Kirjat & kirjasarjat #3

[Fiorella]

Minulle tulee mieleen Emmi Itäranta. Hänen kirjoissaan on tällaisia asetelmia. Johanna Sinisalo ja tuo Kevätuhrit-sarja tulivat minullekin mieleen ensimmäisinä sen lisäksi.

Tein uteliaisuuttani kirjaston sivulla haun ja löytyi mm. tällaisia, joita tosin en ole lukenut.

Laine, Petri; Leinonen, Anne: Kuulen laulun kaukaisen, 2014
Kansainvälisen avaruusaseman miehistö joutuu seuraamaan Maahan syöksyvän meteoriitin aiheuttamaa tuhoa. Jatkosodan lentäjä-ässää seuraa liiankin hyvä onni. Jääplaneetan tutkimusasemalla sattuu mystisiä kuolemantapauksia, eikä planeetta ole ollenkaan niin autio.

Aumasto, Marjaana: Rikas, laiha ja kaunis, 1996
Siitä ei ollut kuvausta, mutta googlettamalla löytyi kohta, missä kirjailija kertoo:
Joissakin kirjoissani Rikas, Laiha ja Kaunis (Kirjayhtymä1996), Ilvesnainen (Kirjayhtymä1998) ja Zaida (Tammi 2004) olen käyttänyt tyylikeinona science fictionia ja fantasiaa.


// Antoipa google tällaisenkin listan! No siinä on jo kirja poikineen.

https://projects.tuni.fi/dystopiaprojekti/suomalaisia-dystopioita/ (S, pelkkä kirjalistaus linkin takana)

[Kiirsu]

Mutta onko lisää suosituksia suomidystopialle, tälle uudelle mainiolle genrelle?

En ole itse kirjaa lukenut, mutta yhdellä kirjallisuuden kurssilla käsiteltiin Jan Salmisen Äidinmaata. Tämä kirja kuulosti tosi mielenkiintoiselta ja on ollut pitkään lukulistallani, en vain ole vielä saanut aikaiseksi lukea.

kiinnostavana yksityiskohtana mainittakoon, että pelkästään kirjoista, joissa Kehä 3:n ympärillä on jonkinlaiset muurit, voisi muodostaa oman genrensä

Oi, en olekaan tähän törmännyt! Nyt alkoi kiinnostaa, missä kirjoissa on tällainen muuri? Haluan myös lukea!

[Iloinen Sipuli]

Kiitos suosituksista Vehka ja Fiorella! Ihan uusia teoksia ainakin itselleni! Paitsi J. Pekka Mäkelän tiesin ja hän on niitä kirjailijoita, joiden tuotantoon olin aikomassa tutustua. Ja niin, Itärannan Teemestarin kirjahan on ollut lukulistalla ties kuinka pitkään, mutta jotenkin siitä jäi huonot vibat, sillä jossakin äidinkielen tehtävässä (olikohan jopa yo?) sitä piti analysoida.

Kiirsu: Noh, jonkinlaista tämänkaltaista asetalmaa on havaittavissa ainakin teoksissa Taivas by Piia Leino, Totuuskuutio by Esa Mäkinen, Terra Antiqua by Jemina Kuisma, Entropia by Helena Waris. Antti Tuomaisen Parantajasta en muista, mutta oli kyllä muuten sellainen kirja, etten yhtään ihmettelisi

// kiitos myös Crys ja Nyyhti, meni lukulistalle!!

[Crys]

Iloinen Sipuli, tavallaan suomidystopiaa (päähenkilö on alunperin suomalainen ja Suomessa myös käväistään muistaakseni yhdessä vaiheessa) on Maarit Verrosen Hiljaiset joet. Luin tämän pari vuotta sitten ja tykkäsin paljon. Tämän voisi laskea apokalyptiseksi dystopiaksi.

[Nyyhti]

Iloinen Sipuli: luin juuri Arten minulle vinkkaaman Anu Holopaisen Molemmin jaloin, ja sitä voin ehdottomasti itsekin suositella! Se ei sijoitu välttämättä Suomeen, mutta itse ainakin niin tulkitsin

[LaraLura]

Multa saapi suosituksen Victoria Aveyardin Hopea -sarja. Juuri luin kahdessa päivässä ensimäisen osan Punainen Kuningatar. Dystopiaa. Ensimmäinen osa lähtee tarinaltaan hitaasti liikkeelle, mutta jossain vaiheessa tarina vie mukanaan.


Myöskin voin suositella Anu Kuusenoksan Aurora -sarja. Tähän sarjaan en vielä ole päässyt käsiksi, vaikka kirjat olivat hetken aikaa kirjahyllyssäni.

[Tamsin]

Olen löytänyt uuden mainoin genren, josta janoan lisää luettavaa. Nimittäin suomi-scifi/suomi-dystopia! Siis kirjoja, jotka sijoittuvat jollain tavalla poikkeukselliseen, mahdollisesti dystooppiseen Suomeen. Olen lukenut tähän "genreen" laskettavia hyviä ja vähemmän hyviä kirjoja, ja kiinnostavana yksityiskohtana mainittakoon, että pelkästään kirjoista, joissa Kehä 3:n ympärillä on jonkinlaiset muurit, voisi muodostaa oman genrensä.

Nämä kiinnostavat ja olisi mielenkiintoista kuulla lisää! Vielä muutama vuosi sitten pidin tätä omana guilty pleasure -muotonani, mutta yhden tällaisen kirjan lukeminen osoitti, että kyseessä on sittenkin pleasure ilman syyllisyyttä. Kirjan maailmaan oli niin houkuttelevaa sukeltaa, että aloin elätellä mielikuvaleikkejä omasta Suomi-dystopiasta tai -kauhusta ja omista seikkailuistani siellä. Omasta näkökulmastani tämä on kirjallisuuden parhaimpia piirteitä.

Suomi-kauhu, myös ilman dystopiaa, on myös jotenkin todella nautittavaa. Kirjojen vaihteleva tyylillinen ja taidollinen taso ei tee hallaa lukukokemukselle, jossa sisältö ja valinnat ovat kaikkein tärkeimmät.

[Abarat]

Suomi-kauhuun liittyen onko joku lukenu Mia Vänskän kirjoja? Ite oon lukenu vasta yhden ja senkin vuosia sitten. Kiinnostais tarttua uudestaan Vänskän kirjoihin! Onko muuten joku lukenu kirjaa Illallinen vampyyrin kanssa? Onko siinä kirjassa mitään järkeä? (Luokiteltu lähikirjastossa erotiikan puolelle).

[Fiorella]

Joskus muinoin lukenut nuo mainitsemasi, Abarat. Vänskän kirjoissa oli jotain hiipivän hermostuttavaa. Minusta toimi oikein hyvin sellaisena kauhuna, jota sai lukea vähän selkäpii väristen muttei kuitenkaan ollut mitenkään karmivaa tai oikeasti pelottavaa.

Illallinen vampyyrin kanssa oli vähän nolo, tai siitä ainakin huomasi että oli nuoren tytön kirjoittama. En muista enää kunnolla miten se oikein meni, mutta jäi mieleen että minua tökki pahasti se ajatus, että raiskausta romantisoidaan ja että päähenkilö, joka joutui vangiksi todistettuaan vampyyrien toimintaa, rakastuikin päätä pahkaa tyyppiin, joka paitsi kidnappasi, myös uhkaili henkeä ja kävi seksuaalisesti kimppuun. Ja sitten siinä tuli tietysti vielä kuvioihin kaikenlaista maagista ja suurta ennustusta ja muuta vastaavaa kliseetä.

Käytännössä se on painettu ficci omilla hahmoilla, vahvasti Twilight-vaikutteisilla mutta vain vahvemmin seksualisoiduilla. Voisi vähän rumasti sanoa, että vaikka jotakin tekstiä ihkutettaisiin ficcitasolla, se ei siitä välttämättä suurta romaania tee. Ainakaan tässä tapauksessa.

[Melodie]

Kannan korteni suomidystopiakekoon! Luin vastikään Lotta Dufvan Limbodusan, joka sijoittui osittain Suomeen ja kertoi vallankumouksentekemisestä. Pidin siitä kovasti! Kertojaäänet olivat herkullisia ja tapahtumissakin pysyi yllättävyys yllä.

Vähän sinne päin mainittakoon Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille, joka sijoittuu vaihtoehtoiseen (mutta aika dystooppiseen) Suomeen. Sekin oli enimmäksen hyvä!

[summerblue]

Mites elokuun lukemiset? Odotatteko mitään tulevia uutuuskirjoja?

Lukiko teistä kukaan juniorina sellaista kirjasarjaa kuin Vihreä Varis? Tämä oli yksi sarjoista, joita intohimoisesti kahlasin ala-asteikäisenä läpi ja mulle on jäänyt noin 20-18 vuoden takaa mielikuvat, että näissä oli vähän järkyttävämpiä ja erikoisempia teemoja kuin muissa lukemissani kirjoissa. En tiedä onko tällä mielikuvalla mitään totuuspohjaa Noista kirjoista ei myöskään oikein löydy netistä tietoa, että voisi tutkia mistä mikäkin osa kertoo ennen kuin menee kirjastosta varaamaan, mutta otin kuitenkin nyt yhden lainaan nostalgiapärinöissäni. Tässä kirjassa kerrottiin Sakusta, jonka uusi kaveri käy apukoulua ja aikoinaan kymmenkesäisenä tämä apukouluasia oli tosi kiinnostava ja ennestään tuntematon juttu.

[Fairy tale]

Itse en ole koskaan selvillä uutuuskirjoista, ellei joku vasta vasten tule sellaisesta puhumaan juuri minulle. Olen yleensä hyvin pihalla sellaisista. Poikkeuksena ehkä sarjat, joihin odottaa uutta osaa tai viimeisintä suomennosta.

Tällainen jälkijunassa kulkeminen mahdollistaa sen, että moni on jo kirjan tai kirjasarjan lukenut ja siihen itse tarttuessa se löytyy ilman suurta vaivaa ja odottamista kirjastosta ja sarjaa pääsee lukemaan läpi yhtäsoittoa. Parin vuoden jahkailun jälkeen aloitin viimein lukemaan Noituri-sarjaa. Tällä alueella ensimmäinen kirja tuotti vähän harmaita hiuksia, koska siihen oli paljon varauksia, mutta luin sen lopulta e-kirjana. Se oli ihka ensimmäinen kokemukseni lukea mitään e-kirjana. Kakkonen ja kolmonen nyt jo fyysisenä kirjana.

Jossain alitajunnassa odotan, että lukemani sarjat saavat uusia osia. Yksi näistä Outlander, johon joutuu sitten vielä odottamaan sen suomennoksenkin. Kiitos muuten lukuvinkeistä aiheesta suomidystopia. Kun seuraavaksi ihmettelen mitä voisi alkaa lukea, niin täältä olen käynyt hakemassa vinkkejä ja löytänyt uutta lukemista. 

[Fairy tale]

Tuplapostaan, koska tämä ei liity yhtikäs mitenkään ylläolevaan viestiini. (Tai liittyy ja liittyy mutta ei kuitenkaan).
Jäin nimittäin pohtimaan kirjojen suomennoksia. Itse suosin suomenkielistä kirjallisuutta ja odottelen suomennoksia, sillä aivan kaikkien kirjojen englanti ei ole suinkaan niin simppeliä, että pysyisin kärryillä. Ja pahus kun englanniksi lukeminen on hidasta (varsinkin kuvaukset) ja mielellään katsoo muutaman toistuvan sanan merkityksen.

Mutta nyt kehun Noituri-sarjan suomennoksia. En tiedä miten uskollisesti suomentaja on kääntänyt alkuperäisestä kielestä, mutta nyt kaksi osaa Narrenturmia lukeneena ja neljä kirjaa Noituria lukeneena uskoisin että ruokottomuudet ja muut alatyyliset ilmaisut on suomennettu oikeinkin hyvin. Pitkä pätkä kirjaa luettuna on kuin mikä muukin kirja, kunnes se yllättää tuolla suoralla hävyttömyydellään, joka läjähtää iloisesti silmille. Ennen tätä ainoastaan Outlanderin suomennoksessa on ollut muutama tuollainen vastaava kohta. (Esim. kerrotaan että hevonen paskantaa kikkareen pyörimään kinttuihin tai että joku pierasta töräyttää äänekkäästi.) Ehkäpä näitä on myös muiden kirjailijoiden teksteissä, mutta en ole vielä sellaista sattunut lukemaan.

Kirja imaisee mukaansa, kun on nähty parikymmenen rivin verran vaivaa kuvailemaan torilla tapahtuvaa hässäkkää ja mitä kaikkea se hässäkkä sisältää. Mitkä kojut kaatuva, kaalinpäät kierivät, possut karkaavat jne. tai vastaavasti kohta, jossa henkilö käyttää miekkaa ja tekee väistöjä. Taistelut ovat tylsiä, mutta hyvin kerrottuna ja tarinaa eteenpäin vievinä ne ovat onnistuineita.

[Aionka]

Jäin nimittäin pohtimaan kirjojen suomennoksia. Itse suosin suomenkielistä kirjallisuutta ja odottelen suomennoksia, sillä aivan kaikkien kirjojen englanti ei ole suinkaan niin simppeliä, että pysyisin kärryillä. Ja pahus kun englanniksi lukeminen on hidasta (varsinkin kuvaukset) ja mielellään katsoo muutaman toistuvan sanan merkityksen.

Mun mielestä on olemassa niin mahdottoman hyviä suomennoksia, että välillä harmittaa, etten lue käytännössä mitään muuta kuin Ilta-Sanomia ja Aku Ankkaa suomeksi.

Olen siirtynyt kokonaan ekirjoihin, joten Google Play ja Amazon ovat pääasialliset kirjakauppani. Eipä ole tullut pahemmin suomenkielisiin kirjoihin törmättyä, en ole kyllä tajunnut etsiäkään. Oon innostunut indie-kirjailijoista, joiden teoksia saa parhaimmillaan eurolla em. kaupoista.
Mulla on myös kirjaston äppi, jossa ei ole suomenkielisiä kirjoja ollenkaan. Varmaan on olemassa joku eri kirjastosovellus suomenkielisille kirjoille, mutten varmaan kirjastokorttia tehdessä tajunnut, että sillekin olisi kysyntää. Vaikka asuin monta vuotta Iso-Britanniassa ja kotikieleni on edelleen englanti, iskee suomenkielinen teksti paljon syvemmälle ytimeen. Oon alunperin lukenut esim. Ylpeyden ja Ennakkoluulon suomeksi ja mun mielestä se suomennos on jotenkin vaan paljon parempi kuin itse alkuperäisteos 

[Iloinen Sipuli]

Mukavaa, että on hyviä kokemuksia suomennoksista! Itselläni on ollut jo kohta kymmenen vuotta sellainen ihme ongelma, että haluan aina lukea alkuperäiskielellä. Ja koska kaikki todellisuuden jäsentämiseni tapahtuu suomen kielen kautta, haluan siis lukea käytännössä vain suomalaisia kirjoja. Toki on joitakin tiettyjä ns. tärkeitä, jotka pitää saada lukea, jolloin luen suomennoksen jos sellainen on saatavilla. Sillä kaikesta huolimatta englanninkielen taitoni ei ole tarpeeksi hyvä - tai itse tykkään muotoilla sen niin päin, että suomen kielen taitoni on liian hyvä.

(Kiitos muuten uusista suosituksista! Lukulistalle meni - ja todellakin listalle, sillä juuri nyt kouluhommat ja niihin liittyvä lukeminen vie ihan kaiken ajan, en ole ehtinyt lukea kaunokirjallisuutta pitkään aikaan!)

[Eino]

Luetteko Finlandia-ehdokkaiden tai -voittajien kirjoja? Mitä suosikkeja teillä on ollut viime vuosina?

Havahduin ehkä viisi vuotta sitten siihen, että luen melkein pelkästään ulkomaista kaunokirjallisuutta. Mulla oli jostain syystä sellainen käsitys, että suomalainen nykykirjallisuus on jotenkin tylsää Halusin vähän haastaa itseäni pois mukavuusalueelta ja otin projektiksi lukea enemmän kotimaista. En oikein tiennyt mistä muualtakaan lähteä liikkeelle, joten etsin käsiini listan vuoden 2014 Finlandia-ehdokkaista ja aloin kahlaamaan niitä läpi. Osuin kyllä heti todelliseen kultasuoneen, koska kaikki mun tämän hetken kotimaiset suosikkikirjat on tuon vuoden Finlandia-ehdokkaita Anni Kytömäen Kultarinta on niistä ehdoton suosikki. Siinä on kaunis tarina, mutta eniten mulla on jäänyt mieleen kirjan kieli ja se, miten vahvasti luonto on kirjassa läsnä. Oon jo valmiiksi vähän luontohippi, mutta tuon lukukokemuksen jälkeen teki mieli vaan halailla puita päivät pitkät. Myös Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja Sirpa Kähkösen Graniittimies oli todella hyviä (ja helppolukuisia) kirjoja, joita suosittelen kyllä lämpimästi kaikille!

Lukuprojekti jäi päälle, ja olen pyrkinyt lukemaan ainakin kaksi-kolme ehdokasta kustakin kierroksesta vähän sen mukaan, mikä vaikuttaa kiinnostavalta. Itse Finlandia-voittajista en ole oikeastaan välittänyt. Vuoden 2018 voittajasta Olli Jalosen Taivaanpallosta pidin kyllä sen verran, että aion lukea sen jatko-osankin, mutta sitten taas esimerkiksi Laura Lindstedtin Oneiron jäi mulla kesken. Jätän tosi harvon kirjoja kesken, mutta kun jouduin uusimaan kirjaston lainaani neljättä kertaa, tajusin että ehkä kannattaa luovuttaa jo... Vuoden 2019 ehdokkaita en ole vielä alkanut lukemaan, koska niissä on ollut kirjastossa vielä niin paljon varauksia, etten jaksa odottaa. Pianhan vuoden 2020 ehdokkaatkin jo julkaistaan, josko sitten iskisi kiinni apajille viime vuoden kirjoihin

[Arte]

Eino, joo ja en! Vuoden 2000 Finlandia-voittaja, Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi, on yksi suosikkikirjojani, ja olen tykännyt myös monesta muusta teoksesta, joka on voittanut tai ollut ehdolla (Westön Missä kuljimme kerran, Oksaselle Puhdistus, Kinnusen Neljäntienristeys, Kivimäen Kultarinta). Yleisesti huomaan kuitenkin suhtautuvani aika varauksella Finlandia-voittajiin. Esim. Bo Carpelanin Kesän varjot oli aivan mielettömän tylsä ja mitäänsanomaton, enkä tykännyt Taivaanpallosta tai Akvarelleja Engelin kaupungista. Jotenkin aina odotan, että Finlandia-voittajat ovat tietyllä tapaa ”outoja”, eli ne koettavat jollain tapaa olla sellaista ”hienompaa” kirjallisuutta, jota on tylsä lukea. Tämä on vain mielikuva, joka minulla on. Ja toki se voittajaehdokas on aina yhden henkilön mielipide.

Kiva kun sanoit tuosta Graniittimiehestä, pitääpä kokeilla! Kun kerran Neljäntienristeydestä ja Kultarinnasta pidit niin ainakin jollain tapaa samaan suuntaan menee kirjamieltymyksemme.

[Fairy tale]

Sain juuri Noituri-sarjan viimeisenkin kirjan Myrskykausi luettua. Nyt mieli viilettää vielä seikkailujen pyörteissä, mutta kohta jo kummastelen mitä alkaisin lukea seuraavaksi.

Täällä on mukavasti tullut ehdotuksia ja kesän listaus itsekunkin lukemisista voi poikia innostusta. Kiitän kovasti täällä olleita ehdotuksia ja kiinnostuin itsekin hiukan tuosta suomidystopiasta, josko tutustuihin kirjaan tai pariin sen aihepiirin äärellä. 

[Vendela]

Pakko tulla tänne hehkuttamaan, kun kuuntelin tänään loppuun aivan mahtavan teoksen Suon villi laulu, kirjoittanut Delia Owens. En muista yhtään mistä bongasin tämän suosituksen, mutta tämä oli todella hieno kirja Hyvässä tasapainossa dekkaria, rakkautta sekä kaunista kuvausta luonnosta! Suosittelen siis lämmöllä tätä Kirjastoissa voi olla aika pitkät jonot, itse kuuntelin tämän BookBeatista.

Onko joku muu tutstunut tähän Rämelikan tarinaan?

[Thelina]

Eino, minullakin on tullut luettua useampia Finlandia-voittajia viime vuosina, mutta muihin ehdokkaisiin en ole sen tarkemmin tutustunut. Tykkäsin Neljäntienristeyksestä ja myös Olli Jalosen kirjoista olen tykännyt: olen tuon vuoden 2018 Finlandian voittaneen Taivaanpallon jälkeen lukenut muitakin hänen kirjojaan. Jalonenhan on voittanut Finlandian peräti kahdesti, edellinen voittaja oli Isäksi ja tyttäreksi vuodelta 1990. Tämä on itselläni vielä lukulistalla. Myös Ulla-Lena Lundbergin Jää vuodelta 2012 oli mielestäni hyvä, juuri niitä helppolukuisempia verrattuna moneen "erikoisemman" tyyliseen Finlandiavoittajaan. Oneironista minulla on vähän sama fiilis, en tykännyt, vaikka sainkin sen kahlattua loppuun. Tyyli ei kolahtanut ja siinä käsiteltiin muutenkin liian rankkoja aiheita sen hetkiseen elämäntilanteeseen (syömishäiriöinen hahmo oli vähän liikaa juuri, kun eräällä läheiselläni oli syömishäiriö pahimmillaan).

Vendela, minäkin olen kuullut hyvää tuosta Suon villistä laulusta ja se on lukulistallani Mietin vielä, kuuntelenko äänikirjana vai luenko tavallisena (vai e-kirjana). Kiva kuulla, että se oli hyvä, sillä tuo kuulostaa juuri sellaiselta kirjalta, mitä olen kaivannut!