Kirjoittaja Aihe: Susitosi ym. Ei tule toista samanlaista (Kusti/Mikael, K-11, slash)  (Luettu 6945 kertaa)

nighteyes.

  • ***
  • Viestejä: 119
    • http://www.geocities.com/farewell_mate
Alaotsikko: Susitosi, Ruttolinna, Jalostamo

Author: nighteyes.
Title: Ei tule toista samanlaista
Fandom: Seita Parkkola & Niina Repo: Susitosi (2001), Ruttolinna (2002), Jalostamo (2004)
Pairing: Kusti/Mikael
Rating: PG-11 (K-11) (kuolemaa ja sen sellaista, that's why)
Genre: angst, romance, drama, slash
Warnings: hahmon kuolema, rankkoja spoilereita, kielenkäyttö, slash
A/N: Okei, tämä oli Fini kakkosessa yli vuoden päivät, ja jokunen Parkkolan ja Revon tuotannosta tykkäävä ilmoitti pitäneensä tästä - niin kauheata angstia kuin onkin, forgive me - joten ajattelin postata tämän tännekin. Vaikka ihan vain saadakseni perustaa topicin.  ;)
Joo, ja tiedän, että tämä on häiritseväksi asti Parkkolan ja Revon kirjoitustyylin toisintoa. Tiedän sen. Vaikka en ymmärrä miksi. Mutta en voi muuttaa sitä tyyliä, koska silloin koko ficci muuttuisi niin ratkaisevasti, että... ei siitä tulisi mitään.
Kiitos.



Ei tule toista samanlaista
by nighteyes.



1.

Kestänkö mä loppuun asti?

  Kusti tuijotti tuleen. Nakkasi sitten halon oransseihin liekkeihin.

  Kestänkö mä niiden näkemistä? Joo sanon niille: ’Juttuhan meni niin, kaverit, me lähdettiin Mikaelin kanssa merelle matruuseiksi te tiedätte, oli hauskaa ja kaikkea ja tavattiin kaikenlaista häiriintynyttä porukkaa, joo hyvin meni... jutussa tosin oli ihan pikkunen epäkohta, huomattiin kattokaas että projektinvetäjä teki meistä sairasta elokuvaa... Mutta siis hyvin menee, entäs teillä?

  Ei jumalauta. Kusti sulkee silmät ja vajoaa taaksepäin, putoaa tuolilta. Makaa lattialla yksin ja on kylmä. Takkatuli ei lämmitä, se vain rätisee ja märät halot paukkuvat. Pariisi taas, voi ei, ei Kusti tiedä miksi. Älkää kysykö, ei mihin miten milloin minkä takia. Ei Kusti osaa vastata.

  Kioto rikkoo lasin keittiössä. Kiroilee. Isoon ääneen. Kusti ei avaa silmiä koska näkisi vain valkoisen katon, jossa maali halkeilee ja tuli luo varjoja. Kioton askeleet keittiöstä olohuoneen ovelle. Sadattelua. Lyhyt hiljaisuus.

Sitten:
  ”Kusti mitä sä teet siellä lattialla?” Kioto kävelee lähemmäs, istuu lattialle Kustin viereen, sormi suussa. Siitä tulee verta. Kusti on avannut silmät ja katsoo Kiotoa yläviistoon. Ei vastaa. Sama se, Kioto on tottunut.

  ”Joku tyyppi soitti eilen. Sun puhelimeen.”

  ”Tuntematon numero?”

  Kioto nyökkää. Kusti nousee istumaan ja hieroo niskaa. Sieppaa pöydältä kuminauhan ja sitoo hiukset. Kioto puraisee omenaa.

  ”Sulle on kans tullut kirje. Et ollut kotona.”

  Kusti yrittää hymyillä, ja epäonnistuu surkeasti. ”No jopas mä yhtäkkiä olen tavoiteltu. Jaa mistä?”

  Kioto ottaa sohvatyynyn alta kirjekuoren, keltaisen, ja ojentaa Kustille. Silmät lukevat kirjaimet, aivot eivät ymmärrä. Kusti pudottaa kuoren.

  ”Niin mistä se on?” kysyy kaunis Kioto.

  Kusti ei vastaa mutta kiroilee itsekseen. Poimii kirjeen, pudottaa taas. Nostaa sen vielä kerran. Heiluttaa Kioton nenän edessä.

  ”Postileima... ai joo. Tää on hei englanniksi. Paris France Europe.” Kioton isot silmät katsovat Kustia, joka on hiukan kalpea poskipäistä. Kioto ottaa kirjeen ja katsoo huoliteltua käsialaa. Se on kuin hääkutsusta, koukeroista, ohutta mutta selvää.

  ”Avaa se.” Kioto nakkaa Kustia kuorella.

  Hetki hiljaisuutta. Kusti ottaa veitsen pöydältä, leikkaa kuoren hitaasti ja turhan siististi. Ottaa esiin kaksi valokuvaa, postikortin jossa kuva Eiffelistä. Laittaa valokuvat sivuun niitä katsomatta. Avaa kirjeen.
 
   Hei Mikael, moi Kusti!
   
Painajaiset käyvät toteen, sehän on varsin totta. Kuvittelin jo että niin on käynyt. Oon yrittänyt tavoittaa teitä jo kauan, sitten soitin Holmin Krisselle ja kysyin osoitetta. Krisse oli tosi vähäpuheinen, kysyi ”ai Kusti vai? Pariisissa asuu. Joo saat osoitteen.” Tosi outoa, mutta kai se johtuu siitä että sillä oli kiire. Mikael, mä tarkoitan tietenkin sitä pientä, vie varmaan sairaasti aikaa. No mutta tästä päästään aiheeseen, mä aion nimittäin tulla katsoon teitä Kustia ja isoa Mikaelia. M:n kaupungista on liian kauan. Au revoir ja mä soittelen, vastatkaa,

Pihla.

 
Kusti poimii valokuvat. Toisessa Pihla, hiukset poissa naamalta poninhännällä, sylissä joku pieni lapsi. Kai sen oma. Kusti laittaa valokuvan pois ja katsoo toista.

  Pihla Eiffel-tornin edessä. Kuva otettu vasta, sen takana lukee päivänmäärä. Kusti kiroaa. Pihla on Pariisissa. Kusti tulee tapaamaan kuningatar Pihlan vielä. Kusti pudottaa valokuvan ja painaa pään kämmeniin.

Voi helvetin kuustoista.


2.

Kusti ja Kioto seisovat kahvilan edessä. Joku menee juuri ohi, ei puhu ranskaa vaan englantia, tulkki ilmeisesti, selittää pienelle ryhmälle porukkaa jotakin kadulla olevista patsaista. Kustilla peiliaurinkolasit, Kioto siristelee silmiään. Hörppää vettä pullosta. Se näyttää paljon paremmalta, Kusti on pitänyt vahtia ettei Kiotolle eksy verenkiertoon mitään väärää eikä suuhunkaan. Kusti haravoi katseellaan ihmisiä jotka tulevat ja menevät pienen katukahvilan kassalla. Sitten joku huutaa iloisesti. Suomeksi.

  ”Tule ne on täällä!”

  Kusti kääntää katseensa kun tuntee Pihlan äänen. Blondit hiukset auringon raidoittamat, pinneillä pois kasvoilta, Pihla ilmestyy katoksen alle. Ryntää halaamaan Kustia ihan suoraan. Kusti, aina pitempi kuin Pihla, laittaa kädet tytön - naisen - hartioiden ympärille. Puristaa.

  Pihlan perässä ilmestyy vaaleaihoinen poika. Sytyttämätön tupakka suupielessä. Kusti vilkaisee tupakkaa ja se katoaa salamannopeasti pojan taskuun. Sitten Roisto virnistää Kustille, Kusti ei ihmettelisi jos hampaat olisivat tekarit, pyyhkäisee otsalta muutaman hiuksen sormilla, jotka on edelleen pitkät pianistin hoikat herkät sormet. Roisto on vähän kasvanut, ei enää näytä lapselta.

  Mutta ennen kuin Kusti tai Roisto tai Kioto saavat sanaa suustaan, Pihla ehtii möläyttää: ”No mutta hei, Kusti, missä on Mikael?”

  Tietenkin.

  Kusti jähmettyy. Kestääkö Kusti? Valahtaa, ryhti katoaa, pää painuu. Kioto astuu eteenpäin, Pihlan luo, silmät kiiltäen. Ei vihaisesti vaan säälien.

  ”Se ei... voi tulla.”

  ”Ai ei vai?” Pihla vilkaisee Kustia, sitten Kiotoa, Kustia taas. Kusti nostaa katseen, silmät kosteat, katse väsynyt. Mikael viety Kusti ei jaksa ei tahdo. Mikael viety, joten Kusti ei koskaan enää näe sitä, ei elossa, ei kuolleena. Hitaasti, kuin huonosta hidastetusta draamaelokuvan kohtauksesta, Pihlan käsi kohoaa suulle, hän ottaa askeleen taaksepäin. Roisto tajusi jo kun Kusti ei vastannut. Poika on istunut tuolille koristeellisen puisen pöydän ääreen. Katsoo Seineä ja on jäykkä kuin seiväs. Pihla tulee Kustin luo ja laskee käden olkapäälle. Huulet valkeat silmät suuret käsi vapisee.

  ”Ei Mikael, herranjumala.” Pihlan valkoiset huulet muodostavat sanoja katkonaisesti. ”Ei Mikael, luoja nähköön.” Pihla antaa käden pudota Kustin olkapäältä ja katsoo kun Kusti istuu Roistoa vastapäätä, laskee pöydälle päivettyneet kätensä, toisessa kädessä sormus. Mikaelin. Sen pari on uponnut Seitsemän mukana. Se on vielä jossakin meressä. Kusti ei sitä koskaan enää näe, ei sormea jossa se oli, ei kättä johon sormi kuului, ei Mikaelia jonka käsi se oli.

  Kioto istuu myös, sitten Pihla. Paikalle pyyhältää yli-innokas tarjoilija, katsoo synkistä kasvoista toisiin, kysyy ranskaksi haluavatko he mahdollisesti tilata jotakin. Roisto vastaa sujuvasti ranskaksi että myöhemmin kiitos. Tarjoilijatar ottaa nokkiinsa ja lähtee.

  Pihla nieleksii hiljaa. Roisto vakava, silmät eivät ole kostuneet kuten Pihlalla ja Kustilla. Kioto on tyyni, myötäilee sormellaan pöydän pinnan kaiverruksia. Pihlan kasvoilla alkavat virrata kyyneleet. Roisto ei kohota katsettaan, ei myöskään Kusti, mutta Kioto laskee kätensä Pihlan vapisevan käden päälle.

  ”Kauanko siitä on?” Pihlaa kysyy katkonaisesti, näyttää kauniilta jopa itkiessään. Kioto melkein vastaa, mutta Kusti keskeyttää.

  ”Yli vuosi, melkein kaksi. Olin siitä sairaalassa kuusi kuukautta.” Kusti katsoo Pihlaa. Näkee Pihlassa jotakin mitä Kioto ei. Roiston huulet alkavat täristä.

  ”Oltiin juuri yli puoli vuotta monsieur Enon laivalla”, kiirehti Kioto sanomaan. Pihla nyökkäsi, tajusi että puheenaihetta haluttiin vaihtaa.

Mutta sitten Roisto ehti sanomaan, läimäytti pöydälle muutaman valokuvan: ”Mulla on kuvia. Chateau D’Eno.” Hän asetteli kuvat muiden nähtäviksi, selitti Kiotolle: ”Tässä ekassa ollaan minä ja stuntti Kim, taustalla... toi on vissiin sun käsi Kusti ellen erehdy?... joo ja tässä on Pihla ja Halla. Halla oli meidän painajaiskokki. Tuolla on Kustin kolmipyörä, Hohdosta, se oli mahtava... niin ja tämä. Kato säkin Kusti.” Kuva esitti rastatukkaista poikaa jonka kaikki tunsivat - Kustin Mikaelia - ja Kustia itseään. Vallihaudan äärellä. Rastapää työntävinään Kustia veteen. Kumpikin virnuili, Roisto muisti nauraneensa kuvaa ottaessaan. He unohtuivat tuijottelemaan kuvaa, kaikki miettivät mitä Mikaelilla oli ollut mielessään, kaikilla omat muistonsa Mikael Holmista. Sitten Kusti sanoi, särkyneellä äänellä:

”Rauno laita se pois. Laita se pois, tajuatko?” Kusti painaa pään käsiin ja kieltäytyy näkemästä hämmästynyttä ilmettä Roiston kasvoilla. Roisto antaa kuvan pudota ja laskee sen päälle seuraavan.

  ”Tässä on stuntin, sen Kimin, apulainen. Yks Silja. Ja tuo on tekoreisi. Luulisin että Hallan. Älä kysy, koska et tahdo tietää.” Sitten hän otti esiin viimeisen kuvan. Siinä he kaikki, paitsi tietysti Roisto itse, olivat leiriytyneet keittiöön; Silja oli avannut jääkaapin, Pihla istui keittiöjakkaralla mulkoillen kameraa kuin paraskin valokuvamalli, Kim keskusteli Siljan kanssa ikkunan vierellä seisoskellen ja pöydän alla olivat Kusti ja Mikael. Mikael oli kuristavinaan Kustia toisella kädellä ja toinen käsi oli Kustin niskan takana, kumpikin nauroi. Onnea Mikaelin silmissä, aidoimpia hymyjä mitä koskaan.

Kusti vilkaisi kuvaa, silmät kuin haavoitetulla eläimellä.


3.

Kusti tietää että Kioto näkee Mikaelin. Kusti ei tiedä uskoako, haluaa uskoa mutta järki laittaa vastaan. Kusti itkee öisin, harvoin, mutta katkerasti.

Kusti kaipaa. Niin yksinkertaista se on.

  ”Elämä on saatana kuolemista”, hän oli sanonut eräänä iltana Kiotolle hyvän yön sijaan. Kioto kohauttanut olkapäitään, antanut mennä ohi. Hän ymmärsi Kustin ikävän, tuskan ja surun. Harva ymmärsi.

  Kusti ei tiedä voiko rakastua enää. Kusti ei tiedä haluaako rakastaa muita kuin Mikaelia. Ajatukset myllertävät Kustin päässä rauhaa antamatta. Kioto, Roisto, Pihla, kaikki. Mikael.

  Kysymys kuuluu: Voiko Kusti rakastaa ketään niin kuin rakastaa Mikaelia?

  Kusti tietää vastauksen.

  Ei voi tulla ketään Mikaelin paikalle, ei Mikaelia korvaamaan. Mikael meni mutta Kustin rakkaus jäi. Ei se mihinkään haihdu.

 Voiko Kusti rakastaa ketään niin kuin rakastaa Mikaelia?

  Vastaus on selvä.

  Kusti ei voi.

  Kusti ei tahdo.

Ei tule toista samanlaista kuin Mikael.

*  *  *  *

A/N: Rakastan sitten kommentteja, kehittävää ja epäkehittävää palautetta.
« Viimeksi muokattu: 08.12.2014 06:30:09 kirjoittanut Beyond »
"When the day shall come, that we do part, if my last words are not 'I love you' - ye'll ken it was because I didna have time."
- J. McK. F.


Oulun miitti kesällä 2009 - tule mukaan!

LD-

  • ***
  • Viestejä: 96
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : 03.07.2007 12:10:37 »
Byyh.

Voi pyhä angst! Mä just ja just pystyn tihrustaa Mikaelin kuoleman läpi Jalostamossa, sillei et hinkutan naamaa ku kyyneleet valuu sillei sakdajh ja sit oon ihan angst ja eii Mikaeel! Sit joku tulee ja postaa tällaisen.

Byyhyyy.. Voi Kustia. Voi Mikaelia. Voi kaikkia.

Tässä oli melko lailla samanlainen kirjotustyyli ku ko. kirjoissa, ja se sopi ihan hyvin vaikka (enhän minä tätä voi tietää mut) olis kivaa lukea herroista slashia ihan omallakin kirjoitustyylillä. Mutta tämä kelpaa tosi hyvin. En valita 8'DD

Aah.. tämä oli niin.. emt. Kusti oli ihan aaapua voi parka. Mä oon aika iloinen että sä oot laittanut Kustin ja Kioton asumaan sillei yhessä et ne niinko on sillei väleissä ja noin. Ja plussaa siitä että tässä ei ollu Kusti/Kiotoa! 8D

Ehehheaa itse tekstistä en osaa sanoa mitään koska ainako aletaan sillei puhua ton Mikaelin kuolemasta (mitenniinlempihahmo?!) niin mä meen ihan nyyhkis ja sillein et musta ei kovin kehittävää palautetta oo lähtemässä sen suhteen.

Nätisti kirjoitettu ja tykkäsin tosi paljon ja lisää Kusti/Mikaelia! Se on joku ehkä ihanin paritus. Ehk äjoku hieman onnellisempi tällä kertaa *vinkvonk* oi pliis kirjoita Kusti/Mikaelia lisää! 8DDD
Mä ainakin luen.

Tänkka ja sori et tästä kommentista tuli tällainen~ 8D

LD
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut LD- »
[size=75]will you shut up your mouth if i'll cut your tongue ?[/size]

Hypocrite

  • ***
  • Viestejä: 404
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #2 : 03.07.2007 13:27:01 »
Miksen mä lukenut tätä Fini kakkosessa? o.o Can't understand.

Mutta asiaan. Aivan mielettömän hieno ficci, jotenkin samalla tyylillä kirjoitettu kuin kirjat, aivan kuin olisi tyyliin Jalostamon viimeinen luku.
Sait mut itkemään (kuten sai Jalostamon loppukin).

Hihi. Kusti/Mikaelia oli tosiaan ihana lukea vähän onnellisempanakin. Tai Kusti/Kiotoa. *grin*

Kirjoitat todella hyvin ja ficci oli kaunis, muuta en osaa sanoa. Kiitos.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Hypocrite »
Herää ja kukoista, ulkona venaa psykedeelisen kaunis maailma.

----
All in one by Hypocrite|LiveJournal|DeviantArt|Photoblog

Akime

  • ***
  • Viestejä: 27
  • Snarry child - sarcastic, but lovable
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #3 : 04.07.2007 08:07:50 »
Oho... Juuri tämän takia en lukenut Jalostamoa, kun olin lukenut kolme viimeistä sivua ja tajusin, että Mikael tulisi kuolemaan. Ja nyt menin lukemaan tämän ja se teki siitä todellista. *yrittää pidätellä kyyneleitään*

Todella hyvin kirjoitettua tekstiä, ja tämä todella on niin hyvin Seita Parkkolan ja Niina Revon tyyliin kirjoitettu. Se on totta tämä ei muuten toimisi ja minä tiedän koska olen yrittänyt, eikä se onnistu muuten.

Yleensä en lue angstia, koska se saa minut voimaan pahoin ja todella surulliseksi/masentuneeksi, mutta koska en ole koskaan aikaisemmin lukenut fanfictionia Kustista ja Mikaelista ajattelin, että olen mies(ei kirjaimellisesti) ja kestän sen. Mitä en tietenkään pysty tekemään, joten menen tästä itkemään silmät päästäni. Au revoir!

Akime
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Akime »
"Oh, Merlin," Severus sighed under his breath. "Next time Albus asks for a favor, I'm running away from home." ~From The Marriage Stone by Josephine Darcy

Wiwiene

  • toveri Mäyrä
  • ***
  • Viestejä: 238
  • Toppaa sul on ainakin!
    • Salainen pöllöily - piirrosblogi
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #4 : 04.07.2007 13:39:52 »
Herranjestas.

Tämä on ihana. Tosi tunnelmallinen ja tiiäkkö sellanen. Ihana rytmi tekstissä ja sanavalinnat. Vetää aika lailla mykäksi. Itelä on useampi vuosi siitä ku oon lukenu Jalostamon, mutta nyt rupes tekemään mieli lukemaan uudelleen.

Kiitos tästä.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Wiwiene »
Maybe you're gonna be the one that saves me.
ficit | taide | LJ

Tundra

  • ***
  • Viestejä: 585
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #5 : 04.07.2007 15:01:41 »
Oh, tämä oli sanalla sanoen kaunis. Kusti/Mikael on varmaan maailman ihanin paritus, koska vaikka niistä saa niin monipuolista tekstiä - sekä angstia että huumoria - se on hyvältä kirjoittajalta aina loistavaa. Pidin tuosta tyylistä, joka oli samanlainen kuin Ninalla ja Seitalla, ja niin kuin joku sanoikin, ei tällainen ficci edes onnistuisi millään muulla kirjoitustyylillä.

Lainaus
Se näyttää paljon paremmalta, Kusti on pitänyt vahtia ettei Kiotolle eksy verenkiertoon mitään väärää eikä suuhunkaan.

En tiedä miksi, mutta pidin tästä lauseesta, vaikka se onkin kovin normaali. Tästä kuitenkin viestittyy se kirjoitustyyli, johon minulla on viha-rakkaussuhde: normaalissa ficissä olisin valittanut, että tuon pitäisi olla "--- ettei Kiotolle eksy verenkiertoon tai suuhun mitään väärää", mutta tähän tuo lause sopii niin perkeleen hyvin, ettei mitään rajaa!

Jotkut puherepliikkien pilkkuvirheet häiritsivät ("Tule ne on täällä!", tuohon 'tule'-sanan jälkeen pitäisi tulla pilkku), mutta muuten en löytänyt mitään muuta kuin sellaisia kivoja tahallisia virheitä, jotka vain elävöittivät tekstiä.

Kiitos tästä.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Otus »

Wilhood

  • ***
  • Viestejä: 44
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #6 : 04.07.2007 16:49:32 »
Ei herranjumala, tämä oli musta tosi hieno. Mun ensimmäinen viesti Fini vol kolmoseen, ja näin hienoon ficciin, ihanasta fandomista, mun lempihahmosta. Kusti, voivoi Kustia.
Apua, mää en ossaa sanoa yhtään mitään! En itse bongaillu mitää kirjotusvirheitä tai sellasta, mutta tunnelman sitäki enemmän. Aiivan ihanaa.

Olipa taas sekava kommentti, anteeks, en osaa sano mitään muuta 8< Mutta ihana ficci ;oo Fandom <3
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Wilhood »
suuntana peikoilla haltijoiden maa.

nighteyes.

  • ***
  • Viestejä: 119
    • http://www.geocities.com/farewell_mate
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #7 : 04.07.2007 18:49:45 »
Ha, kiitos kun kommenteerasitte, rakkaat ihmiset. :D

Itse asiassa minusta tuntuu, että saattaisin jopa kirjoittaa tähän jonkin sortin spin-offin ja/tai jatko-osan tai kokonaan itsenäisen uuden ficin, joka vain löyhästi liittyisi tähän. Jos jaksan, ja jos joku tahtoo lukea sen.

LD, et ollut ainoa joka pystyi hädin tuskin >> tihrustamaan Mikaelin kuoleman läpi >> - se oli ihan kauheaa. Mutta nyt kun minulla on Jalostamo ja Ruttolinna omana, olen lukenut senkin niin monta kertaa että olen jollakin asteella tottunut siihen. Ja mitä, hyvä kommentti! x) Kiitos.

Hypocrite, Ei tule toista samanlaista oli varmaan hautautunut jonnekin sinne sivulle 19578 KakkosFinin Toisessa Ulottuvuudessa, joten ei edes ihme.  :) Itse asiassa olin ennen aika lailla sitä mieltä, että jos Seita ja Niina kirjoittavat Rajat Expressiin Kusti/Kiotoa, niin en tue sitä, mutta olen nykyään lämmennyt ko. paritukselle. x) Jonain lievänä non-romancena enemmän-actionia-kuin-tunteita-tyylisenä voisin ehkä sitä kirjoittaakin, why not. Enkä nyt tiedä siitä kauneudesta, mietin pitkän hetken ennen kuin lisäsin tämän tänne, kun tuntui että se on niin ontuvaa angstia edustava kliseekimppu. :'D Kiitos kuitenkin.

Akime, minäkin luin Jalostamon lopun ennen itse kirjaa! Teen niin harmillisen usein. x) Kustista ja Mikaelista, tai yleensäkään siitä fandomista, on tosiaan ihan törkeän vähän fanfictionia! Koska en sitä mistään löytänyt, kysäisin by the way Parkkolalta ensiksi luvan sen kirjoittamiseen - ei sikäli, olisin varmaan kirjoittanut sitä joka tapauksessa, mutta en ehkä julkaissut. Kiitoksia kommentistasi.

Wiiwi, tiiän sellanen. x) En tietenkään osaa olla sitä mieltä, että tämä olis ficcinä mistään kotoisin, mutta kiitos kauniista sanoistasi. <3 All my love.

Otus, K/M on kyllä mahdottoman monipuolinen pari, sikäli että niitä voi kirjoittaa mihin genreen tahansa. Itsekin muuten pidin tuosta lauseesta, hauskaa että joku muukin. ^^ Ja hei, ne pilkut. Ne ovat samaa sarjaa kuin esimerkiksi tekstissä olleet niin sanotusti väärät pluskvamperfektit, kuten "Kioto kohauttanut olkapäitään" - sanomalehtilööppikieltä. Mutta myöskin ne puuttuvat pilkut ovat tahallisia virheitä, ja ne liittyvät tähän tyyliin, josta taistelin päästäkseni irti, mutta jonka yrityksen seurauksena tekstistä tuli niin kauheaa, että itketti, joten annoin olla. Kiitos paljon kommentistasi! Se oli hyvää pituusluokkaakin. :)

Wilhood, kunnia saada ensimmäinen viestisi. ^^ Kusti on niin parka, se on totta. Mikael on ehkä ikuinen lempihahmoni Parkkolalta ja Revolta, mutta Kusti kärsii enemmän ja saa siksi suurimmat sympatiat. Kiitokset sinullekin ihanasta kommentistasi.

Kirjoitetaan hei kaikki tätä fandomia ja kasvatetaan Susitosi-Ruttolinna-Jalostamo-fandomin ficcimäärää! :D En tahdo olla ainut.


Love,


- nights.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut nighteyes. »
"When the day shall come, that we do part, if my last words are not 'I love you' - ye'll ken it was because I didna have time."
- J. McK. F.


Oulun miitti kesällä 2009 - tule mukaan!

Demeter

  • onneliini
  • ***
  • Viestejä: 992
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #8 : 06.07.2007 22:21:07 »
Auts. En helpolla keksi mua enempää herkistäviä ihmiskohtaloita kuin Kustin ja Mikaelin. Aina kun ajattelee jälkimmäisen kuolemaa, tulee vähän sellainen olo kuin henkilö olisi ollut oikea ja tämä kuolema olisi oikeasti tapahtunut. Tällainen ficki on siis mitä erinomaisin verestämään niitä ajatuksia, jotka unohtuu jossain vaiheessa, kun kirjan lukemisesta on taas aikaa. Tyylisi tässä kirjoituksessa, niin paljon kuin se mukaileekin Seitan ja Niinan tyyliä, tekee tekstistä jotenkin uskottavan ja eläväisemmän. Ehkäpä juuri siksi. Kuten joku sanoi, aivan kuin lukisi viimeistä lukua Jalostamosta.

Ehkä fanfictionit ovat tätä parhaillaan; teksti on niin 'oikean' tyylistä, ettei ajattele sen olevan epäuskottavaa tai mitään. En tiedä. Tässä se ainakin toimi. Ja voin paljastaa, että aina kun itse luen eri tyylillä kirjoitettuja teoksia, jää niiden käyttämä kieli joksikin aikaa päähäni, jonka mukaan ajatukset yms ohjautuvat. Oletko siis kirjoittanut tämän kovinkin heti kirjan lukemisen jälkeen? Silloin ainakin pysyisi tuoreena muistissa nuo lauseenrakenteet ja sanankäytöt ja muut. :--) Ainoastaan nyt on parista kohdasta sanottava...
Lainaus
'Mikael viety Kusti ei jaksa ei tahdo.' & 'Huulet valkeat silmät suuret käsi vapisee.'

...nämä nimittäin kuulostivat kamalan raskailta lauseilta. Vaikka nämäkin tavallaan pitävät yllä tätä tiettyä tyyliä, se häiritsee hieman kun sanat menevät sekaisin - varsinkin tuossa jälkimmäisessä. Itse asiassa se olisi kiireessä helppo vääntää vinksinvonksin niin, että silmät on valkeat ja käsi suuri ja muuta yhtä hölmöä. Tuntuivat vaikeaselkoisilta. Ehkä turhankin.

Kuitenkin tämä ficki oli koskettava ja suloinen. Oli helppoa mukautua Kustin suruun, ja haikea fiilishän tästä jäi. Pihlan ja Roiston vetäminen mukaan oli musta kiva juttu. Aluksi meni hetki tajuta ketä ne oli, kun en muistanut Ruttolinnan pohjalta ihan niin hyvin henkilöitä. Toisin sanoen voisin hienoisesti kiittää muistin virkistämisestä. Oli kyllä kauniilla tavalla kirjoitettu ja hienosti kerrottu juttu. Teksti vei mukanaan, ja oli helppolukuista siinä mielessä, että kappalejaot oli silmäystävällisiä. ;)

Tack, täytyy tästä varmaan pikkuhiljaa mennä kirjastoon lainaamaan Jalostamo vielä kerran!
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Dorelos »


and i told you to patient, fine, balanced, kind

jozzu87

  • ***
  • Viestejä: 3
    • http://
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #9 : 08.07.2007 12:26:32 »
Aaw, ihanaa lukea Parkkolan ja Revon kirjoihin liittyviä ficcejä.. <3

Ensinnäkin: Kusti ja Mikael ovat ehdottomasti olleet kirjojen parhaat hahmot, joiden elämään haluaa todella kurkistaa tarkemminkin..

Toiseksi: Pidin tästä suunnattomasti! Mieleen palasi elävästi Jalostamon lopussa Mikaelin kuolema, jota itkin silmät punaisina monta minuuttia, enkä meinannut saada luettua kirjaa loppuun kyyneleiden sumentamien silmien takaa..
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut jozzu87 »

carsoni

  • Vieras
Re: Ei tule toista samanlaista (Kusti/Mikael, PG-13, slash)
« Vastaus #10 : 23.09.2007 18:54:09 »
Oiih! Ihana ihana ihana!
Tykkään kauheasti tästä, ja ihanaa kun kerrankin on tällä fandomilla tehty fic.
Kyyneleet silmissä oli tuota loppua lukiessa, aww.
*awwittelee ja pyyhkii silmäkulmaansa*
Tykkään kirjoitustyylistäkin. :>
Voi että. *sydämiä*
Kirjoittele ihmeessä lisää ficejä. 8D

Soubi-chan

  • ***
  • Viestejä: 10
Re: Ei tule toista samanlaista (Kusti/Mikael, PG-13, slash)
« Vastaus #11 : 27.01.2008 21:46:21 »
Sanokoot muut mitä haluavat, kuinka angstinen tai yhyy tämä on, pidän tätä erittäin hyvänä. Jalostamo toi kyyneleet silmiin, tuntui kuin olisi itkenyt oikean ihmisen perään. Ja niin toi tämäkin. En itse asiassa pidä miinuksena sitä, että mukailit tässä alkuperäisten teosten kirjoitustyyli, koska se on hyvä. Jotenkin pystyy lukemaan heistä helpoiten tällä tyylillä, joka on niin tuttu.
Tuntui loppuvan turhan yhtäkkiä, se ainoastaan jäi harmittamaan.
/I would die for you
Ive been dying just to feel you by my side, to know that youre mine/


Even if you lay together hands joined, you die alone.

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 976
Re: Ei tule toista samanlaista (Kusti/Mikael, PG-13, slash)
« Vastaus #12 : 31.01.2008 17:34:44 »
Itken täällä varmaan neljättä kertaa tänään... :'(
Tämä oli kaunis.
Kirjoitustyyli ei haitannut yhtään, samaa mieltä Soubi-chanin kanssa.
Olen koko päivän ollut ihan maassa kun luin Jalostamon loppuun viimeyönä.
Mikael oli melkein liian todellinen hahmo (ja tosiaan olivat Kustin kanssa kirjojen parasta antia).
Anteeksi, tästä palautteesta ei tule nyt millään järkevää, itkettää liikaa...

~Violet kiittää

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

nahjulia

  • hyppelipompeli
  • ***
  • Viestejä: 50
  • No one's gay for moleman
Vs: Ei tule toista samanlaista (Kusti/Mikael, PG-13, slash)
« Vastaus #13 : 27.03.2009 20:37:57 »
kyllä tää oli onnistunu <3 hyvin kirjotettu, ettei paljoa eroa jalostamo tekstistä. Siit onkin liian pitkä aika ku itkin viimeks Kustia ja Mikaelia, en varmaan ikinä lakkaa rakastamasta niitä <3 hyvä ettei kone hajoo täst kyynelpaljoudesta, kastuu koht ihan totaalisesti  :D
Make me dance I want to surrender
your familiar arms I remember
Everybody's talking about you
every word's a whisper without you

Pikku_Millie

  • ***
  • Viestejä: 6
Vs: Ei tule toista samanlaista (Kusti/Mikael, PG-13, slash)
« Vastaus #14 : 27.03.2009 21:32:45 »
Itekki jalostamo tullu kahlattuu läpi ja hitsi vie, edelleen liian surullista ja koskettavaa mulle. Mie haluun kunnon siirappitarinan enkeleistä, jotka tapaa toisensa!

Siis tästä ficistä *köh asiaan köh* Angsti sopii tähän ja täytyy kyl kiittää siit et vaik tässä oli kas osaa ni osasit pitää tän tarpeeks lyhyenä. Liian pitkään venytettynä täst ois voinu mennä hohto. Täs on myös sitä jotin mitä kirjaski oli. Hahmoist ei oo menny vakuuttavuus, mikä yleensä on fanfictionin pahin puoli. Kiitos mukavasta lukukokemuksesta ^^

Lenune

  • ***
  • Viestejä: 605
  • Pink fluffy unicorn
Vs: Ei tule toista samanlaista (Kusti/Mikael, PG-13, slash)
« Vastaus #15 : 30.03.2009 13:23:56 »
TÄÄ KOMMENTTI SPOILAA LUPAUSTA JA LOISTOA!!!

*raahautuu silmät punaisina ja posket märkinä kommentoimaan*

Aloin itkeä jo hyvä etten siinä vaiheessa, kun otsikosta luin Mikael/Kusti.  Jalostamo on ehkä rakkain ja kamalin kirja, mitä oon lukenu ikinä, kertokoon siitä se, että kun ensimmäisillä sanoilla viitattiin Mikaelin kuolemaan, aloin itkeä ihan hulluna ja jouduin lukemaan viimeiset sivut siitä eteenpäin puolen sivun pätkissä, kun en pystynyt muuta kuin itkemään, eikä lukemisesta tullut mitään.

Siks rakastan kaikkia niistä kirjoitettuja ficcejäkin. Oli ne melkein millaisia tahansa. Tää oli tosiaan kirjoitettu samalla tyylillä kuin nämä kirjat, mikä ei haitannut ainakaan minua yhtään. Alku varsinkin oli niin samantyylinen, että tunnelmaan pääsi heti kiinni ja tämä nivoutui heti taustatarinaansa eli noihin kirjoihin. Jossain kohtaa tyyli ei ollut ihan niin nokkelaa kuin alkuperäisissä kirjoissa, mutta ei se tätä pilannut, ei todellakaan. Ja tähän kohtaan rakastuin:
Lainaus
”Elämä on saatana kuolemista”, hän oli sanonut eräänä iltana Kiotolle hyvän yön sijaan.
Ihana <3 Ensinnäkin koska se kuulostaa niin Kustilta, toiseksi koska se on niin totta, kolmanneksi koska rakastan itsekin lainailla sanoja lauluista. Ja Syksyn sävel on yksi omia suosikkeja suomalaisista klassikoista.

Alku ja loppu oli suosikkikohdat. Lopun toisto oli kaunista ja se, ettei Kusti koskaan löydä ketään samanlaista kuin Mikael, vaikka aikamoinen klisee onkin, on vaan niin sopiva <3 (Paitsi, että Lupaus ja Loisto jatkavat siitä, mihin Kustin tarina Jalostamossa jää. Itse en osaa päättää oonko enemmän pettynyt vaiko iloinen Loiston tuomasta käänteestä. Ja ei saatana se tunne, kun oivalsin Loistoa aloitellessa, ketkä ovat K&K, jotka esiintyvät jo Lupauksessa. Teki samaan aikaan mieli paiskata se kirja samantien jorpakkoon,  mutta myös etsiä sieltä se onnellinen loppu... luin sen loppuun. Mut en kyllä osaa päättää tykkäsinkö vai enkö.)
"Varo liittymästä heihin, jotka usko eivät enää mihinkään" CMX-Melankolia
"Everything that drowns me, makes me wanna fly"

Greippi

  • ***
  • Viestejä: 23
Vs: Ei tule toista samanlaista (Kusti/Mikael, PG-13, slash)
« Vastaus #16 : 15.04.2009 21:03:24 »
...<3
Oon ollu ihan sekasin siitä asti, kun sain Jalostamon loppuun. Nyt sit etin onks tääl mitää ficcejä ja aaws. Rakastan. Rakastan. Rakastan.
Itkemiseltä säästyin, toisinku Jalostamoo lukies, mutta tää oli ihana! <3

Kirjotus oli sujuvaa, tosin puolet luin ihan jossai sumussa.
Anteeks, tää on ihan sisällötön kommentti.
Kiitos.
we could have had it all

Nuutti|

  • Tekopyhä sankari
  • ***
  • Viestejä: 573
  • Alt er love
    • Itsetuntovaurio
Vs: Ei tule toista samanlaista (Kusti/Mikael, PG-13, slash)
« Vastaus #17 : 18.04.2009 15:21:35 »
Nätti. Pitääpäs lukea nuo kirjat. ;)

Mutta nätti. :' ) Itku tuli silmään.

Kaunista.
~Suklaamurunen
anteeksi surkeasta ja avuttomasta kommentistani. Sanat kasvattivat jalat ja juoksivat karkuun.
Imagination is more important than knowledge.
ava&banner by auroora

Mansikkalimu

  • Ärsyyntynyt kakara
  • ***
  • Viestejä: 157
  • Sapienti sat.
Kusti ja Mikael <3
Ficci oli ihana mutta samalla niin kirotun surullinen!
Miksi Mikael kuoli, ei niin olis saanu käydä.
Pihla on kullä surullinen, mutta jotenkin se ei siltikään tajunnut Kustin tuskaa. Roisto vain oli...
Ihana ^^
Be who you are and say what you feel, because those who mind don't matter and those who matter don't mind.
- Dr. Seuss
ava: raitakarkki