Kirjoittaja Aihe: Twilight: Varjo~traileri (27.7)+prologi ilmestynyt (28.7) 5. luku (4.8) | K-11  (Luettu 7252 kertaa)

Ewelyn

  • Musta joutsen
  • ***
  • Viestejä: 663
  • Death makes artist.
Nimi: Varjo
Kirjoittaja: Ewelyn, eli minä.
Fandom: Twilight
Paritus: Niitä on monia ja ne vaihtuu varmaan aika lailla, joten en sanokaan mitään varmaa vielä.
Tyylilaji: Päätelkää itse, mutta varmaan ainakin draamaa ja huumoria.
Ikäraja: Eiköhän se maksimissaan K-11ole.
Vastuuvapautus: Kaikki minkä tunnistatte Stephenie Meyrille, on hänen, loput minun.
Varoitukset: Saattaa spoilata joitakin osia. Lisäksi kiroiluakin saattaa olla tiedossa.
Yhteenveto: Edwardin ja Bellan välillä on kärhämää, koska kumpikaan ei osaa tunnistaa toistensa tunteita. Loput kaikki menee sekaisin, mikään ei ole enää varmaa, ja kaikkien menneisyydestä alkaa paljastua jotain hämärää...

A/N: Laitan ensiksi trailerin tähän, jotta tiedän kannattaako tätä edes jatkaa ja näin.  :D Prologi alkaa olla myös valmis, mutta haluan nähdä ensin teidän mielipiteen trailerista. Tack.<3

Ensin kaikki ovat täysin vakuuttuneita....
"Mikään ei ole niin varmaa kuin rakkaus!"
"Jaaha, ja näin alkaa Emmettin seksivalistus."

      ....Bella & Edward....
            "En tekisi sinulle koskaan pahaa, Bella."
            "Luotan sinuun."

               ....Jasper & Alice....
                     "Rakas keijukaiseni."
                     "Soturini."
 
                        ....Emmett & Rosalie....   
                              "Tuo paitahan on aivan rypyllään!"
                              "No ilmankos olo on kuin metsän peikolla."
 
                                ....Ja jopa Carlisle & Esme....
                                      "Miten päivä meni?"
                                      "Hei, kulta."'

                        ....Mutta kaikki menee ihan pieleen.....
                              "Helvetin luuseri."
                              "Et ole koskaan edes rakastanut minua."
 
                                          ...Alusta asti....
                                               "Että sillä lailla."

                                          .....Tapahtuu myös katoamisia......
                                                "Ei!"
                                                "Missä hän on?"

                                                    .....Ja vyyhti on sekaisin.....
                                                            "Ai menee vai?"
                                                            "HELVETTI!!!!"
                                                             
                                             .....Saako tämä kaiken ennalleen.....
                                                   "En tiedä...."

                                      .....Ewelyn teille tarjoaa....
                                            "Ihmisenverta?"
                                            "Hyi helvetti, ei kyllä."

                                         ....Varjo....
                                                   "Eihän täällä näe mitään!"

A/N2: Että sillä lailla.                       
« Viimeksi muokattu: 17.11.2014 12:31:06 kirjoittanut Beyond »
And if you die before I leave
What on earth becomes of me
Look around there's no one here
To love me and hold me. 
Robbie Williams - Please don't die

Fell

  • Vieras
Vs: Varjo
« Vastaus #1 : 27.07.2010 22:07:29 »
Kuulostaa hyvältä! Tykkään kamalasti näistä ficeistä joissa peruspareilla menee ficin aikana suhteet rikki ja vielä enemmän tykkään siitä, kun uusia pareja muodostuu samojen henkilöiden kesken :3 Paljoa en ole sulta ficcejä lukenut, mutta traileri ainakin vakuutti sen verran hyvin, että erittäinerittäin mahdollisesti jään lukijaksi ♥

Lainaus
Paritus: Niitä on monia ja ne vaihtuu varmaan aika lailla, joten en sanokaan mitään varmaa vielä.
Uskaltaako toivoa Emmett/Bellaa edes hiukan?  :3

En osaa koskaan keksiä trailereista kovin rönsyileviä kommentteja, mutta jatkoa toivoilen kuten ehkä jo tuli selväksi : D

aurore

  • Vieras
Vs: Varjo
« Vastaus #2 : 27.07.2010 23:13:26 »
Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Traileri sai todellakin vangittua mielenkiintoni ja täällä on siis yksi varma lukija (:
Lainaus
"Jaaha, ja näin alkaa Emmettin seksivalistus."
O-ou. (;
Prologi kehiin pian !  :-*
ps. Ja minä puolestani toivoisin Jasper/Bellaa. (;
~ a.

Vanamo

  • tökkijämestari
  • ***
  • Viestejä: 951
  • HUDI
Vs: Varjo
« Vastaus #3 : 27.07.2010 23:50:28 »
Mielenkiintoinen traileri tosiaan.
 Olen ikuinen normiparitusten kannattaja, mutta sekaparitkin ovat välillä kyllä jotain niin ihanaa..  :D

Lainaus
....Ja jopa Carlisle & Esme....
                                      "Miten päivä meni?"
                                      "Hei, kulta."'
Mun on jotenkin tosi vaikea kuvitella tälle parille pienimpiäkään ongelmia. En mä vaan sitten tiiä, jotenkin Esmeä ja Carlislea on kumpaakin hyvin vaikea kuvitella oikein vihaisena, saatikka että nuo negatiiviset tunteet sitten kohdistuisivat heillä toisiinsa. Tätäkin jään siis mielenkiinnolla "odottamaan." Ei kai tässä nyt sentään voi riitaa toivoa? ;)


Lainaus
Paritus: Niitä on monia ja ne vaihtuu varmaan aika lailla, joten en sanokaan mitään varmaa vielä.
Uskaltaako toivoa Emmett/Bellaa edes hiukan?  :3
ps. Ja minä puolestani toivoisin Jasper/Bellaa. (;
Heei, miksi mä jotenkin toivon näitä molempia? n_n

Traileria jään odottelemaan ja yritän pysyä aktiivisena lukijana ja kommentoijana, vaikka kesälomalla useimpien ficcien seurailu vähän jäänyt..
Päästä runot ja hyrinä  elämääsi.


 ♥ava by Haava, banneri raitakarkilta♥
 

Ewelyn

  • Musta joutsen
  • ***
  • Viestejä: 663
  • Death makes artist.
Vs: Varjo
« Vastaus #4 : 28.07.2010 08:51:52 »
Fell, yritän ainakin tehdä parhaani ficin suhteen.  :D Kiitos kommentistasi.

aurore
, prologin pitäisi ilmestyä ihan lähiaikoina, kunhan saan paranneltua sitä lukemiskelpoiseen kuntoon.  ;) Kiitos sinullekin kommentistasi.<3

Vanamo
, no kieltämättä itsellänikin on hieman vaikea kuvitella heitä riitoihin, mutta tällä kertaa olen aivan varma, että saan heidän välilleen... No se siitä sitten, en halua paljastaa yhtään mitään vielä näin alussa.  ;D Kiitoksia kun kommentoit.

Ja yhteisesti vielä niistä parituksista, että en mene paljastamaan niistä vielä yhtään mitään, mutta ne selviävät kyllä pätkittäin. Prologista voi tehdä omat tulkintansa.

Kiitos vielä kerran kaikille ilahduttavista kommenteista!<33

~Ewe
« Viimeksi muokattu: 28.07.2010 09:32:51 kirjoittanut Ewelyn »
And if you die before I leave
What on earth becomes of me
Look around there's no one here
To love me and hold me. 
Robbie Williams - Please don't die

Ewelyn

  • Musta joutsen
  • ***
  • Viestejä: 663
  • Death makes artist.
Vs: Varjo
« Vastaus #5 : 28.07.2010 09:35:16 »
A/N: Sainkin sen jo näin nopeasti viimeisteltyä, joten en aikonut pitkittää sitä enää yhtään.  ;) Mitä sitä suotta valmista piilottelemaan arkistoissani. Joka tapauksessa tässä se nyt olisi. Lyhyt on, mutta yrittäkää kestää.  :D

~*~

Prologi

Kun sinä katsoit minua pimeydestä rakastavasti, tiesin, että kaikki voisi kääntyä vielä hyväksi. Luotin rakkauteesi hetkeäkään epäröimättä, en vastustellut edes silloin, kun joskus painoit kylmät huulesi rajusti omiani vasten. En edes silloin, kun uhkasit tappaa minut, jota et kuitenkaan koskaan tehnyt, rakkaus oli liian läpitunkevaa.

Rakastin sormiasi, jotka leikkivät vartalollani omistavasti, keinuen siinä hellivästi, ja niin sinä kerroit minulle, että olen sinun, mikään muu ei voi meitä erottaa.

Se silmiesi tumma kipinä sai sydämeni sykkimään aivan liian tiuhaan tahtiin, sinusta oikein huomasi, miten nälkä leimusi silmissäsi.

Outoahan se oli, himoitsit minua kuin kauneintakin jumalatarta, mutta silti olin silmissäsi joskus mehevä paisti, jota koira odottaa enemmän kuin mitään muuta. Jopa enemmän kuin äänetöntä rakkautta.

Vartalosi keinuvat liikkeet, paljastetut hampaasi, varoittivat minua vaarasta. Minun piti pelätä, jota en tehnyt kuitenkaan, vaan luotin sinuun täysin kun painauduin sinua vasten olematonta turvaa hakien.

Olinhan aina ollut luonasi, rakastanut sinua.

Mutta silti sinä saatoit minut pimeyteen hampaat välähtäen pimeydessä, huuliltasi purkautuessa äänetön anteeksipyyntö.  Kuulin sinun vakuuttavan, että tämä on yhteisen tulevaisuuden vuoksi.

Minä uskoin sinua, luotin sinuun, en voinut olla vihainen.
Olin vain onnellinen, kun et hössöttänyt, tunsin itseni halutuksi.

Mutta silti jonkun kirkas ääni tunkeutui pimeyteeni, enkä ollut enää varma mistään.

~*~
« Viimeksi muokattu: 28.07.2010 16:09:22 kirjoittanut Ewelyn »
And if you die before I leave
What on earth becomes of me
Look around there's no one here
To love me and hold me. 
Robbie Williams - Please don't die

Vanamo

  • tökkijämestari
  • ***
  • Viestejä: 951
  • HUDI
Vs: Varjo ~~traileri (27.7) + prologi ilmestynyt (28.7)~~
« Vastaus #6 : 28.07.2010 18:17:45 »
Ooh, hei mä oon kyllä nyt oikeesti ihan sanaton!  :o No okei, koitan silti kommentoida.. (x

Prologi oli tosi lyhyt, niin kuin itse sanoitkin, mutta se ei kyllä ainakaan minua haitannut.
Lyhyydestä huolimatta loppu ei ollut tönkkö, niin kuin joskus lyhyissä prologeissa.
Teksti oli tosi kaunista ja sujuvaa, se ei paljastanut ficistä tavallaan mitään, mutta tavallaan se kuitenkin kertoi aika paljon.

Hyvä, kun et kertonut kenen näkökulmasta teksti oli tai ketä hän ajatteli, jokainen saa itse arvailla henkilöt.  ;)

Lainaus
Outoahan se oli, himoitsit minua kuin kauneintakin jumalatarta, mutta silti olin silmissäsi joskus mehevä paisti, jota koira odottaa enemmän kuin mitään muuta. Jopa enemmän kuin äänetöntä rakkautta.
Tämä oli kyllä niin ihana, ja samalla pikkusen haikea, lause, että oli pakko lainata tähän.

Anteeksi tynkä kommentti, en vaan saa kyllä nyt yhtään järkevää sanaa suustani ulos.
Ei tässä voi muuta kuin jäädä anelemaan jatkoa.

« Viimeksi muokattu: 28.07.2010 18:19:29 kirjoittanut Vanamo »
Päästä runot ja hyrinä  elämääsi.


 ♥ava by Haava, banneri raitakarkilta♥
 

kaalinkerä

  • ***
  • Viestejä: 26
Vs: Varjo ~~traileri (27.7) + prologi ilmestynyt (28.7)~~
« Vastaus #7 : 28.07.2010 23:10:31 »
Oi voi voi! Olipa tosiaan liikuttava ja kaunis prologi. Muutenkin toi idea ja sekaparit kuulostaa tosi hyvältä. Minä kun pidän siitä kun pakkaa sotketaan  ;) Jäänpä odottelee jatkoa  :)
- Rakastan sinua enemmän kuin elämääni<br />- Hyvä. Muuten olisi silkkaa hulluutta olla kimpassa vampyyrin kanssa<br />- Oletpa romanttinen...

Ewelyn

  • Musta joutsen
  • ***
  • Viestejä: 663
  • Death makes artist.
Vs: Varjo ~~traileri (27.7) + prologi ilmestynyt (28.7)~~
« Vastaus #8 : 29.07.2010 10:00:11 »
Vanamo, kiitti kommentista, sait mut ihan punastumaan.  :D Ääh, en mä tiiä, miten mun pitäs sua kiittää kunnolla, mutta kiitos oikeesti tositosipaljon.<3

kaalinkerä, kiitoksia sinulle älyttömästi.<3

~*~

A/N: Ensimmäinen luku valmiina, kun eilen iski ihan hirvee inspiraatio.  :D Tääkään ei kyllä oo mikään hirveä romaani (Wordissa kun kirjotin, tais tulla pikkasen yli kaks sivua), mutta ajattelin laittaa ensimmäisiks luvuiks kaikista pareista onnellisia hetkiä ja sitä rataa.  :D Sit siitä päästäänkin jo vähän jännittävimpiin osioihin...   ;)

~*~

Luku 1. Alice & Jasper ~ Onneen mahtuu ukkospilvikin

Rakastan sinun nauruasi kun juokset metsässä saalista etsien. Rakastan sitä, kun tulet välillä luokseni, painat minut syliisi ja kuiskailet lupauksia rakkaudesta ajasta ikuisuuteen.
”Alice, tiedäthän miten valaisit elämäni”, sinä kuiskaat vakavasti korvaani, upotat kasvosi kaulaani vasten.
”Ja sinä et voi tietää miten onnellinen olen, kun sain juuri sinut”, kuiskaan takaisin kuollut sydämeni pakahtuen onnesta. Mieleni tekee itkeä, mutta tietenkään se ei onnistu, ei ole onnistunut vuosikymmeniin.

Tartut minua kädestä, johdattelet eteenpäin nauraen kuin pikkupoika jännittävän aarteen löytäessään. Suusi on ilkikurisessa virneessä kun kiepahdat taakseni, kiedot käsivartesi vyötäröni ympärille ja heität minut maahan selälleen.
”Olemme metsästämässä”, muistutan hymyillen lempeästi ja katseeni kiinnittyy sinun tummiin, melkein mustiin silmiisi.
Et vastaa mitään, mutta katseesi kertoo, että mikään ei taatusti ole tärkeämpää kuin minä.
”Pikkuinen keijukaiseni”, huokaat ja käperryt viereeni hymyillen suloisesti.
”Soturini.”

Puut varjostavat meitä, tunnemme olevamme metsän ainoita asukkaita, jotka asuvat hämyisessä luolassa eläimen lihaa paistaen.
Olemme yksin, luonnon rauhaa rikkoo vain linnun hiljainen sirkutus ja satunnaiset eläimen hajut.

Vastaan häneen hymyynsä pienesti kikattaen ja kierähdän hänen päälleen piilottaen kasvoni tiukasti tämän kullanhehkuiseen kiharapehkoon.
Sinä kohotat kätesi, hyväilet hiljaa hiuksiani, liu’utat kättäsi hiljaa aina selkääni asti, jonne pysähdyt ja jäät lepäämään.  
Minä kohotan kasvoni ja painelen pieniä suudelmia poskellesi ja korvasi juureen.

”Rakastan sinua niin”, kuiskaat ja nostat minut seisomaan. Silmänräpäyksessä huomaan olevani sylissäsi, keinuttelet minua kuin pientä vauvaa.
Painan pääni olkaasi vasten vakuuttuneena siitä, että maailmassa ei voi olla mitään ihanampaa kuin rakkaus.

Muistan vielä epäröivän katseesi alkuaikoinamme, kun et tiennyt miten suhtautua minuun. Muistan parin vampyyrin joukon ensimmäisellä metsästysretkellämme, sen kun he yrittivät tappaa minut, mutta sinä pelastit minut. Muistan myös oman järkyttyneen katseeni huomattuani arpesi ensimmäisen kerran. Mutta ennen kaikkea muistan meidän ensisuudelmamme Italian matkalla, kun suutelit minua haluavasti keskiyön kuutamon alla.

”Mitä mietit?” Kuiskaat, kun huomaat minussa ailahtelevat tunteet, jotka heittelevät laidasta laitaan.
”Meidän yhteisiä hetkiämme”, kerron sinulle ja painan suukon otsaasi.
Hymyilet sitä samaa epäröivää, mutta kohteliasta, hymyä kun tapasimme.
”Anteeksi, neiti, mutta mitä niistä? Mikä pääsee ensimmäiselle sijalle?”
”En osaa sanoa…”
”Joku vain”, kuiskaat niin lempeästi, että kaikki ajatukseni unohtuvat.
”Ensisuudelmamme Italiassa”, vastaan lopulta, vaikka huomaankin ilmeestäsi, että osasit arvata sen etukäteen.

Välillemme tulee hiljaisuus, jonka aikana suljen silmäni, ja jolloin tajuan tehneeni virheen. En ole koskaan yrittänyt pakosti nähdä tulevaisuuteen, kun olen ollut kanssasi, mutta nyt teen sen ja saan katua.

Tummiin viittoihin pukeutuvat vampyyrit seisoivat Italian kivikkoisilla kaduilla verenpunaiset silmät kiiluen. He kiduttivat vampyyria, jonka silmät olivat uhmakkaat ja päättäväiset. Ja verenpunaiset.

”Alice!” Ravistelet minut hereille hieman huolestuneena kasvojeni jähmettyneestä ilmeestä.
”An-anteeksi”, änkytän sinulle ja jatkan samaan hengenvetoon. ”Volturit… Kiduttavat jotakuta.”
”Tunnistatko hänet?” Jatkat lempeästi, painostamatta.
”En, en ole koskaan nähnytkään häntä, vaikkakin näin vain hänen silmänsä”, kerron sinulle rauhallisesti. ”Mutta vampyyri hän on.”
”Meidän on kerrottava muille.”
”Metsästysretki… Emme ole pitkään aikaan”, yritän kertoa sinulle, mutta olet jo juoksemassa taloa kohti minä sinun sylissäsi.

Pyrähdät talon ovesta suoraan sisälle, pysähtyen vain avaamaan oven yhden kädellä, ja jatkat suoraan keittiöön.
Muut kääntävät katseensa heti meihin, Bella mukaan lukien, jonka kulmat ovat kurtussa.

”Alicella on asiaa”, tokaiset ja lasket minut lattialle.
Nyökkään hennosti hymyillen, nojaudun ovenpieleen katse valppaana. Sinä tulet taakseni ja kiedot käsivartesi vyötäröni ympärille ja olen aivan varma, että olet turhautunut yhteisen hetkemme keskeytyksestä.

Kerron heille saman kuin äsken kerroin sinullekin ja vaikenen päästyäni loppuun. Kerrottavaa ei ollut paljon, mutta silti kaipasin vastauksia.
”Tunteeko joku siis kidutettavan?” Kysyn pitkän hiljaisuuden jälkeen ja painaudun sinua vasten huomaamattomasti.

Yksi kerrallaan katseeni lipuu perheeni yli, joiden silmät kertovat, etteivät he tunne häntä. Katseeni pysähtyy Bellaan, joka näyttää epäröivän vastauksessaan aivan liian pitkään. Hän huomaa tuijotukseni, punastuu, ja kääntää katseensa sivuun.

Lopulta vastaus tulee, hentona kuiskauksena. ”Tunnen.”

Kaikkien päät kääntyvät häneen järkyttyneinä, jopa Emmettin.
”Bella, mitä?” Edward kuiskaa rakkaansa korvaan epäuskoisena.

Minun katseestani kuvastuu lähinnä pelkoa ja huolta, koska en voi millään uskoa, että miten Bella olisi voinut olla tekemisissä punasilmäisen vampyyrin kanssa.

”Kuka hän on?” Kysyn lempeästi, mutta ääneni särähtelee pahaenteisesti. Sinä tiukennat otetta ympärilläni.

Bella pudistaa päätään ja lähtee huoneesta kyyneleet valuen silmäkulmista. Hän pysähtyy kohdalleni hetkeksi, mutta jatkaa sitten matkaa sanomatta sanaakaan.

Huoneeseen vaipuu tyrmistynyt hiljaisuus, jonka sinä rikot vetäen minut keittiöstä pois. Suljet oven ja käännyt katsomaan minua sanattomasti. ”Miten Bella voisi tietää? Eihän hän voi… Hän on ihminen”, kuiskaat tyrmistyneenä.

Katson sinua silmät täynnä kysymyksiä. ”Kun tietäisin”, vastaan lyhyesti ja etsin Bellaa vaistomaisesti katseellani. Ei häntä tietenkään näy, hän on varmastikin lähtenyt jonnekin kävelylle.

”Volturit… Bella on nähnyt heidät vain kerran elämässään”, sanot ja kohautat olkiasi mietteliäänä.
”Niin, se tässä mietityttääkin”, mutisen epäröivänä. ”Tiedämme, että he haluavat Bellan vampyyriksi mahdollisimman pian, mutta…”
”Ei tässä siitä voi olla kyse. Se tuntematon ei näyttänyt kuuluvan Volturien lähipiiriin”, selität minulle sen ilmiömäisen tosiasian.
”Eikä se tuntematon näkemäni perusteella haluakaan kuulua heihin. Minusta hän toimii aika itsenäisesti, vaikka nyt hän taitaakin olla Volturien alaisena.”
Nyökkäät, pureskelet huultasi. ”Tässä on jotain outoa.”

Nyt vasta huomaan Bellan tulleen takaisin, en ollut huomannut häntä aiemmin, koska olin niin syventynyt keskusteluun. Hän katsoo meitä ilmeettömästi hetken ja kääntyy sitten takaisin, pamauttaen oven mennessään kiinni.

”En tajua… Onko Bella vihainen meille?” Kuiskaan ja räpäytän silmiäni hämmästyneenä.
”En tiedä, mutta jotain hän salaa.”
”Se on varmaa”, vakuutan ja kiedon käteni ympärillesi turvaa hakien. Painaudut minua vasten ja hukutat minut suudelmiin, joita olit näköjään pidätellyt koko päivän. Me kumpikaan emme välitä siitä, että Edward lukee melko varmasti ajatuksemme, välitän itse vain siitä että minulla on oma turvasatamani.

Mutta yhtäkaikki, meistä jokainen mietti tällä hetkellä varmasti Bellan salaisuutta, ja sitä miten sen saisi puristettua hänestä irti.

Nyt halusin vain olla rakkaani sylissä ja upota tämän rakkaudentunnustuksiin ja suudelmiin.

~*~



« Viimeksi muokattu: 29.07.2010 16:53:34 kirjoittanut Ewelyn »
And if you die before I leave
What on earth becomes of me
Look around there's no one here
To love me and hold me. 
Robbie Williams - Please don't die

aurore

  • Vieras
Ihana ensimmäinen luku <3
Vau, kirjoitat tooosi hyvin ja kuvailet suloisesti, minulla oli tyhmä hymy kasvoillani lukiessani tätä (:
Luku oli myös mielenkiintoinen; kuka onkaan tämä tuntematon vampyyri ?
No, olen täysin koukussa tähän, eli jatkoa siis pian tulemaan !  :-*
~ a.

Vanamo

  • tökkijämestari
  • ***
  • Viestejä: 951
  • HUDI
Oih, suloista Alice/Jasperia.♥

Minua häiritsi aika paljon se, miten Alice puhui Jasperista välillä "sinä"- ja välillä "hän"-muodossa. En tietenkään tiedä, kirjoititko noin ihan tarkoituksella vai miten, mutta omaa lukemistani se sekoitti aika lailla.  :D Tai sitten en vaan ymmärtänyt jotain jujua, hyvinkin mahdollista.

Lainaus
Rakastan sinun nauruasi kun juokset metsässä saalista etsien.

Lainaus
Hän tarttuu minua kädestä, johdattelee eteenpäin nauraen kuin pikkupoika jännittävän aarteen löytäessään.
   

Yleensä pääsen tekstiin hyvin sisälle, niin kuin pääsin tässäkin ficissä prologissa, mutta tämä jäi vähän etäiseksi.
Tiedä sitten, johtuuko se noista hänsinä-muotojen vaihteluista vai mistä.

Loppu oli kuitenkin mielenkiintoinen, mitäköhän Bella oikein salailee?
Ja kuka on vampyyri, josta Alice sain näyn?

Jatkoa jään taas odottelemaan.  :-*
Päästä runot ja hyrinä  elämääsi.


 ♥ava by Haava, banneri raitakarkilta♥
 

Ewelyn

  • Musta joutsen
  • ***
  • Viestejä: 663
  • Death makes artist.
aurore, kiitos kommentistasi.  :)

Vanamo, kiitos kun huomautit.  ;D Vaikka tarkistinkin luvun ennen tänne laittoa neljä kertaa, niin enhän minä kirjoittajan silmillä mitään huomannut. Tarkoituksenani oli tosiaan pitää se "sinä" - muodossa, mutta näköjään onnistuin lipsahtelemaan joissakin kohdissa ihan huomaamattani.  :D Korjaan nuo, koska ne alkoivat häiritä nyt minuakin.
Ja en tietenkään suostu kertomaan Bellan salaisuutta ja tuntematonta vampyyria, mutta sen voin sanoa, ettei se ole oma keksimäni. Ihan tuttu siis on.  ;)

And if you die before I leave
What on earth becomes of me
Look around there's no one here
To love me and hold me. 
Robbie Williams - Please don't die

Beatrix Bones

  • Ylempi alilehmä
  • ***
  • Viestejä: 3 605
Oi, tämähän on ihana! Pidän kirjoitustyylistäsi, ja juoni vaikuttaa jo trailerin, prologin ja ensimmäisen luvun perusteella oikein lupaavalta. :) Jään ehdottomasti seuraamaan!
Ava © flawless

Ewelyn

  • Musta joutsen
  • ***
  • Viestejä: 663
  • Death makes artist.
Beatrize, kiitos paljon kommentistasi.  :)

~*~

A/N: Tänään onkin sitten tällainen spurttipäivä, mutta pakkohan se on kirjoittaa kun jotain ideanpoikasia syttyy. Mutta lupaan, ettei tänään tule enää kolmatta lukua.  :D Tässä se toinen sitten olisi, josta selviääkin jo enemmän, mutta toinen salaisuus tulee tilalle;

~*~

Luku 2. Carlisle & Esme ~ Lääkärinä olo ei sittenkään ole aina niin ihanaa miltä tuntuu

Taas yksi päivä sairaalassa, jokaisen ihmisen nykiessä minua käsivarresta potilaan luota potilaan luo. Tokihan he tuntuvat tietävän, että olen Forksin paras lääkäri, taitavin ja kaikista varmin liikkeissäni.

Kuitenkin juuri tänään, kun en olisi millään jaksanut käydä pitkiä keskusteluja yhden potilaan kanssa, joku sairaanhoitaja tulee luokseni, pyytää minua tarkistuskäynnille uusimman potilaan, Cassandra Mullown, luokse.
Huokaan hiljaa mielessäni, seuraan sairaanhoitajaa sovittaen liikkeeni tämän tahtiin, pysähdyn yhdelle ovelle kun hänkin pysähtyy. Tämä viittoo minua astumaan sisään, antaa minulle epäröivän hymyn, ja poistuu kiireisin askelin.

Minä astun huoneeseen, hymyilen Cassandralle kohteliaasti, kävelen tämän luokse ja tarkistan tippapullot ja muut tarkistuskierrokseen kuuluvat asiat. Vasta sitten istahdan sängyn vieressä olevalle tuolille, ja kohdistan luottavaisen katseeni häneen.

Cassandra nuolaisee huuliaan, vilkaisee minua ujosti, ja vaipuu sitten hiljaisuuteen. En painosta häntä, istun vain, ja olen selaavinani hänen potilastietojaan, vaikka muistankin ne jo ulkoa.
Nuorella tytöllä on pahanlaatuinen aivokasvain, josta hän ei voi parantua koskaan. Hän näyttää kuitenkin vielä suhteellisen terveeltä ja eloisalta, orvokinsiniset silmät ovat kirkkaat ja valppaat, mahonkisen ruskeat ja kiharaiset hiukset tuuheat ja kiiltävät. Ne muistuttavat minua koko ajan Edwardista, tuo mieleeni sen hetken kun olin hänen vierellään ja epäröin halusinko hänestä seuralaista poistamaan yksinäisyyteni. En ehkä olisikaan muuttanut häntä samanlaiseksi kuin minä, ellei tämän äiti Elizabeth niin kovin olisi vaatinut minua tekemään parhaani poikansa hyväksi.

Nyt Cassandra herättää minut mietteistäni epävarmalla kuiskauksellaan.
”Tiedäthän sinä, mikä minulla on?”
Katson häntä kiinteästi ja nyökkään. ”Aivokasvain.”
”Tiedät varmaan myös sen, että en voi parantua siitä.”
Säpsähdän huomaamattani, tytön ei pitäisi tietää vielä siitä, mutta hän on näköjään kuunnellut salaa minun ja hoitajien keskustelua yöllä, kun hänen pitäisi nukkua. Siltikin hän on ollut hereillä ja kuunnellut meitä tarkkaavaisesti.
”Tiedän”, vastaan epäröiden ja taas minuun huokuu se sama tunne kuin Edwardin vuoteen vierellä. Pakottava tarve pelastaa tytön henki, sanoi tämä siihen mitä tahansa.

Välillemme lankeaa painostava hiljaisuus, joka kestää minusta todella kauan. Kun tyttö lopulta puhuu, en odota hänen sanovan juuri niitä sanoja, mitä pelkään kaikista eniten.

”Tiedän perheenne salaisuuden.”
Hymyilen hänelle mahdollisimman ystävällisesti, vaikka haluaisinkin paeta tästä huoneesta mahdollisimman pian.
”Te olette vampyyreja, vai mitä?” Hän kuiskaa hennosti, ääni ei epäröi missään kohdassa.
Nyökkään hitaasti, koska en halua salata sitä, ei se kuitenkaan auttaisi mitään.
”Olet oikeassa”, vahvistan ja mietin, mitä Cassandran kuuluisi tietää perheestämme.
”Ja teistä joillakin on myös erikoiskykyjä, eikö niin?” Hän jatkaa hymyillen ensimmäistä kertaa.
”Niin on”, vastaan, enkä voi peittää äänessäni olevaa pientä varovaisuutta. ”Kolmella meistä on.”
Cassandra sulkee silmänsä hetkeksi, avaa ne sitten uutta innokkuutta täynnä.
Keskeytän hänet kohottamalla kättäni. ”Mistä tiedät tämän kaiken?” Kysyn ystävällisesti ja hitaasti, vaikka mieleni olisikin tehnyt huutaa se ilmoille jo aikoja sitten. Koskaan ennen kärsivällisyyteni ei ole tuntunut olevan näin kovilla.
”Äitini tuntee joitakin vampyyreja, esimerkiksi juuri teidän perheenne, ja olen salaa kuunnellut häntä öisin kun hän kirjoittaa päiväkirjaansa päivän kokemuksiaan.” Katson häntä kummissani ja hän jatkaa; ”Hänellä on tapana puhua ääneen.”
”Entä isäsi?” Kysyn lempeästi. ”Tietääkö hän vampyyreista?”
”Ei, ei tiedä.”
”Miten äitisi sitten voi tietää vampyyreista?” Jatkan kysymystulvaani, mutta viestitän katseellani, ettei hänen ole pakko kertoa mitään.
”Veljeni tulee joskus käymään öisin, kun äitini ja minä valvomme, vaikkakaan ei äiti tiedä, että olen hereillä”, Cassandra pitää pienen tauon ja jatkaa. ”Luulen, että veljeni on vampyyri, koska hän liikkuu jotenkin liian nopeasti ja hänellä on punaiset silmät. Ja tiedän tarkalleen vampyyrien ominaisuuksista, kun äiti on puhunut niistäkin ääneen, ennen kuin hän on edes kertonut teistä.”
Rypistän kulmiani epäuskoisena. ”Mutta entä jos veljesi on paha?” Kysyn hellästi, Cassandra säpsähtää, mutta pudistaa sitten päätään. ”En tiedä”, hän vastaa epäröiden. ”Mutta ei hän koskaan ole ainakaan meille tehnyt pahaa. Kun hän tulee luokseni, hänen silmänsä on täysin kirkkaan punaiset.” Taas Cassandra epäröi, mutta jatkaa; ”Hän toivottaa minulle hyvää yötä ja lähtee.”

Pudistelen päätäni hitaasti, tässä tarinassa on aivan liikaa katkenneita kohtia.

”Etkö usko minua?” Tyttö kysyy ja hän näyttää siltä, että aikoo kohta itkeä.
Taputan häntä hellästi päälaelle. ”Uskon, mutta etkö sinä olekaan koko aikaa sairaalassa?”
Cassandra hymyilee hennosti ja huokaa. ”En ole, minun omaislääkärini käskee minut välillä kotiin, koska hänen mielestään kodin turva on parasta lääkettä tässä vaiheessa.”
”Niin tietenkin”, nyökyttelen hymyillen ja kysyn minua kalvavan kysymyksen. ”Keitä perheeseesi sitten kuuluu?”

Tyttö räpyttelee silmiään epäuskoisena siitä, etten ole kysynyt sitä aiemmin, vaan olen hypännyt siitä suoraan vakavimpiin asioihin.
”Äitini Erika Mullown, isäni Mattheas Biers ja isoveljeni Riley Biers.”
Katselen häntä uteliaasti ja rypistelen kulmiani ”Biers” nimelle. Se kuulostaa tutulta, mutta päätän ohittaa sen tällä kertaa.
”Äiti ei halua luopua tyttönimestään”, Cassandra selittää minulle hymyillen.
Naurahdan kevyesti ja kallistan päätäni. ”Mitä muuta sinä haluat tietää, vai oliko tämä tässä?”
Cassandra miettii hetken ja kääntää sitten katseensa minuun. ”Miksi sinulla on melkein kultaiset silmät kun Rileylla taas on punaiset?”
Hengähdän syvään ja välttelen hänen katsettaan. ”Eikö äitisi ole puhunut siitä?” Kysyn aikaa pelatakseni.

Cassandra pudistaa päätään hieman ja katsoo minua odottavasti.
”No tuota…” Sanon hänelle varovaisesti. ”Yleensä punasilmäiset ovat pahoja, he juovat elääkseen ihmisenverta, kun taas minunlaiseni juovat elääkseen eläimen verta.”
Tyttö nyökkää ja sulkee silmänsä tällä kertaa väsyneenä.
”Jos jätän sinut nukkumaan, tarvitset lepoa”, kuiskaan hänen korvaansa ja nousen seisomaan.
”Carlisle…” Tyttö sanoo minulle hiljaa, anovasti. Käännyn hänen puoleensa, vaikka olen jo puolessa välissä ovea. ”Niin?”
”En halua kuolla.”
Nuo sanat saavat minut melkein singahtamaan takaisin sängyn luo, ottamaan tytön syliin ja viedä tämän sellaiseen paikkaan, jossa pystyisin muuttamaan hänet. Cassandra on kuitenkin vasta kaksitoista, aivan liian nuori vampyyriksi.
Hymyilen hänelle rohkaisevasti ja avaan oven takaisin sairaalan käytävään. ”Tulen katsomaan sinua taas huomenna, lupaan sen”, vannon hänelle ja poistun huoneesta sulkien oven perässäni.

Vilkaisen kelloa ja huomaan työaikani päättyneen jo puolituntia sitten. Yleensä olen tykännytkin viettää sairaalassa ylimääräistä aikaa, mutta tällä kertaa minulla on kummallinen tarve rynnätä kotiin ja kertoa heille kaikki mitä tänään on tapahtunut, erityisesti Cassandran vierailun kummallinen syy.

Kävelen rivakkaa vauhtia työhuoneeseeni ja heitän takin naulaan kärsimättömästi. Pyyhkäisen huoneen läpi katseellani, joka osuu pieneen paperinpalaan pöydälläni.
Rypistän kulmiani ja otan sen käteen. Siihen on kirjoitettu taidokkaalla kaunokirjoituksella kaksi uhkaavaa sanaa.

Vahdin teitä.

Tungen lapun farkkujentaskuuni ja lähden kiireesti sairaalalta huikaten vain hyvät illanjatkot työkavereilleni.

~~*~~

Talossa on täysin hiljaista kun astun sisään, etsin sinua heti katseellani, huhuilen nimeäsi.
Minua vastaan tulee kuitenkin Rosalie sanomatta sanaakaan. Hän tarttuu minua kädestä ja vie minut keittiöön, jossa kävimme eilenkin sen lyhyen keskustelun Alicen näystä.
”Suostuuko Bella kertomaan?” Kysyn Rosalielta sen ainoan kysymyksen, jota meistä jokainen miettii ja toivoo.
”Ei, mutta sinulla taitaa olla jotain asiaa meille”, Rosalie sanoo ja istuutuu Emmettin viereen silmät välinpitämättöminä.
Arvaan heti Edwardin lukeneen ajatuksiani, vaikka en ajatellutkaan muuta kuin Cassandran nimeä, joten istuudun ainoalle vapaalle paikalle sinun viereesi. Hymyilet minulle lempeästi. ”Miten päivä meni?”
Vastaan hymyysi ja nyökkään salamyhkäisesti. ”Hei, kulta.”

Edward katsoo minua kiinteästi pidellessään Bellan kättä omassaan. Katse kertoo minua aloittamaan.

Vilkaisen jokaisen perheenjäseneni kasvoja, niissä on pelkkää odotusta, lukuun ottamatta Bellaa, joka vain istuu paikallaan ja tuijottaa ilmeettömästi pöydän kiiltävää pintaa.

Yskäisen ja aloitan kertomukseni hitaasti, kerron jokaisenkin pikku yksityiskohdan, kaiken mitä Cassandra minulle tänään sanoi.
Lopuksi kaivan rypistyneen paperilapun housujeni taskusta ja asetan sen keskelle pöytää. Kukaan ei värähdäkään, sillä jokainen pystyy lukemaan sen samasta paikasta kuin istuu. Paitsi Bella, joka kumartuu pöydän yli, ottaa lapun käteensä ja lukee sen kasvot edelleen siinä tyhjänpäiväisessä ilmeessä. Hän tuijottaa sitä ainakin pari minuuttia ennen kuin hän vie sen nenänsä lähelle, nuuhkaisee sitä ja pudottaa sen lopulta takaisin pöydälle.

Kasvot ovat muuttuneet järkyttyneiksi ja epävarmoiksi.
”Bella?” Kysyn lempeästi. ”Tunnetko sinä Riley Biersin?” Jokainen sanomani sana tulee hitaasti, mutta varmoina.

Bella on puristanut kätensä nyrkkiin, hän yrittää jälleen lähteä huoneesta, mutta Edward painaa tämän alas olkapäistä.

Bella huomaa tappionsa, hän kohottaa vihaisen ja murheellisen katseensa minuun.
”Tunnen”, hän lopulta henkäisee, sanoen tismalleen saman sanan kuin eilenkin.
”Mistä?” Kysäisen rennosti.

Hän puristaa huulensa yhteen, ravistaa päätään. ”Minun ei ole pakko kertoa.”

Alice huokaisee vieressäni ja kumartuu itse Bellan puoleen. ”Onko tuo lappu Rileyn kirjoittama?”
”On”, vastaus tulee yhteen puristettujen hampaitten välistä. ”Päästäkää minut nyt menemään.”
”Bella rakas, tämä on tärkeää”, Alice jatkaa hellästi.

”Ihan sama”, hän ärähtää ja hypähtää pystyyn horjahtaen. ”Minun ei siltikään ole pakko kertoa mitään.”

”Bella!” Edward huutaa tämän perään, mutta ei yritä pysäyttää Bellan menoa.

”Jonkun täytyy puhua hänen kanssaan”, sanon kuiskaten ja vilkaisen Edwardia, joka nousee heti. ”Ei sinun. Emmett voisi olla paras vaihtoehto.”

Emmett virnistää ja aikoo nousta, mutta minä kohotan käteni kieltävästi. ”Ei tänään, huomenna. Hänen täytyy rauhoittua.”

Nyt vuorostaan sinä nouset seisomaan, tartut minua kädestä, ilmoitat katseellasi, että sinulla on kahdenkeskistä asiaa.

Nyökkään ja seuraan sinua kiltisti aina terassille asti, jossa käännyt puoleeni odottavasti.
”Niin, rakas?” Kysyn sinulta ja kohotan kulmiani leikkisästi.
”Minä… Minun täytyy lähteä muutamaksi päiväksi pois kotoa”, kuiskaat ja käännät katseesi lattiaan.
”Miksi?” Tiedän kysymyksen kuulostavan tylyltä, mutta sinä et taida huomata sitä.
”Minulla on asiaa yhdelle toiselle…”
”Minne sinä menet?” Tällä kertaa kysymykseni kuulostaa siltä, kuin pikkulapsi olisi sanonut sen.
”Minä en voi kertoa. Tapaamispaikka on salainen.” Yrität hymyillä rohkaisevasti, vakuuttaa minut, että et mene pahaa tekemään.
Totta kai luotan sinuun, olen aina luottanut, mutta et ole moneen vuoteen lähtenyt yksin pois luotamme.
Sinä arvaat ajatukseni ja naurahdat hiljaa.
”Tällä kertaa se on kiireellinen, olen pahoillani. Yritän tulla sieltä pois niin nopeasti kuin pääsen.”
”Milloin sinä lähdet?”
”Heti tämän keskustelun jälkeen.”
”Kai puhut minulle täysin totta nyt?” Kysäisen huolettomasti sinulta.
”Tietenkin, rakas”, vastaat ja halaat minua tiukasti. ”Sitä voisi melkein sanoa työtapaamiseksi. Hän vain haluaa kertoa minulle pari asiaa…”
”Mihin liittyen?”
Huokaat raskaasti olkapäätäni vasten. ”Rosalieen.”
”Mitä hänestä?” Sävyni muuttuu heti huolestuneeksi, isälliseksi.
”En tiedä itsekään.” Painat huulesi nenänpäätäni vasten ja naurahdat rennosti. ”Nyt minun täytyy tosiaan mennä.”
Nyökkään ja kiedon käsivarteni ympärillesi tiukasti, upotan kasvoni hiuksiisi. ”Hoida asiat kuntoon.”
”Hoitakaa tekin täällä. Minä ainakin haluan tietää kaiken mahdollisen Rileysta ja siitä, miten hän liittyy Bellaan.”
”Yritämme”, vastaan hiljaa, epäröiden.

Otan kasvosi käsieni väliin ja suutelen sinua rajusti huulille, jota en ole tehnyt pitkään aikaan. Vastaat suudelmaani yhtä rajusti, mutta pian vetäydyt pois anteeksipyytävä katse suloisissa silmissäsi.
”Minulla on tosiaan kiire”, sanot, painat minut tiukasti itseäsi varten ja irrottaudut sitten nopeasti. ”Pärjäilkää”, kuiskaat vielä ja annat yhden nopean suukon poskelleni ennen kuin olet poissa, pienen suhahduksen saattelemana.

”Totta kai me pärjäämme”, kuiskaan itsekseni ja astelen takaisin sisälle kummallisen turta olo sisälläni. ”Mutta Riley on meidän ongelmamme.”

Olen kuulevinani sinun heleän naurahduksen jostain päin metsää, mutta en voi olla varma, tämän päivän tapahtumien jälkeen en missään nimessä.

”Päivä kerrallaan, poikaseni”
, muistan isäni sanoneen joskus. Hymähdän itsekseni, kun mieleeni palautuu tuollainen ihmismuisto, jota ei voisi melko varmasti muista näin pitkän ajan kuluttua.

”Niin, isä, päivä kerrallaan”, kuiskaan hiljaa ja naurahdan kevyesti. Kyllä vampyyrikin varmaan voi tulla ainakin osittain hulluksi.
And if you die before I leave
What on earth becomes of me
Look around there's no one here
To love me and hold me. 
Robbie Williams - Please don't die

Vanamo

  • tökkijämestari
  • ***
  • Viestejä: 951
  • HUDI
Pidän kirjoitustyylistäsi tosi paljon.
Nyt kun kaikki kerronta on samassa muodossa, tuo sinä-juttu sopii tähän oikein hyvin.
Tarina kulkee koko ajan eteenpäin, tulee vastauksia ja uusia kysymyksiä, mutta mukavalla tavalla.
Kertojien vaihtuminenkin tuo tähän jotain uutta, ja nimenomaan tuo, että esimerkiksi Carlisle puhuu Esmestä "sinä" on mukavaa vaihtelua peruskerrontatyyleille. Selvä, tämä on jotenkin niin kummallisesti selitetty, etten enää itsekään ymmärrä. :D

Cassandraa käy sääliksi, toivottavasti hänet muutetaan vampyyriksi.
Riley on mielenkiintoinen hahmo ja hänestä on loppujen lopuksi Bree Tannerin lyhyt elämä-kirjassakin kerrottu hyvin vähän, joten hyvä että otit hänet mukaan ficciisi. Se, että hän on läheistä sukua Cassandralle, tuo uutta jännitystä.

Bella käyttäytyy salaperäisesti ja tylysti, tavallaan outoa, että hän tietää jotain Alicen näyssä esiintyneestä vampyyristä.
Edi poikaa varmaan ärsyttää kun Bella ei kerro hänelle ajatuksiaan. Ja niin ärsyttää kyllä minuakin, wanna know!  ;D

Esmekin salaa jotain, mutta Carlisle on tietysti yliluottavainen.
 Toivottavasti Esme ei nyt mene tekemään mitään ihan totaalisen tyhmää.

Ja tuo lappu oli aikasta pelottava. Ei, en voi sanoa enää yhtäkään "salaperäistä" tai "outoa" tai "mielenkiintoista" tässä luvussa. (x
Toivottavasti sen lähettäjä selviää pian.

Sait koukutettua tällä luvulla, joten taas jään jatkoa toivomaan.
Eikä minua haittaisi ollenkaan, vaikka täänään riemastuttaisit kolmannellakin luvulla. *wink, wink*  :D

~Vanamo

muoks//
Lainaus
Toivottavasti sen lähettäjä selviää pian.
Oikeastaan se selviääkin tässä:
Lainaus
Alice huokaisee vieressäni ja kumartuu itse Bellan puoleen. ”Onko tuo lappu Rileyn kirjoittama?”
”On”, vastaus tulee yhteen puristettujen hampaitten välistä.
Eli se on Rileyn kirjoittama, Bella tunnisti sen hajusta ja käsialasta.  
Hups, nyt on taas ajatukset olleet jossain muualla tätä kirjoittaessa.  :D
Kiitos vielä tosta selvennyksestä, vaikka nyt kun sanoit, niin muistan kyllä lukeneeni ton kohan ihan ajatuksella. (x
Helle näköjään pätkäsee muistinkin.
« Viimeksi muokattu: 29.07.2010 19:48:36 kirjoittanut Vanamo »
Päästä runot ja hyrinä  elämääsi.


 ♥ava by Haava, banneri raitakarkilta♥
 

Ewelyn

  • Musta joutsen
  • ***
  • Viestejä: 663
  • Death makes artist.
Vanamo, kiitos jälleen rakentavasta  kommentistasi.<3 Osaat ilahduttaa aina. On aina mukavaa kirjoittaa uusia lukuja, kun sinä tulet tänne aina rakentaviesi kanssa.  :D

Lainaus
Toivottavasti sen lähettäjä selviää pian.
Oikeastaan se selviääkin tässä:
Lainaus
Alice huokaisee vieressäni ja kumartuu itse Bellan puoleen. ”Onko tuo lappu Rileyn kirjoittama?”
”On”, vastaus tulee yhteen puristettujen hampaitten välistä.
Eli se on Rileyn kirjoittama, Bella tunnisti sen hajusta ja käsialasta.  ;) Rileyhyn liittyy tosin muutakin kuin tuo yksi pieni lappu ja Cassandran kertomus, mutta tuossa luvussa on jo pieniä tiedonmurusia, joten en mene paljastamaan enempää.

Cassandra, Erika ja Mattheas on siis minun keksimiäni, Riley Meyerin. Sanon sen ihan vain selvyyden vuoksi, en halua missään nimessä viedä Meyerin iloa silloin kuin se hänelle kuuluu.
Tarkistin sen ihan täältä , ihan myös sen takia, kun en muistanut Rileyn sukunimeä ja sitä, onko hänen perheestään kerrottu mitään.

Ps. On muuten kiinnostava sivu, itsekin jumituin sinne tunniksi.  :D Tai oikeastaan 55 minuutiksi, viisi minuuttia tuijotin Rileyn kuvaa. Minun mielestäni hän näyttää ainakin ihan suhteellisen komealta.
Pps. Tänään ei tule kolmatta lukua, koska lähden tästä uimaan, täällä on niin pirun kuuma, eikä oikein huvita olla koneella ficciä kirjoittamassa tälläisellä paahteella.

Kiitos vielä kerran kommentistasi! ♥

~Ewe
And if you die before I leave
What on earth becomes of me
Look around there's no one here
To love me and hold me. 
Robbie Williams - Please don't die

En-nu

  • Vieras
Okei...luin joskus Trailerin ja en ollu kiinnostunut sitten aina kun katsoin listaa jossa on kaikki K-13 Forks ficcit tämän nimi  aina pompahti esiin ja sitten en enää kestänyt ja luin muut luvut mitä oli tullu jatkoa ja en pettynyt =) Idea on ihana ja kun Rileykin on tähän laitettu niin jee!!! kiitos ja Jatkoa  :D

Ewelyn

  • Musta joutsen
  • ***
  • Viestejä: 663
  • Death makes artist.
En-nu, kiitos kommentistasi.  ;)

~*~

A/N: Tällainen lyhyt väliluku vain (Wordissa tasan kaksi sivua). Seuraavasta luvusta tulee taas pidempi ja ehkä myös sisällöllisempi.  :)

~*~

Luku 3. Edward & Bella ~ En rakkautta enää kiinni saa

Kun katson sinun vihaisia kasvojasi, silmiesi jäätävyyttä, mieleni tekee suudella sinua niin, että jalkasi pettävät alta. Mutta tiedän, että nyt et halua sitä, et halua edes kenenkään läheisyyttä.
Istut vain Alicen sohvalla ja tuijotat yhteen puristuneita käsiäsi, ihan kuin se olisi maailman kiinnostavin asia.

”Etkö voisi suostua kertomaan?” Kysyn sinulta ties kuinka monetta kertaa. ”Se helpottaisi meidän välejämme. Minua vaivaa, mitä salaat minulta.”

Käännät katseesi minuun, silmissäsi häivähtää tuska, joka piiloutuu nopeasti välinpitämättömyyden alle.

”Et ollut itsekään kauhean kohtelias, kun jätit minut noin vain vuosi sitten ja sanoit, ettet halua minua.”

Sinun sanasi satuttavat minua, niin kuin aina, kun muistutat vuoden takaisista tapahtumista, siitä kun jätin sinut.
Olen kertonut sinulle monta kertaa, että halusin sinua, vaikka väitinkin muuta. Yritin vain helpottaa lähtemistäni piilottamalla syvän ja uskollisen rakkauteni sinuun kylmän ja tunteettoman henkilön taakse.

”En halua enää toistaa sanomaani…” Sanon hiljaa ja luon sinuun hellän, mutta päättäväisen silmäyksen.

Tuhahdat ivallisesti, pudistelet päätäsi epäuskoisesti. ”Entä sitten Rosalie? Hän kertoi minulle, että teillä oli koko sen ajan suhde, kun olit poissa.”

Säpsähdän rajusti, käteni tärisevät vihaisesti. ”Vai on hän kertonut sinulle? Eikö tullut mieleen, että hän valehtelee?”
”Hah. Tuskinpa. Ilmeestäsi näkee, että valehtelet minulle.”
”Hyvä on, meillä oli suhde”, tokaisen kylmästi. ”Mutta ei todellakaan sellainen, kuin minulla on sinuun.”
”Entä Emmett?” Katseeseesi tulee outoa lämpöä, joka sulaa heti pois kun huomaat tuijotukseni. ”Ajattelitteko te yhtään häntä?”
Puren hampaitani vihaisesti ja ärähdän. ”Ajattelimme, mutta…”
”Mutta mitä?” Kohotat kulmiasi kysyvänä. ”Unohda, minä ymmärrän. Mielestäsi Emmett ei ole tarpeeksi komea ansaitakseen Rosalien.”
”Ei, en minä sitä.”
”Vai olenko minä liian ruma sinulle? Kieltämättä Rosalie näyttää ihan muotilehden kannesta tulleelta…”
”Bella!” Huudahdan sinulle järkyttyneenä. ”Käsität ihan väärin. Minulla oli niin ikävä sinua koko sen poissaoloni ajan, että halusin jonkun korvaavan menetykseni. Tiesin tekeväni väärin, mutta olin aivan liian surullinen…”
”Lakkaa selittämästä. Minäkään en hakenut korviketta, vaikka minulla olikin ikävä sinua.”
”Ellei lasketa Jacobia. Sinullahan tuntui olevan oikein hauskaa hänen kanssaan.”
”Mutta suhteemme ei edennyt millään lailla seurusteluun. Olimme vain ystäviä, kun taas sinä ja Rosalie…”
”Jos olisin ollut pitempään poissa, niin varmasti sinun suhteesi siihen koiraan olisi edennyt pidemmällekin.”
”No hän ainakin ymmärtää minua paremmin kuin sinä”, mutiset ääni täristen raivosta. ”Eikä hän ole koira.”
Puristan käteni nyrkkiin ja käännän pääni poispäin sinusta. ”Anteeksi vain, mutta sinun miesmakusi ei oikein… tunnu sopivan sinuun.”
”Nyt riitti!” Ärähdät ja nouset seisomaan silmät leimuten. ”Minun olisi varmaan kannattanutkin aloittaa seurusteleminen hänen kanssaan, ei sinun. Tajuan nyt, miten halpamainen ja idiootti sinä olet. Tein väärin… Ei, olin varmaan sokea, kun en huomannut lävitsesi.”
Kävelet ovelle ja avaat sen. ”En ymmärrä sinua. Lähdet pois vain toista, samanveroista, seurustelusuhdetta hakemaan ja jätät minut kuin karhunpoikasen keskelle merta”, kuiskaat hiljaa, kyyneleet valuvat pitkin poskiasi. ”Tuskin olet edes rakastanut minua. Olenhan minä kömpelö ja hidas… Vastakohta sinunlaisellesi täydellisyydelle.”
”Bella, et tarkoita mitä sanot”, tokaisen ääni särähtäen ja katson sinuun surullisesti.
”Tarkoitan minä, hyvästi.” Paukautat oven kiinni, kuulen sinun jytistelevän portaat alas vihaisesti, törmäät Aliceen, joka yrittää estellä sinua, mutta sinä vain lähdet jättäen pelkän hiljaisuuden taloon.

Kävelen portaat hitaasti alas ja pysähdyn viimeiselle askelmalle.
Käteni tärisevät edelleen, mieleni tekee rikkoa jotain, huutaa ilmoille sinun aiheuttama tuska ja suru.

Mieleni on aivan tyhjä sanojesi jälkeen, ne loukkasivat ja satuttivat minua aivan liikaa, vaikka tajusinkin sinun olleen oikeassa, ainakin osittain.
Mutta se kaikki mitä sanoit Jacobista, piti täysin paikkansa, vastahan minä olin kaksi vuotta sitten tolkuttamassa sinulle, että olen vaarallinen.

Ajatukseni katkeavat, kun tunnen lempeän käden olkapäälläni. Käännän katseeni Aliceen, joka tutkailee minua huolestunein ja surullisin silmin. ”Jättikö hän sinut?”
”Jätti”, kuiskaan. Ensimmäistä kertaa olen todella turhautunut, kun en pysty itkemään, vaan minun täytyy kestää ilman kyyneliä. ”Etkö nähnyt tätä ennalta?” Kysyn vuorostani, äänessäni on hieman syyttävä sävy.
”En. Se tuli niin äkkiä…” Yhtäkkiä Alice valpastuu ja katsoo minua jäätävästi. ”Pitikö se kaikki Rosaliesta ja sinusta paikkansa?”
Murahdan, minua ärsyttää kun koko perheeni tietää riidastamme.
”Ei ihme, että Bella jätti sinut. Edward, tuo oli aika halpamaista käytöstä.”
”Kiitos vain”, huokaan, mutta en voi syyttää Alicea, oma vikanihan se oli, että menin pettämään sinua.

”Emme ole edenneet Rileyn suhteen yhtään”, hän sanoo vaihtaen nopeasti puheenaihetta. ”Ja nyt emme voi kuulustella Bellaa.”
”Anteeksi”, kuiskaan surullisesti.

Alice pudistelee päätään ja tanssahtelee ulko-ovelle aina yhtä siroin askelin. ”Yritän saada hänet kiinni”, hän sanoo vaisusti ja avaa oven. ”Hän on tällä hetkellä menossa hyvää vauhtia La Pushiin.”
”Sen koiran luokse? Kävellen?” En voi olla sähähtämättä.
”Bella soitti Jacobille, joka tulee hakemaan hänet rajalta.”
”Sinne on siltikin matkaa”, mutisen.

Alice ei kuuntele enää, vaan katoaa ovesta nopeasti illan pimeyteen.

Minä lähden häneen peräänsä, mutta tajuan sen olevan huono ajatus, joten juoksen metsää kohti.
Pystyn purkamaan siellä ainakin tuskani, ehkä unohtamaan kuolleessa sydämessäni sykkivän surun.
« Viimeksi muokattu: 30.07.2010 18:30:12 kirjoittanut Ewelyn »
And if you die before I leave
What on earth becomes of me
Look around there's no one here
To love me and hold me. 
Robbie Williams - Please don't die

Vanamo

  • tökkijämestari
  • ***
  • Viestejä: 951
  • HUDI
Huh, kyllähän tässä paljon tapahtui.
Ja pituuttakin oli ihan sopivasti, ei luku nyt niin lyhyt ollut. (:

En todellakaan ihmettele, että Bella jätti Edwardin.
Aluksi luulin, että Rosalie on taas kusettanut Bellaa, mutta eipä sitten tämä ollutkaan puhunut soopaa.
Tavallaan ilkeää Rosalielta kertoa suhteesta, jonka toisena osapuolena itse on ollut.
Hyvin Rosaliemasita kylläkin, mutta Emmettin vuoksi olisi voinut edes yrittää pitää asiaa salassa.
Tai reilumpaahan se on tunnustaa. Mä ainakin jotenkin kuvittelin niin, että nyt kun Bella tietää niin titetää Emmetkin?

Ja nyt saadaan sitten Bella/Jakea?
En tuosta parituksesta pahemmin pidä, mutta nyt Edward oli kyllä niin ärsyttävä, että Jacob sen olla pitää.  :D
Tavallaan kuitenkin toivon, että Alice saa Bellan kiinni ennen rajaa, Bellan on pakko kertoa mitä se oikein tietää Rileystä.

Anteeksi tynkä, sisällötön kommentti, tässä sitä rakentavaa ei ollut sitten pätkääkään.  :D
Mutta eihän sitä voi väkisin näin hienosta luvusta vääntääkään, kommentoin vaan mitä ajattelen. Eli nyt lyö aika tyhjää. ;D

Jatkoa olisi kiva saada taas pian, vaikka lukuja tulee kyllä tosi nopsaan tahtiin. (:

~Vanamo
Päästä runot ja hyrinä  elämääsi.


 ♥ava by Haava, banneri raitakarkilta♥
 

Ewelyn

  • Musta joutsen
  • ***
  • Viestejä: 663
  • Death makes artist.
Vanamo, kiitos kommentistasi.<3 En suostu taaskaan kertomaan mitään, mutta saat vastauksia kysymyksiisi kyllä todella pian.  :D

~*~

A/N: Neljättä lukua pukkaa, mutta viidennessä alkaa taas tulla lisää vastauksia.  ;) Näin illalla en keksi tähän enää mitään viisampaa sanottavaa, joten tyydyn vain laittamaan luvun. Toivottavasti kelpaa.<3

~*~

Luku 4. Rosalie & Emmett ~ Hyvyys

Katselen välinpitämättömästi keittiön ikkunasta, kun Alice vilahtaa talon ohi pimeyteen. Häntä seuraa vähän aikaa Edward, joka sitten kääntyy metsään päin, kasvot sen näköisinä, kun hän aikoisi repiä jotain.

Tuhahdan hieman halveksivasti, mutta sekin katoaa kun tajuan, että tekisin itse aivan samoin, jos kyse olisi sinusta.

Nyt tunnen voimakkaan kätesi puristavan minua olkapäästä, kuiskaat nimeni ja käännät minut ympäri, niin että olemme kasvokkain.
”Pitääkö se paikkansa?” Kysyt minulta tällä kertaa täysin vakavana.
Mutristan huuliani epäröivänä, mutta tiedän, että valehteleminen ei kannata, koska koko perhehän kuuli Bellan ja Edwardin riidan.
”Pitää”, myönnän lopulta ja katson sinua vilpittömästi. ”Mutta kaduin sitä heti kun päätimme Edwardin kanssa aloittaa seurustelusuhteen.”
”Miksi et lopettanut?”
Naurahdan kuivasti ja osoitan paitaasi. ”Tuo paitahan on aivan rypyllään”, tokaisen, koska en keksi vastausta kysymykseesi.
Kohautat olkapäitäsi välinpitämättömästi. ”No ilmankos olo on kuin metsänpeikolla”, murahdat, mutta äänessäsi ei ole tippaakaan huvittuneisuutta.
”Miksi et lopettanut?” Toistat kysymyksen ja katsot minua uhkaavasti silmiin.
”Tuota…” Sipaisen hiuksiani hermostuneesti. ”En tiedä…”
”Niinpä niin, tartut ensimmäiseen mieheen hotellihuoneessa, jonka saat kiinni.” Nyt sinä naurahdat, mutta loukkaantuneena. ”Et siis välitä, että sinulla on aviomieskin?”
”Emmett, rakas”, yritän. ”Se on luonteeni, vaikka oletkin aviomieheni. Minussa on silti syvällä sisimmässäni vielä villi ja vapaa nainen. Kuitenkin rakastan aidosti vain sinua.”
”Siinä tapauksessa sinun ei välttämättä olisi kannattanut ottaa ikinä aviomiestä, kun noin vapaus kiinnostaa.”
”Emmett… Meinataanko mekin jaksaa aloittaa riita, joka päättyy eroon?”
”En tiedä”, tokaiset. ”Mutta haluan aina olla varma tunteistasi.”

Kiroan hiljaa mielessäni sinun tarkkanäköisyyden lahjaa, tai ehkä minä rakastuinkin alkuaikoina juuri siihen, en enää tiedä. ”Miten vain”, kohautan olkapäitäni. ”Ihan miten haluat. En pakota sinua enää olemaan kanssani, koska tiedän käyttäytyneeni sinua kohtaan typerästi ja vastuuttomasti. Suoraan sanottuna tiedän käyttäytyneeni täysin paskamaisesti silloin, enkä välttämättä ansaitse enää luottamustasi, koska olet aivan liian täydellinen ja ihana luonteeltasi ansaitaksesi tällaisen vapaan ja villin naisen, jonka on vaikea pysyä pelkässä avioliitossa…”
Kohotat kätesi kieltäen minua jatkamasta. ”Ymmärsin mihin pyrit. Ja puhumisesi nopeudesta päätellen tarkoitat mitä sanot.”
Huokaan osittain helpottuneena, osittain järkyttyneenä. ”Eli...? Aion kunnioittaa päätöstäsi tällä kertaa niin kuin kunnon vaimon täytyy, paskamaisuudet saa riittää ja…”
”Kiitos”, et voi olla naurahtamatta huvittuneena. ”Minä… En tiedä. Sinun tunteesi näyttävät liikkuvan kuin vuoristoradassa.”
”Tiedän, sellaista sehän on aina ollut. On ihme, että olet kestänyt minua näinkin pitkään, täytyy sanoa, että sinulla on tosi hyvät hermot. Olenkin sinulle ikuisesti kiitollinen kärsivällisyydestäsi, eikä unohdeta…”
”Rosalie”, mutiset päätäsi pudistellen. ”Hiljennä vauhtiasi. Vuoristorata tulee kohta epäkuntoon.”
”Anteeksi, en vain mahda mitään itselleni, tällä kertaa kun haluan oikeasti olla rehellinen enkä halua enää valehdella sinulle mistään. Kuten jo sanoin, olet liian täydellinen kestämään…”
"Rosalie”, huokaat painottaen nimeäni tiukasti. ”Enköhän minä ole ymmärtänyt.”
”Hyvä on. Miten siis…?”
”Haluan miettiä.” Sen sanottuasi poistut huoneesta painaen oven hitaasti paikalleen. Outoa, koska me kaikki olemme melkein tottuneet hirveään ryminään ja paiskomiseen. Helpottavaa vaihtelua tuo sinun tapasi, kiittelen hiljaa mielessäni.

Käännän katseeni takaisin ikkunaan, ulkona ei näy minkäänlaista elonmerkkiä, vaikka uskonkin Alicen ehtineen jo rajalle. Kyse taitaa olla vain Bellan itsepäisyydestä, josta hän ei ole luopunut koskaan.
Arvaan mielessäni, että Alice tulee kohta takaisin Bella sylissään ja kasvot uhmakkaina. Se olisi niin Alicen tapaista.

Siristelen silmiäni ja yritän nähdä Edwardin, jota en tietenkään näe, kuulen vain puiden pientä havinaa, joka tuntuu keskittyvän aina muutamaan puuhun kerrallaan.
Epäilen, että Edward on parhaillaan tuhoamassa Esmen kauniiksi kuvaavaa maisemaa, joten kiiruhdan ovesta ulos.
Siellä jään paikantamaan Edwardin sijaintia, joka on aika helppo päätellä satunnaisista rysähdyksistä ja Edwardin raivostuneesta ärinästä.

Hymyilen itsekseni juostessani lujaa, mutta äänettömästi, hänen luokseen. Pysähdyn parin metrin päähän hänen taakseen tällä kertaa omahyväinen hymy huulillani.

Edward kääntyy silmät vihaisina viiruina minuun päin, hän on aivan varmasti tiennyt koko ajan, että minä olen tulossa.
Emmettia vain on välillä kiva säikytellä, hän kun ei pysty lukemaan ajatuksia.

Edward tuhahtaa pilkallisesti ajatukselleni. ”Mitä sinä teet täällä?” Äänessä kalskahtaa raivo ja inho.
”Sitä vain, että Esme ei oikein tykkää, jos rikot hänen metsäänsä. Jos muistat, niin tätä paikkaa hän ihailee ja rakastaa oikeasti”, selitän hänelle hitaasti ja pää kallellaan.
”Siinä tapauksessa, kun hän tulee takaisin, pyydän häneltä anteeksi käytöstäni. Luulen hänen ymmärtävän tunteitani”, Edward kertoo pilkallisesti.
”Ehkä niin, mutta kyllä hän minuakin ymmärtäisi, jos minulla olisi sama tilanne.”
”Varmasti. Mutta eipä sinulla ole huolen häivää Emmettin kanssa, vai mitä?” Edward hymyilee minulle suloisesti ja vilkaisee talolle päin kulmiaan kohottaen.
”Hän ei ole vielä eronnut minusta. Kuten kuulit, hän sanoi miettivänsä.”
”Tiedän, mutta Bella ei”, Edward sanoo surullisesti, ääni särähtäen oudosti.

En tiedä mitä vastaisin hänelle, koska en todellakaan pidä Bellasta. Lopulta tyydyn tokaisemaan: ”Eipä niin.”
Edward irvistää, mutta hän ei näytä olevan minulle enää vihainen. Suru näköjään vie voiton vihasta.
”Tiedän, ettet pidä hänestä, mutta voisit edes ryhdistäytyä. Se vaikuttaa Bellan viihtymiseen täällä.”
”Jos hän enää haluaa tulla tänne”, muistutan varovaisesti ja käännän katseeni maahan.
”Ei hän voi tehdä minulle näin”, Edward kuiskaa hiljaa.
”Kyllä voi, hänen ei ole mikään pakko olla enää sinun kanssasi”, kerron hänelle rohkaisevasti hymyillen.
”Tiedän, mutta en voi uskoa sitä…”
Puraisen huultani epäröivänä. ”Arvaa, mitä minä ajattelen? Se voi olla ihan…”
”Ei!” Edward ärähtää raivoissaan. ”Älä kuvittelekaan.”
”Se olisi hyvä suunnitelma. Emmett olisi sopiva Bellalle, hän rauhoittaa ja piristää Bellan elämää luonteellaan. Lisäksi Bella ei voisi ikinä olla vaarassa, koska Emmett on niin vahva.”
Edward murisee uhkaavasti ja astuu askeleen eteenpäin. ”Ja sinä olisit minun kanssani, niinkö? Sekö on sinusta hyvä suunnitelma?”
Vilkaisen Edwardia loukkaantuneena. ”En minä meitä pakota yhteen, ajattelin vain, että olimmehan me jo vuosi sitten jonkun aikaa yhdessä, joten…”
”Ja mistä löytyy syy siihen, että olet Bellalle näin äkkiä ystävällinen?”
”En tiedä, mutta se on vain totta. Minä olen liian villi sitoutumaan avioliittoon. Eikä Emmettille pitkä yksinolo tee hyvää.”
”Vai niin”, Edward ärähtää. ”Villi, totta tosiaan. Niinhän sinä taisit Emmettillekin selittää. Bella vielä kuolee hänen käsiinsä.”
”Eikä kuole, Emmett osaa olla varovainen, hän kyllä tietää miten hauras Bella on…”
”Sinulla on vintti pimennyt.”
”Mitä? Ei todellakaan ole! Ajattelen nyt vain Bellan parasta, eikö sinun pitäisi olla hyvillään siitä?”

Edward nyökkää lannistuneena. ”Olet oikeassa. Ehkä heidän suhteensa voisi onnistuakin, mutta emme voi pakottaa heitä…”
”Emme niin, meidän täytyy vain jaksaa odottaa.” Naurahdan hiljaa. ”Tuskin siihen hirveän kauan menee, että Bella kiintyy Emmettiin. Hänessä on paljon vastustamattomia puolia.”
”Entä sinä? Etkö sinä rakastakaan Emmettiä? Teetkö sinä tosiaan tuon Bellan takia?”
”En ole hyväksi Emmettin luonteelle”, huokaan ja käännyn tuijottamaan Edwardia suoraan silmiin. ”Haluan, että tässä perheessä edes jollakin on vielä huumoria tallella. Ja se pysyy ainoastaan, jos Bella tulee mukaan hänen elämäänsä. Ja kyllä, haluan edes jollakin tapaa osoittaa Bellalle, etten ole niin täydellinen kuin hän luulee.” Vaikenen hetkeksi, mutta kuiskaan viimeiset sanat aivan hiljaa. ”Kyllä minä Bellasta pidän, olen vain kateellinen, josta en pääse varmaan koskaan yli. Lupaan kuitenkin yrittää”, sanon hymyillen ja painan katseeni takaisin maahan.

”Kiitos, Rosalie”, Edward sanoo aivan vilpittömästi, jopa hymyilee puolittain. ”Ehkä Emmett tosiaan on Bellalle parempaa seuraa kuin minä.”

”Menen kertomaan päätöksestäni heti Emmettille.”
”Ei tarvitse”, sinä kuiskaat takaani. ”Kuulin teidän keskustelunne kokonaan.”

Vilkaisen sinua ja Edwardia järkyttyneenä vuoronperään. ”Edward! Minä… Äh… Tuota…”
”Anteeksi, Rosalie, mutta Emmettin oli parempi tietää kaikki poistelematta yksityiskohtia.”

Ristin käteni tiukasti rinnalleni ja mutristan suutani, kuin murjottava pikkulapsi. ”Se on päätös, Emmett. Ja varmaan ihan hyväkin”, sanon sinulle hellästi, mutta en pysty kuitenkaan katsomaan silmiisi.
”Rosalie, tiedän sinun tarkoittavan vain hyvää, ja eroan sinusta jos niin kerran haluat, mutta Bella…”
”Hän tuntee sinua kohtaan jotakin”, Edward ilmoittaa kesken kaiken. ”Kun mainitsimme Emmettin keskustelussamme, Bellan katseeseen tuli lämpöä, jollaista hänen katseessaan ei ollut edes silloin kun me tapasimme ensi kertaa.”
Sinun silmäsi leviävät hämmästyksestä. ”Ei ole totta…”
”Kyllä se taitaa olla”, mutisen ja virnistän hieman.
”Mene Alicea ja Bellaa vastaan, he ovat tulossa”, Edwardkin sanoo hiljaa, vaisusti. ”Alicen ajatuksista päätellen Bella ei ole kauhean mielissään takaisin tulosta.”

”Minne asti Bella ehti?” Sinä et voi olla kysymättä.
”Eihän päässyt lähellekään rajaa”, Edward naurahtaa heikosti. ”Ja se häntä taitaa ärsyttääkin. Tai no, ehkä se, ettei Bella pärjää mitenkään Alicen vauhdille.”

Minäkin naurahdan hieman ja tönäisen sinua talolle päin. ”Mene vain. Bella saattaa ilahtua.”
Mielessäni lisään: ”Ainakin toivon niin.”
Edward hymähtää ajatukselleni, mutta silmissä näkyy peittelemätön syvä suru.
”En nyt tiedä…” Sinä mutiset ja vilkaiset minua. ”Tämä ei ole sinulta normaalia käytöstä. Heitätkö minut menemään noin vain?”
Huokaan hiljaa. ”Heitän, koska Bella ansaitsee sinut. Sinä jos kuka saat hänet piristymään.”
”Ja sittenkö voin siirtyä pois hänen elämästään?”
”Et. Et voi olla rakastumatta häneen. Ei Bella aina ole ollut tuollainen”, sanon ja katsahdan hämmästynyttä Edwardia.
”Hän vielä kuolee muskeleihini”, sinä hekottelet ja lähdet juoksemaan talolle päin. Kuitenkin käännyt vielä puoleeni epävarmana. ”Oletko nyt ihan varma? Minä ainakaan en heittäisi sinua pois kuin rikkinäistä lelua…”
”Emmett… Olen vakavissani. Kuten sanoin, en tee hyvää luonteellesi.”
”Hyvä on sitten. Minä en tätä ehdottanut”, kuulen sinun sanovan hiljaa kun hölkyttelet meidän luotamme.

Henkäisen syvään ja nojaudun puuta vasten. ”Uskon tehneeni oikean päätöksen.”
”Minäkin luulen niin.”

Nyt kun olin tehnyt päätökseni, joka ainakin tällä hetkellä tuntui kannattavalta, en tiennyt enää mitä tekisin. Tavallaan oloni oli aivan tyhjä, olihan vuosikymmeniä rakastamani mies poissa elämästäni.
Tiesin, että joutuisin vähän väliä muistuttamaan itselleni, että jos mitenkään rakastin Emmettiä, niin tekisin sen juuri näin; Lähettämällä hänet sellaisen naisen kainaloon, joka tekisi oikeasti Emmettille hyvää.

Istuudun pehmeälle sammallelle ja keinuttelen itseäni tyynnyttelevästi.
”Kaikki järjestyy”, kuiskaan puoliääneen.
”Niin järjestyy”, Edward kuiskaa vierestäni ihan yhtä hiljaa ja kietaisee toisen käsivartensa hartioilleni. ”Ainakin joskus.”
« Viimeksi muokattu: 30.07.2010 22:01:31 kirjoittanut Ewelyn »
And if you die before I leave
What on earth becomes of me
Look around there's no one here
To love me and hold me. 
Robbie Williams - Please don't die