Kirjoittaja Aihe: Elämä antaa, elämä ottaa [Hrm/Pansy / K-11 / Angst,oneshot, deathfic]  (Luettu 3580 kertaa)

Lumisydän

  • *
  • Viestejä: 0
Otsikko: Elämä antaa, elämä ottaa
Kirjoittaja: Lumisydän
Genre: Angst, fluff, deathfic, one-shot
Paritus: Hermione/Pansy
Ikäraja: K-11(?)

A/N: Jälleen ikivanhaa tuotantoa minulta (pitäisköhän kirjoittaa joskus jotain uutta...) Kappaleen sanat alussa Tyttö sinä olet tähti -elokuvasta (Kärkiryhmän Elämä antaa)



Elämä antaa, elämä ottaa



Elämä antaa, elämä ottaa
Se kantaa ja voi pudottaa
Jos jotain haluut, älä jää odottaa
Koska hetken voi kadottaa…



”Hermione, minun on niin kylmä.” Hampaat kalisivat vasten hampaita. Pakonomaiset väristykset kulkivat vartalon läpi.
”Shh… Ei mitään hätää.” Poski tuntui kylmältä kättä vasten. Lumi kasteli farkut.
”Hermione…” Hermione tunsi silmiensä kyyneltyvän. Pansyn poski oli niin kylmä.
”Ei mitään hätää, olen tässä”, Hermione sanoi ääni täristen. Kyynel valahti silmäkulmasta poskelle ja tippui leuan kautta lumeen. Pansy nosti toisen kätensä heikosti Hermionen poskelle. Hermione nosti kätensä Pansyn poskelta Pansyn käden päälle. Kyyneleet kastelivat tummemman tytön kylmää kättä.
”Sinä itket”, Pansy sanoi voimattomasti. Hermione päästi naurahduksen ja nyyhkäisyn sekaisen äänen. Kyyneleet valuivat jo vuolaina, yhtä vuolaina kuin veri Pansyn haavasta.
”Kätesi on niin kylmä”, Hermione sanoi. Pansy jaksoi hymyillä tuskansa läpi.
”Lämmitä minua…” hän huokaisi ja sulki silmänsä. Hermione tukahdutti nyyhkäyksen ja sulki hänkin silmänsä. Ruskeatukkainen kumartui toisen tytön ylle ja painoi suunsa vasten toisen suuta. Kyynelten suola tunkeutui suudelmaan. Sinertävät huulet olivat kylmät nekin.

                                                                                                                           ~*~*~*~
 
Hermione kiljui ja kikatti yhtä aikaa, kun Pansyn sormet kutittivat hänen kylkiään.
”Kuka on pelkuri, häh, kuka on pelkuri?” Pansy nauroi. Hermione kiljui.
”Et ole, et ole”, hän kirkui hengästyneenä naurusta. Pansy lopetti kutittamisen. Hän rojahti selälleen Hermionen viereen. He makasivat vierekkäin, Hermione yhä hengästyneenä. Ruskeat kiharat levisivät lumeen. Lumihiutaleet kasautuivat hiljalleen kasvoille.
”Pansy kuule”, Hermione sanoi, kun he olivat olleet pitkään hiljaa.
”Kerro.”
”Minä rakastan sinua”, Hermione sanoi niin hiljaa, että Pansy kuuli sen vain juuri ja juuri. Mustatukkainen käänsi päänsä katsomaan toista.
”Niin minäkin sinua.”


                                                                                                                          ~*~*~*~

”Anna anteeksi”, Hermione kuiskasi poski toisen poskea vasten. Pansy tunsi poskensa kastuvan kyynelistä, Hermionen kyynelistä.
”Mitä minun pitäisi antaa anteeksi?” Pansy kysyi. Hän sulki silmänsä, kun tuskan aalto ampaisi sokaisevana läpi kehon.
”Minä en estänyt… Anteeksi, etten estänyt”, Hermione nyyhkäisi.
”Sinä yritit… Itse minä tämän tein”, luihuinen sanoi. Hermionen ruumis tärisi pidätetystä itkusta.

                                                                                                           ~*~*~*~

”Pansy! Älä mene, sinuun sattuu vielä!” Hermione huusi hädissään. Pansy kääntyi hiukset olalta toiselle heilahtaen, nauraen.
”Älä nipota, olen jo iso tyttö!” Pansy nauroi. Hermione tunsi hädän kasvavan sisällään.
”Mutta eivät isotkaan tytöt osaa aina varoa!” Hermione huusi pala kurkussaan.
”Katso nyt, kyllä minä pystyn siihen!” Pansy huusi takaisin. Hän pinkaisi juoksuun välittämättä Hermionen kirkaisusta. Pansy loikkasi ja tarttui kiinni tällipajun huitovaan oksaan.
”Katso Hermione!” hän kiljui kuin pikkutyttö ja heilautti toisen jalkansa oksan toiselle puolelle.
”Pansy, tule pois, ole kiltti”, Hermione kuiskasi, vaikka tiesi, ettei toinen voinut millään kuulla hänen sanojaan niin kaukaa.

Eikä Pansy kuullut. Hän ei kuullut mitään, vain tuulen suhinan korvissaan. Ja sitten kuin piiskaniskun. Kipu räjähti kyljessä. Pansy tunsi lentävänsä ilmassa. Ja sitten - pimeys.


                                                                                                                       ~*~*~*~

”Hermione…”
”Niin?”
”Lupaa minulle yksi asia…” Pansy tarttui Hermionen käteen.
”Mitä vain”, Hermione sanoi.
”Älä jää suremaan… jatka elämääsi, vaikken minä enää olekaan siinä”, Pansy sanoi. Jokainen sana oli vaikea sanoa. Kipu viilsi hetki hetkeltä enemmän. Näkökenttä sumeni.
”En minä voi…” Hermione sanoi hiljaa. Hän pudisti päätään.
”Lupaa”, Pansy sanoi tiukasti.
”En…”
”LUPAA!” Pansy huusi viimeisin voimin. Hermione hätkähti. Hän katsoi kuolemaa vastaan kamppailevaa Pansya.
”Minä lupaan…” hän kuiskasi hiljaa. Pansy katsoi suoraan ruskeisiin silmiin. Hermione näki elämän sammuvan toisen silmistä. Nyt Pansy oli mennyt.

                                                                                                                             ***

Fin
« Viimeksi muokattu: 24.05.2015 03:23:40 kirjoittanut Beyond »

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 564
  • 707
Hermansya.  :-* Olen jo liian pitkän ollut lukematta tuosta parituksesta, kun kyseessä on kuitenkin femme OTP:ni. Teksti oli surullinen ja haikea, mutta loit saman aikaan hyvän vuorovaikutuksen laittamalla väliin yhden iloisemman pirteämmän kohdan. Haikeus kulki tekstin mukana alusta loppuun ja piti mielenkiinnon yllä siitä, mitä oikeasti oli tapahtunut.

Toinen kohta, jossa Pansy kutittaa Hermionea viittasi rohkeuteen ja pelkuruuteen. Seuraavassa kursivoidussa kohdassa Pansy juoksi tällipajun luokse, jota hieman ihmettelin ymmärtäessäni sen olleen syynä Pansyn tilaan  ja lopulta kuolemaan. Tiedän tällipajun julmuuden, mutta jotenkin kuolonuhri sen kynsistä tuntuu kaukaiselta, vaikkakin se tuo tähän realistisuutta; ei kuolema ole aina hyvän ja pahan taistelua, itsemurha tai muuta vastaavaa vaan se voi olla puhdas onnettumuus, kuten tässä. Tapaturma, jonka ymmärrettyäni suru tekstiä kohtaan kasvoi. Ja sehän on vain hyvä tapa saada kiteytettyä lukijallekin tuntemuksia tekstistään.

Joissain kohdin häiritsi ehkä liian usein vaihtuvat vertaukset nimen sijasta, kun mukana saattoi olla yhdessä kappaleessa Pansy, toinen tyttö, luihuinen, kun olisi voitu mahdollisesti käyttää myös hän sanaa tai puhtaasti nimeä. :)

Myös nimi sopi hyvin tälle tekstille ja alussa olleet lyriikat sopivat tähän todella hyvin. Kappale on muuten Kärkiryhmän Elämä kantaa, joka ehkä kannattaisi merkitä tuohon A/N:n. Ja disclaimeritkin (vastuuvapaus) näyttivät uupuman - ne on hyvä merkitä aina julkaistessaan. :)

Kiitokset siis tästä Hermansysta, se paritus piristää aina - vaikka teksti olisikin haikeaa. <3
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

haryu

  • pRINsessa
  • ***
  • Viestejä: 2 220
  • the gay ships are the yay ships
Tykkään jotenkn tästä parituksesta :) Nimi on enne, tässä ainakin.
Kauhean surullinen ja jollain tapaa kaunis :'(

-ways
Myrsky vesilasissa, etten jopa sanoisi. -Biitti