Kirjoittaja Aihe: Twilight: Dear Isabella, please count me in to your room. K-11 (4. luku 20.11.2011)  (Luettu 7290 kertaa)

N1gg1h

  • ***
  • Viestejä: 53
  • So little nd still so cold
- Ficin nimi: Dear Isabella, please count me in to your room.
- Kirjoittaja: Minä eli N1gg1h
- beta: eips.
- Ikäraja: K-11
- genre angst, romance, drama
- Paritus/Henkilöt Vähän kaikkii
- Fandom: Twilight
- Disclaimer Hahmot on Spethenie Meyerin, leikin vähäsen vaa. (Jotkut oudot on mun omii)
- varoitukset:-
- Summary: Bella on puolivampyyri, joka saa oman vampyyriperheen, he muuttavat Forksiin. Bella tapaa siellä vanhan ystävänsä. 
- A/N: Elikkäs tää on toinen ikinä julkasemani ficci. Eli tuskin mikään mahti, joten kommentit ovat hyvin tervetulleita.  ;D

Traileri


On yksi puolivampyyri...

"Mikä hitto sä oot?"
"Vouh! Se on puolivampyyri… Siistii."

Ja kaksi perhettä...

" Cullenit."
"Whitewoodit."

Jotkut heistä tuntevat jo ennestään...

"Bella?"
"SINÄ!"

Jotkut osaavat huolehtia itsestään…


"Pärjään kyllä, kuten aina!"

…ja jotkut taas, eivät ihan niin hyvin.

"Poliisi päällikkö Swan! Avatkaa ovi!"
"Onko toi huumeruisku?"
"E-e-ei tietenkään!"

N1gg1h ylpeänä esittää…

"Ei TAAS!"
"Oot sä hullu tai… jotain?"
"Miksi paha maailma? Oi, miksi?"

…Dear Bella, Please count me in to your room.
 
"Oot sä tosissas?"
"Älä jaksa!"

-N1gg1h
« Viimeksi muokattu: 29.11.2014 16:28:03 kirjoittanut Beyond »

iituska

  • ***
  • Viestejä: 98
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #1 : 07.11.2010 17:48:22 »
Täähä vaikuttaa ihan mielenkiintoselta :P
Ois tietenki vähä enemmä voinu olla tossa trailerissa, mutta on se ihan hyvä noinkin =))
Ekaa lukua sitte vaan kehiin! ;))

iituska

nnora

  • neiti Lupin
  • ***
  • Viestejä: 484
  • ava by raitis
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #2 : 07.11.2010 18:21:23 »
Komppaan iituskaa, mielenkiintoselta vaikuttaa :) Ekaa lukua vaan tulemaan!
suurin aarre on ymmärrys rajaton

N1gg1h

  • ***
  • Viestejä: 53
  • So little nd still so cold
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #3 : 07.11.2010 20:38:31 »
A/N: Olen nyt näin ennätys nopea ja sain tän ekan luvun lisättyä!
iituska kiitokset sinulle! (Pahoittelen trailerin lyhykäisyyttä.)
nnora Kiitos ja toivottavasti pidät ekasta luvusta.



LUKU 1:

Kävelin tieltä kotiin kädessäni oli sähkö-, vesi- ja muita laskuja. Siellä oli myös kirjeitä, paljon. Ja kaikki pitäisi avata, maksaa ja mahdollisesti vastata pikimmiten. Tylsää. Ovella ryhdyin kaivelemaan avainta, se oli laukussani, niin kuin aina, ja silti katsoin aina ensimmäisenä taskuni. Ovi napasahti lukkoon perässäni. Minulla ei ollut mitään tekemistä ja en jaksanut avata kirjeitäni, joten mieleeni ajautui sinä iltana taas muisto, heistä. Mietin iltaa jona muutin pois vanhempieni nurkista siitä oli jo 10,5 vuotta. Olin nyt 21. Tai siis niin minä toivoisin. -Olin oikeasti  vain 15.-
 En pystynyt asumaan väkivaltaisen isäni ja juoppo äitini kanssa kuin 10 ja puoli vuotta. Aika heikko suoritus, jopa minulta. Naurahdin. Kaikki olivat aina sanoneet, että olin vahva ja niin edelleen. Asuin nyt yksin väärennetyillä papereilla, jossain helvetin kerrostalossa. Olin suunnitellut muuttoa jo pitkään. Olin etsiskellyt jotakuta kaltaistani, jonka mukaan olisin voinut lähteä. Olin siis vain puolivampyyri, en enempää. Se on todella syvältä. Pystyin muuttamaan itseni vampyyriksi, vain räpäyttämällä silmiäni. Vanhenin, mutta en niin kuin normaali ihminen. Nukuin jos olin ihmismuodossani, jos en, pystyin olemaan hereillä koko ajan. En ollut koskaan käynyt metsästämässä. En ikinä voisi tappaa ketään. Ikinä. Söin jos olin ihmismuodossa. Se riitti. Elin suurimman osan ajasta ihmismuodossani. Joskus saatoin aivan huomaamattani, jos olin tylsistynyt, räpäytellä silmiäni ja muuttaa muotoa.


Olin taas kävelemässä näitä samoja katuja kotiin töistä. Ne olivat aina ärsyttävän pimeät. Joskus kun päästin kuvitelmani laukkaamaan, saatoin jopa hieman pelätä niitä. Pian tylsistyin taas ja aloitin muodon vaihtelun. Mikä tuo oli? Kuulin tietysti vampyyri muodossani paremmin. Ääni tuli metsästä, sitten haistoin sen… Vampyyri. Lähdin juoksemaan sinnepäin mistä ääni tuli. Näin noin 18 vuotiaan vaalean miehen. Ja oliko tuo peura? Odotin rauhassa, että hän olisi lopettanut. Selvitin hieman kurkkuani. Mies kääntyi, oli hetken aikaa varuillaan, mutta varmasti aisti ettei minusta ollut vaaraa. Hän oli oikein kaunis, hieman lihaksia ja vaaleat hieman huolimattomasti laitetut hiukset sopivat hänelle. “Hei, olen Bella.” sanoin ujosti. En halunnut, että hän olisi säikähtänyt tai jotain ja juossut karkuun. Hän suoristui viimein kokonaan ja ojensi kätensä. “Olen Theon Whitewood!” hän sanoi rohkeasti hymyillen. Tartuin hänen käteensä. “Olen ohikulku matkalla. Menossa perheeni luo.” hän selitti. “Perheesi?” katsoin häneen hieman ällistyneenä. “Niin. Eikö sinulla ole perhettä?” hän naurahti, mutta vakavoitui kun huomasi totisen ilmeeni. “Ai anteeksi. Oletko tosissaan yksin täällä?” Nyökkäsin hieman kiusaantuneena. Olin kääntänyt katseeni jalkoihini. “Pakkohan täällä on olla joku kanssasi.” hän naurahti taas, mutta sekin loppui kuin seinään taas. Huokaus. Miten esittäisin asiani. Katseeni vaelsi kuolleeseen peuraan “Elättekö noin?” kuulostin, jopa omiin korviini kovin tympeältä, tarkoitetuksetta tietenkin. “Joo. Elätkö itse ihmisillä?” hän kysyi ja ajatus selvästi kuvotti häntä. “En.”
“Et?”
“En”
“Mites sitten?” hän kuulosti hämmästyneeltä.
“Ruualla. Ihmisten ruualla.” vastasin, räpäytin ja vaihdoin taas muotoa, ensiksi ihmiseen ja sitten takaisin.
“Vau. Tahtoisitko lähteä mukaani? Kukaan kotona ei ikinä uskoisi, jos kertoisin heille sinusta!” hän hämmästeli ja tarjous kuulosti houkuttelevalta.
“Eikö heitä haittaisi?” kysyin tiesin, että silmieni takana häivähti toivonpilkahdus. Theon repesi nauramaan. “Ei takuulla haittaisi! Nicole olisi iloinen pikkusiskosta ja Adam myös, Cat on aina halunnut lisää lapsia ja muutkin olisivat varmasti iloisia tulostasi!” hän selitti. Vou! Perhe, oikea perhe! “Mitä me sitten oikein odotamme?” melkein kiljaisin.


Olimme juosseet jo pari päivää. Theon oli oikein viihdyttävää seuraa. Hän kyseli minusta ja siitä, kuinka olin selvinnyt ilman mitään seuraa tai ketään kenelle puhua. Hän vannotti etten ikinä enää jäisi huomiotta, en edes omasta tahdostani. En tiennyt ollako huolestunut vai vitsailiko hän.
“Perillä!” hänen huudahduksensa herätti minut ajatuksistani. Hän juoksi suoraan sisälle suureen kartanoon. Vau! Se oli iso ja todella kaunis. Jäin seisomaan ulos, portaille. En kehdannut noin vain tunkeutua toisten kotiin. “Bella, tule sisään sieltä!” hän komensi, mutta ennen kuin kerkesin edes liikahtaa hän jo veti minua sisälle. “Sophie, Catherine, Nico, Adam ja Rick!” hän sanoi tavallisella äänellä, mutta silti pian eripuolilta tulvi väkeä sisään ja kaikki tuijottivat minua. Ensimmäisenä puun oksaa pitkin, ikkunasta sisään hyppelehti pienehkö tyttö, jolla oli räiskyvän punaiset hiukset. Hiukset oli kynitty lyhyiksi, mutta ne sopivat todella hyvin hänen siroon olemukseen ja ne näyttivät jopa siisteiltä. Seuraavana rappusista hyppäsi ruskeahiuksinen lihaksikas poika, jonka naamalla kaareili ilkikurinen hymy. “Mitäs me taas ollaan teh-” hänellä jäi lause kesken, kun hän huomasi minut. Hänen virnistys leveni entisestään. Sen jälkeen tuli pitkä, tai oli hän ainakin pitempi, kuin edellinen tyttö, vaaleahiuksinen tyttö, hänen hiuksensa olivat yhtä pientä kiharaa aina kaulan puoliväliin asti. Hän hymyili myös, mutta vain leikkisästi. Tuota pikaa tuli kaksi vanhempaa henkilöä, päättelin naisen olevan Catherine ja joku mies. “No, mutta mitäs meillä täällä on?” kysyi lihaksikas poika. Hänen äänensä oli ilkikurinen myös, mutta hauskalla tavalla. “Saanko esitellä, tässä on Bella, Bella tässä on minun perheeni. Sophie,” Punahiuksinen tyttö nyökkäsi minulle ja hän hymyili iloisesti. “Adam,” hän totesi veljensä nimen hiukan kyllästyneenä. Ruskeahiuksinen poika tuli halaamaan minua, hän nosti minut ilmaan tuosta vain ja pyöräytti kerran ympäri. “Sähän oot kauhea tikku!” hän huudahti ja tiesin näyttäväni tympääntyneeltä. En pitänyt siitä kun toiset arvostelivat painoani. “Nicole,” Theon jatkoi, kuin ei olisi edes huomannut Adamia, joka vihdoin päästi minut alas. Nicoleksi nimetty tyttö tanssahteli luokseni ja jäi roikkumaan hetkeksi kaulaani. “Ihanaa uusi sisko!” hän kiljui ja alkoi hyppiä ylös alas. “Pikkusisko” Theon korjasi ja se oli selvästi huono ajatus. Nicole ja Sophie alkoivat kummatkin kirkumaan ja kaiken lisäksi todella korkealta. “äitimme Catherine,” sanoi ja toffeen väriset hiukset omaava nainen tuli, lempeästi hymyillen, luokseni. “Sano vain Cat ja sinulle onkin jo huone, näytän sen sinulle pian kultaseni.” hän puhui lempeästi ja hän sädehti rakkautta. “Rick tai Derick, mutta ihan miten haluat. Tervetuloa!“ hän sanoi ja puristi kättäni.

Olimme istuneet sohvalla jo kolme tuntia ainoastaan jutellen. He olivat kaikki jo rakkaita minulle. Sophie piti kättään olallani ja kaikki tuijottivat minua ja esittelivät kysymyksiä. Meillä oli oikein hauskaakin. “Joten Bella näyttäisitkö heillekin sen pienen temppusi?” Theon töksäytti ja muut näyttivät hämmästyneiltä. Räpsäytin taas muotoani ihmiseksi ja takaisin. “Vau! Hitto toi oli siistii!” Adam huusi ensimmäisenä. Siitä seurasi vain enemmän kysymyksiä. Enkö koskaan pääse nukkumaan? Viimein Sophie keksi kysyä nukuinko ja mitä muuta tein. Kun vastasin, että kyllä nukun jos olen ihmismuodossa ja teen kaiken mitä muutkin ihmiset. Cat suorastaa työnsi minut nukkumaan. Nukahdin pian sen jälkeen kun olin laittanut silmäni kiinni.

Aamulla heräsin silmät nopeasti auki revähtäen. Nicole oli sänkyni vieressä ja hänen kultaiset silmänsä olivat vain muutaman tuuman päässä minusta. “Olet muuten aika söpö nukkuessasi, tiesitkös.” Miten joku pystyi olemaan noin pirteä heti aamusta. Ihan sama vaikka ei nukkuisikaan, mutta silti."Olisin selvinnyt ilman sitäkin tietoa..." mutisin. “Kävin ostamassa sinulle vaatteita ja kenkiä. Sinulla meni niin kauan tuohon nukkumiseen.” hän kertoi, aivan kun hän ei olisi kuullut minua. Vilkuilin kelloa, kaksi päivällä. Olin nukkunut 14 tuntia. Ihanaa. “Muuten me muutamme tänään. Eikä paniikkia pakkasin jo sinunkin vähäiset tavarasi.” hän ilmoitti. Nyt olin kiinnostunut. “Minne te muutatte?” kysyin innoissani. “Me muutamme.” hän korjasi ja korosti me sanaa. “Okei. Minne me muutamme?” kysyin silmiä pyöritellen. “En tiedä.” hän sanoi ja alkoin heitellä minulle vaatteita. “Pue!” hän komensi. En viitsinyt edes kääntyä, joten puin ne suoraan hänen edessä. Olin saanut punaisen minihameen ja valkoisen niskalenkkitopin puettua. Hän etsiskeli minulle vielä kenkiä. “Täydellistä!” hän kiljaisi ja antoi minulle valkoiset korkokengät. Laitoin ne kiltisti jalkaan. “Olet niin kaunis! Meikata osaat kai itsekin, vai mitä? Ainakin eilisestä meikistäsi päätellen. “Mmmhhh…” mumisin vastaukseksi. Hänestä tuli mieleeni eräs toinen tyttövampyyri. Hän oli kuitenkin hieman erilainen. Tyttö näytti enemmän keijulta. Alice, se oli hänen nimensä.


***



Alice pitelee lantioltani kiinni ja olemme molemmat kuolla nauruun. “Sinun pitäisi tulla käymään meillä. Carlisle olisi varmasti aivan innoissaan sinusta.” hän totesi kuin ohimennen, koska tiesi etten pitänyt, jos minun piti olla kuin joku testieläin. “Ei käy!” huudahdin takaisin. “Bella eivät he tee mitään!” Juuri siksi en halunnut sinne, he eivät tehneet mitään, joten toisin sanoen he vain kiusasivat minua kysymyksillä ja tuijotuksilla. “Ei, ei, ei ja vielä kerran EI!” Alice näytti loukkaantuneelta vastaväitteistäni. “Tuletpas!” hän väitti. “Enkä tule!”
“Mikset? Koska olet vain 11? Olet paljon kypsemmän näköinen. Ja sinähän tulet!” hän hermostui onneksemme olimme jo ulkona ostoskeskuksesta. “En tule! Ja se ei johdu siitä, että olen 11!” murahdin takaisin. “Voisinko näyttää sinut edes Carlislelle?” hän aneli. Hän puhui koko ajan minusta kuin koe-eläimestä. “EI!” huusin.
....                A/N: Jatkuu...
***


Se oli viimeinen kerta kuin koskaan näin hänet. Heti tuon riidan jälkeen nostin kytkintä ja lähdin Losiin. Olin pelkuri. Heräsin ajatuksistani kun Cat kiljui nimeäni. “Mitä?” kysyin kun saavuin portaikkoon. “Lähdetään.” hän sanoi lempeästi ja heitti minulle avaimen ja mandariinin. Vilkaisin avaimia. “P-p-p-Porche?” änkytin kun huomasin, mitä niihin oli kaiverrettu. Hän hymyili entistä leveämmin. En voinut muutakaan, joten juoksin ulos ja painoin avaimissa olevaa nappia. Pian oranssit valot vilkahtivat takavasemmalla, käännyin katsomaan punaista porcheani. “Oih!” henkäisin ja halasin ulos tullutta Catia. “Kiitos, kiitos, kiitos!” kiljuin ja aloin hyppimään ylös alas, taputtaen käsiäni yhteen. “Hyvä kun pidät, mutta sai hieman apuja.” hän sanoi ja katsoi merkittävästi Theonin suuntaan. Vasta nyt huomasin, että kaikki olivat tulleet ulos. Hyppäsin hänen kaulaansa. “Kiitos, kiitos, kiitos!” huusin. Hän näytti hetken kuin ei olisi halunnut oikein päästää minua alas, saatikka ajamaan. “Ole hyvä!” hän sanoi ja laski minut vihdoin alas.

Ajoimme nyt peräkkäin kohti… jotain. Minä ja Nicole uudella Porche 911 turbollani. Sophie Sophien Hopeisella Jaguar Coupella. Cat ja Rick menivät Rickin mustalla Mersedeksillä. Adam ja Theon Adamin sinisellä Jeepillä. Adam ajoi perässäni koko matkan.

Saavuimme perille parin tunnin ajomatkan jälkeen. Talo oli suuri kartano ja näytti hieman samanlaiselta kuin edellinen talokin ainut ero oli, että tässä talossa oli käytetty pariin seinään puuta. Se oli täydellinen. Siinä oli suuret ikkunat ja se oli valkoinen. Adam ja minä olimme härnänneet toisiamme koko matkan. Otimme aina välillä nopeuskilpailuja, peittosin hänet niissä aina 100-0, jättäen kaikki muut taaksemme.

Olimme purkaneet kaikki tavaramme ja istuimme taas sohvilla. Olimme siskojeni kanssa varanneet yhden sohvan. He istuivat siinä ja minä makailin pitkittäin heidän sylissä. Katselimme tv:tä tavalliseen tapaamme ja Sophie silitteli hiuksiani. Cat selvitti kurkkuaan ja käännyimme kaikki katsomaan häntä. “Ajattelin ilmoittaa, että olemme isänne kanssa ilmoittaneet teidät lukioon. Se alkaa huomenna.” Meiltä kaikilta kirjaimellisesti loksahti suut auki. Cat tiesi ettemme erityisesti pitäneet ajatuksesta koulu. “Se on luontevampaa niin.” hän selitti jokseenkin nolona. “Ei!” me kaikki huusimme yhtä aikaa. “En pidä lukiosta.” marisin. “Jep. Se on ihan liian vaikeata meidän pikkuiselle.” Adam lässytti ja katsoi tekosäälivästi minua. ”Haista…” mumisin ja sain Rickiltä varoittavan katseen. Sori muodostin huulillani. “Sophie ja Bella ovat ensimmäisellä ja Theon, Adam ja Nicole toisella vuodella.” hän selitti. “Olisin hyvin voinut jäädä kotiinkin.“ marisin. Sain mulkaisun Catilta. Sen jälkeen hän kertoi, että kylässä pidettiin juoruilusta ja hän oli kertonut peitetarinan, että olimme kaikki adoptoituja, no olihan se periaatteessa totta. Nicole ja Theon olivat heidän kummilapsiaan, kaksosia, jotka jäivät orvoiksi kun olivat kuusi. Hienoa! Huomenna oli koulua, tosin voinko valittaa oli käynyt lukion vain kerran, muuta varmaan lähemmäs sataa. Mutta huomenna se kidutus taas alkaisi. Koulu.


A/N:Kommentit olis aivan ihanuja!<3

-N1gg1h
« Viimeksi muokattu: 24.11.2010 20:58:01 kirjoittanut N1gg1h »

Aimtist

  • raremagneetti
  • ***
  • Viestejä: 448
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #4 : 07.11.2010 22:47:05 »
Vau, aika erilainen fic ku muut mitä oon lukenu (hyvässä mielessä) mut kuitenki pienii asioit joihin törmää toisissaki ficeis. Erikoista. Toisin sanoen tykkäsin ihan sikanaa.

Tykkäsin Bellast ja siit, et se pystyy muuttuu ihmiseks ja vampyyriks. Juoni on kiinnostava ja jne (eipä jaksa tulla mielee nyt mitää rakentavaam, mikä on kyl ihan normaalii :()

Nii, et ei muutaku JATKOO!
Aimtist.   
Vain minä kärsin.
Keskellä kirsikankukkien,
vuodatan katkeran kyyneleen.
Valheitasi, siedä en.

Miz

  • Vieras
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #5 : 08.11.2010 18:33:35 »
Vau! Tää oli hyvä!
Idea on mukava ja ensimmäisen luvun perusteella luen jatkoa! ;)

Välillä olisin itse toivonut enemmän entterin käyttöä joissakin kohdissa esm.

Hän oli oikein kaunis, hieman lihaksia ja vaaleat hieman huolimattomasti laitetut hiukset sopivat hänelle. “Hei, olen Bella.” sanoin ujosti. En halunnut, että hän olisi säikähtänyt tai jotain ja juossut karkuun. Hän suoristui viimein kokonaan ja ojensi kätensä. “Olen Theon Whitewood!” hän sanoi rohkeasti hymyillen. Tartuin hänen käteensä. “Olen ohikulku matkalla. Menossa perheeni luo.” hän selitti. “Perheesi?” katsoin häneen hieman ällistyneenä. “Niin. Eikö sinulla ole perhettä?” hän naurahti, mutta vakavoitui kun huomasi totisen ilmeeni. “Ai anteeksi. Oletko tosissaan yksin täällä?” Nyökkäsin hieman kiusaantuneena. Olin kääntänyt katseeni jalkoihini. “Pakkohan täällä on olla joku kanssasi.” hän naurahti taas, mutta sekin loppui kuin seinään taas. Huokaus.

Hän oli oikein kaunis, hieman lihaksia ja vaaleat hieman huolimattomasti laitetut hiukset sopivat hänelle.
“Hei, olen Bella.” sanoin ujosti. En halunnut, että hän olisi säikähtänyt tai jotain ja juossut karkuun. Hän suoristui viimein kokonaan ja ojensi kätensä.
“Olen Theon Whitewood!” hän sanoi rohkeasti hymyillen. Tartuin hänen käteensä. “Olen ohikulku matkalla. Menossa perheeni luo.” hän selitti.
“Perheesi?” katsoin häneen hieman ällistyneenä.
“Niin. Eikö sinulla ole perhettä?” hän naurahti, mutta vakavoitui kun huomasi totisen ilmeeni.
“Ai anteeksi. Oletko tosissaan yksin täällä?” Nyökkäsin hieman kiusaantuneena. Olin kääntänyt katseeni jalkoihini. “Pakkohan täällä on olla joku kanssasi.” hän naurahti taas, mutta sekin loppui kuin seinään taas. Huokaus.

Näin olisin itse saanut paremmin selvää... mutta, mutta se on minun mielipiteeni voihan minulla olla jokin lukihäiriö ??? :D
Muuten oiken hyvää tekstiä, eikä kirjoitusvirheitä löytynyt...:)


ÄÄÄ..!! Olen minä kamala valittaja!! Joten jotain positiivista pelin!!:

Juonen idea on aivan ihana! Ja Bella on kivasti säilynyt mielestäni IC:nä.
Kiva keksintö tuo Whitewood -perhe. Pidin kovasti! ;D

Jän hieman ihmettlemään:
Mietin iltaa jona muutin pois vanhempieni nurkista siitä oli jo 10,5 vuotta. Olin nyt 21. Tai siis niin minä toivoisin. -Olin oikeasti  vain 15.-
 En pystynyt asumaan väkivaltaisen isäni ja juoppo äitini kanssa kuin 10 ja puoli vuotta.

Aika nuorena on muuttanut pois.. 21-10.5 = 10.5 ?
Mutta toivon kovasti, että siihe tulee selvennystä.. :)

Ja mietin tässä suuresti, miten jaksan odottaa jatkoa, koska melestäni tämä on erittäin hyvä ficci!
Jatkoa vain reippaasti tulemaan minä ainakin lupaan lukea innokkaasti ja kommetoida mahd. usein.. ;D


~Miz

N1gg1h

  • ***
  • Viestejä: 53
  • So little nd still so cold
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #6 : 09.11.2010 22:02:10 »
Aimtist Kiitos ja kiva jos tykkäät! ;)
Miz Kiitos ja selvennystä tuohon nuoreen ikään on tulossa! ;D

Spot

  • Aikamatkustaja
  • ***
  • Viestejä: 97
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #7 : 12.11.2010 18:00:34 »
Joo, eli oon surkee täs rakentavan kohalla mutta mua jäi häiritsemään paria asiaa. Niin niistä jotain koitan väsäillä.

Ensimmäisenä puun oksaa pitkin, ikkunasta sisään hyppelehti pienehkö tyttö, jolla oli räiskyvän punaiset hiukset. Hiukset oli kynitty lyhyiksi, mutta ne sopivat todella hyvin hänen siroon olemukseen ja ne näyttivät jopa siisteiltä. Seuraavana rappusista hyppäsi ruskeahiuksinen lihaksikas poika, jonka naamalla kaareili ilkikurinen hymy. Hänen virnistys leveni entisestään. Sen jälkeen tuli pitkä, tai oli hän ainakin pitempi, kuin edellinen tyttö, vaaleahiuksinen tyttö, hänen hiuksensa olivat yhtä pientä kiharaa aina kaulan puoliväliin asti. Hän hymyili myös, mutta vain leikkisästi. Tuota pikaa tuli kaksi vanhempaa henkilöä, päättelin naisen olevan Catherine ja joku mies
Elikkä tässä jäi häritsemään. Toi punahiuksinen tyyppi, niin eikö sen kuvaus osuisi Aliceen aikahyvin. Tai jos miettii, että eikö sen kuvailtu myös kirjoissa, että sillä on lyhyet kynityt hiukset, paitsi mustat. Ja leffassahan se tuli myös ikkunasta oksaa pitkin sisälle. No leffa on aina leffa mutta joo.

Sitten lihaksikas tyyppi, Emmetthän on lihaksikas mutta toisaalta on paljon lihaksikaita ihmisiä. Mutta tulee heti Emmett ainakin mulla mieleen.

Mistä pidin, että tämän perheen "johtaja" on nainen, tai ainakin minulle tuli mieleen, että tuo Catherine on se. Mutta jotenkin minulle jäi epäselväksi kuka on kukin mutta varmaan ficin aikana se selvii paremmin.

Ajoimme nyt peräkkäin kohti… jotain. Minä ja Nicole uudella Porche 911 turbollani. Sophie Sophien Hopeisella Jaguar Coupella. Cat ja Rick menivät Rickin mustalla Mersedeksillä. Adam ja Theon Adamin sinisellä Jeepillä. Adam ajoi perässäni koko matkan.
Sitten nämä autot. Jotenkin minusta tuntuu, että Culleneilla on aivan samat autot. Periaatteessa googlettamalla löytyy paljon kalliita automerkkejä ja olisit voinut ottaa niitä.

Olen samaa mieltä Mizin kanssa tuosta entterin käytöstä, etenkin minulle kun lukihäiriön omistan, lukeminen tuotti hankaluutta joissan kohissa tavallista enemmän, kun puhevuorot ovat keskellä tekstiä. Olen surkea tässä selittämissessä :s

Voi ei, nyt minusta tuntuu, että olen ollut kauhean negatiivinen.

Fic on minusta juoneltaan mielenkiintoinen, mitä nyt trailerista ja ekasta luvusta on saanut ilmi, jään ihmeessä seurailemaan

-Spot

N1gg1h

  • ***
  • Viestejä: 53
  • So little nd still so cold
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #8 : 14.11.2010 21:11:50 »
Spot tarkoituksenani on, että hahmot olisivat hieman samanlaisia, kuin Cullenit. Muuta en kerro siitä. Ja googletus- idea oli hyvä... Ois pitäny keksii sillon kun kirjoitin lukuu...
Mutta suurkiitokset kommentista ja kiva kun tykkäät  ;D

amorgirl

  • Vieras
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #9 : 21.11.2010 14:17:45 »
Tään mielenkiinotnen. Muuttiko ne Forksiin??
Kuitenkin, haluun tietää millon Bella tapaa Alicen.
EN oikee tajunnu miks se suuttu sille, mut ehkä mä joku pv tajuun.

jatkoo odotellen.

♥:llä am

P.S sori ei rakentavaa. Se tais kuolla.

Lyn

  • Poet of the Mist
  • ***
  • Viestejä: 100
  • Mahzirikhi zu gang ghukhil
    • My mind
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #10 : 22.11.2010 18:49:56 »
Tarina on vielä aika hämärän peitossa, mutta ajattelin silti jatkaa lukemista, koska juoni vaikutti hyvältä :) Pari pikku vinkkiä kirjoittamiseen: kuten joku jo edellä mainitsi, dialogien erottaminen entterillä luo lukemiseen selkeyttä. Lisäksi puhekielen kanssa tulee olla varovainen, ja vaikkei se tässä vielä yli menekkään, muista pitää se vain dialogeissa, eli kuvaile kuitenkin kirjakielellä. Silloin lukeminen on helppoa ja mukavaa.

Sitten toinen asia: joku taisi tästä jo mainitakin, mutta Bellan uusi perhe vaikuttaa hieman liikaa Culleneilta. Asialle on helppo tehdä jotain, ja se pitää tarinan paljon mielekkäämpänä. Muista etteivät vain hiusten ja silmien värin muutos tee täysin uutta ihmistä. Ja varo, ettei Bellasta tule Mary Sueta. Nyt ei siltä vielä kuulosta, mutta valitettavan moni hyvä ficci on tästä mennyt pilalle.

Odotan kuitenkin jatkoa innolla! Tuo Bellan kyky on minulle ainakin uusi, ei ole ennen tullut vastaan, plussat siitä sinulle. Ja tuo nuorella iällä kotoa lähteminen kummastuttaa hieman, mutta eiköhän se selviä myöhemmin.

-Lyn

// Juuh, tuolle Culleneiden kanssa samankaltaisuudelle olitkin näköjään selityksen antanut, mutta häiritsee se silti. Ja mikähän pakkomielle kaikilla on Porcheihin Twilightin yhteydessä? :D
Write your poems to sand of dream
Feel the distance, cry and srcream
Love with all you might and heart
And pray that you will never fall apart.
Art is part of my soul
I wish you a safe journey

N1gg1h

  • ***
  • Viestejä: 53
  • So little nd still so cold
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #11 : 24.11.2010 16:18:52 »
amorgirl Kiitos! Ja kyllä, he muuttivat Forksiin.   ;)
Alice ja Bella tapaavat kyllä pian  ;D Bella kertoo lisää siit riidast ens luvussa, koko riita ei siis ollu tos. Ehkä tajuut sitten.
 
Lyn Kiitos! Kun kaverini lukivat tätä he sanoivat myös, että vähän liika Culleneiden tapainen tuo Whitewood... Kun aloin vertailla huomasin, että todellakin he vaikuttivat hieman liikaa toisiltaa. Ensi luvussa olisi hieman tarkoitus muokkailla noit Whitewoodeja.  ;D

N1gg1h

  • ***
  • Viestejä: 53
  • So little nd still so cold
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #12 : 25.11.2010 16:16:51 »
LUKU 2:

Aamuni alkoi samalla tavalla kuin ensimmäinenkin ainoastaan aikaisemmin. Minulla oli päällä nyt mustat todella kireät pillifarkut, punainen toppi ja mustat converset. Hotkin mandariinin maistamatta juurikaan mitään ja pian olikin jo aika lähteä kouluun. Menimme minun autolla ja matka sujuikin suht kivuttomasti. Kaikki vinoilivat siitä, kuinka jaksoin valittaa, vaikka olin käynyt lukion vasta kerran.
“Bella, kaks kertaa verrattuna kahteensataan kertaan on kaks aika eri juttuu.” Theon vinoili ja tökkäsi minua kyynärpäällä.
“Joo, joo.” mumisin ja esitin keskittyväni ajamiseen. Laitoin radiota mielenosoituksellisesti kovemmalle. He jatkoivat vielä hetken minusta ja sitten vaihtoivat säähän, joka oli otollinen, kuten aina.

Saavuimme pienen koulun eteen. Se näytti enemmänkin monen samanlaisen rakennuksen rykelmältä. Pysäytin autoni.
“Tästä se alkaa.” huokasin. Tiesin millainen vastaanotto oli odotettavissa. Tuijotuksia, tuijotuksia, supinaa, juoruilua ja vähän lisää tuijotuksia. Että vihasin lukiota! Nousimme autosta ja kävelimme pitkin ja joustavin askelin kohti kansliaa. Saimme koulunkartat ja lukujärjestyksemme sekä, jonkun lapun mihin piti ottaa joka opettajan kuittaus. Olin Sophien kanssa vain kahdella samalla tunnilla, matikka ja liikunta. Täydellistä. Vain kaksi?
 Kun kävelimme takasin autolleni katselin ympärilleni. Koulussa ei ollut melkein ketään vielä, kaikki olivat hyvää vauhtia tulossa. Näin kuinka jotkut aamuvirkut tulivat viimein. Heidän katseensa viipyi meissä turhankin kauan.
Istuskelin autoni etupenkillä, Sophie istui samalla tavalla kuin minä, mutta vain takapenkillä, meillä oli ovi auki ja jalat olivat ulkona, muut meistä olivat kerääntyneet ympärillemme. Puhuimme tällä kertaa kyvyistämme. Nicole näki menneisyyttä ja Theon luki kykyjä. Kerroin heille, että olin kilpi. He olivat hämmästyneitä, siitäkin.
“He ovat täällä! He näyttävät uskomattomilta, tämän täytyy olla unta! Varsinkin… eh en tiiä kuka… kaikki. Ei he ovat varmaan kaikki yhdessä niin kuin silleen… Kuin ne…” kuulin blondin tytön höpöttävän puhelimeensa innoissaan, loppuosa tuli kuitenkin aika pettyneesti. Kaikki vilkuilimme toisiamme. Repesimme nauramaan samaan aikaan. Miten joku voi olla noin innoissaan meistä?
Koulun parkkipaikka oli alkanut täyttyä ja kaikki katselivat meitä ja sopottelivat innoissaan. Juttelimme taas siitä kuinka minun ei kuuluisi valittaa koulusta. Tai siis he juttelivat. Minä keskityin katselemaan ympärilleni. Pian kuulimme hysteeristä hihitystä. Käännyimme kaikki katsomaan silmälasipäistä, hammasrautaista, finnistä tyttöä. Hän hihitteli ja tuijotti meitä. Päätimme jättää hänet huomiotta. ‘Pelottavaa.‘ Muodostin huulillani. Muut räjähtivät nauramaan ja nyökyttelivät päitään minulle. Sivusilmällä näin kuinka tytön kaveri raahasi tyttöä mukanaan, terveydenhoitajalle toivottavasti. Keskustelimme niitä näitä, kunnes huomioni kiinnittyi hopeiseen Volvoon, joka kaarsi parkkiruutuun vastakkaisella puolellamme. Tuttu haju tunkeutui sieraimiini. Vampyyri. Muutkin olivat huomanneet sen ja katselivat samaan suuntaan kanssani. Ensimmäisenä nousi kuparin väriset hiukset omaava poika, hänen rinnalleen tuli vaaleahiuksinen poika, seuraavaksi huomioni kiinnittyi vaaleahiuksiseen tyttöön, jonka kädessä roikkui mustahiuksinen poika. Henkäisin järkytyksestä. Vaaleahiuksisen pojan vierelle ilmestyi keijukaisen näköinen tyttö. Alice. Olin varma siitä. Kukaan muu ei voisi ikinä näyttää yhtä… keijumaiselta. Ei kukaan. Se oli Alice, mutta mitä hän täällä teki. He eivät huomanneet meitä, koska tuuli heistä päinvastaiseen suuntaan. Olin jo toisen kerran onnekas viikon sisässä. Tätä ei voisi jatkua enää kauaa. Alice tanssahteli samalla kun muut kävelivät mahdollisemman tavallisen näköisenä koulun oville.

***
Raivoissani riuhtaisin viereisen puun irti maasta ja heitin sen jonnekin. Hetken päästä se palasi kuin bumerangi.
“Mitä helvettiä?” huudahdin ja väistin puun.
“Ei helvetti vaan Alice!” keijukainen tyttö lauloi ja tuli viereeni. Hän katseli minua arvioivasti.
“Olen nähnyt sinut koulussa, mutta ihmisenä… Olet kovin nuori. Oletko vastasyntynyt?” hän kysyi kallistaen päätään. “
En. Olen puolivampyyri. Ja en ole nuori olen 10 ja puoli. Asun vain väärennetyillä papereilla täällä. Vanhempani potkaisivat minut pihalle.” vastasin totuuden mukaisesti uudelle ystävälleni.
“Ai jaa… Mikä on nimesi?” hän sirkutti.
 “B-bella.”
“Noh, Bella, mitä sanoisit jos tulisit asumaan luokseni?” Yllätyin kommentista, mutta tykkäsin asua yksin.
“Ei.” vastasin uhmakkaasti.
“Ei? Olet kovin nuori vielä… Etkö voisi edes harkita?” Hänen kulmiensa väliin tuli syvä huolen ryppy.
“En.”

****
Se oli ensimmäinen kertani kun näin Alicen.

****
Alice oli vihainen siitä etten suostunut näyttäytymään hänen perheelleen, jotenkin se, että Carlisle halusi kuulemma kovasti tutkia minua ei paljoa auttanut asiaa.
“Muuttaisit nyt!” Alice vinkui.
“Äskenhän minun piti vain tavata heidät ja nyt minun pitäisi vielä muuttaakin?” huudahdin. Eikö hän ikinä luovuta.
“Kyllä, olet vasta yksitoista.” Olin juuri keskeyttämässä häntä, kun hän nosti kätensä ilmaa hiljentymisen merkiksi.
“Sillä miten vanhaksi sinua luullaan ei ole väliä.” hän jatkoi.
“Olen kaksitoista huomenna…” mumisin ilottomasti.
“Niin?” hän näytti pieneltä ja sirolta kysymysmerkiltä. Hän otti joskus tosi pahasti aivoon!
“Niin, että minun ei tarvitse tulla asumaan teidän kanssa ja mahdollisesti kuolla siihen!” rääkäisin. Alice näytti olevan raivoissaan. Hän ei pitänyt siitä, miten viittasin hänen kanssaan asumista kuolemaan.
“Ehkä haluan sinun kuolevan!” hän huusi raivoissaan.


****

Se oli viimeinen kerta kun koskaan näin hänet. Olin koittanut monta kertaa paeta tuota muistoa. Koitin uskotella itselleni, että olimme vain hiukan inttäneet toisillemme. Ei sen kummempaa, mutta totuus oli toinen. Tuon jälkeen olin lähtenyt itku silmässä kotiin, pakannut vähän vaatteita ja rahaa ja lähtenyt. Kumma kyllä Alicen ja minun ensimmäinen ja viimeinen, kuten ne kaikki siitä väliltä olivat samasta aiheesta, minun pitäisi muuttaa heille.

Kaikki tunnit menivät melkein jopa kohtalaisesti. Ainut poikkeus oli matikantunti. En pitänyt mitenkään erityisesti matikasta ja en myöskään pidä siitä, jos minulla on laskut väärin.
“Se on väärin.” vieressäni istuva tyttö, Angela, kuiskasi minulle ja osoitti laskuani.
“Helvetin helvetti!” manasin ja arvatkaa oliko opettaja juuri silloin takanani.
“Jälki-istuntoa ruokatunnilla!”. Kun sanoin, että koulu on syvältä. Se oli todella suurta vähättelyä.


Biologian tunniksi istuin pronssihiuksisen pojan viereen. Halusin kiusata häntä, joten olin nyt ihmis-muodossa. Hän ei edes hengittänyt, hän ei kyennyt. “Hei.” hän sanoi viimein.
“Hei.” se oli kaikki mitä vastasin hänelle.
“Olen Edward Cullen.”
“Nicole Swan.” valehtelin hänelle.
“Oletko uusi? En ole ennen huomannut sinua.”
“Joo, muutin tänne vasta. Yksin.” Hän näytti hämmästyneeltä. Hitto, häntä oli helppo huijata.
“Oletko seitsemäntoista?” hän töksäytti.
“En, olen 18. Olen jäänyt kerran luokalleni.” valehtelin taas.
“Okei.” hän nyökytteli päätään. Itse asiassa hän ei ollut ollenkaan huonomman näköinen.
“Entä sinä, oletko 17?” Tietenkään hän ei ollut. “Joo.” No, niin hänkin valehteli, joten miksen minä saisi. Juttelimme koko tunnin. Hän oli oikein mukava. Tunsin pettymyksen aallon pyyhältävän ylitseni kun kuulin kellon soivan. Pian hänkin kuin heräsi unesta ja näytti vaivaantuneelta.
“Kuule Nicole, olisi ehkä parempi, jos me emme olisi ystäviä.” Toinen pettymyksen aalto.
“Se on parempi sinulle. Olen oikeasti todella vaarallista seuraa.” hän mumisi vaivautuneesti. Hitto kun olisin halunnut läimäyttää häntä, mutta en tehnyt sitä.
 “Miten vaan.” hihkaisin tekopirteästi ja hyppelehdin seuraavalle tunnille. Mitä olin mennyt tekemään? Otit siskosi etunimen ja vanhan sukunimesi, valehtelit maailman söpöimmälle pojalle…. Pieni ääni pääni sisässä listasi. Se ilmestyi aina huonolla hetkellä.

Vihdoin se piina on ohi!
Kävelin autolleni, jossa kaikki muut odottelivatkin jo.
“Missä oot ollu?” Sophie laukaisi heti ensimmäisenä.  Hän näytti olevan oikeasti huolissaan.
“Tunneilla.” vastasin huokaisten. “Ruokatunnillakin?” Nicole jatkoi.
“Joo-o… Periaatteessa.”
“Se sai jälkkää!” Adam hihkaisi ensimmäisenä. “No, on sekin tunti.” mumisin. Adam nauroi todella kovaa. Kaikki kääntyivät katsomaan meitä. Tökkäsin häntä mahaan.
“Auts. Ei nyt tappeleen tarttee ruveta!” hän vinkui.
 “No niin mennään nyt! Uudet naapurimme tulee käymään tunnin päästä!” Nicole kiljui innoissaan.
“Uff.” se oli ainut mitä suustani pääsi. En halunnut tavata heitä.


“Missasit muuten pari tosi kivaa tyyppii. Viisi, jos tarkoja ollaan. Ruokatunnilla.” Sophie selitti innoissan samalla, kun kaarsin kotimme pihaan. “Ehkä minua ei edes kiinnosta tavata heitä!” murahdin. Huomasin, että he kaikki vaihtoivat kummastuneita katseita käytöksestäni. Ehkä olin hieman jyrkkä.
Oliko Adam hiljaa? Osasiko Adam olla hiljaa? VAU! En tiennytkään ettei hän vääntänyt joka asiasta vitsiä.
 Marssin sisälle, heitin kättäni Catille ja murahdin jotain tervehdyksen tapaista. Juoksin suoraan omaan huoneeseeni. Minua otti juuri nyt päähän koko ajan puhuvat sisarukseni ja etenkin se pieni, ilkeä otus, Edward Cullen. Okei, meistä kahdesta minä taisin olla se ilkeä ja pieni. Ihan sama, hän otti minua juuri nyt päähän. Kuulin hiljaisen ja aran koputuksen.
“Sisään?” se kuulosti hyvin paljolti kysymykseltä. Nicole pujahti huoneeseeni. Voi jess! Ajattelin sarkastiseen sävyyn.
“Ni-in?” kysyin venyttäen tavuja.
“Oletko ajatellut…” Terapiaa? En, ellei se ole Edward Cullenin vetämä. “…mitä laitat päällesi he ovat täällä kahdenkymmenen minuutin sisässä.” hän touhotti. Hän ei todellakaan tiennyt milloin piti olla hiljaa.
 “En minä pukeudu!” murahdin. Hän näytti järkyttyneeltä.
“En tule alas, olen täällä jos joku tarvitsee.” sanoin koppavasti.
“O-okei.” hän sopersi. Mahtavaa, oma siskosikin pelkää sinua! Etkö muuta saa aikaan? Pelkoa.
 Hän pujahti ulos huoneestani. Lukitsin oven hänen perässään. Minähän en tänään iloista sporttityttöä näyttele. Vertasin häntä väkisinkin Aliceen. Alice ei olisi ikinä antanut noin helposti periksi. Onneksi hä ei ollut Alice.


Epov:


Istuin omalle biologian paikalleni ja huomasin pian uuden tytön, hän näytti todella hyvältä mielestäni. Hän jopa tuoksui niin hyvältä, että olisin voinut vain kaapata hänet mukaani ja… Edward entäs Carlisle? Älä hengitä, älä hengitä. Se helpottaa pian. Sitä oli vaikeata uskotella itselleen kun hirviö sisälläni koitti repiä itseään vapaaksi. “Mene istumaan tuohon Edwardin viereen.” se oli kaikki mitä kuulin opettajan viisi minuuttia kestäneestä puheesta. Joo, helpottaa. Ajattelin sarkastiseen sävyyn. En kyennyt puhumaan mitään alkutunnista. Ei minun tarvitse puhua tuolle… tuolle… Aivan vastustamattomalta tuoksuvalle tytölle. Etkö parempaan pysty? Sinun piti saada hänet kuulostamaan vastenmieliseltä!
“Hei.” Hienoa Edward! Eihän sinun tarvinnut puhua hänelle.
“Hei.”
“Olen Edward Cullen” Ja olen aivan varma, että tiedät sen. Tutkitaan hieman päätäsi. Hei, missä kaikki ajatuksesi on? Oletko kenties robotti?
“Nicole Swan.” Nicole oli siis aika yleinen nimi täällä. Mutta Nicole Swan, en ole ennen kuullutkaan.
“Oletko uusi?”
“Joo, muutin tänne vasta äsken. Yksin.” hän näytti vilpittömältä. Ei hän takuulla valehtelisi noin hyvin. Hän näytti kuitenkin aika nuorelta.
“Oletko seitsemäntoista?” Etkö muuta voinut kysyä? Oletko ihan sekaisin? Vai halusitko vain paljastaa itsesi ja kaikki muut ihmisille?
“En olen 18. Jäin kerran luokalleni.” Ei voinut olla niin vanha. Hän näytti todella nuorelta.
“Okei.” nyökyttelin päätäni.
“Entä itse, oletko 17?” juuri se kysymys mitä välttelin.
“Joo.” Ollut jo aika kauankin. Lisäsin päässäni. Juttelimme niitä näitä. Hän oli oikein mukavaa ja hauskaa seuraa. Kellon soidessa tajusin vasta mitä tein. Olinko juuri ihastunut ihmistyttöön. Auts. “Kuule Nicole, olisi ehkä parempi, jos me emme olisi ystäviä” hän näytti pettyneeltä kuullessaan tuon. Ei, hän ei saanut näyttää surulliselta!  
“Se on parempi sinulle. Olen oikeasti todella vaarallista seuraa.” Miksi jatkat hänen kidutusta? Yhtäkkiä hänen ilme kirkastui.
“Ihan miten vaan!” hän hihkaisi. Miten vaan? MITEN VAAN ! Oliko hän oikeasti tunteeton tai se hiton robotti. En ennen uskonut rakkauteen ensi silmäyksellä, mutta nyt uskoin ja tyttö, joka sai minut uskomaan siihen sanoi, miten vaan. Hänen tuoksunsa leijaili uudestaan luokseni mansikkaa ja kukkasia. Hirviö rinnassani huusi ja riuhtoi. En pystynyt liikkumaan. Pelkäsin jos liikkuisi, niin saattaisin juosta hänen peräänsä ja ottaa hänet sillä sekunnilla.  Eihän siinä olisi kuin muutama todistaja, jotka voisin vaientaa aivan helposti.
“Edward!” kuulin Alicen kirkuvan jossain lähellä, liian lähellä. Oliko hän nähnyt kaiken?
“Edward, arvaa mitä!” hän kiljui selkäni takana.
“Voin selittää!” huudahdin. Hän katsoi minua oudosti.
'Tarkoitin kyllä, että saimme naapureita, mutta voit kyllä toki selittääkin.' hän ajatteli.
Hyvä minä! Sehän nyt puuttuisi, että Alice saisi tietää.
“Ei ole mitään selitettävää.” tokaisin happamasti hänelle, samalla koitin liueta paikalta.
“Ei niin nopeasti!” Hitto! Miksen vain juossut?




Bpov:


Kuulin, kuinka ovi kävi, kaikki esiteltiin vuoroperään ja kuulin nimeni mainittavan. Minähän en huoneestani ulos tulisi! Koputus kuului oveltani. Laitoin musiikkia mielenosoituksellisesti kovemmalle.
Eikö kukaan kuunnellut? En tule tervehtimään ja esitä kilttiä pikkuista 15-vuotiasta.
Kuulin huokaisun oveni takaa ja nimeni mainittiin taas alakerrassa. Vaihdoin muotoa ja kävin makuulleni. Kuulin koputuksen.
“Mene pois!” huusin ovelle.
“Bella?” Hän? Ei ole totta!


« Viimeksi muokattu: 25.11.2010 16:22:45 kirjoittanut N1gg1h »

nnora

  • neiti Lupin
  • ***
  • Viestejä: 484
  • ava by raitis
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #13 : 25.11.2010 20:51:43 »
Mielenkiintoinen jatko :)

Mietityttää onko tuo "Bella?":n sanoja Alice vai Eddie... Veikkaanpa, että Alice, mut never doesn't be sure.  Edward oli IC, mut Bella ei niinkään, mutta tässä on aika erilainen rooli Bellalla kuin "normaalisti". Ja toi ekan takauman alku  ;D :P Alice on kans aika IC. Pari pilkkua mielestäni puuttui mut mä olenkin vähän pilkunviilaaja.

Toivottavasti on tarpeeksi rakentavaa kommettia. Sitten vielä yks juttu: JATKOA! (: Mut ei paineita!
suurin aarre on ymmärrys rajaton

Miz

  • Vieras
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #14 : 29.11.2010 10:51:31 »
Jee uusi luku!
Hyvin kirjoitat ja juoni on aivan uskomattoman hyvä!!

Äää! Jatkoaa! :D

Catwoman

  • ***
  • Viestejä: 36
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #15 : 14.12.2010 22:54:29 »
Oiii tää vaikuttaa hyvältä! Jatkoa pliiiis ;)
I love Jesus ♥

Aimtist

  • raremagneetti
  • ***
  • Viestejä: 448
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #16 : 16.12.2010 17:27:08 »
MITÄ HELV-!!! Mä en oo KOMMENTOINNU viimelukuu!!!  :o :o Ei ole mahdollista! Anteeksi tuhannesti.

Hitsi meinasin lainata tähän jonkun hyvän kohan mut niit on liikaaa! Mur. Ei voi mitää.

Tääki luku oli aivan mahtava! Minuaki alko mietityttää toi loppu, et oliks se oveenkoputtaja Alice, Edward vai joku muu? Hmm, eipä voi kun odottaa jatkoa, jotta sekin arvoitus ratkeaisi. Eli siis: jatkoa tulemaan! :D

Aimtist
Vain minä kärsin.
Keskellä kirsikankukkien,
vuodatan katkeran kyyneleen.
Valheitasi, siedä en.

N1gg1h

  • ***
  • Viestejä: 53
  • So little nd still so cold
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #17 : 22.02.2011 13:01:12 »
A/N: Pieni taukoni olisi nyt ohi ja tässä ois nyt se kauan odotettu 3. luku...


Luku 3:

Carlisle? Ei voi olla totta! Siitähän on jo pieni ikuisuus… Hyppelehdin ovelle.
“Hei!” kiljahdin. Taloon tuli aika hiljaista tämän takia. Peitin Carlislen ajatukset nopeasti, olin kuullut, kun he puhuivat kyvyistä. Joku heistä osasi lukea ajatuksia ja pahoin pelkäsin tietäväni, että kuka.

“Puhuimme sinusta juuri äsken, joten ajattelin tulla katsomaan, että oletko se sinä tosiaan…” hän sanoi iloisen kuuloisena. Puhuivat minusta? Sittenhän Alicekin… Hetkinen! Alice ja Carlisle? Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen ja en pitänyt siitä, mikä kuva siitä muodostui.

Hän taputti päätäni.
“He eivät maininneet nimeäsi niin, siksi oli pakko tarkistaa asia”, hän selitti. Huh, se oli lähellä!
“Ai, joo…” mumisin.
“Haluaisitko tutustua lapsiini?” hän kysyi siihen samaan isälliseen muotoonsa kuin aina ennenkin.
“Ehkä joku toinen kerta, väsyttää ihan kamalasti”, sanoin ja olin haukottelevinani.
“Hyvä on, mutta tuo oli sitten lupaus!” hän naureskeli ja lähti juoksemaan etten voisi väittää vastaan. Olen niin kuollut!

NicolePov:


Meikkasin itseni ja pakkasin koululaukkuni jo hyvissä ajoin valmiiksi. Kun se vihdoin oli valmis, heitin sen olalleni ja lähdin alas. Koulun alkuun oli vielä tunti. Hyvin aikaa.

“Kaikki valmiiksi!” kirkui Sophie, joka oli jo  valmiiksi ollut alhaalla. Pojat alkoivat kerääntyä maristen eteiseen. He eivät pitäneet siitä, että piti aina mennä kouluun. Kaikki paitsi Theon, hän oli kerrankin ajoissa alhaalla ja näytti siltä, että halkeaisi innostuksesta.

“Mistäs moinen innostus kouluun on kehittynyt?” kysyin ja tökkäsin häntä kyynärpäällä rintaan.
“Ei vaan, kenestä”, Adam naureskeli.
“Tiedän kyllä, ketä tarkoitatte ja Bellalla ei ole osuutta tähän”, hän sanoi vakavana.
“No, ehkä vähän, mutta vain kaverimielessä”, hän jatkoi.
“Joopa joo”, Adam nauroi.

“Missä hän muuten on?” tajusin kysyä.
“Lähti jo”, Sophie mumisi. Kaikki hiljenivät, hän oli siis edelleen vihainen.

Bpov:


Ei taas! Olin saanut taas uuden jälki-istunto lapun. Miksi aina minä?
“Isabella, jäisitkö vielä hetkeksi, minulla olisi sinulle asiaa”, opettajani sanoi. En vastannut, kävelin vaan hänen pöytänsä luo.

“Täällä Forksissa meillä on tapana antaa meidän oppilaillemme mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Sinun tapauksessa rangaistuksen, eli tässä tapauksessa jälki-istunnon, mitätöiminen on mahdotonta, joten tarjoaisin sinulle vaihtoehdon, jos vain haluat.” hän selitti. Nyökkäsin. Mikä tahansa voitti jälki-istunnon.
“Tee esitelmä Shakespearesta ensi viikon maanantaiksi.” Tai sitten ei. Hän lähti kävelemään luokasta etten kerkeisi väittää vastaan. Vihasin, kun kaikki tekivät noin.

Kello soi ruokatunnin merkiksi. Jes. Kirjastoon. Kirjasto ei ollut hääppöinen. Etsin kirjaa kirjailijasta, hauskaa.
“Tarvitsetko apua?” kuului tuttu ääni. Juokse!

A/N: Kommentit vois olla ihan kivoja, jos tätä nyt ylipäätään kukaan enää jaksaa lukee... <3

JustMe...

  • Vieras
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #18 : 22.02.2011 17:37:25 »
Kyllä tätä jaksetaan lukea  :D
  Aivan IHANA ficci.
En vain oikein tajunnut, että vanheneeko Bella vai  ei, mut ei tollatteella
pikku asialla oo väljä.  :)

 Koskas jatkoo?

N1gg1h

  • ***
  • Viestejä: 53
  • So little nd still so cold
Vs: Dear Isabella, please count me in to your room. K-13
« Vastaus #19 : 07.03.2011 20:48:10 »
Just Me...kiitos ja jatkoa tulee heti kun jaksan kirjoittaa...  ::) ja selvennystä ikä asiaan tulee myös <3  ;)