Kiitos kommenteista!
`Tuuwla, mukavaa kuulla, että pidät tarinasta!
No ne on vanhoja juttuja, hyvä, että olet kasvanut ihmisenä..
Ja mukavaa, että luet tätä!
omputin, kiitos! :] Toivotaan parasta
Ainiin luku ei ole mitenkään kamalan pitkä, mutta tässä tapahtuu kaikenlaista!
Enjoy! Thanx Tuhisijalle!
LUKU 13Katsoin silmät suurina huoneeseen tulijaa. Eikö kukaan osannut enää koputtaa? Miksi en ollut häätänyt Edwardia yöllä pois huoneestani? Miksi minä olin tehnyt sen, mitä olin tehnyt? En toki katunut sitä, mutta tätä ei olisi tapahtunut ellen olisi valehdellut, tai sitten olisi pitänyt laittaa ovi lukkoon tai laittaa joku kyltti ’Harrastamme seksiä! Älä tule sisään!’. Emmett olisi ainakin nauranut sille.
’’Alice, miksi et koputtanut. Tai miksi ette koputtaneet?’’ kysyin mahdollisimman rauhallisesti, mutta olin kaukana siitä, joten se oli aika vaikeaa, koska Emmett seisoi myös oven pielessä. Minä olin alasti peittoni alla, tarrasin peitosta kiinni ja vedin sen melkein korviin asti ja potkaisin Edwardin pois sängyltä. Tämä oli jo muutenkin noloa. Edward katsoi minua huvittuneesti, samalla tunsin punan nousevan.
’’Sinulle on vieras’’, Emmett yritti sanoa pokerinaamallaan, mikä epäonnistui. Hän repesi nauramaan, mikä ei auttanut yhtään.
’’Kuka?’’ kysyin uteliaana, toivottavasti ei Jacob tai isäni.
’’Isäsi, Bella’’, Alice sanoi hieman hymyillen.
’’Isäni?’’
’’Niin, tule sitten nopeasti alas’’, hän sanoi ja minä nyökkäsin. Emmett poistui ja Alice sulki oven.
’’Hänen olisi pitänyt ilmoittaa’’, sanoin ja tarrasin peiton ympärilleni ja nousin sängystä ja menin kylpyhuoneeseen.
’’Bella, se on vain isäsi, ei sentään-’’ Edward sanoi.
’’Edward, kun tulen täältä pois, toivon, että olet jo poistunut huoneestani!’’ huusin hänelle kylpyhuoneesta.
Jätin peiton kylpyhuoneen lattialle ja avasin suihkun. Laitoin ensin veden viileälle, että heräisin ja pian se tapahtui. Käänsin veden taas lämpimälle ja pesin hiukseni mansikantuoksuisella shampoolla ja aloin hieroa sitä hiuksiini ja samalla hyräilin kappaletta, jota kehittelin. Huuhtelin shampoon pois ja kiedoin pehmeän pyyhkeen ympärilleni ja menin peilin eteen, laitoin nopeasti kuumuutta suojaavaa hoitoainetta ja menin huoneen puolelle. Edwardia ei onneksi näkynyt missään.
Pujahdin vaatehuoneeseen ja valitsin sieltä mustat pillifarkut, joissa oli korkea vyötärö, jonka alle laitoin valkean t-paidan, jossa luki ’F*ck off’. Laitoin nopeasti vielä mustat ballerinat ja menin laittamaan hiuksiani. Suoristin ne nopeasti ja meikkasin hieman, olin valmis. Olin valmis kohtaamaan isäni.
Avasin huoneeni oven ja kävelin hieman käytävää ja menin portaita alas olohuoneeseen. Isä istui siellä jutellen Carlislen ja Esmen kanssa.
”Hei”, sanoin ja liityin heidän seuraansa.
’’Hei Bells, kerroin heille juuri ilouutisen’’, Charlie sanoi hymyillen.
’’No, kerro minullekin’’, sanoin ja hymyilin takaisin.
’’Löysin talon meille, ostin sen oikeastaan jo. Se on iso ja avara, se on aivan tässä lähellä’’, hän selitti innoissaan.
’’Mahtavaa. Joko sait työpaikan?’’ kysyin, vihdoin oma talo. Samalla se oli hyvin haikeaa, mutta ei se varsinaisesti haitannut.
’’Sain, hyvä palkkakin.’’ En voinut olla hymyilemättä hänelle. ’’Pääsemme muuttamaan heti, jos haluamme. Kaikki huonekalut kuuluivat asuntoon, joten ne ovat meillä jo.’’
’’Mahtavaa. Voisin aloittaa tavaroideni pakkaamisen, varmasti Alice ja Rosalie auttavat, niin pääsisimme sinne jo tänään’’, sanoin ja nousin ylös.
’’Jos tahdot, minun tavarani ovat siellä jo.’’ Nyökkäsin ja sanoin, että söisin ensin jotain. Menin keittiöön, siellä istuivat kaikki nuoret jo.
’’Huomenta’’, sanoin, kun menin sinne. Avasin yhden kaapeista ja otin sieltä muroja, toisesta lautasen, jääkaapista maidon ja lusikan nopeasti tiskikaapista.
’’Bella, muutat kuulemma pois’’, Alice sanoi ja antoi tietynlaisen ilmeen.
’’Niin, ehkä jo tänään’’, sanoin ja istuin Edwardin viereen ja kaadoin muroja kulhoon.
’’Ei kai sinulla niin kiire ole päästä meistä eroon’’, Emmett sanoi hieman surullisen kuuloisena.
’’On, te olette kamalia kämppiksiä’’, sanoin vitsilläni. Ei kai Emmett alkanut itkeä? Katsoin häntä ihmeissäni, nousin paikaltani ja halasin häntä takaapäin. Kuiskasin hänen korvaansa, että vitsailin ja rakastin häntä kuin veljeä. Annoin vielä pusun poskelle ja menin omalle paikalleni. Emmett säteili sitten kuin aurinko, hän näytti todella suloiselta.
Söin nopeasti muroni ja kysyin, haluaisiko Alice tulla auttamaan tavaroideni kanssa, totta kai hän suostui. Edwardkin olisi halunnut auttaa, mutta sanoin, että hän saisi auttaa tavaroideni kannossa. Lähdin Alicen kanssa huoneeseeni, aloin pakkailla tavaroita matka-arkkuihini ja pariin matkalaukkuun.
’’Alice, oletko kuullut, että Isa muuttaa aivan meidän lähelle?’’ Emmett sanoi, kun tuli huoneeseeni yllättäen. Minä jäykistyin ja katsoin häntä hämmentyneenä. Ei Isa voisi muuttaa lähelle, pitäisikö minun sitten kulkea joka päivä peruukki päässä? Ehkä Isabella Marie Swan muuttaisi muualle, ja Isa valtaisi kaupungin. Ei, se oli huono idea.
’’Emmett, mistä olet saanut tuollaista päähäsi?’’ kysyin.
’’Uutisissa sanottiin’’, hän kertoi. Hänet tuntien tämä oli vain tyhmä pila tai sitten ei.
’’Uutisissa?’’ kysyin ja kohotin kulmiani.
’’Hahha, Bella olisit nähnyt ilmeesi’’, hän nauroi.
’’Emmett! Sinä kannat matkalaukkuni alas!’’ huusin hänelle. Hän nappasi yhden matka-arkuistani, juuri sen, joka sisälsi kaikki Isa-tavarani. Hän lähti kantamaan sitä, mutta kohta kuului hirveää ryminää, ja juoksimme Alicen kanssa katsomaan, mitä tapahtui. Emmett makasi portaiden yläpäässä mahallaan, ja laukkuni alapäässä aivan selällään, ja osa tavaroista oli pudonnut pois, ja Edward seisoi niiden luona. Juoksin alas niin nopeasti kun pääsin, tosin en kompuroinut tällä kertaa, mikä oli harvinaista minulle. Kun viimein olin päässyt alas, katsoin Edwardia, joka nosti vaalean peruukkini lattialta ylös.
’’Bella, mitä tämä on?’’ hän kysyi ja tarkasteli peruukkia.
’’Edward, voin selittää’’, sanoin ja laitoin käteni hänen käsivarrelleen. Hän irrottautui otteestani ja katsoi minua vihaisesti, aivan kuin olisin myrkkyä.
’’Älä koske minuun’’, hän sanoi myrkyllisesti ja peruutti taaksepäin. Hänen silmissään oli uusi ilme, sitä oli hankala tulkita. Sen seassa oli tuskaa, vihaa, surua, ehkä jopa hieman halveksuntaa. Hän ei ollut se Edward jota rakastin, ei se, jolle olin antautunut. Ehkä tämä oli hänelle pelkkää peliä, ehkä hän oli tiennyt koko ajan? En voinut uskoa sitä, ehkä hän ei ollut tiennyt ja loukkaantui? Otin peruukin hänen käsistään ja laitoin sen arkkuun ja nostin sen takaisin pystyyn ja laitoin sinne tavarat takaisin.
”Valehtelija”, hän sanoi ja lähti ulos ovet paukkuen. Samalla nielin kyyneliä, tuon takia en itkisi. Paiskasin arkun kiinni ja nousin seisomaan.
’’Em, voitko kantaa arkun autooni ja toisen sitten teidän?’’ kysyin ja hymyilin hänelle, lähdin itse kävelemään yläkertaan. Halusin tästä talosta pian pois, en voinut jäädä tänne enää hetkeksikään, kaikki muistot tulvivat mieleeni kuin filminauha.
Nappasin huoneesta käsilaukkuni ja pienen matkalaukun, tulin pikaisesti alas. Kaikki olivat siellä, paitsi Edward. Kiitin Carlislea ja Esmeä heidän vieraanvaraisuudestaan ja halasin heitä. Sanoin heille, että he saisivat tulla aina käymään meillä.
Charlie oli neuvonut reitin talolle, eikä matkaa ollut kuin alle kilometrin. Talo oli iso ja valkoinen, se oli todella kaunis, miten isällä oli ollut varaa tähän taloon? Se oli kaksikerroksinen, ja taloa myös ympäröivät sähköaidat, se oli todella hyvä. Edward ei ainakaan kapuaisi yöllä huoneeseeni.
Kun ajoin talon pihaan, näin keskellä etupihaa suihkulähteen, jonka ympärillä oli ajotietä – viisasta. Jätin auton lähelle taloa ja nousin autosta ulos. Ihmettelin, kun pojat eivät olleet tulleet vielä. Alice ja Rosalie olivat myös nousseet ja kävelleet luokseni. Nappasin takapenkiltä käsilaukkuni ja pienen matkalaukkuni ja aukaisin samalla takakontin auki, jotta pojat kantaisivat tavarat sieltä sisään. Charlie oli tullut jo ulos ja käveli luoksemme.
’’Mitä pidät, Bells?’’ hän kysyi hymy huulillaan.
’’Se on upea’’, sanoin ja hymyilin takaisin.
’’Huoneesi on sitten toisessa kerroksessa, oikealla puolella, luultavasti tytöt tietävät siitä enemmän kuin minä’’, hän sanoi, ja katsoin häntä kummastuneena ja sitten Alicea ja Rosalieta. Kuulin auton tulevan pihaan, mutta en välittänyt siitä, ei Edward kumminkaan ollut tullut. Alice ohjasi meidät huoneeseeni, heillä oli selvästi kyntensä pelissä tässä.
Kun astuin huoneeseeni, näin että, se oli kaunis, kuin prinsessan huone. Yhteen huoneen seinään oli maalattu sydämiä ja ripustettu mustavalkoisia valokuvia meistä kaikista yhdessä, jopa minusta ja Edwardista oli suutelukuva seinällä. Muut seinät oli maalattu valkoisella ja niille oli laitettu mustavalkoisia kuvia baletista, New Yorkista, Lontoosta, Pariisista ja erilaisia sisustustauluja. Sänkyni oli yhdessä syvennyksessä, jota verhosivat kauniit punaiset harsoverhot. Huoneessa oli kolme muuta ovea, joissa oli myös mustavalkoiset ja vanhanaikaiset kuvat kertomassa, mitä huone sisälsi. Oli vaatehuone, kylpyhuone ja studio. Minulla tulisi olemaan oma studio!
’’Alice, miksi minusta tuntuu, että sinä olet sisustanut tämän Rosalien kanssa?’’ kysyin ja käännyin katsomaan tyttöjä.
’’Kiitä vain meitä, Esme sisusti loput talosta’’, Alice sanoi ja hymyili, samoin Rosalie.
’’Kiitos, tämä on upea’’, sanoin ja teimme ryhmähalauksen. Samassa huoneeseen tuli neljä miestä kantaen tavaroitani. Käännyin katsomaan heitä, Emmett, Jasper, isäni ja Edward. Mitä hän täällä teki?
’’Bella voimmeko puhua kahden?’’ hän kysyi ja astui askeleen lähemmäksi.
”Toki”, sanoin ja katsoin muita tietyllä ilmeellä, ja he lähtivät pois.
Olimme hiljaa, se sai minut todella kiusaantuneeksi. Katsoin häntä suoraan silmiin, ja hän katsoi minua, käännyin pian ympäri. Tunsin kuinka käden oli tarkoitus tulla olkapäälleni, joten laitoin silmäni kiinni, ja käsi ei tullutkaan, hän perääntyi. Hän sanoi jotain miettimisestä, ja ovi pamahti kiinni, samalla kyynel vierähti poskelleni. Polveni pettivät altani ja aloin täristä, en tiennyt miksi, mutta tärisin ja kiljuin. Kyyneliä ei tullut, pelkkää tärinää. Olin päättänyt etten itkisi hänen vuokseen.
Alice ja Rosalie tulivat rauhoittamaan minua, oloni oli tyhjä. Hän ei ollut jättänyt minua lopullisesti vaan pahempaa. Hän oli varastanut sydämeni, enkä tiennyt milloin saisin sen takaisin.
* * * *
En mennyt kouluun ennen torstaita, jolloin Isan oli tarkoitus vierailla koulussa. Alice ja Rosalie olivat olleet vierelläni ja kertoneet, ettei Edward ollut tullut kotiin.
Tänään minun pitäisi olla pirteä kuuluisa laulaja, joten nousin sängystä ylös ja menin lämpimään suihkuun, rentouduin samalla ja pesin itseni mansikantuoksuisella shampoolla ja suihkugeelillä. Huuhtelin itseni ja kuivasin hiukseni ja itseni. Pian istuin meikkauspöytäni luona sininen kylpytakki päälläni, ja ruskeat hiukseni olivat peruukkiverkossa. Meikkasin itseni ja laitoin tekoripset ja pinkit huulet. Kävelin vaatehuoneeseeni ja valitsin sieltä turkoosinsinisen topin, jonka päälle laitoin rintojen alta alkavan mustan hameen, joka ylettyi puoleen reiteen. Siinä oli röyhelöitä ja paljetteja. Vielä siihen päälle laitoin valkoisen, lyhyen nahkatakin ja jalkoihini sujautin valkoiset nahkaiset tennarit. Menin laittamaan vielä peruukkini päähäni ja olin valmis. Lisäsin koruja kaulaan ja ranteeseen ja sormiinkin pari.
Lähdin kävelemään alakertaan, isä odotti minua jo siellä, ja menimme limusiiniin ja sillä koululle. Ehkä Edward olisi siellä, mutta se oli vain ehkä. Haluaisin sydämeni takaisin, se olisi mahtavaa.
Pian olimme koulun pihalla, piha oli täynnä ihmisiä. Nousin autosta ulos ja salamavaloja tuli joka suunnalta. Minut ohjattiin koulun salin takahuoneeseen siksi aikaa, kun oppilaat asettuisivat paikoilleen.
Pian rehtori alkoi puhua jotain ja minut kutsuttiin lavalle, vilkutin heille ja hymyilin kauniisti ja kävelin lavan eteen. Annoin katseeni kiertää koko salissa, kun huomasin miehen, joka nojasi seinää vasten. Edward.
_____________________________________________________________________________________________
Kommentteja? :]]
xoxo,
kjatri
