja Jacob olivat lähinnä makuuhuoneen ovea Seth aivan takanaan. Suella oli Claire sylissään. ”Missä Quil on?” kysyin yrittäen katsoa kaikkien yli.
”Ulkona Leahin kanssa”, Edward sanoi yrittäen kohdata silmäni.
”Kaikki on hyvin”, vakuutin hänelle koskettaen hänen poskeaan.
