Näissä joulukalentereissa on se ihana ja hauska puoli, että kun uutta luettavaa tulee joka päivä, ei tahdo pysyä kommentoimisessa perässä. Isot pahoittelut tästä viime päivien hiljaisuudesta, harmittaa kun koko ajan on liian kiire.
Halusin kuitenkin sanoa, että seuraan tätä edelleen, ja olen tykännyt kovasti kaikista osista.
Kolmannessa luukussa hymyilytti tuo taikajuomatunti. Harryn tuntuukin olevan yllättävän tarkkanäköinen, mitä Dracon mielialojen havainnoimiseen tulee. Mutta onhan Harrylla pitkä kokemus Dracon seuraamisesta.
Jäin vain miettimään, mahtoiko Ron tajuta, miksi Harry tällä kertaa on niin utelias Dracon suhteen, kun tilanne on kuitenkin ihan erilainen kuin mitä kuudentena vuonna. Mutta ehkä Harry ei vielä oivalla sitä itsekään. Olen muuten samaa mieltä
valokin kanssa, että on kiva seurata näiden henkilöiden koulunkäyntiä etenkin näin sodan jälkeen.
Neljännessä luukussa mieltä lämmitti jälleen kerran se, että tuparajoista ei piitattu, ja että kaikki kahdeksasluokkalaiset olivat samassa ruokapöydässä. Minusta se oli myös luontevaa, kun kerran asuintilatkin olivat yhteiset ja tuntui hyvältä, että Draco ajatteli samoin.
Ihan mahtavaa, että Hermione pyysi Dracon ja Blaisen myös mukaan Tylyahoon. Paitsi että siinä tuli mukavaa yhteishengen tuntua, ajattelin että Harryn ja Dracon tulevaisuudelle, ja toivottavasti yhteiselle sellaiselle, tekee hyvää viettää aikaa yhdessä.
Viidennessä luukussa kyllä nauratti, kun Harry ei sitten millään totu Dracon läheisyyteen, eikä tunnu pääsevän tarkkailusta eroon.
Hirveän sööttiä tuo Dracon luonteva apua Harrylle ja se, miten Harry on ihan selvästi ihastunut. Ja jokin kertoo, että tunne ei taidakaan olla yksipuolinen.
Kuudennessa luukussa oli samaan aikaan hyvin suloinen ja vaivaantunut tunnelma, vaikka niin hyvällä tavalla. Voi Dracoa, joka katui eilistä lähentymistään Harryn kanssa, ihan turhaan!
Selvisihän tässä Draconkin tunteista aika lailla, tai niin ainakin koin tämän. Mutta oli ihanaa lukea siitä, että Draco alkoi viihtyä muiden kahdeksasluokkalaisten kanssa, vaikka läheisyys sen yhden tietyn kanssa olikin vähän painostavaa.
Odotin koko ajan, eikö Draco voisi myös tarjoutua lähtemään lentämään Harryn kanssa, mutta ehkä se olisi ollut liikaa vaadittu vielä tässä vaiheessa. Dracon aamukävely sinne suuntaan kuulosti kyllä ihanan lupaavalta!
Seitsemännessä luukussa hymyilytti Hermionen älykkyys ja ymmärrys Harryn ajatuksista. Pitihän se arvata, että jos joku tajuaa asian, niin tietenkin juuri Hermione.
Ja näki senkin, että Draco katseli takaisin. Kuten
Ygritte, jäin miettimään, mahtaakohan Hermione malttaa pysyä erossa Harryn ja Dracon väleistä, vai yrittääkö auttaa asiaa jotenkin?
Kahdeksannessa luukussa alkoi jännittää jo ihan toden teolla. Aivan loistava idea nuo pikkujoulut nyyttäriperiaatteella, jotenkin uskon, että hyvä siitä tulee ja toivottavasti monessakin mielessä.
Yhteiset juhlat saavat minusta kahdeksasluokkalaiset hitsaantumaan entistä paremmin yhteen, tai ainakin uskon, että yhdessäolo tulee olemaan yhä vaivattomampaa. Odotan jo nyt kovasti, mitä noista juhlista seuraa.
Kuten muut ovat jo kommentoineet, tämä on minustakin ihan mahtava yhdistelmä slice of life -tyyppistä tarinaa, slow burnia ja joulun tunnelmaa, ja tätä on ollut aivan ihanaa lukea. Kiitos paljon näistä tähänastisista luukuista, jään odottamaan jatkoa.
