Pienin askelin kohden joulua (K-11, H/D, ficlet-joulukalenteri) 25/24 - VALMIS

[Angelina]

RESPECT Blaiselle tuosta mistelitempusta, arvostan Tuo esiinnoussut pieni mustasukkaisuus Dracon puolelta oli myös 👌

Ja perään vielä parityöskentelyä, siis ehkä kaikista Tylypahkakliseistä just se paras 😂 Oon aivan nostalgiapärinöissä!

”Oho, onpa sinulla tosiaan kylmät sormet”, Draco sanoi ja kun vaistomaisesti sulki omat kätensä Harryn käsien päälle, jotka olivat kiertyneet lämpimän kupin ympärille.

Naaaawwwww <3

Yhteinen joulu Tylypahkassa tulossa siis, ei ollenkaan huono

[Vendela]

valokki, Blaise on kyllä hyvä tyyppi tässä tarinassa Tykkään hänestä itsekin tosi paljon! Ihanaa jos tämä piristi

Angie, hihii, pitäähän niitä kliseitä olla Kyllä se siltä näyttää että yhteistä joulua tässä päästään viettämään.



Maanantai 21.12.1998
 
 
Koko linna oli täyttynyt joulukoristeista yhdessä yössä. Joululaulut kaikuivat siellä täällä lumotuista kaiuttimista ja suureen saliin oli tuotu tusinan verran joulukuusia. Tuntui, kun joulu olisi rysähtänyt päälle kertaheitolla ja kaikki tuntuivat olevan iloisella päällä.
 
Koska kahdeksasluokkalaisilla ei ollut oppitunteja, he kokoontuivat aamupalan jälkeen oleskeluhuoneeseen. Osa haki makuusalaistaan joululahjoja joita ryhtyivät paketoimaan. Ron houkutteli Nevillen kanssaan pelaamaan velhoshakkia. Padma yritti opettaa Hannahille virkkaamista ja muutamat oppilaat keräytyivät tulisijan ääreen paismaan vaahtokarkkeja.
 
Harry huomasi yllättäen päätyneensä istumaan eräälle sohvalle Blaisen ja Dracon väliin, jotka nauroivat jollekin mitä lattialla istuva Anthony oli juuri sanonut. Harry tunsi kuinka Draco vaihtoi asentoa ja samalla painoi istuinpehmustetta niin, että Harry liukui aavistuksen lähemmäs tätä.
 
”Hei, lumottu misteli!”
 
Huuto tuli huoneen toiselta puolelta, mutta Harry tunsi kylmän tunteen hulahtavan lävitseen. Nauru ja kiljuminen täytti oleskeluhuoneen, kun ihmiset alkoivat ryntäillä edestakaisin välttääkseen mistelin. Harry tunsi olevansa kangistunut paikoilleen, kunnes tunsi äkkiä lämpimän käden tarttuvan omaansa.
 
”Tule, mennään”, Dracon äänestä saattoi kuulla myös pienoisen paniikin.
 
Harry seurasi Dracoa, joka johdatti heitä sekasortoisen oleskeluhuoneen halki kohden makuusalien ovia. Ennen kuin Harry ehti reagoida, Draco oli kiskaissut luihuispoikien oven auki ja tuupannut Harryn sisään. Oven läimähtäessä kiinni heidän takanaan, Harry mietti oliko tämä oikeastaan sen parempi vaihtoehto.
 
Draco nojasi suljettuun oveen ja Harry katseli kuinka tämä tasasi hengitystään. Kuin varkain Harryn katse lipui Dracon silmistä tämän huulille, jotka olivat hieman raottuneet. Koska Harryn mielessä oli edelleen niin misteli kuin se suudelma pikkujouluissa mihin hän ei ollut ehtinyt kunnolla mukaan, hän otti askeleen lähemmäs ja painoi huulensa Dracon huulille.

[Meldis]

ÄÄÄÄÄÄÄ

En osaa oikein kommentoida muuta. Voi misteleitä, kun ovat aina väärässä paikassa tai sitten eivät yhtään väärässä paikassa. Ihanaa, että toinen suudelma oli vain heidän kahden keskinen, ihan rauhassa. <3 En malta odottaa, miten tämä tästä jatkuu, ainakin voivat viettää joulua sitten yhdessä Tylypahkassa. ^^

[Sielulintu]

Oho, Harry oli tosiaan nyt aloitteellinen, vaikka mistelin pakeneminenkin onnistui Mutta hyvä, että tuli nyt korjattua sekin, ettei Harrylla ollut pikkujouluissa aikaa reagoida Dracon suudelmaan. Mielenkiinnolla odotan mäkin, miten tämä tästä etenee.

[Elfmaiden]

Aww, ihana spontaani Harry! Ja ensin Draco, joka ei vain paennut itse paikalta vaan talutti Harryn mukaansa makuusaaliinsa turvaan (ehkä ettei kukaan muu vain päädy Harryn kanssa mistelin alle, ainakaan se Blaise siitä vierestä!) 😀  Toivottavasti nyt omassa rauhassaan kummankaan ei tarvitse panikoida, vaan kommunikoidaan...

[Vendela]

Kiitos taas ihanista kommenteista Meldis, Sielulintu ja Elfmaiden! Tosi kivaa että luette tätä Meldis tuossa kiteytti kyllä hyvin, koska mitä muuta voi sanoa kun ÄÄÄÄÄÄÄ kun luku loppuu tällä tavalla Tässä vaiheessa kalenteria voinkin sanoa että tämä ”jokainen luukku on yksi päivä” on ollut kiva mutta haastava tapa kirjoittaa. Koska nythän sitten hypätään taas uuteen päivään ja myös uuteen näkökulmaan Mutta eipä ole enää montaa yötä jouluun ja eiköhän asiat Harryn ja Dracon välillä siihen mennessä ratkea!



Tiistai 22.12.1998
 
 
Ron istui matka-arkkunsa päällä linnan suuressa aulassa ja odotti, että Hermione ja Ginny saapuisivat. Harry nojaili seinään ja katseli joululomalle lähteviä oppilaita.
 
”Tiedäthän, että olet aina tervetullut meille”, Ron sanoi varmaan sadannen kerran.
”Kiitos”, Harry vastasi mutta ei irrottanut katsettaan aulassa vellovasta oppilasmassasta.
”Ymmärrän kuitenkin, jos haluat jäädä tänne”, Ron sanoi kokeilevasti.
”Mmh”, Harry vain ynähti vastaukseksi.
 
Eilinen misteliepisodi oli ollut kaoottinen eikä ollut mennyt lainkaan niiden suunnitelmien mukaan mitä Ron oli punonut yhdessä Hermionen ja Blaisen kanssa. Harry ja Draco olivat kadonneet ja vasta vartin jälkeen Ron oli huomannut kuinka Harry oli livahtanut luihuisten makuusalista heidän omaansa. Kasvoillaan Harrylla oli ollut omituinen ilme. Mutta kun Ron oli yrittänyt ottaa puheeksi sen, mitä Harry oli tehnyt Blaisen ja Dracon huoneessa, tämä ei ollut suostunut vastaamaan.
 
Samassa Hermione ja Blaise ilmestyivät heidän viereensä, molemmat raahaten matka-arkkujaan.
 
”Valmista”, Hermione sanoi iloisesti.
”Voinko istua teidän kanssanne samassa vaunussa?” Blaise kysyi kohteliaalla äänellä.
”Toki”, Hermione vastasi välittömästi.
”Eikö Malf- ööh, Draco tule?” Ron yritti kuulostaa luontevalta.
”Hän jää jouluksi tänne”, Blaise vastasi huolettomasti ja kietoi kaulahuviaan kaulansa ympärille.
 
Harryn katse oli siirtynyt oppilasmerestä Blaiseen, joka nosti hieman kulmaansa Harryn katseen huomatessaan.
 
”Draco sanoi, että haluaa keskittyä opiskelemaan. Hänellä on kuulemma monta keskeneräistä projektia”, Blaise sanoi merkitsevästi.
”Sinä voisit Harry opiskella yhdessä hänen kanssaan, olet aika jäljessä ainakin muodonmuutoksissa”, Hermione sanoi.
”Mutta, ehkä Draco haluaa opiskella yksin”, Harryn ääni oli epävarma vaikka Ron näkikin ystävänsä kasvoilla toivonpilkahduksen.
”Ei varmasti halua”, Blaise vakuutti. ”Sitä paitsi hän todella tarvitsee apua sen teidän ryhmätyönne kanssa.”
”Niinkö”, Harry sanoi toiveikkaasti ja hymyili.
 
”No niin, me menemme nyt”, Hermione sanoi ja halasi pikaisesti Harrya. ”Hyvää joulua Harry.”
”Hyvää joulua kamu”, Ron nousi seisomaan ja taputti Harrya olkapäälle.
”Hyvää joulua”, Blaise nyökkäsi Harrylle.
 
”Hyvää joulua”, Ron kuuli Harryn mumisevan heidän peräänsä ja kun hän vilkaisi olkansa yli, hän näki Harryn jo kääntyneen kohden portaikkoa.

[Elfmaiden]

Vai oli Ron ollut mukana suunnittelemassa mistelihyökkäystä. Oli hauskaa miten Ron, Blaise ja Hermione johdattelivat keskustelua, Blaise oikein korosti että Draco ei varmasti halua olla yksin, vink vink!

[valokki]

Siis ai että mihin kohtaan olitkaan jättänyt tuon eilisen luvun! Ja tämänpäiväisessä luvussa taas ei selvinnyt yhtään, miten tuo spontaani pusu oli mennyt! Tuosta omituisesta ilmeestä ei voi päätellä vielä oikein muuta kuin sen, että kokemus taisi olla molemmille vähän yllätys. Muttei se ehkä ihan katastrofaalisestikaan mennyt, kerta Harry on edelleen jäämässä jouluksi Tylypahkaan. Ja siis kuinka loistavaa tupien välistä yhteistyötä Ronilta, Hermionelta ja Blaiselta! Eivätkä he edes tiedä, kuinka onnistunut heidän mistelisuunnitelmansa loppujen lopuksi olikin!

Kiitos jälleen ihanista luvuista!

[Thelina]

Olipa hauskaa, että Blaise, Daphne, Ron ja Hermione juonivat ja juoruilivat yhdessä Harryn ja Dracon päänmenoksi. Hehkusimakohta oli todella lämmin ja ihana ja olipa kivaa, että Hermione johdatteli Harryn miettimään myös joululahjaa Dracolle, varmasti Blaise on tehnyt tahollaan samaa ihanaa miten muka huolettomasti Harry ja Draco kumpikin ovat jäämässä koululle jouluksi tykkäsin myös siitä, että mistelihyökkäys teki paluu ja vaikka se ei ehkä mennyt ihan suunnitelmien mukaan, lopputulos oli kyllä onnistunut olipa ihanaa lukea monta luukkua putkeen, tämä on todellinen hyvänmielen joulutarina<3

[Vendela]

Tämän päivän luukku taas hieman myöhässä, mutta täällä kuitenkin! Ihanaa, että tykkäsitte tuosta Harryn ja Dracon ystävien juonittelusta Lämmin kiitos kommenteissanne Elfmaiden, valokki ja Thelina!



Keskiviikko 23.12.1998
 
 
Aamupala oli juuri nautittu mutta Draco oli hermostuneempi mitä olisi ikinä uskonut. Hän tiesi, että he olisivat kahden Harryn kanssa koko joulun kahdeksannen vuoden opiskelijoiden tiloissa. Hän oli tarkoituksella kiirehtinyt heti aamun sarastaessa aamupalalle, että ehtisi ennen muita. Eikä suuressa salissa ollutkaan ollut muita kuin vahtimestari Voron kissa sekä kaksi neljännen vuoden korpinkynttä.
 
Draco saanut myöskään mielestään toissapäiväistä suudelmaa.
 
Suljetun oven takana minne he olivat paenneet uutta lumottua misteliä, Harry oli aivan yllättäen painanut huulensa vasten Dracon huulia ja suudellut. Kyse oli todellakin suudelmasta, ei mistään hapuilevasta pususta. Draco kiitti nopeita hoksottimiaan siitä, että oli ymmärtänyt vastata suudelmaan. Joka oli jatkunut ja jatkunut, ja muuttunut yhä kiihkeämmäksi.
 
Tunne oli ollut huumaava ja saanut Dracon varpaat kipristymään. Harryn tuoksu oli ympäröinyt hänet ja Harryn maku täyttänyt Dracon suun.
 
Kaikki oli kuitenkin päättynyt liian pian kun oven takaa oli kuulut kovaääninen kiljahdus ja Harry oli vetäytynyt kauemmas. Draco ei ollut ehtinyt sanoa mitään, kun Harry oli jo livahtanut ovesta ulos. Eikä Draco ollut nähnyt Harrya tuon jälkeen, he olivat menneet ristiin jokaisella aterialla eikä Harrya ollut näkynyt myöskään oleskeluhuoneessakaan.
 
Nyt Draco astui oleskeluhuoneeseen ja huomasi heti Harryn, joka istui takkatulen ääressä. Tämä näytti siltä, kun olisi odottanut Dracoa.
 
”Hei”, Harry sanoi ja hymyili varovaisesti.
”Hei”, Draco vastasi ja istui Harryn viereen.
 
Lämmin tunne täytti Dracon kun Harry ojensi kättään ja hipaisi hellästi Dracon kämmenselkää.
 

[Elfmaiden]

Aww, ihana luku! Oli kiva kuulla Dracon näkökulmasta siitä pari päivän takaisesta suudelmasta, joka oli onneksi molemminpuolinen. Toki Harry sen jälkeen ilmeisesti oli vähän välttlevä tai jotain muuta, jännä  etteivät he nähneet edes edellisenä iltana muiden lähdettyä? Mutta nyt vaikuttaa lupaavalta. Luksusta tuollainen rauha 8.luokan tiloissa!

[valokki]

Voi miten suloinen luukku, alkoi oikein hymyilyttää tätä lukiessa! Harry oli tainnut vähän järkyttyä spontaanista suudelmastaan, vaikka Draco oli vastannut siihen ihan yhtä innokkaasti. Onneksi hän tarvitsi selvästi vain hetken ajatusten keräilyyn, eivätkä suunnitelmat muuttuneet tai suhtautuminen Dracoon. Tuo loppu oli kyllä niin ihana, kun Harry hipaisi avoimesti Dracon kämmenselkää. Taitavat molemmat viimein tietää, missä tässä nyt mennään. Kiitos luukusta ja hyvää joulua! <3

[Vendela]

Elfmaiden, ajattelin että nämä ovat menneet ristiin eivätkä siksi nähneet illalla Nyt onneksi sitten senkin edestä!

valokki, kyllä tässä on viimein tainnut tulla selvyys molemmille että mikä on homman nimi. Tai aikakin viimeistään tänään se tulee selväksi

Vapaa sana: Kiitos kaikille teille jotka ovat seuranneet tätä kalenteria Oikein ihanaa joulua!
Ps. Vaikka kalenteri on periaatteessa valmis niin kannattaa tulla huomenna kurkkaamaan löytyykö täältä jotain


 
Torstai 24.12.1998 – jouluaatto
 
 
Aamu oli valjennut hiljaisena ja rauhallisena. Ikkunan takana pyrytti lunta. Harry katseli sitä odotellessaan, että Draco tulisi oleskeluhuoneeseen. He olivat istuneet eilen koko päivän kahdestaan, jutelleet, yrittäneet hieman opiskella ja välillä nauraneet katketakseen erilaisille asioille. Kumpikaan ei ollut kuitenkaan sanallakaan vihjannut siihen, että Harry oli suudellut Dracoa ja että Draco oli vastannut suudelmaan.
 
Niinpä Harry oli päättänyt, että hänen piti kuulla mitä mieltä Draco oli asiasta. Ehkä tämä ei halunnut muuta kuin olla Harryn kaveri? Eikä Harrykaan oikein tiennyt mitä hän halusi. Hän tiesi vain, että hän tunsi jotain Dracoa kohtaan ja halusi olla tämän lähellä.
 
”Huomenta”, Draco haukotteli ja istahti Harryn viereen.
”Huomenta”, Harry vastasi ja tunsi vatsanpohjassaan perhosia.
”Kuule, haluaisin kysyä yhtä asiaa”, Draco näytti äkkiä hermostuneelta ja ennen kuin Harry ehti avata suutaan, Draco jatkoi: ”miksi sinä suutelit minua?”
”Etkö sinä pitänyt siitä?” pieni paniikki nosti päätään Harryn sisällä.
”Pidin”, Draco kiirehti vakuuttamaan. ”Mietin vain, että piditkö sinäkin?”
”Pidin kyllä”, Harry sanoi. ”Ja pidän sinustakin.”
”Ooh”, Draco henkäisi hiljaa.
 
Ennen kuin Harry ehti tehdä mitään, Draco oli jo kumartunut hänen puoleensa ja painanut huulensa Harryn huulille. Suudelma oli pehmeä ja Harry kietoi kätensä automaattisesti Dracon ympärille vetäen tätä lähemmäs itseään.
 
Oli hyvä, ettei oleskeluhuoneessa ollut muita, sillä suudelmaa seurasi toinen ja kolmas ja pian kaksikko makasi sohvalla päällekkäin. Harryn sydän pamppaili kiivaasti ja hän ehti ajatella ennen seuraavaa suudelmaa, että tämä oli varmasti hänen elämänsä paras joulu.

[Elfmaiden]

Jes viimein tuli selvyys, hyvä juttu! Suloinen lopetus, he saavat jäädä nyt omaan rauhaansa kuhertelemaan! Kiitos joulukalenterista ja leppoisaa joulua!

[Vendela]

Elfmaiden, kiitos sinulle kun seurasit tätä alusta loppuun Tässä vielä pieni bonus-pätkä tähän tarinaan!

Vapaa sana: Koska Briteissä joulupäivä on se, milloin juhlitaan joulua, niin halusin että myös tässä kalenterissa noudatetaan tuota kulttuuria Siksi tämä ylimääräinen luukku mitä en mainostanut kun tämän aloitin
 

Perjantai 25.12.1998 – joulupäivä
 
 
Draco heräsi lämpöön, mikä ympäröi häntä joka puolelta. Hymy kohosi hänen huulilleen kun hän muisti viime yön tapahtumat. Hän oli kokenut jotain uskomatonta yhdessä Harryn kanssa ja siitä päätellen, että Harry oli edelleen samassa sängyssä hänen kanssaan, tämä ei ainakaan katunut tapahtumia.
 
”Hyvää joulua”, Harryn kuiskaus kutitti Dracon niskaa.
”Hyvää joulua”, Draco vastasi ja kääntyi kasvokkain vielä hieman unisen Harryn kanssa.
 
”Minulla on sinulle joululahja”, Harry sanoi ja sai Dracon hymyilemään leveästi.
”Niin minullakin sinulle, vaikka sitä ennen haluan kyllä kysyä yhtä asiaa”, Draco vastasi.
”Mitä?”
”Haluaisitko olla poikaystäväni?” jännitys kupli Dracon sisällä.
”Haluaisin”, Harry vastasi ja suuteli Dracoa kiihkeästi.
 
Heillä kesti hyvän aikaa, ennen kun se pääsivät lopulta avaamaan lahjojaan.

[Ygritte]

Awwwwww^^

Niin suloista, että Harry ja Draco löysivät toisensa, ja mitä luksusta päästä viettämään joulua ikään kuin kahdestaan! Ihan varmasti tuossa tilanteessa molemmat pojista tarvitsevat enemmän ja vähemmän apua koulutehtävien kanssa, sekä nyt jouluna että varmasti myöhemmin tulevaisuudessa^^

Tätä joulukalenteria oli aivan ihana lukea, kun tuntui, että joka luukun jälkeen jäi hyvälle mielelle:) Niin täydellistä Drarrya, jossa pojat säheltävät minkä ehtivät, pohditaan mitä tuo toinen tuijottelee (kun eihän se nyt ainakaan ihastuksen merkki voi olla ), tarvitaan vähän ystävien apua tuuppaamaan heitä oikeaan suuntaan...❤️ Tykkäsin tästä todella paljon, kiitos Vendela ihanasta joulukalenterista:)

[Thelina]

Ihanaa, miten Harry ja Draco näissä viimeisissä osissa näkevät vain toisensa ja viettävät yhdessä hauskaa ja kihelmöivän ihastunutta joulua. Onneksi oleskeluhuone oli vain heidän, niin he voivat rauhassa nauttia lomasta<3 ja totta tosiaan, joulupäivä on tärkeä osa Tylypahkankin joulua, joten oli ihana huomata ekstaluukku! Kiitos tästä joulukalenterista, on ollut kiva seurata!

[Elfmaiden]

Aww, olipa suloinen ylimääräinen joulupäivän luku!

[Sielulintu]

Nyt lopulta ehdin lukea rauhassa viimeisetkin osat. Ihanaa, että Harry ja Draco saivat lopultakin yhteisen joulun! Niin täydellinen lopetus, että molemmat saivat tunnustetuksi tunteensa. Kiitos, tätä oli tosi kiva seurata koko joulukuun!

[valokki]

Nyt viimein kerkeää joulukiireiltä kommentoimaan, vaikka nämä viimeiset osat ihan oikeina päivinä luinkin. Ja voi että, kuinka suloinen loppu tämä olikaan, ja ihana yllätys tämä 25. päivän ekstraluukku!

Hyvä, että nyt viimein pojilla oli rohkeutta puhua suudelmasta ja kertoa avoimesta, että molemmat olivat siitä kyllä pitäneet. Viimeistään tässä kohtaa epäilyt hälvenivät molemmin puolin, ja tilanne eskaloitui nopeasti. Mikä ei kyllä ollut millään tavalla ihme, kun molemmat olivat selvästi pidätelleet tunteitaan jo pitkään, joten kun niille viimein antaa tilaa näkyä, niin sitten ne pääsevätkin täysin valloilleen.

”Haluaisitko olla poikaystäväni?” jännitys kupli Dracon sisällä.

Mun sydämeni suli tässä kohtaa aivan täysin, ja hymyilin ihan korvasta korvaan. Näillä kahdella oli aivan täydellinen joulu, ja taisi tämä yhteen päätyminen olla molemmille se joulun paras lahja. <3

Kiitos hurjan paljon tästä ihanasta kalenterista, tämä ilahdutti mun joulun odotusta todella paljon! ♥