Title: Valonsäteet taivaanrannassa
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Taru Sormusten herrasta (viittauksia myös Silmarillioniin)
Characters: Legolas & Gimli
Beta: Saappaaton
Genre: drama, lievät fluffy ja adventure
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Legolas ja Gimli matkaavat Keski-Maasta Valinoriin.
Challenges: 12+ virkettä XII (sanalista lopussa)
A/N: Huijui, päätin taas kerran kokeilla virkehaastetta ihan muuten huviksi, mutta en keksinyt aluksi kenestä/mistä kirjoitan, joten kysyin asiaa #mustepullossa. Bluji sitten heitti fandomiksi TSH:n ja hahmoksi Legolasin tai Arwenin. Pyörittelin sitä hetken päässäni, kunnes keksin idean Legolasiin (sanalistasta jotkin sanat myös saattoivat edesauttaa tätä prosessia). Tästä sitten tuli pienen taistelun jälkeen vähän erilainen, kuin mitä aluksi meinasin, mutta menköön.
Valonsäteet taivaanrannassa
Maailman ylle laskeutuu utuinen verho, kun Legolas seisoo laivan nokassa. Merellä puhaltava viima käy melkein luihin ja ytimiin kannella, mutta haltia haluaa nähdä ja haistaa meren sekä kuulla lokkien huudot, jotka hänet ovat tälle matkalle vetäneetkin. Koetus alkaa kuitenkin olla jo loppusuoralla.
Haltian rinnalla seisova Gimli huomauttaa piikikkäästi, kuinka heillä olisi paljon mukavammat oltavat kannen alla kuin täällä tuulen armoilla. Legolas kuitenkin vastaa rakastavansa tuulen kuisketta korvissaan, eikä liikahda mihinkään.
Tol Eressëan saari on jäänyt jo taakse, kun Gimlikin viimein näkee heidän määränpäänsä.
”Kuten lupasin, ajan pyörä pyörähtää kyllä vielä meille sopivaan asentoon, kunhan vain jaksat odottaa”, Legolas toteaa.
”Olisi pyörähtänyt vähän nopeammin”, Gimli murahtaa takaisin naputtaen laivan reelinkiä sormillaan.
Kääpiön sanojen luoma poljento saa Legolasin hymyilemään, sillä hän tietää, miksi toinen hermoilee niin.
Haltia kumartuu nostamaan yksinäisen höyhenen, joka tipahtaa kannelle kuin merkkinä siitä, että heidät on nähty. Pilvet hajaantuvat, ja Legolas näkee ensimmäistä kertaa Taniquetilin huipun selvästi vailla varjon häivääkään. Vielä joskus hän haluaa kavuta vuorelle, sillä kerrotaan, että sen huipulta näkee yhä Keski-Maahan, jos sää suosii kapuajaa.
Laivan viimein rantautuessa Gimli tekee historiaa ollessaan ensimmäinen kääpiö, joka nousee Valinorin rannoille. Auringon keltaiset säteet häikäisevät silmiä, kun Legolas hypähtää kevyesti reelingin yli maihin.
”Toivottavasti Amanin valtias on edelleen suopea meitä kohtaan”, haltia hymähtää. Hänelle vastaa kuitenkin vain hiljaisuus, joka leijuu rannan tuntumassa.
”Minä en ainakaan tullut tänne riitaa kylvämään”, Gimli murahtaa tuokion kuluttua.
”Tiedän, sinä vain et yksinkertaisesti pystynyt pysyttelemään poissakaan”, Legolas naurahtaa.
”Maailmankaikkeuskin nauraisi mukanasi, jos se vain osaisi”, kääpiö jatkaa kärttyisenä, sillä hän ei pidä sävystä, jolla haltia asiansa esittää. Legolas tukistaa vieressään seisovaa kääpiötä kevyesti ansaiten sillä kopautuksen kirveen kannasta kylkeensä.
Kaksikon kävellessä rantaviivasta poispäin heidän sieraimiinsa leyhähtää ruusujen tuoksu. Gimlikin näkee jo kaukaa, että heitä on tultu vastaan, sillä jokin loiste, kuin peili, joka heijastaa auringonvaloa. Kääpiöstä tuntuu, kuin pieni hurrikaani olisi alkanut myllertää hänen sisällään, kun hänkin tunnistaa, mistä valo on peräisin. Vuodet eivät selvästikään ole lakastuttaneet valtiatar Galadrielin loistoa.
Suoraan sanottuna Gimli oli aikaisemmin epäröinyt matkaamista Valinoriin haltioiden keskelle viettämään loppuelämäänsä, mutta nähdessään valtiattaren kääpiön epäilykset katoavat kuin savuna ilmaan.
Sanalista:
1. utuinen
2. viima
3. koetus
4. piikikäs
5. rakastaa
6. saari
7. pyörä
8. naputtaa
9. poljento
10. höyhen
11. pilvi
12. joskus
13. historia
14. keltainen
15. valtias
16. hiljaisuus
17. kylvää
18. yksinkertainen
19. maailmankaikkeus
20. tukistaa
21. ruusu
22. peili
23. hurrikaani
24. lakastua
25. suora